Suhteelliset edut

On miellyttävää kirjoittaa uutisia pari päivää ennen tapahtumia.

Eilen oli puhe teollisista monopoleista eli patenteista. Tänään Nokian johtaja sanoi suoraan, ettei hän jaksa uskoa talouden nopeaan elpymiseen. Syyksi hän mainitsi suurvaltojen protektionismin, joka siis tarkoittaa omien taloudellisten etujen ajamista luomalla kaupalle esteitä.

Tekijänoikeus ja patenttioikeus ovat monopoleja, vaikkakin ulottuvuudeltaan ja kestoltaan rajoitettuja. Eilen puheena ollut esimerkki, I.G. Farben, oli kysymys kartellista. Teollisuusyhteenliittymä on keino rajoittaa kilpailua, ja sellaisessa monopolistiset oikeudet ovat keskeisen tärkeitä.

Saksa oli kuuluisa kartelleistaan. Sotien jälkeen niitä ei ole pahemmin muisteltu, vaikka niistä ei ole millään muotoa päästy.

Hyvin tyypillinen kartellien käyttäjä oli Suomi. Puunjalostusteos sopi keskenään myyntihinnat ja markkinointialueet. Tämä käytäntö on selostettu yksityiskohtaisesti metsäteollisuuden historiassa. Olen jopa itse istuskellut Finncellissä, jonka ikkunoista näki Havis Amanda –patsaan.

Suomessa etenkin Neuvostoliiton toimitukset jaettiin hyvien veljien kesken. Se se oli kultaista aikaa! Tekstiiliteollisuuskin menestyi, kun tilaus oli esimerkiksi kaksisataa tuhatta miesten pukua, kokoa 54, ei kaulaa. Ei valituksia. Maksu raakaöljynä. Ei kysymyksiä.

Tällä hetkellä sureksin joskus juristien koulutusta. Ei se sellainen ole patenttioikeuden osaaja, joka tuntee vain patenttioikeutta. Todelliset kaupan rajoitukset rakennetaan standardien yhteydessä.

Hyvin karkean säännön mukaan jäsenmaksu riippuu siitä, paljonko halukkaalla on heittää patentteja yhteiseen pataan.

Ensimmäinen matkapuhelinjärjestelmämme NMT oli nimensä mukaisesti pohjoismainen. Seuraava, GTM, oli kova juttu eikä tullut suomalaisille todellakaan halvaksi. Kiihkeän kauppasodan lopputulos oli Yhdysvaltain ja Japanin johtaman ryhmän jääminen ulkopuolelle.

Kun nyt kirjoitetaan Nokian vaikeuksista juuri Yhdysvalloissa, unohdetaan äkkiä kolme asiaa. Meille todellisuudessa aika vieras CDMA (oikeastaan CDMA200) on siitä mielenkiintoinen, että periaatteessa tuossa järjestelmässä verkon käyttäjä on operaattorin vanki.

Nämä ovat mutkikkaita asioita. Kuinkahan moni esimerkiksi muistaa, että paljon kohuttu UMTS on suunnilleen sama asia kuin nykyinen 3G? Tavoitteena on ollut saada verkon kattavuus ja puhelun laatu lankaverkon tasolle. Ja miksi lankaverkosta luovutaan? Samasta syystä kuin televisio meni väkisin digitaaliseksi – kustannussyistä.

Yhdysvalloissa keskeisten patenttien päällä istuu ennen muita Qualcom. Vanhan perinteen mukaan patenteista ei riidellä suoraan, koska se on liian kallista. Sen sijaan luodaan esimerkiksi tuontitulleilla kaupallisia esteitä.

Eri valtiot liittyvät vapaakauppasopimuksiin muun muassa siksi, että näiden sopimusten rajoitukset eli poikkeukset vaikuttavat niistä houkuttelevilta.

Asia on kaikkea muuta kuin selvä. Vapaakaupan opit perustuvat suhteellisten etujen oppiin, joka puolestaan perustuu oletukseen järkevistä valinnoista, ja se taas tarkoittaa, että hinnat ovat aina oikeat. Jos hinta on liian korkea, ihmiset eivät osta, ja hinta laskee.

Järkevän valinnan oletus koskee myös korkoja ja tuotto-odotuksia. Näinä aikoina behavioristinen taloustiede on saanut kannatusta. Ajatus on yrittää selvittää, miten ostajat ja myyjät todella käyttäytyvät. Monet kirjoittajat puhuvat järjenvastaisista eli irrationaalisista valinnoista.

Myös huomautetaan laumakäyttäytymisestä ja sen aiheuttamista lumipalloefekteistä. Huomautus on varmasti aiheellinen.

Patentti on keinotekoinen tapa vaikuttaa kysyntään. Tavaramerkki on suorastaan keinotekoinen tapa pumpata hintoja.

Luen ahneesti iltapäivälehtien testejä, joissa halveksitut massatuotteet (Pirkka, Eldorado jne.) kerran toisensa jälkeen päihittävät hienostoliikkeiden erikoismerkit. Olen tässä blogissa toistellut, että esimerkiksi olennaisesti saman rannekellon voi ostaa parilla kymmenellä eurolla tai parilla tuhannella. Tämä koskee siis kvartsikidekelloja ja jätän huomiotta sen, minkä verran koneiston ympärille on kasattu kallista metallia.

Yhteenvetoa voisi sanoa Melitta-opiksi. Kahvin keittimen paperisuotimet ovat tiettävästi samojen tehtaiden samoja tuotteita, mutta hinnat vaihtelevat valtavasti sen mukaan, lukeeko paketissa Melitta, Euroshopper tai ei mitään.

Voisi se olla myös Jaloviina-oppi. Legendan mukaan ammattilaiset eivät yleensä erota maistamalla kallista konjakkia yhden tähden Jallusta.

Edut ovat niin suhteellisia.