Sivun näyttöjä yhteensä

19. elokuuta 2009

Suhteelliset edut



On miellyttävää kirjoittaa uutisia pari päivää ennen tapahtumia.

Eilen oli puhe teollisista monopoleista eli patenteista. Tänään Nokian johtaja sanoi suoraan, ettei hän jaksa uskoa talouden nopeaan elpymiseen. Syyksi hän mainitsi suurvaltojen protektionismin, joka siis tarkoittaa omien taloudellisten etujen ajamista luomalla kaupalle esteitä.

Tekijänoikeus ja patenttioikeus ovat monopoleja, vaikkakin ulottuvuudeltaan ja kestoltaan rajoitettuja. Eilen puheena ollut esimerkki, I.G. Farben, oli kysymys kartellista. Teollisuusyhteenliittymä on keino rajoittaa kilpailua, ja sellaisessa monopolistiset oikeudet ovat keskeisen tärkeitä.

Saksa oli kuuluisa kartelleistaan. Sotien jälkeen niitä ei ole pahemmin muisteltu, vaikka niistä ei ole millään muotoa päästy.

Hyvin tyypillinen kartellien käyttäjä oli Suomi. Puunjalostusteos sopi keskenään myyntihinnat ja markkinointialueet. Tämä käytäntö on selostettu yksityiskohtaisesti metsäteollisuuden historiassa. Olen jopa itse istuskellut Finncellissä, jonka ikkunoista näki Havis Amanda –patsaan.

Suomessa etenkin Neuvostoliiton toimitukset jaettiin hyvien veljien kesken. Se se oli kultaista aikaa! Tekstiiliteollisuuskin menestyi, kun tilaus oli esimerkiksi kaksisataa tuhatta miesten pukua, kokoa 54, ei kaulaa. Ei valituksia. Maksu raakaöljynä. Ei kysymyksiä.

Tällä hetkellä sureksin joskus juristien koulutusta. Ei se sellainen ole patenttioikeuden osaaja, joka tuntee vain patenttioikeutta. Todelliset kaupan rajoitukset rakennetaan standardien yhteydessä.

Hyvin karkean säännön mukaan jäsenmaksu riippuu siitä, paljonko halukkaalla on heittää patentteja yhteiseen pataan.

Ensimmäinen matkapuhelinjärjestelmämme NMT oli nimensä mukaisesti pohjoismainen. Seuraava, GTM, oli kova juttu eikä tullut suomalaisille todellakaan halvaksi. Kiihkeän kauppasodan lopputulos oli Yhdysvaltain ja Japanin johtaman ryhmän jääminen ulkopuolelle.

Kun nyt kirjoitetaan Nokian vaikeuksista juuri Yhdysvalloissa, unohdetaan äkkiä kolme asiaa. Meille todellisuudessa aika vieras CDMA (oikeastaan CDMA200) on siitä mielenkiintoinen, että periaatteessa tuossa järjestelmässä verkon käyttäjä on operaattorin vanki.

Nämä ovat mutkikkaita asioita. Kuinkahan moni esimerkiksi muistaa, että paljon kohuttu UMTS on suunnilleen sama asia kuin nykyinen 3G? Tavoitteena on ollut saada verkon kattavuus ja puhelun laatu lankaverkon tasolle. Ja miksi lankaverkosta luovutaan? Samasta syystä kuin televisio meni väkisin digitaaliseksi – kustannussyistä.

Yhdysvalloissa keskeisten patenttien päällä istuu ennen muita Qualcom. Vanhan perinteen mukaan patenteista ei riidellä suoraan, koska se on liian kallista. Sen sijaan luodaan esimerkiksi tuontitulleilla kaupallisia esteitä.

Eri valtiot liittyvät vapaakauppasopimuksiin muun muassa siksi, että näiden sopimusten rajoitukset eli poikkeukset vaikuttavat niistä houkuttelevilta.

Asia on kaikkea muuta kuin selvä. Vapaakaupan opit perustuvat suhteellisten etujen oppiin, joka puolestaan perustuu oletukseen järkevistä valinnoista, ja se taas tarkoittaa, että hinnat ovat aina oikeat. Jos hinta on liian korkea, ihmiset eivät osta, ja hinta laskee.

Järkevän valinnan oletus koskee myös korkoja ja tuotto-odotuksia. Näinä aikoina behavioristinen taloustiede on saanut kannatusta. Ajatus on yrittää selvittää, miten ostajat ja myyjät todella käyttäytyvät. Monet kirjoittajat puhuvat järjenvastaisista eli irrationaalisista valinnoista.

Myös huomautetaan laumakäyttäytymisestä ja sen aiheuttamista lumipalloefekteistä. Huomautus on varmasti aiheellinen.

Patentti on keinotekoinen tapa vaikuttaa kysyntään. Tavaramerkki on suorastaan keinotekoinen tapa pumpata hintoja.

Luen ahneesti iltapäivälehtien testejä, joissa halveksitut massatuotteet (Pirkka, Eldorado jne.) kerran toisensa jälkeen päihittävät hienostoliikkeiden erikoismerkit. Olen tässä blogissa toistellut, että esimerkiksi olennaisesti saman rannekellon voi ostaa parilla kymmenellä eurolla tai parilla tuhannella. Tämä koskee siis kvartsikidekelloja ja jätän huomiotta sen, minkä verran koneiston ympärille on kasattu kallista metallia.

Yhteenvetoa voisi sanoa Melitta-opiksi. Kahvin keittimen paperisuotimet ovat tiettävästi samojen tehtaiden samoja tuotteita, mutta hinnat vaihtelevat valtavasti sen mukaan, lukeeko paketissa Melitta, Euroshopper tai ei mitään.

Voisi se olla myös Jaloviina-oppi. Legendan mukaan ammattilaiset eivät yleensä erota maistamalla kallista konjakkia yhden tähden Jallusta.

Edut ovat niin suhteellisia.

19 kommenttia:

  1. K:
    Kahvin keittimen paperisuotimet ovat tiettävästi samojen tehtaiden samoja tuotteita, mutta hinnat vaihtelevat valtavasti sen mukaan, lukeeko paketissa Melitta, Euroshopper tai ei mitään.

    Ja kahvi. Erään toisen ketjun FirstPrice –kahvi, varmikkeeksi siinä pussin kyljessä lukee, että se on jauhettu ensiluokkaisesta kahvin raaka-aineesta Keravalla.
    Ero, kaksi kertaa tätä merkkiä kalliimpaan tuotteeseen, piilee vain siinä, ettei tätä brändättyä kaffeeta ostettaessa makseta niitä tuotekilpailijoiden miljooniin euroihin kohoavia vuosittaisia mainosbudjetteja.
    Tämä on valinnanvapautta.
    Toisaalta kansantalouden täytyy toimia hyffen kiertää, ja ei minulla siksi ole mitään sitä vastaan, että typerä mielikuvamainonta noin uppoaa unessa eläviin kansalaisiin, jotka "eivät välitä" - muka - mutta kysyttäessä ja muutenkin kitisevät elintarvikkeiden hinnoista. Purnaavat niiden veroista ym.

    Aivan sama näköjään pätee halpaketju Clas Ohlsonilta löytyvään IP-kameraan: hinta noin kaksi kertaa halvempi kuin toisessa putiikissa mainostettu koje. Sisältä sama peli. Mielikuva eri.
    Siksi, kun tuli puheeksi, kysyin ihan tosissani tästä menopaussilla, onko Euroshopper- ja Pirkka-merkkien naisten naamaravoilla (onko sellaisia?) todellista tasoeroa lentokentällä myytäviin 100 kertaa niitä kalliimpiin vastaavan tarkoituksen rasvapurkkeihin.

    VastaaPoista
  2. -rh scripsit: naamaravoilla (onko sellaisia?)

    Joskus kirjoitusvirheet ovat aivan verrattomia.

    VastaaPoista
  3. Rutisevat aika-ajoin, miten luksus ei käy kaupaksi. Rutisevat vakiosti, miten tuulipuku on tyylitön ja urheilusukat mauttomat.

    Naamarasvaksi sopii apteekin perustuote, hiukan Pirkkaa kalliimpi, mutta jees ja taatusti hajuton ja hygieenisesti tehty.

    Vaatteet voi ostaa peruskaupasta, halpiksesta tai ommella itse, tuulipuku on vaakasuorassa vesisateessa ja syystuulessa taatusti parempi kuin luksustakki.

    Suurin osa suomalaisista on oppinut elämään taloudellisesti ja säästäväisesti. Niillä ei ole ollut vaihtoehtoja.

    Mutta miksi joku luulee, että elämisen laatu on tuotemerkeissä ja luksuksessa.

    Korvien välissä se on. Eikä se ole merkkituote.

    VastaaPoista
  4. Kemppisen pohdiskelut luettuani totesin taas olevani tärkeällä alalla. Markkinointiviestintä on mielenkiintoista ja mielikuvien voima valtava.

    Ihminen on niin turhamainen otus, ettei mainontaa uhkaa mikään. Järjen käytön lisääntyminenhän sen lopettaisi, mutta sitä pelkoa ei ole.

    Mutta mainonnasta kannattaa olla tyytyväinen, sillä niin kauan kuin on mainontaa, on myös kilpailua. Ja kilpailu on kuluttajan etu.

    Sosialismissa ei ollut kilpailua eikä mainontaa. Siellä riitti huhu, että tavaraa on kaupan - ja jono oli valmis.

    VastaaPoista
  5. ALA JAA KIINNI KARTELLISTA KAHTA KERTAA..>

    On tassa eu-touhussa jotain hyvaakin. Kartellirahastus saattaa tulla kalliksi, joten nut 'vanhat hyvat ajat' ovat kuluttajan iloksi jossain maarin janeet historiaan.

    Jotkut ompeluneula ja vetoketju-
    firmat eivat kerrasta uskoneet, ja toisella kertaa tuli sakkoja satoja miljoonia euroja. Etta silla lailla...

    VastaaPoista
  6. JK:lle kiitos herättelystä!

    -rh:n kommentin loppulauseen epäsuoraan kysymykseen vastaan, että eroa on. Tämä vakaa näkemys kumpuaa empirismistä, behaviorismista ja menopaussista.

    VastaaPoista
  7. KARTELLIT JA TALOUSTEORIAT

    Meilla om palkkakartelli, puunhintakartelli, sahkonhintakartelli jne jne.
    Aika huono puoli on, etta nama hintakartellit eivat jousta. Paatekija, joka joustaa on tyottomyys (Tarkemmin vaikka Bengt Holmstromilta).

    Minusta saattaisi olla reilua, panna metsa-alan tutkimuslaitosten ja proffien ym syyllisten palkat puoleen, sahkon hinta puoleen, puunhinta puoleen ja ehka duunarin palkkakin puoleen, mieluummin kuin paastaa suomen tyottomyys jalleen yli 20 %:iin.

    VastaaPoista
  8. Tekijänoikeus on rajattu kestoltaan vain, jos ajattelee ei-inhimillistä mittakaavaa.

    Lankapuhelimissa tärkeintä ei ole puhelut vaan langat. Nythän niitäkin revitään maasta, kun ei keksitä miten niillä voisi tienata. Tilalle tarjotaan kallista mobiililaajakaistaa, jossa kaista ei ole laajaa.

    VastaaPoista
  9. Hintadifferointia. Sitähän tehdään kaikkialla, nuorison kangaskengissä, vaatteissa, kosmetiikassa, makkaroissa... Havaitsin kaupassa samaa metwurstia vierekkäin ihan eri hinnalla. Olivat vain pakattu erilaisten logojen alle.

    Hiukan sivuun aiheesta. Olipa taannoin entisellä työpaikallani sokkotesti oluista. Suuri oluiden asiantuntija sotki keskenään ykkös- ja nelosoluen.

    VastaaPoista
  10. Kosmetiikan mainonta on aivan oma maailmansa.
    Lukekaapa kosmetiikkamainoksia brittilehdistä suurennuslasin kanssa.
    Sieltä pitäisi löytyä klasuulit

    Mutta mitä vaatteisiin tulee, niin on brändit ja hyvät vaatteet ovat yleensä aivan eri asia.

    Hyviä merkkejä Suomessa ei yleensä edes tunnisteta. Kuten vaikkapa Avilaa.

    Mutta hyvät vaatteet maksavat, vaikka niitten katteet eivät päätä huimaisi.

    VastaaPoista
  11. Hinnoista ja laadusta ihan vähän. Olen ymmärtänyt, että kalliin kaman hankkiminen ei siis välttämättä ostaminen, on merkki ympäristölle, että rahaa on ettei sille taivu. Hokeman; köyhän ei kannata ostaa halpaa voisi siis muuttaa: rikkaankin kannattaa ostaa euroshopperia.

    VastaaPoista
  12. Olen kuullut, että Jenkeissä operaattorit eivät halua joutua samaan asemaan mihin Microsoft aikanaan sai tietokoneen elektroniikan valmistajat.

    Eli ne kytkyluurit. Kytkyluuri on rajoitettu luuri, josta on poistettu tiettyjä käyttöjärjestelmän ominaisuuksia. Kytkyluuriin ei edes saa ladattua itsetehtyä ohjelmaa, vaan itsetehdyn ohjelman latausoikeudesta omaan luuriinsa on maksettava jonniinmoinen sertifikaatimaksu - jollekin taholle.

    Nyt vaan odotellaan, että milloinka PC-ympäristöön alkaa pulpahdella kytkyluurien tapaisia rajoitteita, että tulee maksaa maksuja, että saa ajettua omatekemäänsä ohjelmaa omassa PC:ssä.

    Ne virukset teettävät myös tätä, että ohjelman kehittäjän on maksettava sertifakaatimaksuja ja testausmaksuja, ennen kuin saa ohjelmalleen allekirjoitusluvan. Tämän jälkeen vielä ohjelman ostaja maksaa maksuja, että saa ladattua ja käytöönsä ohjelman.

    VastaaPoista
  13. Kemppisen jutussa yksi keskeinen ajatus on pääsy vaikuttamaan standardien tai ns. teollisuusstandardien sisältöön varhaisessa vaiheessa. Tässä sitä etumatkaa ja kilpailuetua luodaan vuosiksi eteenpäin. Kun on sopivat standardit ja niihin valmiiksi sopivat patentit ja tuotekehityspanokset jo tehtynä, mikään ei voi estää menestystä, jos alalla kaupallista menestystä ylipäätään tarjolla on.

    Maailman suurimman koneen - globaalin tietoliikenneverkon - infrastruktuuri tarvitsee standardinsa toimiakseen päästä päähän. Vieläkin voi ottaa hyllystä 80 vuotta vanhan puhelinkoneen ja alkaa soitella Pohjois-Koreaan, ainakin toistaiseksi. Ajatus ei ole alalla siis mitenkään uusi.

    Kuluttajan päänmenoksi voi alkaa rakennella iPhoneja tyyliin 'kosketelkaa minua' ja väittää, että tässä piilee teknologian ydin ja lipunkantaja. Tuskinpa. Siinä separoidaan, differoidaan ja manipuloidaan aika pintapuolisella tasolla. Mitähän kiinalaiset Kallasvuolta vaativat? Se kiinnostaisi amerikkalaisten markkinointitemppuja enemmän.

    Eurooppalaisen telealan standardointityöhön osallistuminen oikeaan aikaan oikeissa asioissa (NMT, GSM) oli suomalaisen matkapuhelinalan menestyksen keskeinen taustatekijä. Ilman yhteistyötä ei olisi syntynyt eurooppalaisia ja (osin) maailmanlaajuisia markkinoitakaan.

    T.

    VastaaPoista
  14. Kemppinen kirjoitti: "Tällä hetkellä sureksin joskus juristien koulutusta. Ei se sellainen ole patenttioikeuden osaaja, joka tuntee vain patenttioikeutta."

    Ei kai minkään juridiikan alan käytännön osaajaksi tule ilman ko. alan substanssin osaamista. Ehkä se hämää, että tuomioistuimissa ja niiden liepeillä toimiville substanssi on oikeudenkäyntikulttuuria ja -tekniikkaa, joita helposti erehdytään pitämään oikeustieteen osina.

    Kemppinen kirjoitti: "Kun nyt kirjoitetaan Nokian vaikeuksista juuri Yhdysvalloissa, unohdetaan äkkiä kolme asiaa. Meille todellisuudessa aika vieras CDMA (oikeastaan CDMA200) - - verkon käyttäjä on operaattorin vanki."

    Tiettävästi Nokialla on juuri nyt pyörimässä Yhdysvalloissa mainoskampanja, jossa saarnataan unlocked-phonen autuutta; monet kuluttajat eivät ilman sitä lainkaan oivalla, mistä siinä on kyse. Olisi syytä, jos Nokia aikoo saada rättinä roikkuvaa "lippulaivaansa" eli N97-puhelintaan kaupaksi (heinäkuun loppuun mennessä oli tiettävästi mennyt vasta 500.000 luuria).

    Kemppinen kirjoitti: "Luen ahneesti iltapäivälehtien testejä, joissa halveksitut massatuotteet (Pirkka, Eldorado jne.) kerran toisensa jälkeen päihittävät hienostoliikkeiden erikoismerkit."

    En ihmettele, että massalehden testissä massatuotteet voittavat. Me hienostelijat yleensä nauramme sellaisille kippurassa, kuka muka oikeasti ei erottaisi esimerkiksi Domino-keksejä Oreosta saati halpajäljitelmistä tai Heinz-ketsuppia muista (esimerkit perustuvat takavuosina tavallisiin väitteisiin, ei testeihin iltapäivälehdissä, joita en lue).

    Pirkat ja Euroshopperit ovat eri juttu sikäli, että niissä kyse tosiaan välillä on aivan oikeasti samasta tuotteesta. Tunnen useita esimerkkejä erityyppisistä virityksistä, mutten sattuneesta syystä voi käsitellä niitä tässä. Esimerkiksi erään kalavalmisteen ykköstuotetta sai melko pitkään polkuhintaan tiettynä private labelina, mutta ei ikuisesti; ilman mitään varoitusta tai sellaiseksi käyvää pakkauksen ulkonäon muutosta private labelin alla myyty kama palasi hintansa arvoiseksi, eli silkoksi.

    Lisäksi monet laatuvalmistajat osaavat kyllä tuottaa tingittyyn hintaan vakiomuotoista, mutta hurjasti vaihtelevaa laatua. Tämä ei rajoitu ruokaan tai kuteisiin, vaan myös viihde-elektroniikkaan. Joidenkin laadukkaana pitämä Philips on viime vuosina pettänyt useamman kerran, kun olen mennyt hankkimaan lapsille äänentoistoa Koti-ideaoiden ja vastaavien halvalla myymistä eristä; aivan kelvotonta muovista kuminaa.

    VastaaPoista
  15. Kemppinen eetteriin takaisin ja heti.

    VastaaPoista
  16. Rienzi:
    Tunnen useita esimerkkejä erityyppisistä virityksistä, mutten sattuneesta syystä voi käsitellä niitä tässä. Esimerkiksi erään kalavalmisteen ykköstuotetta sai melko pitkään polkuhintaan tiettynä private labelina, mutta ei ikuisesti; ilman mitään varoitusta tai sellaiseksi käyvää pakkauksen ulkonäon muutosta private labelin alla myyty kama palasi hintansa arvoiseksi, eli silkoksi.

    Mä voin, tyttäreni oli kesätöissä silloin, nuorten kesken vaatimattomasti "kalahelvetiksi" kutsutulla Apetitin linjalla. Totta, pakkaus vain eri.

    Lisäksi monet laatuvalmistajat osaavat kyllä tuottaa tingittyyn hintaan vakiomuotoista, mutta hurjasti vaihtelevaa laatua. Tämä ei rajoitu ruokaan tai kuteisiin, vaan myös viihde-elektroniikkaan. Joidenkin laadukkaana pitämä Philips on viime vuosina pettänyt useamman kerran, kun olen mennyt hankkimaan lapsille äänentoistoa Koti-ideaoiden ja vastaavien halvalla myymistä eristä; aivan kelvotonta muovista kuminaa.

    Tämä taas on hieman eri asia; ei ole myöskään enää automerkkiä, julkikaupan, jossa ei varmuudella jäisi ovenkahva käteen tunnin päästä kaupoista. Merkkien ovat - ehkä paria japanilaistaustaista lukuunottamatta - tehneet tämän tehtaillaan itse, mm. kilpailuttamalla kuralle alihankkijansa.

    VastaaPoista
  17. Jallu-legendaan täsmennys: asiantuntijat toki erottavat jallun ja laatukonjakin - mutta arvioivat usein jallun paremmaksi.

    VastaaPoista
  18. Erittäin kannattava lehtitilaus on suomalainen Kuluttaja-lehti, ja/tai saksalainen Test.

    VastaaPoista
  19. Erkinpikakiväärin kanssa oli samoin, eivät erottaneet kalliista verrokkiviineistä.

    VastaaPoista