Tietämättömyyden pilvi

I here try to explain, why it is so difficult, almost impossible, to get reliable data about sales of books in copies sold. Further I point out that several leading data-bases are rather expensive and even for paying customers not all that satisfactory for research on cultural phenomena.

Yksi teistä siis keksi kysyä lähempiä tietoja Yhdysvaltain kirjamyynnistä ja olisi voinut kysyä Suomestakin.

Vastaus on: en tiedä.

"Tietämättömyyden pilvi" on kristillinen klassikko 1300-luvulta.

Omilla aloillani olen melkein sen varassa, miten onnistun kaivelemaan esiin tieteellisten kirjastojen avulla, mutta se on vähän.

Yhdysvaltojen kirjojen myynnin viralliset luvut dollareina löytyvät helposti järjestöltä The Association of American Publishers. Mutta luvut ovat arvioita.

Monilla muilla aloilla laajasti käytety Nielsen on maksullinen tietokanta. Se on tarkoitettu firmoille ja sen näkee hinnoista. Se on siis samanlainen ongelma kuin pirullinen Lexis-Nexis. Viimeksi mainitun takana on kiukuttavan suuri osa amerikkalaisten oikeustieteellisten julkaisujen artikkeleista. Hieman vähemmän pirullinen mutta kiukuttavat on Elsevier ja samaa sarjaa IEEE - näissä on merkittävä osa tietotekniikkaa koskevista tieteellisistä artikkeleista, mutta mainitakseni vielä yhden ACM Communications on avoin vain järjestön jäsenille. Koska lehti tulee meille HIITiin, enimmäkseen valokopioin ja skannaan. Tai sitten pyydän ystävällisesti, että joku jäsenmaksuistaan huolehtinut henkilö, kuten Martti, printtaisi minulle esimerkiksi Pam Samuelsonin tämän kuun numerossa julkaistun artikkelin "Does Copyright Law need to be Reformed".

Totta puhuen pääsen ACM:än yliopiston sisältä ja osaisin kukaties mennä Lappeenrannan intraan, sieltä kirjastoon jne. Mutta se on sangen vaivalloista.

Ongelma on siis yleinen. Todella kiinnostava informaatio mm. liiketoiminnan volyymeista on kiven alla. Päästökseen siihen käsiksi joutuu käyttämään vippaskonsteja. Mutta mm. Law Schoolien oppilaita uhkaillaan määräaikaisella erottamisella, jos he väärinkäyttävät kirjastojensa tietokantayhteyksiä.

Onneksi eräät uhmaavat kieltoa.

Kärjistän - mitä tärkeämpi tieto, sitä varmemmin se on todella vaikea löytää tai sitten EY:n tapaan sellaisen sotkun keskellä, että sen siilaamisessa menee päivä ja terveys.

Nielsen Bookscan on kai kattavin amerikkalainen tietokanta, mutta se ei kuitenkaan kata kuin runsaan 2/3 kirjamyynnistä.

Koska myös Blogger on mukana salaliitossa, laitan tähän kirjoittamalla ensin muutamia dollarimääräisiä tietoja. - Tiedän että ne ovat vaikeita lukea blogin muodossa

Miljardia dollaria:
2002 --- 2003 --- 2004 --- 2005 --- 2006
Adult hardb. 2,3 2,3 2,4 2,5 2,6
Ad. paperb. 1,8 1,8 1,9 2,1 2,2
Audiobooks 0,14 0,16 0,16 0,20 0,18
E-books 0,007 0,02 0,03 0,04 0,05
Professional 3,1 3,2 3,3 3,3 3,3

Total 22,0 22,1 23,0 24,3 24,2

Vilkkautta aiheuttanut sitaatti jakaumasta on Andersonin kirjasta, jossa se on sitaatti kuuluisan Tim O'Reillyn niin varhain kuin 2005:

In an Op-Ed published in the New York Times last week, Tim O'Reilly pointed out that according to Nielsen Bookscan "only 2 percent of the 1.2 million unique titles sold in 2004 had sales of more than 5,000 copies." That amounts to 24,000 titles selling more than 5,000 copies a year. To put that into context, Amazon lists over 24,000 titles published by just one giant trade, McGraw-Hill, in the last five years. Obviously, some of those books are out of print and most of the rest aren't selling over 5,000 copies a year, but it should give you an idea about the relative smallness of the pie. According to Nielsen, they log sales of over 300,000 individual titles in a typical week, but by the time you get to the end of the year, only 1,200,000 unique titles have been sold. Those 900,000 additional titles that have to get smeared out over 52 weeks can't be averaging more than a few sales a year. Lähde.

Numeroiden saamisen vaikeudesta on hyvä kirjoitus hyvässä Slate-lehdessä - Why writers never reveal how many books their buddies have sold.

"Meillä ei ole luotettava lähdettä kirjojen myynnistä", toteaa Slate.

Ei muuten ole Suomestakaan. Suomen Kustannusyhdistys r.y. julkaisee euromääräisiä lukuja, mutta kappalemääriä pidetään perinteisesti liikesalaisuutena.

Paljastan erään liikesalaisuuden: suomalaisilla myydyimpien listoilla olevat tiedot, joita sanomalehdet saattavat toistaa ns. kulttuuriosastoissaan, ovat epäluotettavia ja monissa tapauksissa hiukan liioiteltuja painoksia - ei myytyjä kirjoja.

Pääsin tai jouduin aikoinani seuraamaan erään kustannusliikkeen päivittäisiä tilastoja varastosta poistuneista kirjoista ja sisäisen laskennan tietoja päivittäisestä myyntikertymästä.

Vain harvat liikkeenjohtajat tietävät todellisen myynnin. Nykyisin nimittäin Akateemisen tai Suomalaisen kappalemääräinen myynti ei kerro kovin paljon - on tilanteita, joissa kustantaja myy kirjat alle omakustannushinnan. Jos siis kirjaa on myyty 1 000 kappaletta hintaan 5 euroa kappale (sis. alv.) ja 200 kappaletta hintaan 20 euroa kappale - mikä on kappalemääräinen myynti. Tavallaan 1 200, tavallaan ei.

Ja sitten on kirjakerho, jonka myynti on merkittävän suuri.

Minulla on jonkin ihmeen takia ns. kirjailijaalennus muutamien kustannusliikkeiden kirjakauppoihin. Se on periaatteessa 30 % eli paljon. Silti jonkin kirjan voi saada halvemmalla esim. Suomalaisesta. Silloin sitä myydään "kampanjahintaan".

Vaikka seurustelen ahkerasti kirjastoihmisten kanssa, en ole selvillä siitä, onko yksittäisen kirjojen eli ns. nimikkeiden lainauskerroista luotettavaa tietoa. Tietääkseni ei ole.

Toisin sanoen, emme alkuunkaan tiedä, kuinka monta lukijaa jollain syksyn uutuusromaanilla on.

Sehän on tietysti päivänselvää, että kirjan "omakustannushinta" on mystinen suure. Meillä kustantajilla on omat kirjapainot ja joskus esitetyn perustelun mukaan kirjoja kustannetaan siksi, että kannattaa painaa koneilla mitä tahansa toinaa mieluummin kuin seisottaa niitä. Siis korkeakirjallisuutta painetaan ellei satu olemaan mitään sopivia mainoslehtisiä painettavana.

Tämä oli vähän liian ilkeästi sanottu. Mutta jo yllä olevista amerikkalaisista luvuista näkee, että kirja on vähäpätöinen erikoistuote. Hammastahnan vuosimyynti oli USA:ssa viime vuonna 3,0 miljardia dollaria eli enemmän kuin pokkareiden myynti.

Olen pahoillani että nämä tiedot ovat näin laihoja. Tiedän neljä tai kahdeksan ihmistä, joilla olisi reippaasti paremmat tiedot, ja myös Euroopasta. En ole niitä tietoja kysellyt, enkä kysele.

Yhteenveto: kun joudun ottamaan kantaa erilaisiin tekijänoikeutta ja muuta sellaista koskeviin säädöshankkeisiin ja viimeksi tänään istuin pohtimassa koko kotimaisen teollisuuden innovaatioita tekijänoikeuden, patenttien ja tavaramerkkien kannalta, suhtaudun itse hyökkäävän epäuskoisesti niihin tietoihin ja tilastoihin, jollaisia mm. firmat ja edunvalvontajärjestöt tarjoavat vapaaehtoisesti.

Ellei niissä ole muuta vikaa, ainakin tämä - äänitteiden myynti on pudonnut niin ja niin paljon ja Hollywood hoippuu konkurssin partaalla (kuten se on väittänyt hoippuvansa viimeksi kuluneet 60 vuotta).

Jos luvut olisivat oikeita, olisi selvitettävä, mikä muu on muuttunut samana aikana, esimerkiksi siis 2 000 -luvulla. Käsittääkseni kulutuksen rakenne on mullistunut perinpohjaisesti ja esimerkiksi televisio ja sanomalehdet ovat totisen paikan edessä.

Asiakkaat, joiden taskuista palkkiot ovat viime kädessä peräisin, toimivat nyt toisin kuin ennen. Muutos on niin suuri, että haluaisin puhua "mannerlaatan liikahduksesta". Luuloni mukaan ilmiö ei ole lineaarinen eikä satunnainen, vaan "tektoninen", siis arvaamaton maanjäristys.

- - -

Ai niin - kun kumminkin haluatte tietää: Heikki Ylikankaan kirjan johtopäätökset ovat mielestäni olennaisesti oikeita sekä ampumistapauksista yleensä että "Lappeenrannan mysteeristä". Tämä on "arvostelijan" mielipide, koska en tunne ensisijaislähteitä. Luin käsikirjoituksen kesällä. Merkittävä ja minulle uusi ajatus on "poliittisten" vainoaminen.

Maahanhan ilmaantui kommunistien ja SKDL-nimisen järjestön mittava koneisto muutamassa kuukaudessa syksyn 1944 rauhanteosta. Armeijan aivan varmasti hankkimaa aineistoa silloisen Suomen kannalta aidosti vaarallisista henkilöistä, jotka taistelivat tai olivat taistelevinaan rintamalla, ei ole tietääkseni julkaistu eikä ehkä tallellakaan. Sodanaikaiset julkikommunistit tunnetaan mutta esimerkiksi SKDL:n toimihenkilöinä ja valtiollisina ja kunnallisina ehdokkaina sodan jälkeen toimineita ihmisiä oli armeijassa tuhansia ja itse puolue sai kuten tunnettua valtavan menestyksen ensimmäisissä sodanjälkeisissä vaaleissa.

En näe mitään syytä uskoa, että kaikki olisivat olleet lojaaleja, vaikka suurin osa varmaan oli ja päätti vasta aseellisen rähinän jälkeen näyttää herroille närhen munat.