Tee, tupakka ja oopiumi II

Eilen viittasin muutamiin niin sanottuihin nautintoaineisiin, jotka toimivat ensin eron eli distinktion osoittajina yhteisön sisällä ja samalla luovat kauppareittejä, yhteyksiä ja globalisaatiota. Niihin syntyy patologinen himo ja riippuvuus. Liikemiehille syntyy patologinen riippuvuus niistä rahoista.

Sitten ne toimivat samanlaisuuden todisteina - tehdään niin kuin muutkin tekevät.

Jotkut liikemiehet todetaan hyväntekijöiksi ja palkitaan ja heidän haudalleen pystytetään marmorienkeli. Toiset pannaan linnaan ja avain vedetään vessasta alas.

Ero on vain tuotevalikoimassa. Jos myy paperia (ja saa sen siis kaupaksi), on hyvis, mutta jos myy heroiinia, on pahis.

Jos ostaa tai myy seksiä, on kaikin puolin kelvoton olento, koska seksuaalisuus nyt ei ainakaan kuulu ihmisen todellisiin tarpeisiin.

Mutta tupakki, whiski ja whillit naiset... Ja tee.

Ne intiaaneiksi pukeutuneet henkilöt, jotka heittelivät teepakkauksia mereen Englannin läntisissä siirtomaissa ja luultavasti juuri teestä hullaantuneina keksivät heittäytyä itsenäisiksi nimellä Amerikan Yhdysvallat olivat tietenkin polttaneet päreensä tulleista.

Mutta jatkui sen teen latkiminen myös, kunnes kahvi ajettiin voimalla markkinoille. Viinamäen miehiä taas välillä ahdisteltiin.

Myös Suomessa savun hajun tartuttaminen toisen tukkaan on rangaistava ja moraaliton teko, mutta ei toisen varpaille oksentaminen sikakännissä. Alkoholi on pahin työikäisten tappaja. Kuusi tuhatta ennenaikaista kuolemaa vuodessa.

Nähdäkseni kysymys on edelleen erosta eli distinktiosta.

Hyvät elämäntavat eivät ole tärkeitä. Tärkeää on päästä määrittelemään ne. Suloista on päästä komentamaan ja ojentamaan toisia.

Turhanaikainen liikuntaa ja terveydelle vaarallinen urheilu lähtivät todella raivokkaaseen kasvuun, kun kävi selväksi, että niillä voi tehdä rahaa.

Luontainen liikunta sielun virkistämiseksi ja ruumiin virvoittamiseksi ei ole suosiossa, koska sitä harjoittavalle ei voi myydä mitään tarpeetonta ylihinnalla. Tosin kävelysauvat on askel tähän suuntaan ja myös kenkäkauppiaat tekevät parhaansa valehdellakseen, että oikea liikunta edellyttää kalliita kenkiä.

En todella tiedä, mistä ja miksi nuoret hankkivat jatkuvasti niitä hohtavan valkoisia lenkkareita.

Terveyttä myydään kuolemalla. Osta tämä tuote, niin elät pidempään!

Ystäväni Martti Mäntylä kirjoitti HIIT:in blogiin (jota katso ) Hannah Arendtin Vita activa –pohdiskelusta.

Yritän kiteyttää: roomalaisten väärin käsittämä kreikkalaisten hyvän elämän oivallus oli toimintaa yhdessä toisten ihmisten kanssa.

Voit todella selvittää, kuka olet, vain toisten ihmisten seurassa, kasvattamalla itsesi näkyville.

Vanhat nautintoaineet ja uudet käytännöt ovat sovinnaisia eli sääntösidonnaisia. Kreikkalaisten ihanne oli eräänlainen älyllinen sissisota, bios politikos.

Ihmisillä on tämä tarve jäljitellä toisia ja erottua toisista. Tällä hetkellä esimerkki on valtavasti kasvava FaceBook. Kukaan ei ole osannut kertoa ainakaan minulle, mitä viehätystä siinä on. En halua kieltää enkä edes epäillä tätä ilmiötä. En vain ymmärrä. Se johtuu kai siitä, että en halua kuulua porukoihin. Olen suulas ja päällekäypä tuiki tuntemattomienkin kanssa, jos satun sille päälle. Enimmäkseen en satu. Rakkain harrastukseni on ikkunasta tuijotteleminen. Nukkuminen on myös hurmaavaa.

Tuo edellinen kappale kuvittaa käsitystäni kulttuurin patologiasta. Sairauden nimi on ”minä”. Emme me ole todellisuudessa yksilöllisiä. Yksilöitä olemme vain, jos on joukko.

Meillä on pohjaton määrä kepulikonsteja, joita käyttämällä haluamme osoittaa olevamme muista poikkeavia, kukaties toisia parempia, tai sitten yritämme päästä vippaskeinoilla taivaaseen, mitä kukin sillä sanalla tarkoittaneekaan.

Kuoleman pelolla markkinointi on tehokasta, koska harva kestää ajatusta omasta henkilökohtaisesta kuolemastaan. Näemmehän omin silmin ja kuulemme omin korvin, ettei maailma siitä miksikään muutu, että potkaisen tästä tyhjää.

Siksi terveys, terveellisyys ja nuoruus ovat niin vahvoilla. Siksi olemme niin tohinassa toisarvoisista asioista.

Ystäväni Juhani Forsberg sanoi, ettei maailmanloppu-lause ole Lutherin, vaan se on todisteellisesti muotoiltu nykyiselleen Saksassa vasta 1943 jossain yksityiskirjeessä – jos tietäisin varmasti maailmanlopun tulevan huomenna, istuttaisin puun.

En osta tietoa ajatuksen ajoituksesta ennen kuin olen penkonut Sextus Empiricusta ja Pierre Baylea.

Viis siitä silti – ryhmä ei ole kuoleman ehdoille altistettu.

Osakeyhtiöt ovat kuolemattomia. Niin kuin Stora Enso…