Kaikkien kansanmurhien äiti

Kuvassa värillä esitetty ne maat, joissa on julkisesti ja virallisesti pidetty todistettuna, että turkkilaiset surmasivat 1915-1916 ennennäkemättömän määrän armenialaisia siviilejä.

Suomi ei lukeudu niihin maihin, mutta on kyllä EY:ssä ollut samassa rivistössä.

Siis Miksi Orhan Pamuk pantiin vankilaan ja eräs toinen näkyvä henkilö ammuttiin, kun he olivat maininneet armenialaisiin sata vuotta sitten kohdistuneen kansanmurhan?

Turkin rikoslaissa on pykälä, joka kieltää tällaiset puheet. EY on kehottanut Turkkia poistamaan sen pykälän.

Ja nyt tuli tupenrapinat, kun amerikkalaiset poliitikot jälleen, Bushin liikuttavista vetoomuksista huolimatta, mainitsivat tuon tapahtuman.

Turkkilaiset itse sanovat täysin loogisesti, että ensinnäkään mitään kansanmurhaa ei ole koskaan tapahtunut, toiseksikaan he eivät sitä tehneet ja kolmanneksi he eivät mahtaneet mitään sille.

Mahdollisesti armenialaiset, jotka ovat pahoja ja ilkeitä ihmisiä, kansanmurhasivat itse itsensä saattaakseen turkkilaiset pahaan valoon.

Armenialaiset ovat kristittyjä, turkkilaiset muslimeja.

Lisäksi turkkilaiset ovat perinteisesti sanoneet, että näissä murhissa, joita ei tapahtunut, ei kuollut yli miljoonaa ihmistä, vaan korkeintaan 300 000, ja hyvä olikin, että heistä päästiin, koska he olivat pahoja ja ilkeitä ihmisiä.

Asia on niin arka, että jopa Wikipediasta löytyy hiukan etsimään ennen kuin asia löytyy hakusanalla Armenian genocide. Hakusanan genocide kohdalla on kaikkea muuta, mutta tähän asiaan vaikeasti havaittava viittaus. Ranskankielinen asiaa koskeva artikkeli on olennaisesti toisen sävyinen kuin amerikkalainen, ja molemmat poikkeavat saksankielisestä.

Minulla on pari kirjaa näistä tapahtumista. Käsi sydämelle: en ymmärrä, miten joku väittää vastaan. Tosin kansanmurhien rakenteeseen kyllä kuuluu tosiasioiden kieltäminen.

Wikipedian tiedot ovat olennaisesti oikeita. Itse asiasta ei ole ollut mitään järkevää epäilyä sitten vuoden 1915. Lukumääristä ja edesvastuullisista on väitelty lännessäkin. Mutta paikalla olleet vihollisvaltioiden edustajat eli saksalaiset ja englantilaiset raportoivat asiasta yhtäpitävästi ja kauhistuneesti ja toimittivat länteen satoja valokuvia ja detaljitietoja.

Onko asia tärkeä? Tavattoman tärkeä.

Hitlerin puhetta ei ole todistettu sitovasti aidoksi, koska muistiin merkitsijä kuoli sodassa, kuten monet muutkin. Mutta Saksan arkistoissa on tällainen asiakirja:

Mitschrift einer Ansprache Hitlers vor Offizieren der Wehrmacht, 22. August 1939

Unsere Stärke ist unsere Schnelligkeit und unsere Brutalität. Dschingis Chan hat Millionen Frauen und Kinder in den Tod gejagt, bewußt und fröhlichen Herzens. Die Geschichte sieht in ihm nur den großen Staatengründer. Was die schwache westeuropäische Zivilisation über mich behauptet, ist gleichgültig. Ich habe den Befehl gegeben – und ich lasse jeden füsilieren, der auch nur ein Wort der Kritik äußert – daß das Kriegsziel nicht im Erreichen von bestimmten Linien, sondern in der physischen Vernichtung des Gegners besteht. So habe ich, einstweilen nur im Osten, meine Totenkopfverbände bereitgestellt mit dem Befehl, unbarmherzig und mitleidslos Mann, Weib und Kind polnischer Abstammung und Sprache in den Tod zu schicken. Nur so gewinnen wir den Lebensraum, den wir brauchen. Wer redet heute noch von der Vernichtung der Armenier?

”Voimamme on nopeutemme ja armottomuutemme. Tshingis-kaani surmasi miljoonia naisia ja lapsia vakain tuumin ja ilo sydämessään. Historian näkee hänessä vain suuren valtioiden perustajan. Minulle on yhdentekevää, mitä heiveröinen länsi-eurooppalainen sivilisaatio minusta ajattelee. Minä olen käskenyt – ja jokainen joka arvostelee tätä sanallakin ammutaan – että sodan päämäärä ei ole jonkin linjan saavuttaminen, vaan vastustajien ruumiillinen tuhoaminen. Siksi olen käskenyt SS Totenkopf-joukkoni toistaiseksi vain idässä surmaamaan armottomasti ja säliä tuntematta puolalaissyntyiset ja puolankieliset miehet, naiset ja lapset. Vain siten saavutamme elintilan, jota tarvitsemme. Kuka enää puhuu armenialaisten tuhoamisesta?”

Sitä on sitten arvailtu, saiko Hitler ajatuksensa juutalaisten ja monien muiden kansojen täydellisestä tuhoamisesta turkkilaisilta. Voi olla.

Stalinista en tiedä. Hän oli kiinnostunut vähemmistökansallisuuksista itse gruusialaisena (Georgia) eli Transkaukasiasta kotoisin olevana. Siellä oli paljon armenialaisia, joita pidettiin pahoina ja ilkeinä ihmisinä.

Amerikkalaisten kannanottoihin vaikuttaa tietysti vaikutusvaltainen armenialaisvähemmistö.

Mutta on siinä muutakin. Armenialaisiin kohdistunut aktio oli islamin ensimmäinen jihad eli pyhä sota. Tapahtumat toivat kansainväliseen oikeuteen käsitteen ”rikokset ihmisyyttä vastaan”. ”Kansanmurha” on sanana toisen maailmansodan ajalta ja meidänkin laissamme oleva ”joukkotuhonta” vielä myöhäisempi.

Sartre sanoi Che Guevarasta, että tämä oli aikamme täydellisin ihminen. Jos Sartre eläisi, hän saattaisi olla samaa mieltä bin Ladenista.

Saddam taidettiin teloittaa nimenomaan kansanmurhasta.

Tuo teko on teollisuutta. Sitä ei voi sivuuttaa sanomalla, että ainahan kansoja on murhattu. Sellainen väite ei ole totta. Vasta ensimmäisen maailmansodan aikana oli olemassa sellainen sotilaallinen, tekninen ja poliittinen organisaatio, että järjestelmälliseen eli teolliseen siviilien surmaamiseen päästiin toden teolla käsiksi.

Ja miksi ottaa kantaa tässä blogissa kaikkiin maailman murheisiin? - Siksi ettei Suomessa pidä vieläkään sanoa, että ryssävihaamme 1918 alkaen sisältyi juuri tätä samaa ajattelua ja siksi että vuoden 1918 ja vuoden 1930 tapahtumissa oli erilaisten työväenaatteiden kannattajiin nähden etnisen puhdistuksen aineksia - oli nitistettävä mukulat myös, ettei punainen basilli leviäisi. Ja olimmehan me keskitysleirien ja järjestelmällisen näännytämisen alalla kärkimaita (Tammisaari, Hennala jne.).