15. toukokuuta 2007

Yksityisyys - privacy

Sananvapaus, viranomaistoiminnan julkisuus ja kolmanneksi yksityisyys ovat perusoikeuksia.

”Perusoikeus” tarkoittaa pykälää Suomen perustuslaissa, joka puolestaan on tarkoitettu samansisältöiseksi ihmisoikeussopimusten kanssa. Lain tulkinnassa perustuslain säännös sivuuttaa tavallisen lain.

Vanhemmille juristeille voi olla epäselvää, että perusoikeudet ovat nykyisin täyttä totta. Aikaisemmassa perustuslaissa, etenkin vuoden 1919 hallitusmuodossa, perusoikeuksia luonnehdittiin julistuksen luonteisiksi eli päämääriksi. Kansalaisten työvoima oli erikoisessa suojeluksessa. Mitä tämä hallitusmuodon kohta tarkoitti, sitä kukaan ei oikein tiennyt.

Eilinenkin keskustelumme osoitti, että subsidiariteettiperiaatteessa on muutakin vaikeaa kuin nimi. Katsokaa Wikipediasta, mutta englanninkielisestä, kohta EU. Suomalainen versio viittaa lyhyesti filosofiseen ideaan. Käytännössä kysymys on siitä, että esimerkiksi asianajaja, joka hävittyään käräjäoikeudessa sanoo ”skippaavansa” hovioikeuden ja valittamalla suoraan EY:n ihmisoikeustuomioistuimeen, puhuu roskaa. Ihmisoikeustuomioistuin ei käsittele asioita, joiden ratkaiseminen on mahdollista kansallisesti.

Saman periaatteen mukaan EY ei voi kajota asiaan, joka yleissopimusten mukaan ei kuulu sille. Keskeinen esimerkki on rikoslaki. Se hoidetaan kansallisesti. Toinen esimerkki on tekijänoikeuslaki – vaikka harmonisoinnista eli yhdenmukaistamisesta on sopimuksia, EY:ssä ei ole tuomioistuinta, joka voisi ottaa suoraan käsiteltäväkseen tekijänoikeusasian tai edes ratkaista sen hankalan kysymyksen, missä juttu käsitellään.

Tässä on puhe periaatteista. Voitte uskoa, että tulkinnat ovat käytännössä vaikeita. Näissä asioissa juristi ei saa palkkaansa tyhjästä.

Nämä alussa mainitut kolme oikeutta ovat usein ristiriidassa keskenään. Sananvapauden käyttäminen voi loukata toisen ihmisen yksityisyyttä. Molempia on mahdoton toteuttaa samanaikaisesti täyteen määrään. On sovellettava vähän toista ja vähän toista.

Asiasta on tulkintaohjeita. Jos ette muuta ehdi, lukekaa seuraavasta kohdat 4 ja 5.

Korkein oikeus kirjoitti asiasta perusteluissaan jutussa 2006:25:

”Sovellettava rangaistussäännös

2. Asiassa sovellettavan, tekohetkellä voimassa olleen rikoslain 27 luvun 3 a §:n (908/1974) mukaan yksityiselämän loukkaamiseen syyllistyy se, joka ilman laillista oikeutta joukkotiedotusvälinettä käyttäen tai muulla sen kaltaisella tavalla julkisesti levittää toisen yksityiselämästä tiedon, vihjauksen tai kuvan, joka on omiaan aiheuttamaan hänelle vahinkoa tai kärsimystä. Yksityiselämän loukkaamisena ei ole kuitenkaan pidettävä julkistamista, joka koskee henkilön menettelyä julkisessa virassa tai tehtävässä, elinkeinoelämässä, poliittisessa toiminnassa tai muussa näihin rinnastettavassa toiminnassa ja on tarpeen yhteiskunnallisesti merkittävän asian käsittelemiseksi.

3. Yksityiselämän piiriä ei ole määritelty laissa, vaan se on tarkoituksellisesti jätetty tuomioistuimen kussakin yksittäistapauksessa arvioitavaksi. Lain esitöistä (HE 84/1974vp s. 4 ja LaVM 14/1974 vp s. 1) ilmenee, että tiedon yksityistä tai julkista luonnetta arvioitaessa on pidetty silmällä myös tiedon yhteiskunnallista merkitystä. Yksityiselämään on katsottu kuuluvan muun muassa henkilön perhe-elämän, vapaa-ajan käytön, terveyden ja ihmissuhteet. Yksityiselämän käsitteen ulkopuolelle on sen sijaan suljettu julkistaminen, joka koskee henkilön menettelyä julkisessa virassa tai tehtävässä, elinkeinoelämässä, poliittisessa toiminnassa tai muussa näihin rinnastettavassa toiminnassa. Tämän vuoksi lakia on perusteltua tulkita niin, että yhteiskunnallisesti merkittävä tieto, joka voi vaikuttaa rikoslain 27 luvun 3 a §:ssä tarkoitetun henkilön julkisen toiminnan arviointiin, saadaan julkaista riippumatta siitä, kuuluuko se yksityiselämän piiriin vai ei. Tämä käy ilmi 1.10.2000 voimaan tulleesta rikoslain 24 luvun 8 §:stä (531/2000), jolla ei lain esitöiden mukaan tarkoitettu muuttaa aiemman lain sisältöä (HE 184/1999 vp s. 32 ja La VM6/2000vp s. 6).

Perus- ja ihmisoikeussäännösten merkityksestä asiassa

4. Kysymyksessä oleva rangaistussäännös suojaa osaltaan perusoikeuksien toteutumista. Perustuslain 10 §:ssä sekä Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklassa turvataan yksityiselämän suoja. Sananvapaus taas turvataan perustuslain 12 §:ssä ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artiklassa. Nyt esillä olevan kaltaisessa asiassa rangaistussäännöstä sovellettaessa nämä perusoikeudet ovat vastakkain, eikä niillä ole keskinäistä etusijajärjestystä. Tämä on nimenomaisesti otettu huomioon jo rangaistussäännöksen sisällössä. Sananvapaus ei oikeuta kunnian tai yksityiselämän loukkausta, eikä muutakaan oikeuden väärinkäyttöä. Sananvapaus ja yksityiselämän suoja on siten pyrittävä sovittamaan yhteen ja toteuttamaan rinnakkain.

5. Myös Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 ja 10 artikloja koskeva Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytäntö nojautuu siihen, että mainittujen artiklojen suhteessa on kysymys niissä turvattujen oikeuksien sisällöllisestä tulkitsemisesta vastakkaisten etujen yhteensovittamiseksi. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on useissa ratkaisuissa antanut merkitystä sille, onko kysymys ollut yleisen yhteiskunnallisen keskustelun kannalta merkityksellisestä julkistamisesta (esim. Selistö v. Suomi, tuomio 16.11.2004, kohdat 48, 59 ja 68). Sananvapauden merkitys perusoikeutena liittyykin demokraattisessa yhteiskunnassa välttämättömän keskustelun ja arvostelun vapauden turvaamiseen. Ihmisten yksityiselämän hyödyntäminen sensaatiohakuisessa mediatoiminnassa ei sen sijaan kuulu sananvapauden perusoikeussuojan päämääriin.

6. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännön mukaan yksityiselämän suojan ja sananvapauden yhteensovittamisessa noudatettavat olennaiset arviointiperusteet vastaavat niitä periaatteita, jotka on omaksuttu nyt kysymyksessä olevassa kansallisen rikoslain säännöksessä. Tämän Korkein oikeus on todennut myös ennakkoratkaisuissaan KKO 2005:82 ja KKO 2005:136. Sananvapaudesta perusoikeutena ei siten johdu estettä soveltaa yksityiselämän loukkaamista koskevaa rangaistussäännöstä sisältönsä mukaisesti.”

= = =

Yksityisyyden suojasta määräävä säännös on siis muuttunut. Otetaan sekin tähän:

” 8 § (9.6.2000/531) Yksityiselämää loukkaava tiedon levittäminen

Joka oikeudettomasti

1) joukkotiedotusvälinettä käyttämällä tai

2) muuten toimittamalla lukuisten ihmisten saataville

esittää toisen yksityiselämästä tiedon, vihjauksen tai kuvan siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä loukatulle taikka häneen kohdistuvaa halveksuntaa, on tuomittava yksityiselämää loukkaavasta tiedon levittämisestä sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.

Yksityiselämää loukkaavana tiedon levittämisenä ei pidetä sellaisen yksityiselämää koskevan tiedon, vihjauksen tai kuvan esittämistä politiikassa, elinkeinoelämässä tai julkisessa virassa tai tehtävässä taikka näihin rinnastettavassa tehtävässä toimivasta, joka voi vaikuttaa tämän toiminnan arviointiin mainitussa tehtävässä, jos esittäminen on tarpeen yhteiskunnallisesti merkittävän asian käsittelemiseksi.”

= = =

Tuomio ja lainkohta ovat hiukan vaikeaselkoisia. Jäljennän ne siinä toivossa, että asioita pohtivat lukijat kopioivat ne talteen tutkiskellakseen niitä kukin sydämensä hiljaisuudessa.

Korkein oikeus korostaa oikeastaan hyvin voimakkaasti keskustelun ja arvostelun vapauden turvaamista.

Tämä liittyy eiliseen laajaan blogikirjoitteluumme.

Suomessa tuomioistuimet kirjoittavat perinteisesti niukasti ja kuivakiskoisesti. Selitän tätä perustelua omaan lukuuni näin: myös syyttäjien ja muiden virkamiesten on kerta kaikkiaan uskottava, että myös ikävät ja perusteettomilta vaikuttavat mielipiteet ovat sallittuja ja perustuslain suojaamia.

Tämä KKO:n ratkaisu ja mainittujen lisäksi KKO:2007:37, KKO:2006:20, KKO:2005:1 ja KKO:2004:30 korostavat samaa.

Saa olla tyhmää mieltä.

Itse olen eri mieltä KKO:n kanssa. Ei tuomioistuimella ole aihetta eikä kykyä erottaa sensaatiohakuista journalismia sanavapaudesta. Sen se joutuu tekemään, kun jutussa väitetään olevan kysymys sellaisesti. Maininnat ottaminen perusteluihin on turhaa, koska perusoikeus tarkoittaa toista. Laki ei suojaa hyviä ihmisiä ja hyviä mielipiteitä, vaan kaikkia ihmisiä ja kaikkia mielipiteitä – ellei laki nimenomaan toisin määrää. Ja tällainen toisin määrääminen on yksityisyyden suoja.

Rikosoikeudessa on laillisuusperiaate. Vain se on kiellettyä ja rangaistavaa, minkä laki leimaa. Rikoslakia ei voi soveltaa laajentavasti.

Yleisestä vittumaisuudesta ei voi tuomita ketään vankilaan. Joskus olisi tehnyt mieli. Esimerkki ei ole minun. Erään lähteen mukaan se löytyy asiakirjasta Varkauden Huruslahden tapausten yhteydessä talvella -18.

Oikeuskäytännössä poliitikkoja, virkamiehiä ja viihdyttäjiä koskeva rajaus on vakiintumassa. Ministerin lasta ei saa valokuvata lehteen koulun pihalla. Toisaalta asianomaisen oma käyttäytymien antaa tuomioistuimelle vihjeen. Ajattelen tässä yhteydessä kumotun lain kaunista sanontaa ”pahantapaisuuteen antautunut”. Jos häät on ”myyty” yhdelle lehdelle, vihkiparilla ei ole oikeudellista perustetta pitää toisia lehtiä poissa paikalta. Jos viihdyttäjä on esitellyt sukupuolielämäänsä julkisuudessa, hän joutuu pitämään hyvänään sen, että muutkin kirjoittavat siitä.

Siis myös näillä poikkeushenkilöillä on yksityisiä piirejä. Jääkiekkoilija tai euroviisuilija on julkisuuden henkilö, mutta hänen suuntautuneisuutensa voi silti olla salaisuus, jota ei saa levitellä.

Perustelu on haettava kunnianloukkauspykälästä, jossa heikommin suojattujen piiri on määritelty hiukan toisin:

” Edellä 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettuna kunnianloukkauksena ei pidetä arvostelua, joka kohdistuu toisen menettelyyn politiikassa, elinkeinoelämässä, julkisessa virassa tai tehtävässä, tieteessä, taiteessa taikka näihin rinnastettavassa julkisessa toiminnassa ja joka ei selvästi ylitä sitä, mitä voidaan pitää hyväksyttävänä.”

Tässä ovat siis mukana tiede, taide ja niihin rinnastettava julkinen toiminta eli viihde ja urheilu.

Mielestäni tämä on pohjaltaan aika selvää ja arkijärjen mukaista.

Sopivassa vaiheessa pohdimme jälleen kunnianloukkausta. Se onkin vaikeampi. Jos kirjoitan, että tunnettu tuomari N.N. oli pasifismin airut, sillä ampuisimme edelleen jousipyssyllä, jos ruudin keksiminen olisi ollut hänen asiansa, tämä on kunnianloukkaus, koska lausuma on omiaan aiheuttamaan halveksuntaa. Jos sanon, että sama henkilö oli sen verran tyhmä, ettei häntä olisi koskaan pitänyt ottaa sisätöihin, se ei ole kunnianloukkaus, vaan mielipiteeni. Sekin aiheuttaa halveksuntaa, mutta se ei ole omiaan aiheuttamaan halveksuntaa, ja lisäksi virkatuomarin syntymälahjat on sangen luvallinen ja kiitettävä puheenaihe.

En ole koskaan julkaissut amerikkalaisen korkeimman oikeuden tutkijan B. Schwartzin mallin mukaista listaa ”Kymmenen huonointa korkeimman oikeuden jäsentä kautta aikojen”. Schwartz mainitsee muun muassa vielä sotien jälkeen virassa olleen tuomarin, joka kerrankin väänsi itkua istunnon jälkeen, ”kun Felix (Frankfurter) käyttää niin hienoja sanoja, että minä en ymmärrä mitään…"

(Tekstin kaikki kursivoinnit ovat minun.)

24 kommenttia:

  1. Kiitos.

    Pakko lisätä, että EIT:n nimiin vannovat luulevat usein, että EIT voisi muuttaa kansallisen tuomioistuimen ratkaisuja. Sehän vain moittii valtiota ja määrää kipurahoja. Tosin EIT:n moitteilla voi saada vauhtia tuomioiden purkuun...

    VastaaPoista
  2. ” Edellä 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettuna kunnianloukkauksena ei pidetä arvostelua, joka kohdistuu toisen menettelyyn politiikassa, elinkeinoelämässä, julkisessa virassa tai tehtävässä, tieteessä, taiteessa taikka näihin rinnastettavassa julkisessa toiminnassa ja joka ei selvästi ylitä sitä, mitä voidaan pitää hyväksyttävänä.”

    Eli vaikka keskustalaisuus saattaa ihmisen yleisesti halveksittavaksi, saa pääministerin puoluekannan julkaista verkossa?

    VastaaPoista
  3. Erkolla oli oikeasti asiaatiistaina, 15 toukokuuta, 2007

    "Kielitaito, hyvä yleissivistys, luontainen uteliaisuus, kriittisyys, hyvä kirjoitustaito sekä luontainen kyky kuvailla asioiden todellisia taustoja. Näin listasi ministeri Aatos Erkko hyvän toimittajan ominaisuudet maanantaina Päivälehden museossa järjestetyissä Sanoman toimittajakoulun 13. journalistisen työn peruskurssin avajaisissa. Erkko toivoo toimittajakoulun kasvattavan ennakkoluulottomia ja epäsovinnaisia toimittajia, jotka taistelevat paremman ja oikeudenmukaisemman yhteiskunnan puolesta. Isoksi ongelmaksi Erkko nosti heikentyneen yleissivistyksen, joka haittaa hänen mukaansa paitsi toimittajien työtä, myös esimerkiksi kansainvälistä diplomatiaa."

    ERKON TEESIT voisivat yleistyä myös juristikunnassa. Sekä toimittajien että lakimiesten taso on laskenut selvästi. Ehkä koko akateemisen väestön. Ei pidä ymmärtää väärin. Huippujakin on, mutta jotenkin tuntuu siltä, että kenelläkään ei enää ole kokonaisvaltaista sivistystä ja tilanne tuskin paranee putkitutkintojen myötä.

    Ehkä myös seuraava HS:n mielipidepalstalta (14.5.2007) lainattu ote on kuvaava esimerkki:

    Historia ja me 8 (1993):

    "Baltian maat – Viro, Latvia ja Liettua – ovat vuosisatojen aikana joutuneet monta kertaa voimakkaampien naapurien hyökkäysten kohteeksi ja vallan alle. Eri tahoilta ovat hyökänneet saksalaiset, ruotsalaiset, venäläiset ja puolalaiset. Venäjän vallasta ne vapautuivat v. 1918 Neuvostoliiton sekasorron aikana."

    Kuten huomataan, tuossa otteessa on karkea virhe ja tämä oppikirjassa. Mielipiteen oli lähettänyt "toinen oppikirjan tekijöistä". Surullista.

    VastaaPoista
  4. Viittaat ehkä "Huruslahden arpajaisiin", joissa jäälle kootuista punaisista ammuttiin joka seitsemäs tai ainakin joka kymmenes. Kekkonenkin lie käynyt katsomassa teloitettuja.

    VastaaPoista
  5. Kemppinen said "Käytännössä kysymys on siitä, että esimerkiksi asianajaja, joka hävittyään käräjäoikeudessa sanoo ”skippaavansa” hovioikeuden ja valittamalla suoraan EY:n ihmisoikeustuomioistuimeen, puhuu roskaa."

    AA puhuu roskaa, koska se ihmisoikeustuomioistuin on Euroopan Neuvoston yhteydessä, ei Euroopan Yhteisössä.

    Kannattaa muistaa myös, että näissä yksityisyydensuojatapauksissa on valtiolla tietty harkintamarginaali.

    Esimerkiksi Virossa julkaistaan rattijuoppojen nimet poliisin kotisivuilla. Nämä ovat kaikkien nähtävillä viikon, tai pari. Valitettavasti Viron sivut ovat tällä hetkellä jumissa, joten ei voi tarkistaa yksityiskohtaista menettelyä.

    Suomessa tätä rattijuoppojen julkistamista pidettäneen "virallisen" mielipiteen mukaan, yksityisyyden loukkauksena.

    VastaaPoista
  6. Subsidiariteetti on hauska periaate. Lainkäytössä se tarkoittaa sitä, että EU-oikeutta tulkitaan paikallisissa tuomioistuimissa. Meillä ei siis ole eikä meille tule amerikkalaismallista "unionin piirituomioistuinta", joka hoitaisi unionilainsäädännön mukaisia kiistoja. Mielestäni tämä on hyvä, sillä eri puolilla unionia on niin erilaisia oikeusperinteitä, ettei esim. ranskalaista oikeusperinnettä soveltavaa unionin paikallistuomioistuinta välttämättä koettaisi oikeudenmukaiseksi.

    Politiikassa subsidiariteetti on vaikeampaa. Periaate nimittäin merkitsee, ettei unioni saisi hoitaa asioita, jotka kansalliset tai paikalliset elimet voivat hoitaa paremmin. Malliesimerkkinä subsidiariteetin vastaisesta laista on järjestyslaki, joka korvasi kunnalliset järjestyssäännöt. Miksei kukin kunta voisi itse päättää, millaisia järjestyssääntöjä ne demokraattisesti säätävät? Kai paikalliset tietävät asiat parhaiten ja osaavat tehdä omaa oikeustajuaan tyydyttävän säännöstön.

    VastaaPoista
  7. KKO 2007:37 on kuluttajansuojaa (yhteys blogiin ehkä vaikea hahmottaa)

    KKO:2006:20 oli kyse siitä saiko nimiä mainitsematta uutisoida, että johtavan kihlakunnansyyttäjän vaimoa epäillään veropetoksesta ja on tehty kotietsintäkin (sai)

    KKO 2005:1 oli kyse siitä, saiko pakinassa arvostella ravintolaruokaa syyllistymättä ravintoloitsijan kunnian loukkaukseen (sai - tosin paikallinen hovioikeus olisi kai tuominnut, mutta KKO palautti asian KäO:n sekä HO:n esjän ja pj:n mukaiselle kannalle)

    KKO 2004:30 oli kyse lähdesuojasta - tj H saa törkeää kunnianloukkausta koskevassa jutussa todistajana kieltäytyä vastaamasta kysymykseen, johon hän ei voi vastata paljastamatta kirjan laatijaa tai sen sisältämien tietojen antajaa.

    VastaaPoista
  8. erastotenes,

    Toki kansalliset tuomioistuimet tulkitsevat EY-lakia, mutta viime kädessä tulkintavalta on kuitenkin EY-tuomioistuimella, sillä
    ongelmatilanteissa ylimmillä tuomioistuimilla (KKO ja KHO) on velvollisuus pyytää siltä ennakkoratkaisua. Sitä sitten odotellaan pari vuotta ennen kuin jutun käsittely jatkuu.

    VastaaPoista
  9. 'Aiheuttaa halveksuntaa' ja 'on omiaan aiheuttamaan halveksuntaa'.

    Juristien asema ei totisesti ole kaksinen - ainakaan mitä totuuteen tulee - tässä asiassa.
    Heidän pitäisi pystyä erottamaan toisistaan nuo edellämainitut kaksi kriteeriä.

    Nyrkkisääntö siis kuuluu: mielipide ei täytä kunnianloukkauksen kriteereitä, mutta 'perusteltu mielipide' täyttää(?)

    Pitäisikö kirjoittajan näin ollen, varmistaakseen oikeudellisen asemansa, lisätä 'telaketjuretoriikkansa' loppuun lause: 'perustelematon mielipide', jotta hänen - mahdollisesti epäselvä - intentionsa 'kävisi heti selväksi'? ;%/

    Vai voiko 'on omiaan aiheuttamaan halveksuntaa'-kommentin erottaa pelkästä mielipiteestä jonkin muun - ehkä hieman luotettavamman - julkisen kriteerin avulla?

    Siihen tietysti pyritään eli intentio johdetaan 'suoraan' tekstistä ja lopulta sen oletetuista tai jo ilmenneistä seurauksista.

    Mutta tällainen on hieman nurinkurista, koska jokin mielipide, jossa ei alunperin ole intentoitu tuota 'on omiaan aiheuttamaan halveksunta'-pyrkimystä, saattaa kuitenkin aiheuttaa suhteettoman kohun jollain taholla.

    Mahdollisesti ilmenneen kohun johdosta taivutaan sitten herkemmin päättelemään syyhyn: 'on omiaan jne.'

    Tämä menee hankalammaksi kuin Platonin (tahallaan auki jättämä) 'Theaitetos'-dalogin tietoteoreettinen pohdiskelu, josta esim. Markus Lammenrannan (2002) mukaan kukaan ei ymmärrä Helsingin yliopiston filosofian laitoksella juuri mitään.

    *
    Koska kirjoittajan (tekijän) intentiota on monesti niin perin hankala 'lukea' suoraan tekstistä, jota epäillään kunnianloukkaukseksi, en voi olla päättelemättä, että kunnianloukkauksen 'kriteerit' täyttyvät useimmiten vasta juristin 'päässä'.

    Laki on kaikille sama, mutta juristit eivät ole yhtä lahjakkaita - siis?

    VastaaPoista
  10. Jäppinen on joutunut KEPUn juonikkaaseen loukkuun eikä pääse pois. Toisille KEPU on Jumalasta seuraava ja toisille itse Pelsepuupi.

    VastaaPoista
  11. Ad Anonyymi huruslahtelainen:

    Vanhan Brotheruksen jommassakummassa kirjassa kerrotaan kihlakunnantuomarien tulitaistelusta ja muista hurjista asioista, jotka sitten lopulta kulminoituivat desimointiin jäällä.

    Mieleeni on jäänyt, että paikkakuntalainen, myöhempi Viipurin hovioikeudenneuvos E.Sopanen olisi osoittanut suurta tarmoa kenttäoikeuksissa - mutta niiden toimintaa on nyt alettu tutkia, joten oikeaa tietoa saadaan. Kenttäoikeuksilla en tarkoita valtiorikosoikeuksia, vaan näitä vapaamuotoisia elimiä, jotka toimivat taistelutoiminnan jatkuessa.

    VastaaPoista
  12. se "tuomitaan yleisestä vallattomuudesta" kilistää vielä kelloa, mutta varmaan löytää etsimänsä. Viipurin hovioikeuden arkisto oli muuten mukava tuttavuus - sen ohella kun tuoreempia malleja muinoin kaivoi. Museohan sieltä on nyt arvottu muualle, kuten minutkin.

    VastaaPoista
  13. ad Niklas Vainio,

    Tiedän. On kuitenkin aivan eri asia mennä suomalaiseen tuomioistuimeen ja esittää vaatimuksen tueksi unionioikeuteen perustuva väite kuin olisi mennä saman tien suoraan unionin ensimmäisenä asteena toimivaan tuomioistuimeen. Nyt prosessioikeus on suomalaista ja unioniasioissakin kansallisilla tuomioistuimilla on laajalti harkintavaltaa. Esim. EY-tuomioistuimen ennakkoratkaisussa C-434/04 varsinaisen asiakysymyksen tutkinta jätettiin kansalliselle tuomioistuimelle.

    Unioni ei edellytä jäsenmailtaan periaatteessa mitään tiettyä oikeusjärjestelmää tai hallintoperinnettä. Riittää, että yhteiskunta kykenee soveltamaan ja panemaan täytäntöön unionin lainsäädäntöä tehokkaasti sekä tarjoamaan tietyn minimioikeusturvan tason. Käytännössä tullee olemaan mielenkiintoista nähdä, miten vuosikymmenten kuluessa unionin lainsäädännön soveltaminen ja yhtenäistyvä eurooppaoikeus tuovat erilaisia oikeusperinteitä lähemmäksi toisiaan.

    VastaaPoista
  14. Vaasan koulujärjestyksissä oli jotain tuollaista: Sopimaton vastaus, mitä se sitten tarkoittaneekin on määritelty toisinaan muistutuksen toisinaan jälki-istunnon arvoiseksi teoksi, samaiten yleinen vallattomuus.
    Nauraminen oli jo vakavampi rike. Kolme jälki-istuntorangaistusta on annettu liian hilpeille opiskelijoille.

    VastaaPoista
  15. Vaikka en pidä tapanani kommentoida anonyymejä, niin... Vaasan koulujärjestykseen viitaten.

    Poikani sai aineestaan 90-luvulla Kulosaaren koulussa arvostelun "Ei voi arvostella; mauton".

    Poikani reklamoi asiasta, koska hänestä se oli hyvin kirjoitettu ja moitteetonta kieltä, vaikka aihe ei opettajaa miellyttänyt.

    Sai sitten kympin.

    VastaaPoista
  16. Eikö imitointi ole suurinta yksityisyyden loukkausta, jos sillä ymmärretään toisen henkilön persoonaan (ja siten vapauteen) kajoamista?

    Silti hyvää imitaattoria (syystäkin) kehutaan taitavuutensa takia.

    Tästä ei voine taas päätellä muuta kuin, että jälleen täytyy tehdä tuo merkillinen mutta olennainen ero 'halveksuntaa aiheuttavan' ja 'on omiaan aiheuttamaan halveksuntaa'-esityksen välillä

    Imitaattorin siis oletetaan kykenevän imitoimaan jommalla kummalla tavalla - vai?

    Mutta kuka on se viisas, joka yksittäisissä tapauksissa tämän erottelun pystyy tekemään an sich - ilman, että päätellään kehäisesti seurauksesta syyhyn?

    Ei kukaan - ja vaikka tietty kehämäisyys on kaiken aksiomaattisen laintulkinnankin perusta (ja perusongelma), niin luulisi myös kunnianloukkauskysymyksissä olevan yhtä ratkaisevaa sen, mikä oli tekijän motivaatio ja intentio (syy) tekoon kuin sen, millaisia seurauksia teolla oli.

    Imitaattorin tarkoitus saattoi olla varsin viaton hauskanpito - ei halveksunnan aiheuttaminen kummassakaan esityssä mielessä, joten tuntuisi melko epäoikeudenmukaiselta rangaista häntä rankimman mukaan.

    Eihän vahingossa toisen tappanuttakaan tuomita murhasta.

    (Oletan edellisessä, että tekijän intentio siis pystytään puolueettomasti osoittamaan, mikä tietenkin on ideaalinen tavoite ja saattaa myös sellaiseksi jäädä.)

    *
    Mutta koska imitaattorikin on syyntakeellinen(?) kansalainen, häneltä vaaditaan hyvien tapojen tuntemusta.

    Ei pidä imitoida 'Tavva Halosta' ja/tai 'Vladimir Iljits Putinia' you tubessa varsinkaan, jos jompikumpi on käymässä valtiovierailulla toisen luona.

    Jotain häpyä sentään...Joten imitaattorimme kuskataan oikopäätä linnaan häpäisemästä suomalaista ulkopolitiikkaa!

    (Vrt. Muhammed-piirrosjupakka reilun vuoden takaa.)

    VastaaPoista
  17. ad pj

    Kiitos kommentista. Vaasan linkissä on muuten yksi kirjasin liikaa po. ...htm ei ...htm2.

    Omaperäisyys on kannatettavaa. Opettaja ehkä tavoitteli keskivertoyleisön reaktiota, mikä on hyvä kokea ajoissa.

    Parhaat "mauttomuudet" saattaisi kannattaa säästää esim. Parnassoon ja kuittailla sieltä saadulla tunnustuksella.

    Mutta parempi tuo hajuton kymppi kuin mauton.

    VastaaPoista
  18. Rauno Räsänen: Ainakin anglosaksisessa common law -oikeusjärjestelmässä tunnetaan kyllä niinsanottu right of publicity -oikeus, joka antaa luonnolliselle henkilölle oikeuden määrätä omien tuntomerkkiensä kuten kuvan ja äänen kaupallisesta käytöstä. Imitaatioita on myös aivan oikeasti kielletty tämän oikeuden perusteella, kun on esimerkiksi pyydetty tiettyä tunnettua laulajaa laulamaan mainokseen tunnistettavalla tyylillään, hän on kieltäytynyt ja korvikkeeksi on hommattu imitaattori.

    VastaaPoista
  19. Useimmat huomaavat, milloin kyse on imitoinnista. Se on yksi esittävän taiteen genre ja suvaitsevaisuutta löytynee.
    Yleisöä riittää vain niin kauan, kuin on hilpeää, joten aivan bagatelliksi taiteilijakaan ei uskalla.

    Mutta jos digikonsteilla tuotat harhauttavia todisteita tahdonilmaisuista tai uskottelet toisen sanoneen jotain hänelle häpeäksi olevaa - se onkin toinen juttu.

    ...taitaa mennä liiaksi pykälikköön nyt tämä tarina.

    VastaaPoista
  20. petja:

    "Eli vaikka keskustalaisuus saattaa ihmisen yleisesti halveksittavaksi, saa pääministerin puoluekannan julkaista verkossa?"

    Poteeko Petjakin tuota etelässä niin tyypillistä epäpyhää kepuvihaa?

    Vai oliko tuo tuollainen yleisanalyysi pääkaupungissa vallitsevasta henkisestä ilmapiiristä?

    Luulen, että kyse oli jälkimäisestä. Lisäksi uskon ja toivon, että Petrus nousee sivistyneenä miehenä banaalin ja junttimaisen Kepuvihan yläpuolelle.

    vaan lieneekö toivoni turhaa ja tuulen tavoittelua? Kas, siinäpä kysymys...

    VastaaPoista
  21. ad catu

    ulkopolitiikan johdossa vaikuttaa nyt kokoomus, keskusta ja demarit. Jos sillä konseptilla saa johdonmukaista jälkeä, niin sukat pois.

    VastaaPoista
  22. Sananvapaus ja julkaisunvapaus: "Trophy videos"
    http://media.guardian.co.uk/site/story/0,,1836768,00.html

    VastaaPoista
  23. ad ar

    Hieno juttu, että on realistista sotakuvausta. Vain sillä tavoin ihmiset pääsevät näkemään, kuinka älytöntä sotiminen on. En ota tässä kantaa siihen kenen asia on milloinkin oikeutetumpi. Lopputulos on joka tapauksessa älyttömän näköistä. Silvottuja ihmisiä, tuhottua omaisuutta, molemmilla puolilla jaetaan kunniamerkkejä urhoollisuudesta ja rukoillaan jumalia.

    VastaaPoista
  24. Rikkooko hallituksen uusi (21.8.2008) esitys terveveydenhuollon ammattilaisten yksityisyyttä?

    "Maksuton, Internetissä toimiva palvelu sisältäisi tiedot kaikista terveydenhuollon ammatillisen koulutuksen saaneista henkilöistä. Hallitus hyväksyi 21. elokuuta asiaa koskevan lainmuutoksen.Rekisteristä selviäisi terveydenhuollon ammattihenkilön nimen ja rekisteröintinumeron lisäksi tämän syntymävuosi ja ammattipätevyys, maininnat mahdollisista erikoislääkäri- tai erikoishammaslääkärioikeuksista sekä tiedot ammattipätevyyden rajoituksista."


    http://www.valtioneuvosto.fi/ajankohtaista/tiedotteet/tiedote/fi.jsp?toid=2213&c=0&moid=2208&oid=236347

    VastaaPoista