Kuvan Hypnos on unen jumalatar. Bachin bassokantaatissa on häntä sata vuotta vanhempi koraali "Tule, kuolema, olet unen veli."
Uni on vahva osoitus sielun kuolemattomuudesta.
Mutta kuka tietää, onko sielulla ja ihmisellä ja tietoisuudella mitään tekemistä toistensa kanssa. Luultavasti ei.
Unessa havainnot ja aistumukset jatkuvat, vaikka ärsykettä ei ole. Keskushermostossa on siis kondensaattori. Minusta sitä saa sanoa sieluksi.
Unennäkö rakentaa kulttuuria, yhteisöä. Ehkä joku Freud löysi unesta yksilön tuntemia. Pidän enemmän tietäjistä ja noidista, jotka lähtivät saamaan heimonsa tahtomia saloja unesta. Havahduttuaan he tiesivät etäisiä asioita.
Joskus sellaista unta sanotaan transsiksi. Se on hyvin lähellä tieteen ja taiteen elämystä. Se on hyvin lähellä hallusinaatiota.
Unien selittäjä oli vanhassa islamissa kunniallinen ammatti. Nyt se ajatus tuntuu oudolta. Unet kai selittävät yhtä vähän kuin maisemat, tuulet, äänet.
Vaikka ne eivät selitä, ne voivat olla merkitystä.
Olen kokenut sen usein: tämä on se paikka, johon epämääräisyyteni minut määräsi, tuossa on se kivi, joka on vierinyt jäissä Karjalasta asti asettuakseni silmiini ja toisten silmiin, vakaana kuin pilvi taivaalla, varmana kuin tuuli, joka on puhaltamaisillaan.
Olen kokenutu paikkoja, suon laitoja, joissa tuntee, juuri tänne olen tahtonut pois, juuri tässä kohdin tahdon olla sanomaton.
"Kuin uni uneen
VastaaPoistaminä synnyin kuin
kaste aamuun minä kerran
katoan ja mieli on niin
kevyt"
Tällainen tanka nousi mieleen tässä keskellä yötä ja hiljaisuutta.
Ja Ylen Teemalta tulleen elokuvan, Täällä pohjan tähden alla, jälkeen nousee mieleen myös vetoomus runoilija/tuomari/humanisti Kemppiselle.
Älä helvetissä enää puhu mistään Vapaussodasta!
Kiitos...
Uni, kuoleman veli -ajatus herätti lukemaan wikipediasta taannoin lukemani artikkelin.
VastaaPoistahttp://en.wikipedia.org/wiki/Hypnos
Hypnoksella oli kolme poikaa: Morpheus, joka ilmeni unissa ihmishahmoina, Phobetor, joka ilmeni eläinhahmoina tai hirviöinä ja Phantasos, joka ilmeni esineinä.
Ihan kuin kreikkalaisilla ja varmaan muillakin kansoilla, joilla oli polyteistinen uskonto, jumalat jotenkin tuntuivat korvaavan puuttuvia käsitteitä tai ne antoivat niille jalostuneemman sisällön. Ihan kuin Morpheuksen, Phobetorin ja Phantasoksen keksiminen olisi syntynyt tarpeesta analysoida unen rakennetta. Se, että kyse oli uskonnosta varmisti sen, että se kiinnosti ihmisiä ja näin synnytetty ajatus pysyi ja siirtyi eteenpäin keskusteluissa ja pappien kertomuksissa. Tietysti on selvää, ettei uskontoa ollut olemassa tieteen vuoksi tai korvikkeena mutta monitahoisena ilmiönä se lienee palvellut käsitteenmuodostusta ja analyysiä.
Unesta vielä sen verran, että suomalainen psykologian professori Antti Revonsuo on esittänyt unien näkemisen syyksi tai ainakin yhdeksi syyksi uhkasimuloinnin. Unessa voi harjoitella vaarallisia kohtaamisia painajaisten avulla. Oma usein toistuva painajaiseni on että olen oikeussalin ovelle ja minulta puuttuu paperit. Jotenkin juristille tyypillistä, että painajaisetkin ovat tylsiä!
Näitä olet varmaan täällä ennenkin käyttänyt, mutta kai niitä voi tähän vielä ainakin tämän kerran naputella etteivät unohdu.Eli jälleen
VastaaPoistakerran tuo
Yrjö Jylhä
Yö nummella
Ylitse hehkuvan täydenkuun
pilviparvet ne karkeloivat,
syksyisten metsien huokailuun
synkästi nummet vastaan soivat.
Latva korkeinna huojuvan puun
varjollansa uhkaa meitä,
paisteessa pilvien saartaman kuun
suutelen silmiäs säikähtyneitä.
Kuuletko, kuinka villisti soi
myrskyn äänet mustasta yöstä!
Pelkäätkö, että metsä voi
ylitsemme ryskyen syöstä?
Pilvet peittävät äkkiä kuun,
pimeys kohisten kietoo meitä.
Juurella myrskyn pieksämän puun
syliisi meidät, pimeys, peitä!
Petollinen päivä
On niinkuin kevätaamu ois
kuin korven pimennoissa
sulaisi viime lumi pois,
veet tulvisivat joissa.
On niinkuin metsä kuunteleis,
kun värjyy kohtu mullan,
kuin kurkiparven vana veis
lävitse sinen, kullan.
On niinkuin täyttymyksen sais
nyt luomisihme suuri,
kuin ensi kiuru kimpoais
päin taivasta nyt juuri.
Kuin kevät on - mut onkin vain
syyspäivä lyhyt, kuulas,
yöpuulle lentää laahustain
varisten parvi suulas.
Välähtäin katse auringon
näin pettää yössä meitä,
lumetta vain sen lohtu on,
sen kylvö kyyneleitä.
Tämä seuraava on varmaan liiankin tuttu,
mutta pakko laittaa se, koska on hiljaista ja
kuulen jälleen Jyrinkosken äänen
Häätanhu
On ilo sulla, mut suru mulla,
on mulla hautajaiset, sulla häät.
Siis kätes anna nyt morsianna,
kun viime kerran minut vielä näät.
Sun häitäs tanssaan, mut kohta kanssaan
vie manan immet mua karkeloon.
Sun onnes tähden pois täältä lähden,
sun silmäs siunaten mua seuratkoon.
Pian päätät tanhus, oot kohta vanhus,
mut ikinuorna minut aina näät.
Luo tuonetarten käyn häitä varten,
on sulla hautajaiset, mulla häät.
Tarina suuresta luudasta
Parantaja huusi:
"Kuulkaat aate uusi,
miten pestä saasta
rakkaast' isänmaasta.
Tehdään suuri luuta,
jolla ilman muuta
voidaan mereen laasta
mätä tästä maasta."
Näin hän huus ja näki,
kuinka aatteenväki
kooten korren kekoon
nousi luudantekoon.
Ihmeekseen hän huomas:
joukoss' oli myös Tuomas,
oli myöskin Juudas
kädessänsä luudas.
Vihdoin valmis juuri
oli luuta suuri,
jolla maa nyt pestä
puhtaaks vääryydestä.
Silloin, katsos kummaa!
Näätkö ihmissummaa,
joka ryntää tuolta
kohden varsipuolta!
Juosten rientää ylväät
yhteiskunnan pylväät,
- suurin konna, varas
kilvassa on paras.
Vihdoin koko kansa
seisten paikoillansa
katsoo, kenet laasta
voisi ulos maasta.
Profeetta sen nähden
pahuutensa tähden
astuu luudan eteen,
laastaan maalta veteen.
Kolme sanaa
Kun suotta vaikeroi mies terve aivan
ja suurennellen suuremman saa vaivan,
kun joskus oman kohtaloni haaksi
rakoilee, vaappuu elon vaahtopäissä,
niin muistan sanat, jotka ainiaaksi
jäi mieleen mulle sodan myrskysäissä,
pyhällä lohduttain mua säteilyllä:
Siihen tottuu kyllä.
Ne lausui mies ja sotilas, jos kukaan,
mies säyseä ja karski tarpeen mukaan,
ne sanoi lohduks itselleen ja muille,
enspäivää raivoten kun rumputuli
toi mieleen helvetin jo joillekuille;
kun heikko mies kuin melto rauta suli,
hän rohkaisten sen kuittas myhäilyllä:
Siihen tottuu kyllä.
Monesti hän ne sanat toisti tälleen,
kun joukko hupeni ja täyttyi jälleen.
Ja kerran, kuolema kun liki kulki,
vei monta viereltä mut hänet säästi,
hän parhaan ystävänsä silmät sulki
ja nieli kyynelensä miehekkäästi,
mut huokas vain kuin viime henkäisyllä:
Siihen tottuu kyllä.
Kun äsken hänet näin, sit' uskoin tuskin -
niin outo puku, outo taivalluskin:
kadulla laahaten vain jalkaa toista
hän sauvoi vastavirtaan - väistyi väki
ja sääli vaellusta vaivalloista.
Kun hämmingin hän kasvoillani näki,
hymähti äänellään hän hillityllä:
Siihen tottuu kyllä.
Eikös se vähän niin ole, että taideteoksen ainoa tärkeä ominaisuus on se, että se on luotavissa ja vielä uudelleenkin. Pistänpä tähän loppuun pari itse tehtyä juuri syntynyttä.
Sanaton tieto, mitä se on?
se jota ei voi sanoiksi pukea
jota ei voi kuvailla
se abstrakti
ja se
hairahdus
että se piti nähdä
samalla tavalla
kuin jokapäiväinen
tämä.
saimmeko sen.
näimmekö sen.
ja
kuinka paljon me halusimme sitä.
ja
kuinka hämäräksi se lopulta muuttui.
kuinka vapaa ihminen voi olla ilman kahleita
kuinka toivottua se on
ja kuka ne kahleet katkoo
ja miten.
ja tiedämmekö me
että sen jälkeen vuodamme verta.
ja me vuodamme verta yhdessä
ja kysymme
onko tämä
meidän inhimillinen kohtalomme
vai
onko kenties vielä muuta.
mutta
jos me vuotaisimme verta yksin
ja meillä olisi aikaa
tutkia sitäkin asiaa
muutenkin kuin sylitysten.
niin
ehkä me silloin huomaisimme
että
kovin on ihmistekoinen
tämä lyhyt elämämme
ja että juuri siksi
kahleita tarvitsemme.
kahleet meitä yhdistävät
ohi arjen sumujen
ja ohi oman kohtalomme.
ei kahleet
vaan herääminen
vanhuuteen,
haasteenamme.
Ad Catulux:
VastaaPoistaJuuri tämän takia haluan kirjoittaa. Katso asiat muuttuvat. Kirjoitan tilanteesta riippuen Vuoden 1918 tapahtumat, Kansalaissota tai Vapaussota ja joskus "Vapaussota".
Minulle oli isoisä, joka löi, jos puhui Vapaussodasta, ja toinen isoisä, joka löi, ellei puhunut.
Haluan kertoa Sinulle ja muille tämän.
Aaltolan Janne kertoi kysyneensä ammuskeltuaan Vilppulassa viikkon päivät, että kummalla puolella tässä muuten ollaan.
Ylikangas argumentoi kirjassaan"Tie Tampereelle", että moni pohjalainen vapaussoturi kauhistui nähtyään kuukauden sodan jälkeen, että vastassa oli suomalaisia. Venäläiset ammuttiin asemamakasiinin seinää vasten, ei siinä mitään.
Pietarsaaressa "vapaussoturit" katsoivat valkoisen aatteen edellyttävän erään asemamiehen ampumista ja Oulun seudulla Yrjö Kallinen oli päästä hengestään, koska hän "epäisänmaallisesti" toimi verenvuodatuksen rajoittamiseksi.
Tuppukylä mikä tuppukylä, tämä Suomi, meinaan.
VastaaPoista2000-luvulla vatvotaan suomalaisten "arkaaista vihaa herrojaan" kohtaan ympäristöstään irrallisena tapahtumana ikäänkuin ei olisi koskaan kuultukaan pääkaupungissa tapahtuneesta Venäjän vallankumouksesta.
Miten minä muistelen Keisari Aleksanteri I kruunajaisia. Kruunajaiskulkueessa hän kuiskasi:"Edelläni kulkevat isoisäni murhaajat, rinnallani kulkevat isäni murhaajat; kuka kulkee jäljessäni?"
VastaaPoistaMinulla on ollut tapana sanoa sitä taistelua, mistä herrat nyt puhuvat, roskaväen väliseksi välienselvitittelyksi. Molemmat osapuolet olivat kapinassa laillista hallitsijaa vastaan, kyse ei lain ollut lain voitosta, vaan siitä, minkä sortin huligaanit voittavat.
Loppuratkaisu olisi voinut olla parempikin, mutta todennäköisin muu ratkaisu olisi ollut huonompi.
Mutta kaiken tämän keskellä, minä kovin ja hyvin ymmärrän sen, miten se tilanne syntyi. Voittajan vaunujen rinnalla kulkeva paskasakki ei yleensä katsele taakseen.
Silloin oli takana Euroopan historian nopeimman talouskasvun aika. Japanin sodan jälkeinen uudelleen varustelu kuumensi Suomen teollisuuden uskomattoman tulenpunaiseen nousuun. Radanvarren maatalous Helsingistä Pietariin, palveli Pietarin alueen voin tarvetta ja vastaavasti Ukrainan junat toivat viljaa Suomeen.
Kun talouskasvu ja Ukrainan junat tömäsivät Suuriruhtinas Nikolai II kyvyttömyyteen hallitsijana, loppui raha ja leipä samana päivänä. Silloin katselee, lojuukos nurkisssa kukkaruukkuja ja kuten tiedätte, poliittinen valta kasvaa kiväärin piipusta.
Minua kauhistuttaa ja iljettää se voittajan valta, jolla hävinneitä, aatteestaan tai leivästään taistelleita, siunataan perästäpäin, lupaa kyselemättä.
Vaikka minä ymmärrän, sen teatteriksi omaisten sielulle, niin siltikin, siinä on minusta vahva rienauksen maku. Siinä se kai sitten on, Hypnos ja Incubus...
Ajattelu kuvittelemalla kuuluu lapsuuteen, vaikka toiset pystyvät siihen myöhemminkin. Se on niitä olemassaolon omituisuuksia.
VastaaPoistamutta jokatapauksessa kiintymykset säilytetään, sillä ilman tilaa ja vapautta ihminen ei voi mytologisoida itseään.
minusta se "vapaussota" käy siinä missä "kapinakin" en ole kummankaan osapuolen puolella enää. Surullista se oli.
Linna olisi ihan yhtä hyvä kirjailija, vaikka olisikin jostakin syystä ollut kallellaan tuonne oikeaan päin. Ei se, että hän oli vasemman jalan mies, tee hänestä yhtään parempaa tai todempaa.
Sotapäälliköt ja valtiomiehet on samanlaisia sankareita, ei kokoomuslaisuudella tee mitään silloin, kun yrittää arvioida Paasikiveä.
se on sellainen " Jyrki Jyrki älä tyrki tee joskus miehen työ, älä sanojasi syö " määritelmä.
(tuo muuten jäi soimaan mieleen, kun ennen vanhaan sitä soitettiin radiosta lakkaamatta useamman vuodenajan, niin kuin Lavin ... " Kun Käkisalmen markkinoilta ennen sotia väärän vitosen isä toi kotia, sanoi, että raha meille onnen suo, rikkautta, rakkautta pirttiin tuo"...)
ja mitä se "vapaussota" kertoo Mannerheimistä. Jotakin varmasti, mutta minusta toi wikipedian sivusto on aika hyvä tässä Mannerheim jutussa;
Kun Mannerheim syntyi Louhisaaren linnassa 4. kesäkuuta 1867 Askaisissa, kärsittiin Suomessa historiallisen kovasta katovuodesta. Varhaislapsuutensa Mannerheim vietti pääasiassa Louhisaaressa. Opetusta hänelle antoi aluksi sveitsiläinen kotiopettajatar, ja seitsenvuotiaana hän lähti kouluun Helsinkiin, missä asui isänsä luona. Kahden vuoden ajan nuori Mannerheim kävi oppikoulua Haminassa. Tämä koulu valmensi oppilaita Suomen Kadettikouluun, joka oli sen ajan ainoa sotilaskoulutukseen keskittyvä opetuslaitos Suomessa. Perheen taloudellisen tilanteen heikentymisen vuoksi Mannerheimin isä ja äiti joutuivat karsimaan lasten koulutukseen käytettäviä varoja. Tämä johti siihen, että Mannerheim suostuteltiin pyrkimään tavallista koulua halvempaan kadettikouluun. Mannerheim kuitenkin vihasi Haminan kaupunkia, mikä näkyi hänen käytöksessään. Samoihin aikoihin Mannerheimin perhe ajautui vararikkoon ja perheen isä matkusti ulkomaille rakastajattarensa kanssa hyläten muut oman onnensa nojaan. Mannerheimin äiti kuoli 1881 sydänkohtaukseen, mikä sai Mannerheimin opiskelemaan ahkerammin. Hänen huoltajakseen vaihtui samalla hänen enonsa Albert von Julin.
Tilanteet vaihtelevat ja jo tapahtunutta, voi punnita jo tapahtuneella, mutta se mistä vinkkelistä ei varmaankaan tee siitä yhtään sen todempaa.
Mun mutsin faija piilotteli sen " vapaussodan " aikana tilanteesta riippuen noita eri osapuolien sotureita milloin kammarissa, milloin navetassa. Etteivät olisi tappaneet toisiaan. Heitä tuo nainen kutsui yleensä musikoiksi, osapuolesta riippumatta. Sekin oli näkökulma siihen asiaan.
Yrjö Kallinen on vähintään Mannerheimin veroinen sankari. Toivottavasti häntä ei unohdeta. Tekisivät sen elokuvan mieluummin Kallisesta, tulisi ehkä vähän halvemmaksikin ja siihen olisi helpompi kirjoittaa rooleja kauniille naisnäyttelijöille.
"Ajattelu kuvittelemalla kuuluu lapsuuteen, vaikka toiset pystyvät siihen myöhemminkin."
VastaaPoistaTämä yllätti.
Onko olemassa muuta ajattelua, kuin kuvittelua? Onko olemassa muuta kuvittelua kuin ajattelua?
Miten se olisi mahdollista?
Le Fevreltä tarttui joskus tämä:
VastaaPoistaRiippumattomuus, miten tahansa sen tavoitatkin, on parasta mitä voit saavuttaa.
Lukioaikoina luin jonkun Kallisen teoksen - kun nyt lunttasin wikistä, niin Ykähän oli Le Fevren kanssa sammoo mieltä:
VastaaPoista"Mies saa neljä kuolemantuomiota - ja elää puolta vuotta vaille 90-vuotiaaksi. Kouluja käymätön - oppinut ja viisas kuin huippuetevä professori. Mies mahtava ja itsevarma - sisimmässään vaatimaton ja nöyrä. Kaukaisten ja läheisten piirittämä - yksinäinen ja muista riippumaton. Zen-buddhisti - joka kuuluu luterilaiseen kirkkoon. Sosialisti - jota monet kapitalistit pitävät ystävänään."
Tämäkin on aika helppotajuista Kallista: "Jokainen sota on uskonsota. Mutta jokainen usko, joka johtaa sotaan, on harhauskoa. Harhauskosta syntyy pelko, pelosta viha ja vihasta sota." (Nieminen: Yrjö Kallinen, mies äänen takana)
VastaaPoistano vielä tämä (sitten se on ohi, sitten ei enää): Vaikeata on kaikki siellä, missä aherruskin on alistettu kilpailun, etuilun, keinottelun ja taistelun välivaiheeksi.
VastaaPoistaRehellisyys on yksinkertaista; valehteleminen monimutkaista.
Vaan ei ne kivet ole pahoja ollenkaan, jos ne on Karjalasta.
VastaaPoistajaa runolle
VastaaPoistaKostuu kulkijan paita
Joutuu korpeen yö
Susi huikkaa
Teen tulet, käyn nukkumaan
Toinen huikkaa ja herään
Lisään puita, jään valveeseen
Kolmas huikkaa, otan aseen
Hirvi kaatuu suden hampaaseen
Tovin ääniä yössä kunnes nukahdan.
ad pj
VastaaPoistakuvittele ihmeessä, että ajattelu olisi sinulle mahdollista. Minä ainakin ajattelen, että kuvittelemani pj ajattelee varsin syvästi.
(refleksinomainen sanaleikki - no harm done?)
Tää oli vänkä:
VastaaPoistaGod is dead (signed Nietze) Nietze is dead (signed God)
Ad Petja :)
VastaaPoista1+1= 2 ajattelua
1+1= 3 kuvittelua
kuvittelu piristää ja välillä tuottaa ajattelua, mutta kuvitelmiin voi myös kyllästyä.
kun kuvittelen, en niin välitä totuudesta.
mutta jos minun esimerkiksi pitäisi leikata umpisuoli, kuvittelu on kokonaan unohdettava, vaikka se voisikin olla stimuloivaa.
tietysti voimme kutsua kaikkea päänkuoren sisällä tapahtuvaa toimintaa ajatteluksi noin yleisellä tasolla, mutta kuvitelmiin voi pettyä, ajatteluun ei. Tulokset on kokonaan eri juttu.
noin käytännön tasolla pysyäkseni, tulee mieleen naisseura ja esitelmän pito.
Kumpaa tarvitsen enemmän, ajattelua vai kuvittelua?
Kuvittelen että olen hyvän näköinen ja kuvittelen, että minulla oli sanottavaa.
Palaute saattaa sitten herättää ajattelemaan :)
Ei se noin mene.
VastaaPoistaMolemmat,
1+1=2
1+1=3
ovat prosesseina kuvitelmia.
Ensimmäinen on vain vallitsevissa olosuhteissa riittävällä todennäköisyydellä toimiva fakta, toinen vallitsevissa olosuhteissa toimimattomaan tilanteeseen johtava oletus, mutta sisäisenä prosessina ne eivät eroa toisistaan.
Itse asiassa meidän toimintamme näitten väitteittemme pohjalta perustuu kuvitelmaan.
Koska kuvittelemme ensimmäisen väittämän toimivan paremmin, me toimimme sen mukaan. Ilman kuvittelua näitten toimintamallien seurauksista ne ovat täysin yhdentekeviä.
Mitä naisseuraan tulee, niin se mitä sinä olet, on aivan yhdentekevää. Oleellista on se, minkälaiseksi naiset sinut kuvittelevat ja että onnistut luomaan mielikuvan siitä että olet kiinnostunut naisesta, mutta tärkeintä on olla pitkä :)
Kyllä ajattelu voi pettää. Olen nähnyt useita tapauksia, jossa ajattelu pettää sen vuoksi että että on kuviteltu ajattelun olevan yksiselitteistä, loogista ja johdonmukaista, ja toimittu tämän mukaan. Vaikka itse luennoin ryhmäkäyttäytymisestä, tämän minulle kiteytti vaimoni omassa luennossaan myyntityöstä
"Järkevä ja johdonmukainen päätöksenteko ei voi tukeutua vain ja ainoastaan järkeen ja johdonmukaisuuteen, eikä oikea päätös ole se, mikä yksinkertaisesti ajatellen olisi järkevä ja johdonmukainen päätös, vaan se, mihin ihmiset saa sitoutettua. Tähän vaikuttaa se, mitä ihmiset kuvittelevat päätöksen heille henkilökohtaisesti merkitsevän ja mitkä ovat kunkin myyhän henkilökohtaiset motivaattorit..."
...mitkä ovat kunkin myyhän henkilökohtaiset motivaattorit...
VastaaPoistaJos 20 % myyjistä tekee 80 % tuloksesta, on tärkeää tosiaan selvittää kunkin yksilölliset motiivit. Mutta jos suhde on 1:1, ei kannattane paapoa. Kadulla on jono, josta voi löytää helpommin käsiteltäviä menestyjiä, jos erikoishemmot äityvät kovin hankaliksi.
melko pehmeää, mutta menköön...
VastaaPoistavalkea hanki rannassa sinen
raikasta kimmellys, kulkeminen
varjoissa pakkanen huuruni jäätää
jäljet mä nään, mutta en näätää
tuosta on lumikko jahdannut hiirtä
jänistä kettu on ahmannut siitä
illaksi havuille roitosen laitan
kuumaksi keittelen kovahkon tsaikan
Ad Petja
VastaaPoista(meneepäs)
Toinen yritys, ensimmäinen kariutui, kun työtoverini päätti ajatuksissaan irrottaa tämän masiinan sähköverkosta.
Ajatuskatkos, eikun vorstellung.
Niin, siis piti sanomani, että jos tästä jutustellaan, mikä siis on ihan hassua, niin sitä hauskempaa, mikäli saamme asiantuntija tahoilta lisä kommentteja ja täsmennyksiä :)
ja vahvaa opastusta, mutta yritän hihkaista jotakin ennen sitä ja
aloitan vyörytykseni :) vaikka tällä;
Ajattelu on dialektista ja kehittyy itsestään käsin: olemisen idea muuttuu olemattomuuden ideaksi ja sitä kautta tulemisen ideaksi.
Olemisen ajatteleminen merkitsee siis myös tulemisen ajattelemista.
eli
mitkä ovat ajattelun kategoriat.
kvaliteetti
kvantiteetti
spesifisyys
olemus
olemassaolo
substanssi
kausaliteetti
järki on näiden kaikkien kanssa tavalla tai toisella tekemisissä; se määrittelee ne.
kukin kategoria sisältää edellisen kategorian määrittämän, mutta siis - myös sen sisältämän totuuden.
pitääkö järjen esittää joitakin itseään koskevia olettamuksia?
tästä pääsemmekin jo oikeusfilosofian puolelle ja Hegeliin; " ole persoona ja kunnioita toisia persoonina. "
ja
:)
Ad Petja
VastaaPoistaKun minullakin tuo katse yhä useammin alkaa kääntymään tuonne taivaanrannan suuntaan niin olen ihmetellyt, että mikä hitto minua sinne vetää, eihän painovoima voi toimia sillä tavalla.
sillä empiiristen tutkimusteni perusteella voisin väittää, että painovoimakentässä on viime vuosien aikana tapahtunut suuria muutoksia, olen väitellyt asiasta paljon nuorempien kolleegojen kanssa ja he ovat väittäneet että olen väärässä, mutta en kyllä usko heitä.
Olen pannut sen heidän kokemattomuutensa tiliin, Muutama minua vanhempi kolleegakin on vahvistanut havaintoni. Olemme vain jostakin syystä jääneet vähemmistöksi, kun tuo lukumäärämme jostakin syystä jatkuvasti pienenee.
Kuvittelisin kuitenkin, että asiat siinä suhteessa tulevat olemaan paremmin, kunhan aika vielä vähän kuluu. Vielä minua uskotaan.
Hittolainen kun en muista, kuka se sanoi, että
" ajatus on olemassaolon todellinen aines "
olisiko ollut Goethe, vaikka sama se, ei kai se niin tärkeää.
Lapsena, kun joskus böndellä ollessa sain makoilla pitempään. Ei sattunut kovin usein, kun sunnuntainakin piti mennä aamukirkkoon ja arkisin raahautua ennen viittä muutaman kilometrin päässä olevalle maatilalle, tyhjä alumiininen maitokannu kädessä ja vaihtaa se siellä maidolla täytettyyn ja sitten vielä ottaa mukaan kananmunia ja mitä kaikkea. Siellä oli niin pirun vihainen kukkokin - ne olivat sitä kyllä aina, siis vihaisia - jos oli tiedossa, että kukon pää pantaisiin syystä tai toisesta pölkylle, niin riensin heti vahingoniloisena katsomaan; se oli mielestäni niille oikein -
siis ajatuskatkos taas... olin kertomassa jotakin lapsuuteen liittyvää, ai niin, siis silloin kun sai nukkua pitempään - kumma muuten kun nykyään tuo juttu ei yhtään häiritse, siis se herääminen, kuvittelisin, että se johtuu siitä, että olen tullut jotenkin vahvemmaksi siinäkin suhteessa - niin siis joo ................. tässä kävi joku häiritsemässä piru vie ja ajatus katkesi, siis olin kuvittelemassa, eikun ajattelemassa tai hetkinen siin heräämisestähän tässä olikin puhe.
Siis nyt keskityn; lapsena ollessa, kun aamuisin sai joskus nukkua pidempään, kun olin tuolla maaseudulla talollamme, niin seinällä sänkyni päädyssä oli sellainen isoäitini käsin pitsistä ja ties mistä muusta taitelema seinävaate - se on siellä vieläkin - ja siinä luki ja lukee tietenkin edelleen, en ole edes aikoihin viitsinyt tarkistaa asiaa, koska olen siitä varma ja toisaalta opettelin sen tekstin ulkoa, silloin kun sain kiskotella siinä sängyssä vaikka puoli kahdeksaan, että; " sillak nullak iktehumaa."
petja
VastaaPoistaKirjoitit kaiken kaupankäynnin ja poliittisen vaikuttamisen kaavan - niin demokratian kuin fasismin/totalitarismin.
'Hyvä' kauppias/politiikko tietää, että ihmiset ajattelevat (pitävät jotain totena) mieluusti sen mukaisesti, millaisen kuvitelman (mielikuvan) he asiasta/tuotteesta ja sen myyjästä saavat.
Mutta juuri tämän vuoksi Platon piti kaupankäyntiä 'haluhyveenä' - hyveiden kastissa alimpaan luokkaan kuuluvana.
Politiikalle hän antoi suuremman arvon, mutta pettyi siihen(kin) elämänsä aikana pahemman kerran - myös henkilökohtaisella tasolla.
Maalla, lasna
VastaaPoistaJa mitä järkeen tulee, niin jos järki yritettään kytkeä ajatteluun, asetetaan ihmiskunnalle liikaa haaasteita.
http://lirama.net/song/58023
VastaaPoistaKuolema on isoveli ja perii kaiken, jakamattomana.
VastaaPoista