Säästän kuvat kevään pitkiin, synkkiin päiviin. Eiliseen aiheeseen liittyen - uusin aarteeni on aika onnistuneelta vaikuttanut kuva Churchillin yöastiasta, joka oli tyjänä hänen sänkynsä jalkopäässä komentobunkkerissa. Yöpöydällä oli tuhkiksessa sikari, mutaa viskipulloa ei näkynyt. Kai se oli herraskaiseen tapaan kirjoituspöydän jalan vieressä.
Kun olin lapsi tässä maailmassa, viinapulloa ei koskaa nostettu pöydälle. Kerran meillä oli pullo punaviniä joulupöydässä. Viinioppaana isä oli käyttätänyt Vänrikki Stoolin tarinoitga - Margoo (Margaux). Appi-vainaa osti aina Beaujolais'ta, kalan kanssa Liebfraumilchiä. Muiden viinien olemassaolosta oli korkeintaan hämärää tietoa.
Sisäkön syntymäpäivillä tarjottiin Moscatoa, kerrottiin apen perheessä.
Kysyin Gardinerilta (Sir John Eliot), saanko muuttaa heille, ja hän arveli, että kyllähän se sopii. Opas ja uusi ystävä, Montevedi-kuoron palveluksessa oleva Riitta Hirvonen sytytti savukkeen ja minä kysyin järkyttyneenä, saako täällä polttaa. Koti oli entinen kappeli. En ehtinyt tällä kertaa lehterille näkemään kirjoja, koska kaksi kaunista sellistiä saapui koesoittoon. Muutoinkin olimme täysin uppoutuneet keskustelemaan puista, etenkin haapapuusta.
Hän istuttaa puita ja hänen enonsa istutti puita. He antavat niille nimiä. Yhdenkään puun nimeksi ei ole pantu Schönberg, koska kukaan ei pidä Schönbergistä.
J.E. on jopa syntynyt landella ja paneutunut maa- ja metsätöihin yhä kiihtyvällä tarmolla. Mutta se oli minulle uutta, että hän on äitinsä puolelta Åbo Akademin Pippingejä. Kerroin hänelle poru kurkussa, miten uraa uurtava teos hänen pikkuserkkunsa Knut Pippingin "Komppania pienoisyhteiskuntana" on. Otettiin harkintaan käynti Ängsholmenilla, jonka Pippingit siis omistavat Turun saaristossa.
Gardiner hiukan ihmetteli, että hänen passioesityksensä oli saavuttanut raivoisan menestyksen etenkin Saksassa. Suomesta oli, tiettävästi myös YLEstä ilmoitettu, että ei voisi vähempää kiinnostaa - siis useiden mielestä tällä hetkellä paras saatavissa oleva kolnserttiesitys ja esintyjäjoukko.
Niinpä kerroin, että olemme Suomessa itse asiassa venäläisten äpäriä, tulosta siitä, kun slaavit alkoivat putkahdella Pripetin soilta, Khazaarien jalo valtakunta oli kaatunut ja slaavilaiset ja suomensukuiset kansat heittivät hynttyyt yhteen ja perustivat pikku hiljaa svedupetterien teknisellä avulla Novgorodin.
Siitä alkaen meilläkin on vallinnut vanhauskoisten (starovjertsien) perinne, etenkin kirjallisuusdessa ja musiikissa: kaikki uusi on pahasta, kaikki muutokset ovat Saatanasta, surmatkaamme ulkomaalaiset ja heidän hännystelijänsä ja polttakaamme heidän kauppalansa!
Katsotaan mitä johtopäätöksiä Sir John Eliot on tehnyt. Tapaame tunnin päästä Cadogan hallissa, jossa porukoilla on harkat.
Uusin seksisymbolini Clive James kertoo uudessa kirjassaan, että Egon Friedellin uuden ajan kulttuurihistoria tosin ilmestyi englanniksi mutta se ei kiinnostanut ketään pätkääkään eikä Friedelliä löydy kirjoista eikä kansista "missään muualla kuin Saksassa", josta juutalaiset pakolaiset ottivat usein kultakorun sijasta ainoaksi aarteekseen pakomatkalle mukaan Fiedellin I-III. Täytyy meilata miehelle, että on toinenkin maa, Suomi.
Hän kuitenkin kirjoittaa uskomattoman hienon artikkelin Putinista puhumalla vain Hitleristä, tämä Friedellin ja muiden Wienin juutalaisten varjolla.
Kun Friedell ja Sperber pelasivat kahvilassa korttia, takana seisoi ovelle ulottuva jono. Ihmiset halusivat kuunnella keskustelua, todellista keskustelua. Vallalla oli sellainen käsitys, että keskustelu on eri asia kuin journalsmi tai kirjallisuus. Ja Friedell oli oikeasta paitsi lehtimies myös varieteetaiteilija ja Wienin etevimpiä stand-up -koomikkoja (anteeksi englanti). Tätä Suomessa kukaan ei ole koskaan tiennyt eikä aikoinaan kuullut, koska kukaan ei voi ymmärtää wienin murretta juutalaisittain äännettynä ja konekiväärin tulinopeudella puhuttana (600 sanaa sekunnissa).
Näin mekin eilen. Lähde on tuo C. Jamesin essee:
"He tapasivat lounastauolla, mutta se ei riitä vähemmän tärkeiden asioiden sanomiseen. Tärkeää puhetta on se puhe, jolla ei ole väliä, ja siihen menee aikaa."
"The talk that counts is the talk that doesn't matter, and to get that you need time to spare."
