Lontoo III

You are running on reserve battery.

Toivon että ilmoitus koskee tietokonetta, ei minua, mutta en voi kieltää, ettei sekin olisi aivan mahdollinen ja myös paikkansa pitävä tulkinta.

Perseestä tuli mieleen vastikään hankkimani opaskirja, neuvoja amerikkalaisille sotilaille Britanniassa (1942). Kiroilla luultavasti sai, mutta "bloody" ja varesinkin "boody Brit" oli omiaan avaamaan uuden rintaman. Kirjan mukaan" I'm looking like a bum" tarkoitti täällä Englannissa takapuolta, jonka näköiseksi puhuja tunnustautui.

Edward Gibbon oli joka suhteessa naurettavan näköinen ulkomuodoltaan, ja valitettavasti joskus myös kirjoituksissaan. Hänen sanotaan joutuneen kerran sokean kosketeltavaksi. Sehän ei ole erikoista, että sokea tunnistaa ihmisen sormin kasvoista. "Lapsen takapuoli", oli sokean tulkinta Gibbonin kasvoista. Kiirehdin vilkaisemaan muotokuvaa.

Kieltämättä. Ks. Wikipedia.

Tietotekniikan eräät vaivat näyttävät periytyvän täältä briteistä. Kun torilla myytiin kolme kanaa, numeroja 1, 2 ja 3, pienelle liitutaululle kirjoitettiin numero yksi hintaan punta ja viisi shgillinkiä #1 @ 1/5/-

En tiedä, mistä keno (backslash) on kotoisin. Wikipedia sanoisi että vuodelta 1960 ja kertoo liikuttavan tarinan varhaisen DOS;in hakemistorakenteen puuttumisestaq, joka siis selittäisi eron Unixiin.

Olemme Laurin kanssa ostelleet hiukan kirjallisuutta, joka liittyy mm. kirjoittamiseen ja sen sellaiseen. Osa niistä merkeistä, joiden puutuminen nettikahviloiden näppäimistöstä käy voimille, on siis todella 2 000 vuotta vanhoja, kuten ampersand eli &.

Vähintään kerran kuukaudessa marisen siitä, etteivät tiede ja tekniikka ole kehittäneet koneilleen parempaa keinoa kuin kirjain kirjaimelta naputtaminen - Auto Complet e ei mielestäni ole ainakaan apu. QWERTYn kauheudesta tuskin kukaan on eri mieltä.

Johtopäätös: rikas maailma on pelkkää suurta Englantia, jossa asiat ovat vinksin vonksin ja vähän sinne päin, mutta lopulta toimivat.

Kävin tällä ensi kerran 1964 tai 1965. Se oli kieltämättä eri Englanti ja toinen Lontoo, ei kuitenkaan taivaallinen. Puristin hikisessä nyrkissäni half crownin kolikkoa, tuppence ja farthong olivat tavallisia, give us a bob, oli normaali kerjuu, hinnat oli merkitty hienostiliikkeissä guineoihina. Floriinin kolikkoa en muista käpälöineeni enkä kruunua.

Terveisiä Sir John Soanelta. Hän on tosin kuollut Napoleonin sotien jälkeen, mutta hänen museoitu asuntonsa on kaupungin parhaita nähtävyyksiä humnaistisesti suuntautuneelle henkilölle, joka säälii jalkojaan eli suhtautuu maltillisesti British Museumissa vaeltamiseen.

Soame oli muurarin poika ja kohosi suureen maineeseen arkkitehtina. Hän oli yksi niistä ihastuttavista henkilöistä, joka harrasti muinaisesineitä ja menneisyyden viisautta rakkaudesta ja tietämisen halusta, ei samassa hengessä kuin nykyisin harrastetaan Rolex-merkkisiä rannekelloja. Ei että toisetkin näkisivät, kuka on kuka ja kenen liiveissä hihat kestävät.

Juuri nyt olen siis kaikkein huvittunein Englannin 1700-luvusta eli ajasta ennen tekopyhyyden valtaan nousemista. Soame hommas itselleen puolen sataa William Hogarthin öljyvärityötä, ja mukana ovat tietenkin Rake's Progress, Gin Lane ja ne kaikki muut, jotka ovat niin paljon läheisempiä ja kodikkaampia kuin herrasväen huvitukset.

Olikohan se Nätti-Jussi, joka tähän henkeen kuvaili suurta lystinpitoa - krammari soi ja vähintään kaksi paria tappelee lattialla aamusta iltaan.