Lontooseen

Menen Lontooseen niin varhain aamulla, ettei siinä paljon kirjoitella. Paikkoja ja ihmisiä on luvassa muutamaksi päiväksi.

Minulla ei ole mitään Lontoota vastaan, eikä Lontoolla tiettävästi minua.

Outo paikka se kumminkin on. Jos Cambrdidge, jossa käydään torstaina, on monin kohdin 1500-lukua ja 1600-lukua, Lontoosta lempein osa on 1700-lukua, jolloin kasvoivat monet kulttuurin ja politiikan rakenteista, ne samat, joita moni pitää arvossa edelleen.

Olen silmäillyt Ackroydin Lontoon elämäkertaa. Mainio oivallus: kirjoittaa todellinen elämäkertateos kaupungista, ja kirjoittaa suurella rakkaudella. Sellaiseen pystyy vain, jos on viettänyt elämän kaupungissa.

Katsotaan, mitä saan sieltä postattua. Jotain varmaan. Charing Crossilla on ilmaisia verkkoja sikin sokin. Suomessa isot palvelimet ovat kovien hyökkäysten kohteena, ja asiantuntijat sanovat, että hyökkäykset ovat ammattimaisia. Kai tämä on jo sitä kybersotaa, josta alettiin puhua melkein vuosikymmen sitten.

Kirjoitukset sananvapaudesta ja yksityisyydestä herättivät paljon kommentteja ja niitä luettiin. Ne olivat luentojani, enkä ollut tarkoittanut niitä pelkästään bloggaajille enkä verkkoyhteisöille. Ne ovat muutenkin isoja asioita, joista ihmisillä on mielipiteitä. Näen ilahtuen, että meitä on nyt aika monta, jotka todella tietävät näistä asioista.

Lontooseen mennessäni huomaan Suvi Lindenin sanoneen samaa, jota olen koettanut selittää vuoden. Suomen tietotekniikka ja tietotekniikkainfra ovat pudonneet kyydistä. Olemme pahasti jäljessä esimerkiksi Englantia. Ja paljon muuta meillä ei ole.

Edessä on siis isoja asioita. Sellaisista voi selvitä vai yhdistämällä voimia.

Ja mikä ettemme yhdistäisi. Vähän niin kuin englantilaiset 1700-luvun alusta asti. Saa tulla Napoleon tai Hitler. Rivit suljetaan.

Suljetaan rivit.