Tenttivihjeitä

Tarkkaavaiset lukijat muistavat, että tässä blogissa on useinkin ehdotettu tekijänoikeusasioiden siirtämistä kauppa- ja teollisuusministeriöön.

Olen tyytyväinen.

Perusteluni oli toinen kuin kulttuuriväen. Kirkaslinjakulttuuri on perinteisesti hoitanut itse itsensä vahvojen tottumusten ja henkilösuhteiden turvin. Erilaisia grobiaaneja ja himomurhaajia esiintyy infobisneksen puolella - heitä pidättelemään ei ole lainsäädäntöä. Lisäksi ala on nyt niin iso ja kansainvälinen, etteivät kirkollisasiainministeriössä riitä rahkeet.

Rahje oli siannahkaremmin, jota käytettiin aisojen kiinnittämiseen luokkiin. Ylämäessä rahkeita oli hyvä löysätä. Elleivät rahkeet riittäneet, kuorma ei kulkenut.

Kaupankäynnissä tarvitaan vakiintuneita menettelytapoja, jotka eivät ole täsmällisiä vaan vähän sinne päín. Toiminnasta ei tule mitään, jos joka asia joudutaan katsomaan kirjasta.

Esimerkki mutkikkaasta ja hienostuneesta tekijänoikeustuotteesta: Ilta-Sanomat. Maksaa 1,20. Kolikot tiskiin eikä kukaan tule itkemään kopioinnin estosta eikä siitä, että käytän tekijänoikeustuotetta esimerkiksi saunan pesän sytyttämiseen.

Viime tentissä kysyin opiskelijoilta muun ohella, saako paikallisradio tekijänoikeuslain mukaan lähettää presidentti Rytin radiopuheen Suomen joutumisesta sotatilaan kesäkuussa 1941.

Nämä ovat kinkkisiä tenttikysymyksiä. Vähällä vaivalla saa täydet pisteet tai sitten nollan. Molempia esiintyi.

Kunnon pisteille päästäkseen piti ymmärtää ottaa esiin kysymys, oliko tämä puhe sellainen viranomaisen lausuma, johon ei ole lainkaan tekijänoikeutta.

Mielestäni selvästi oli, mutta tähän tulokseen päätyminen ei ole tentissä tärkeintä, vaan hyvä perustelu. Jos lisäksi osaa sanoa, että nykyisen lain mukaan puheen esittäminen saattaa olla lähioikeuden suojaama, että radiosignaalin lähettäjällä saattaa olla oma suojansa, että uutisvälityksessä on lupa toistaa merkittäviä tietoja ja että puheen sisällön kuvailu ei loukkaa tekijänoikeutta, arvosana onkin kymppi.

Toinen kysymys koski patentinloukkauksen seuraamuksia. Sekin oli ikävä kysymys, koska vastaajat eivät ole oikeustieteen opiskelijoita. Silti luetuista kirjoista oli ollut ymmärrettävä, että seuraus ja seuraamus ovat eri sanoja. Rikoksesta aiheutuu monenlaisia seurauksia. Seuraamukset eli sanktiot ovat lain määräämiä, esimerkiksi sakko, vankeus, omaisuuden menettäminen, liiketoimintakielto...

Tällaista täytyy opettaa, jotta aineen opiskelija oppisi vastaamaan kysymykseen, onko loukkausvoiton luovuttaminen loukatulla tekijänoikeuslain, patenttilain ja tavaramerkkilain mukainen seuraamus.

Lehdissä kirjoitetaan joka päivä, että jokin asia kuten esimerkiksi ministeri Väyrysen asiallisuus, on kiistattomasti totta. Kun tuota sanaa käytetään, asiasta yleensä on kiistaa eli erimielisyyttä. Tarkoitus on sanoa, että asia on erittäin todennäköisesti tai luultavasti totta.

Kiistäminen on lakikielessä väitteen tai vaatimuksen torjumista. Väite tai vaatimus on lakiin perustumaton tai toteen näyttämätön eli todistamaton.

Vanha asianajajavitsi. Advokaatti sanoi oikeudenkäynnissä vain yhden sanan, "kiistetään", voitti juttunsa ja laskutti kolme tuhatta markkaa. Päämies maksoi mutta mutisi, että oli kallis sana.

Seuraavan kerran sama isäntämies oli kantajana eli vaatimassa kieltoa naapurilleen, joka oli loukannut tieoikeutta, rajaa tai jotain sellaista. Naapuri sanoi ettei hän ole mitään sellaista tehnyt. Isäntä sanoi:"Kiistetään", ja hävisi juttunsa.

Hänen olisi täytynyt todistaa ne seikat, joihin hänen vaatimuksensa perustuivat, koska hän oli vaatimuksia esittämässä.

Sana ei siis ollut kallis vaan tieto, milloin se on esitettävä.

Tuon ilmiön opillinen nimi on todistustaakka.