Goodbye, John Locke

In this writing Dr.Kemppinen, being a keen admirer of Dr. Johnson, bides farewell to Mr. Locke and his ideas about natural rights in property - and intellectual property.

In the pallor of his country's political development Dr. Kemppinen believes that the dismantling of the cherished myths about copyright and might be a "good beginning" - exactly as killing all the lawyers first of all. (Henry IV and Falstaff actually intended killing the available witnesses and experts, which naturally makes sense.)

Locken mukaan omistusoikeus esineeseen saadaan tekemällä työtä.

Toisin kävi. Isännän ojaa kaivava renki ei saa omistusoikeutta maahan eikä muutakaan kuin kahdesti ruokaa ja kolmasti ruoskaa. Kaupaksi käyvää kalikoo-kangasta kutova tehtaantyöläinen ei saa omistukseensa jaardiakaa kangasta. Proletaari ei omista edes kahleitaan.

Marx ja totta puhuen ennen häntä mm. Lassalle oivalsivat tuotannontekijöiden ja tuotantovälineiden merkityksen, ja vasemmistopuolueet pitivät ajatusta yllä viime vuosikymmeniin saakka, kunnes se unohtui.

Omistusoikeuden saa se jolla on takanaan parhaat taloudelliset pakotteet, ja rahaa saa se, jolla on ennestään runsaaasti rahaa.

Tuomas Mylly, Juha Lavapuro, Marko Karo ja muut ovat toimittaneet ja julkaisseet kirjan "Tekemisen vapaus. Luovuuden ehdot ja tekijänoikeus". Menen iltapäivällä Kaivopihan kabinettiin kustantajan Gaudeamuksen pyynnöstä esittämään ajatuksia kirjan johdosta.

Omaksumani tavan mukaan en näytä kalvoja enkä jaa hand-outeja, vaan kirjoitan etukäteen blogin. Tämä on se postaus.

Kirja aiheuttaa minussa iloa.

Suuri tavoitteeni on vanhastaan ollut viattomain vietteleminen eli nuorison villitseminen. Ja tässä on nyt nuoria juristeja ja muita tutkijoita kirjoittamassa kriittisesti ja kauaskatseisesti.

"The Seduction of the Innocent" on minuun itseeni aikoinaan voimakkaasti vaikuttanut seinähullun amerikkalaisen F. Werthamin kirja sarjakuvien turmeluksesta.

Kun nuoret tohtorit lukevat kirjoituksiani, heidän selkäydinnesteensä valuu alushousuihin ja ennen pitkää he ovat itkuisia ja vapisevia ihmisraunoita. Näin kävi Werthamin mukaan niille nuorille, jotka lukivat sellaisia epäsiveellisiä julkaisuja kuin Aku Ankkaa tai Teräsmiestä.

Etenkin Mylly esittää havainnon, jota terävöitän hitusen.

Tekijänoikeusjärjestelmämme on hajautettua sensuuria.

Vanhaan hyvään aikaan oli Gestapo ja Lubjanka ja muita paikkoja, joista käsin huolehdittiin, että paskaa ei puhuta, varsinkaan oikein ajattelevista. J. Edgar Hoover ja hänen järjestönsä FBI toimi samojen päämäärien mukaisesti.

Nyt on käymässä ilmi, että keskitetty fyysisten ja älyllisten terroristien valvonta ei onnistu, vaan valvonta on ulkoistettava.

Osan hoitavat poliisit, tullimiehet ja maahanmuuttoviranomaiset. Osan hoitaa Teosto. Osan hoitaa erkko. Osan hoitaa Bonnier (MTV3 jne).

Kiusallinen ongelma on Internet, etenkin sen mobiili versio. Siellähän kaiken maailman idiootit levittelevät edesvastuuttomia kuvia ja kirjoituksia, sellaisia kuin tämäkin.

Kun muu ei tehoa, otetaan koipalloista käsite "piratismi" ja aletaan järjestelmällisesti lähentää ja sekoittaa sitä käsitteeseen "terrorismi".

En ihmettelisi, jos en pääsisi Amerikkaan, kun olen bloggeri. Teneriffalle tosin pääsin.

Locken kuoltua valtaan noussut tohtori Johnson notkui mm. Montesquieun kanssa jaj totesi ilokseen, että myös Voltaire oli ainakin Englannin vuosinaan mainio juomaveikko.

Tohtori Johnsonin muuan ydinajatus, jonka Tony Blair on nyttemmin piilottanut, on yksinkertainen: ihmisille on annettava arvoa ja liikkumatilaa silloinkin kun he mielestäni ovat väärässä. Esivallan asiana on puuttua tilanteeseen vasta jos joku on rikkomassa toisen luita tai tuhoamassa toisen tavaraa pelkkää hulttioimmuuttaan.

Tämä britti-valistuksen perinne, joka kieltämättä on minulle läheinen, sisältää myös humoristisen itsetunnon: vaikka peruukkini olisi vinossa ja sukat syltyssä, olen "good enough to myself", omasta mielestäni kelvollinen kansalainen.

Todellisuudessa Johnson tietenkin hautoi itsemurhaa, pelkäsi kuolemaa ja tunsi huonommuutta, mutta hänen julkiset juomapuheensa kulkivat edellä mainittuun suuntaan.

Voltairen kanssa he olivat samaa mieltä siitä, että keskustelu ihmisten kanssa on tärkeintä, ja jos siitä sattuu saamaan rahaakin, niin hyvä niin, mutta ei välttämätöntä.

Tuomas Mylly ja kumppanit viittaavat taiteen ja tieteen esineellistymiseen kauppatavaraksi, mikä ei tietenkään ole uusi oivallus. He viittaavat myös metafyysisen "luomisen" sijasta kommunikatiiviseen prosessiin eli ihmisten vapaaseen tiedonvaihtoon, jota edes saatanallisten derivatiivisia teoksia koskevien oppien ei pitäisi rajoittaa.

Jos tekijänoikeuslait olisi jo keksitty, Beethovenilla olisi ollut sormi suussa, kun hän ei olisi voinutkaan varastaa Mozartilla, ja samoin Bachilla, joka ei olisi voinut rakentaa Rameaun ja Vivaldin oivallusten varaan.

"Henkinen omistusoikeus" tarkoittaa Disneyn oikeutta määrätä eikä taiteilijan tai kirjailijan aseman tukemista.

Näin on. Tähän on tultu. Pahaksi on päässyt.

"Henkinen omistusoikeus" tarkoittaa salaperäisellä tavalla viranomaisen veroiseksi kehittyneen porukan, Teosto r.y.:n oikeutta määräillä sekä jäsentensä että ei-jäsenten asioista ja etenkin tukea omaa asemaansa.

Näin on. Tähän on tultu.

Sisarjärjestöt kantavat veroja kauppiailta ja kansalaisilta etenkin erilaisina tallennusalustamaksuina (ns. kasettikorvaus).

Opetusministeriön myötävaikutuksella lainsäädäntö on ulkoistettu yksityisille järjestöille.

Keskinen, vanhanaikainen, rahallisesti tärkeä järjestelmä on läänitetty eli yksityistetty ja ulkoistettu.

Kun valtionyhtiö myydään, siitä yleensä vähintään kirjoitellaan. Kun sairaalat hankkivat yhä enemmän reppupalveluja erittäin hyvin hinnoittelevilta yksityisiltä yhtiöiltä, siitäkin tulee helposti juttua julkisuuteen.

Tekijänoikeuden ja siis sisällön valvonnan ja sensuurin liu'uttaminen yksityisille ei saa ketään korvaansa lotkauttamaan. Mitä nyt Jyrki Kasvi, EFF:in pojat, minä ja siis myös Tuomas Mylly mäkättävät. Siitä ei tarvitse välittää.

Pari sataa vuotta sitten kiihoilijat keksivät, että omistaminen on rikos. Kävi ilmi, että he olivat väärässä. Eivät asiat siitä parane, että valtio tai muut yhteisöt rupeavat kovastikin omistamaan.

Eilen käsittelemäni suomalaisen ja oikeastaan länsi-eurooppalaisen sosiaalidemokratian haaksirikko, joka on heidän itse aiheuttamansa, on osa tuotannontekijöiden siirtymistä yksityisten puliveivareiden määräysvaltaan.

Tuotannonekijöitä ovat työ, maa, pääoma ja informaatio.

Informaatio on lisäksi tuote.

Informaatio on lisäksi palvelu.

Informaatio on lisäksi poliittisen valvonnan väline.

Arvoisa nykyinen ja tuleva pääministeri Vanhanen!

Jälleen kerran pyydän alamaisesti, että superministeriö asettaisi viipymättä komitean selvittämään, olisiko kiireesti säädettävä laki aineettomista oikeuksista niin sanotun immateriaalioikeuden kehyslaiksi.

Kansainvälinen pärjäämisemme on kiinni tästä. Innovaatioyliopistomme on kiinni tästä. ("Innovaatio" on liiketaloudellinen käsite, jolla on tukipisteet tekijänoikeudessa ja patenteissa.)

Asialla on kiire.

Komitean kärkeen ei ole nimitettävä edunvalvontajärjestöjen toimihenkilöitä eikä vastaavaa, jo karvansa näyttänyttä väkeä eikä myöskään Erkon informatioimperiumin palkannauttijoita.

Maassa on toistakymmentä erittäin hyvin koulutettua ja sama määrä hiukan vähemmän erittäin hyvin koulutettua henkilöä.

Ensi hätään voisi määrätä selvitysmiehen. Voisin tietää sopivia nimiä. (Itse olen liian vanha, lihava, laiska ja ilkeä.)