Jokainen itselleen jalkapallo!

Otsikko oli dadaistien iskulause kauan sitten.

Olen pitänyt itselleni kirpputoria. Palkattu ilmiantajani Herkko on sanonut, että oikeastaan kirpputorilta on turha odottaa löytöjä, koska hän ja hänen kaltaisensa putsaavat kaiken kiinnostavan pöydiltä viiden minuutin kuluessa myynnin alkamisesta.

Uskon sen. Huutokaupoissa on sama sääntö. Kun olin nuori juristi, Helsingissä oli kaksikin kuuluisaa ”huutokauppaneuvosta”, jotka kähmivät jopa kiinteistöjen pakkohuutokaupoissa. Jätät tuon huutamatta niin saat tämän.

Kalifornialaisilla on ”garage-sale”. Roinat nurtsille. Monet amerikkalaiset myyvät huonekalunsakin muuttaessaan. Ja he ovat kovia muuttamaan.

Ehkä tämä kiintymys esineisiin onkin eurooppalaista tai suorastaan maalaista.

Kuka hylkäisi ilman pakottavaa syytä pyjamansa? Ei kai kukaan vaihda huonekasveja mielijohteesta? Muista vieläkin lapsuuteni kasvit, kuten Posliinikukan, jonka Mikko söi.

Lyövää kelloa en kuitenkaan ottaisi kotiini. Saattaisi tulla lyötyä takaisin. Pahimpia olivat Valmetin seinäkellot. Lyöntiäänet kuuluvat kevyesti kivitalon kaikkiin kerroksiin. Menneisyyden kaappikellot herättävät tunteita, mutta taitaisi tosipaikan tullen jäädä kello vetämättä.

Kysymyksessä on muuten törkeä kaksimielisyys, joka saattaa liittyä kaappikellon punnuksiin. Sodasta ja savotoilta haluttiin kotiin ”vetämään kello”. Kun tämä asia oli hoidettu, otettiin sukset jalasta ja reppu selästä.

Kaitsu aikoo tehdä tutkimusta suupuheiden mallintamisesta digitaaliseen viestintään. Huonoimmissakin liikkeenjohdon kirjoissa tiedetään, että hiukan maaginen maine tai julkiskuva vaikuttaa hyvin merkitsevästi myyntiin.

Nokian lippulaivaksi nimetty N95 herättää minussa kaameita epäilyjä. Mallina on ollut varmaan Sveitsin armeijan linkkuveitsi, mutta Victorinox on menneisyyttä. Uusin näkemäni malli on linkkuveitsi ilman veistä – USB-tikku ja LED-valo kyllä löytyvät. Käsimatkatavaraa.

Miksi kukaan ei ole koskaan sano, että minun pitäisi ostaa tietynlainen kännykkä? Enkä minä ole sanonut kuin kerran Herkolle, että Communicator ei sovi alle 30-vuotiaille, koska Commarin näpelöimiseen liittyy papillista pönäkkyyttä ja omahyväisyyttä.

WOM (suupuhe) on paikallaan kahvipöydässä. Esimerkiksi ei ole syytä ostaa Melitta-pusseja, koska halvemmat, nimettömät pussit ajavat saman asian. Ainakin miesten kesken puheet auton renkaista ja ostopaikoista ovat ystävyyden osoitus. Vain tyhmä ostaa muualta kuin rengasliikkeestä ja oikein tyhmä ei tiedä, että myös uutuustuotteista saa pyytämällä rajun alennuksen.

WOM on ystävänpalvelus, jos joku kysyy, että saakohan uuden auton hansikaslokerossa olevat hassut mutterit heittää metsään. Jos autoon on sattunut alumiinirenkaat, nuo mutterit ovat yhtä kohtalokkaita kuin nykyinen virta-avain. Katoaminen merkitsee kumarruskäyntiä maahantuojan luona eikä asia välttämättä ratkea sielläkään. Lukkomuttereita on seitsemääsataa sorttia.

WOM on tieto, että HIITin nykyisessä paikassa (Spektri, Pilotti), todella kannattaa käyttää pysäköintikiekkoa, koska sakottajat ovat raivokkaita ja nopeampia kuin Higgsin bosoni.

WOM toimii kodin elektroniikassa. Erinomaisuuden tavoitteleminen on tuhoisaa. On paikallaan olla hyvä yhdessä tai kahdessa asiassa, esimerkiksi hinnassa ja esillepanossa (löydettävyys). Yritys olla hyvä kaikessa (palvelu, elämys) johtaa tuhoon.

Tapiolan Stockmannin alakerrassa ei ollut taaskaan yhtään myyjää, kun ostin väripatruunoita printteriin. Seuraava asiakas jonossa ilmoitti, että tämä oli jo kolmas käynti, kun hän aikoi ostaa kunnollisen, digivalmiin television.

Erikoinen ajatus, televisio Stokkalta. Mutta tavaratalo on hyvin hoidettu: ei palvelua siellä missä sitä ei tarvita. Kun taannoin sanoin puoliääneen itselleni keskustan tavaratalon alakerrassa, että kattos pirua, noinkohan tuo pikeepaita olisi merseroitua puuvillaa, kolme myyjää ilmaantui tyhjästä sanomaan että kyllä, ja Sharkilla on myös, eikä taatusti ole halpa, teille, Sir.

Tutkimuksessa on vääntämistä. Sykähdyttävin WOM ja mainos on ollut ”Ostaisitko käytetyn armeijan polkupyörän tältä mieheltä.” Niitä oli tosiaan tuhat myynnissä, menivät heti ja tuottivat veteraaneille yli 200 000 euroa.

Kuvasta - toivon että nekrologiini liitetään lause: "Eläessään vainaja oli Pirkka-tuotteiden harras ystävä."