Matka maan ääriin Lappeenrantaan kestää todella vain karvan yli kaksi tuntia junalla. Perjantaina illalla juna on niin täynnä, että on kiusaus mennä kravattipuolelle, vaikka se on kallista ja niiden rakkaiden kanssamatkustajien seurassa tuntee olevansa kuin täi frakin rintamuksella.Onneksi oli kravatti kaulassa.
Juna kulkee, jyskyttää pitkien Salpausselkää. Tanssi yli hautojen. Tätä nälkärataa rakennettaessa 1800-luvulla melkoinen osa työaikaa meni hautojen kaivamiseen. Minkä nälkä säästi, kolera tappoi. Aikalaiskuvauksia on aika vähän. Ne olisivat niin karmeita. Mutta juna tuli Lappeenrantaan, ja itse asiassa Viipuriinkin ja edemmäs. Keisarikunnan kenraalit olivat hyvillään. Yrittäköönpä nyt engelsmanni uudstaan polttamaan Kokkolaa!
No. Saksalaiset tulivat 1918 suoraan rautatien päähän Hankoon, mutta ei silloin ollut enää keisarikuntaa. Suomalaiset kirjoittivat Vapaussodan historiaa mainioista saksalaisista, jotka tulivat ilman aikojaan auttamaan pientä kansaa itsenäistymispuuhissa. Se olisikin ollut ensimmäinen kerta maailmanhistoriassa, jos olisi ollut totta, mutta ei se ollut totta.
Suomesta ei tullut Saksan siirtomaata, koska Saksan keisarikunnalle sattui harmillinen takaisku loppuvuodesta. Se hävisi sodan ja keisari siirtyi hakkaamaan aikansa kuluksi halkoja Hollantiin. Mahtoi se olla näky. Kirveen käyttely yhdellä kädellä vaatii taitaoa. Wihelmillä oli se toinen käsi huono. Syntymävika.
Moskovan rauhan raja 1940 oli varsin sama kuin Uudenkaupungin rauhan 1721 ja se osuu sangen tarkoin yksiin Salpausselän kanssa. Vedenjakajasta ei voi puhua, mutta pitkittäisharju kulkee sievästi Imatralta Ruokolahdelle, Rautjärvelle, Parikkalaan ja niin edelleen.
Kun katsoa killittelee hotellin ikkunasa, tulee turallinen tunne, että tuolla idän suunnassa ei ole mitään muuta kuin karelianistien erämaita, ikihonkia ja suuria soita, joilla suomenkielinen kirous enää harvoin kajahtaa.
Olen koonnut kohta kohtuuttoman määrän syötteitä ja mieltynyt Netvibes -ilmaisohjelmaan. Puhe on siis RSS:istä (katso jälleen Wikipedia ja viisastu - oivallinen ase uutisten, lehtien ja mm. blogien seuraamiseen, koska lähteet työntävät omia aikoja otsikkonsa näkyviin).
Yksi näistä mielenkiinnon koheista on Le Monde diplomatique. Päivän kuva kertoo, mitä on Lappeenrannan takana. Värit kuvaavat erilaisia saastuneita ja turmeltuneita alueita, punainen katoviiva happosateita ja isommat punaiset täplät kriittisiä kohteita.
Rajan takana ongelmana on jopa metsättömyys. En tiedä, onko puun hintoja tuskitteleva metsäteollisuutemme useinkaan julkistanut tätä tietoa. Karjalan ikimetsät näyttäisivät olevan kapea vyöhyke.
Sekehe ja Pitkäranta on merkitty yhtä pahasti menetetyiksi kuin Suomessa Kemi. Lisäksi Venäjän puolella on useita säteilyn lähteitä.
En halua haastaa riitaa enkä oikeastaan edes keskustella, koska tietoni asiasta eivät riitä, mutta joskus ihmettelen yhteenottoja joistakin Lapin leimikoista, kun rajan toisella puolella asiat ovat peräti pahalla tolalla.
Muuan viisaudestaan ja henkisestä tasapainoisuudestaan tunnettu venäläinen poliitikko lupasi Viipurin takaisin suomalaisille.
Saattaa herättää innostusta.
Olen onnistunut herättämään Karjalassa Karjala-mielipiteilläni useita kertoja pahaa verta, mutta turpaan ei ole vielä tullut.
Lisään seuraavan epäsuositun mielipiteen.
Menetetty Karjala ja jatkosodassa miehittämämme alue ovat suojavyöhykkeitä Suomelle.
En pätkääkään ihmettele, että nyt vaurastuneet pietarilaiset tulevat lomiksi ja pyhiksi Karjalaan ja Savoon. Ei saa Sääsjärvelle lomakeskusta eikä Pitkärantaan. Sortavalan seudun vuononrannat ja vaarat on myyty liikemiehille puhtaaksi hakattaviksi.
Pitkärannasta vain vähän matkaa itään olisi Impilahti, joka kuvien ja karttojen mukaan ainakin oli koko Eurooppaankin suhteutettuna ainutlaatuisen hieno maisema. Ei ihan taida olla enää.
Vieläkään en ole osannut antaa anteeksi YLE:n toimittajalle, joka toteutti vuosi sitten Laatokan ympäriajon ja tuotti kerrassaan neljä viiden minuutin spottia.
Kai siihen oli syynsä.
Itse oli silmäni pudottaa jo Pähkinälinnan ja Vanhan Laatokan (Staraja Ladoga) kuvista.
Tämä kirjoitelma valmistui jo kaksi tuntia sitten. Jäin katselemaa Karjalan ja Kuolan metsiä ja soita Google Earthin satelliittikuvista.
Suosittelen. Ei heikkohermoisille.
Eipä suoraan tähän liity, mutta eräs osa sukuni historiaa liittyy Karjalaan. Äitini isän isoisän isoisä oli sieltä juuriaan, jos kohta hänen perheensä ei asunut siellä kuin muutaman sukupolven, ollen alkujaan Oulun seudulta, mutta kuitenkin tuolla olivat jonnin aikaa.
VastaaPoistaHyvää GE dataa Suomesta löytyy esim tuolta: GTK:n sivuilta
VastaaPoistaSiitä vain vilkuilemaan maastonmuotoja (GE on kolmiulotteinen) ja pähkäilemään, mistä vaellusreitin varrelta löytyisi >2g/t.
Le Monde diplomatiquen kartta muistuttaa 1970-luvun peruskoulun koulukartastosta, jossa oli mielenkiintoisen värikkäitä ja erikoisilla symboleilla koristettuja talousmaantieteen karttoja. Esimerkiksi Afrikka kuin pelissä paikoin täynnä timanttikaivoksia, mutta myös värimetallien lähteitä ja muuta tärkeän vaikka kaukaisen kuuloista. Myös historian kartasto oli käytössä, oikeushistorian kursseihin saakka se säilyi parhaana oppaana nivomaan historiaa suuremmiksi kokonaisuuksiksiksi, siis mikä vaikutti missäkin samaan aikaan; eri maiden historian tapahtumathan jäävät oppilaan mieleen helposti omiksi täysin irrallisiksi tarinoikseen.
VastaaPoistaKartan katselu ja sen käänteleminen ovat siitä erikoisia, että sinne samaan karttaan ilmestyy jatkuvasti uutta. Lukijan kyky havaita kerralla montaa juonta on hyvin rajallinen, musiikissakin sitä pitää harjoitella pitkään (polyfonian kuuntelu). Sama ilmiö lakitekstissä, kun sen sointuihin lisää kulloisenkin tilanteen melodian, on tulos hyvin usein uudenlainen prismakaleidoskooppi, ja tunne on kuin laki olisi muuttunut, vaikka tietenkin muuttuneet ovat vain lukijan kysymykset. Oikoluvussahan on sama, vaikka miten päättäisi katsoa kerralla sekä oikeinkirjoituksen, kiilalauseet ja sen juuri muuttamansa merkitsemistavan esiintymät, ei oikeasti huomaa kuin niistä yhden ja sitten jotain odottamatonta, kuten oman huonon tyylinsä; tämä tietysti vain oma kokemus.
Kun nyt kääntelin tuota slaavilaisen vallan ranskankielistä karttaa, yritin verrata sitä odotuksiini ja kartan logiikkaan. Varmaan tiedän kartan kertomista asioista liian vähän, kun päällimmäinen mielikuva oli 1800-luvun venäläinen romaani, siis ranskaksi keskustellaan matalalla kulkevien pilvien varjossa tai pilvien muodoista. Oikeastaan keksin tähän mennessä Karjalan metsien lisäksivain yhden aidon ihmettelyn aiheen : mikä on saastuttanut Laatokan? Pietarin jätevedet tulevat tänne Itämereen, Karjalan teollisuus on kai vähän pohjoisempana tai sitten sahaa tai sellaista. Eivät kai happosateet ole voineet syvää sisämerta yksin saastuttaa? Tai ehkä karttaan merkitty saastumisarvio on - sananmukaisesti - pinnallista?
"Perjantaina illalla juna on niin täynnä, että on kiusaus mennä kravattipuolelle, vaikka se on kallista ja niiden rakkaiden kanssamatkustajien seurassa tuntee olevansa kuin täi frakin rintamuksella."
Äidinpuoleiset isovanhempani ovat taustaltaan ja elämänkokemukseltaan suomenkielistä herrasväkeä, ukki oli työuransa tehtaanjohtajana ruotsinkielisen firman suomenkielisellä teollisuuspaikkakunnalla ja mummi siellä lääkärinä sukunsa perinteiden mukaisesti lääkärinä, kuvaan kuuluivat kodinhoitajat, autonkuljettajat jne. Kun he myöhemmin helsinkiläistyneinä eläkeläisinä kulkivat luoksemme Lappeenrantaan junalla, oli osasto tietysti aina 1 luokka, jossa he eivät kuitenkaan oikein viihtyneet: "Ei enää ole oikeita herroja". Tätäköhän samaa professorimmekin tarkoittaa, vaikka ironian keinoin?
Ad Dr. Blind:
VastaaPoistaKyllä ja oikeastaan sitä, että Pendolinon I luokka on nimety Business Classiksi ja että eräs n. 30-vuotias pukumies otti salkustaan pyyhkeitä ja puhdisti istuimen käsinojat, ja kolme muuta kaivoi Applen läppärin esiin ja syventyi graafeihin.
Professoreilla on silloin harvoin kun matka kustannetaan oikeus matkustaa II lk:ssa, ja siellä onkin rattoisaa, paitsi jos sattuu olemaan sopivan ikäinen koululuokka vauhdissa, kuten eilen.
Minä muistan III luokan puupenkkeineen ja työläisvaunut. Ja yhden kerran matkustin Olympia-vaunussa (II lk). Konduktööri nosti kättä lippaan.
Sen jälkeen onkin ollut hiljaisempaa.
Viime vuoden puolella panin merkille että P. Nikula paineli sikana II luokkaan. Vedimme lihapullat muusilla. Mielenkiintoista että oikeuskansleria sen verran pelätään, ettei tullut sönköttäjiä eikä edes uhkausta näyttää närhen munat.
Pendolinon I luokka on nimety Business Classiksi
VastaaPoistaTosiaan, Karjalan laulumaillehan pääse nyt Pendolinolla. Perheen kanssa tulee käytettyä autoa, mutta Turun työtilaisuuksiin kulkiessa tämä luokka on elinehto, muuten jäisi mennen tullen aika paljon työaikaa hukatuksi. Pistokepaikat tarpeen jopa tuolla välillä, kannettavien normaaliakuista ei mihinkään. Mutta paljon on parempi työskennellä IC-junissa tai vielä vanhemmissa, joissa varaamalla voi saada pistokkeen, niissä on nimittäin sillä keskimmäisellä vastakkainistuttavalla paikalla oikeasti sellainen pöytä, jolla kaksi voi vastakkain istuen jotain tehdä, Pendolinossa vastaava pöytä on naurettava rima, oikeammin sen alitus.
Minä muistan III luokan puupenkkeineen ja työläisvaunut.
Pariisin metrossa oli vielä vuonna 1985 I luokkakin, seuraavilla käyntikerroilla olen liikkunut päivänvalon kestävissä tehtävissä, joten en ole tullut tarkistaneeksi, mutta ymmärtääkseni I luokka olisi maanalaisesta siellä poistettu.
Aristoteleen kantapää
Joitakin päiviä sitten Kemppinen mainitsi ohjelman. Sehän on mainio ohjelma, jossa tosin varsinkin viime vuonna (ensimmäisenä) oli tunne, että oikealla asialla ollaan, mutta parempaakin voisi saavuttaa. Nyt on havaittu, että erityyppiset haastattelijat sopivat erityyppisiin aiheisiin, ja vieraiksi on saatu hyvinkin vahvoja nimiä, Aulis Aarniota myöten. Kunnioittavasti tosin on todettava, että joskus, kuten Tolkin kanssa, meni jo sekaisin oliko haastattelijan tehtävä olla puheenjohtaja vai johtava puhuja. En tiedä vastausta vieläkään, mutta hauskaa oli. Podcastingilla kuuntelen tätä kuten montaa muutakin ohjelmaa, ostin Nokia N91 8 GB:n juuri tässä tarkoituksessa, WLANilla saa vakio-ohjelmat automaattisesti ladattua ja Bluetoothilla sitten saa langattomasti kuunnella sauvakävellessä tai siivotessa. Aristoteleen kantapää on varattu viikkosiivouksen alkuun, siitä tulee hyvälle mielelle, ja voi jatkaa esimerkiksi Enbusken ohjelmalla. YLEllä suurin puute on, etteivät Jorma Kallenaution ja Eeva Luotosen ohjelma-arkistot ole saatavilla tiedostoina, ja uusissakin on toivomisen varaa, varsinkaan Luotosen ohjelmissa on YLEn selityksen mukaan siksi paljon "suojattua materiaalia" eli kirjallisuusotteita, jotta joudumme odottamaan, kuuntelemaan livenä taikka hankkimalla streamausta tallentavaa softaa.
P. Nikula paineli sikana II luokkaan - - oikeuskansleria sen verran pelätään, ettei tullut sönköttäjiä eikä edes uhkausta näyttää närhen munat
Eikö "oikeusgangsterin" vaativa tehtävä ole huonosti tunnettu, vaikka kantelijoita tietysti riittääkin, niin sönkkääjiä vähemmän; toki Paavo Nikulan katu-uskottavuus ja presence on harvinaisen korkealla tasolla ollakseen niin matalalla profiililla.
Kuka on P. Nikula ja miksi häntä pitäisi pelätä? Ja miksi ihmeessä hänen luokseen olisi pitänyt jonkun mennä sönköttämään?
VastaaPoistaAi niin, Aristoteleen kantapäästä piti, kun kerran aloin, mainita vielä se, että HON Kemppinen voisi kenties antaa tukea fraasirikostuomioistuimen päätöskaavoille, ne kun eivät taitaisi mennä läpi edes määrättynä istuvalta 4 kk virassa olleelta notaarilta.
VastaaPoistaAD Anonyymi:
VastaaPoistaP. Nikulalla on (oli) Suomen kolmanneksi kovin virkapalkka.
Sen poika puuhaa jotain televisiossa.
Onko P. Nikula se sama tyyppi joka ei koskaan löydä huomautettavaa virkamiesten rötöksiin? Tai löytää, mutta tekee nahkapäätöksiä. Jos on, niin voisitko vinkata hepulle, että valtion vahingoksi tehdyt tietoisesti lain vastaiset päätökset mm. Rakennushallituksen siivojien casessä ja oikeuden määräämät korvaukset laittomasti kohdelluille siivoojile ovat edelleen perimättä vastuullisilta virkamiehiltä. Tuottamuksellinen teko käsittääkseni aiheuttaa vahingonkorvausvelvollisuuden niille virkamiehille, jotka ovat toimineet virheellisesti ja lain vastaisesti.
VastaaPoista"P. Nikulalla on (oli) Suomen kolmanneksi kovin virkapalkka.
VastaaPoistaSen poika puuhaa jotain televisiossa"
Vai olisiko verbi huuhaa parempi??
Siis. Sen poika huuhaa jotain televisiossa. ?
Maaliskuussa sairaslomaan annettu kahden kuukauden pidennys. Muitakin on saatu kehäkuntoon...
VastaaPoista"Menetetty Karjala ja jatkosodassa miehittämämme alue ovat suojavyöhykkeitä Suomelle."
VastaaPoistaAjatus on todellakin epämuodikas. Asuuhan siellä suomalaisten "lebensraumissa" kymmeniätuhansia ihmisiä.
Mutta voisiko sanoa että muuan puolue muodostaa suomalaisen poliittisen eliitin suojavyöhykkeen tyytymällä asemaansa työnantajan parhaana kaverina, olipa hallituksessa tai oppositiossa.
Hengailin itsekin nuorempana jonkin hetken demaripiireissä, kunnes ulkomailla käytyäni opin, että kovin monet kaikkein häikäilemättömimmistä 20-30 luvun Italian, etenkin Mussolini, ja Saksankin vallankäyttäjistä oli rekrytoitu työväenjärjestöjen piireistä.
Ad Heikki Rönkkö:
VastaaPoistaEn ole varma, mihin viittaat. Itse viittasin siihen, että myös luonnonolot Lebensraumissa ovat tiettävästi synkät. Lisäksi jatkan Karjala-haaveilijoiden pilkkaamista. Meillä on Karjalaa tällä puolen rajaa.
Sosialidemokratian altistavasta vaikutuksesta taidan olla kanssasi suunnilleen samaa mieltä.
Minä haluan Pähkinäsaaren rauhan rajat.
VastaaPoistaAd Omnia:
VastaaPoistaPankkikriisistä järkyttävin ammattilaisen kirjoittama kirja on mielestäni Markku Kuisman KOP:n historia.
Minunhan piti kirjoittaa tänne kommentti junalla matkustamisesta; minä pidän raideliikenteestä, mutta mopo karkasi käsistä, ja kirjoitinkin helvatin pitkän jutun kävelemisestä ja oikeastaan kävelemisen kokemisesta, niin että sitten poistin siinä alussa oleen junaosuuden ja laitoin loput 3 sivua omalle blogilleni.
VastaaPoista"Karjalahaaveilijoiden pilkkaaminen" - siinäpä arvoisensa elämäntehtävä professorille.
VastaaPoistaMiten olisi sankari- ym. suomalaisten haudoille kuseskelu - erityisesti Viipurissa ja muualla karjalankannaksella. Mutta sitä ei voi tehdä google-earthin välityksellä, matto kastuu.
Vuosituhantisen suomalaisen kulttuurin ja perinnön selittäminen puskurivyöhykkeeksi ansaitsisi venäläistä tunnustusta.
Valitettavasti enää ei pääse paasikiviläisittäin Zhanovin tai muun murhamiehen viereen juhlimaan yya:n siunauksellisuutta ja leningradin turvallisuutta, sitä ylevää rauhanpuskuria.
Happosade-huuhaa kertoo poikkitieteellisestä sivistyksestä. Ja asianomaisen alueen historian ja nykytilan tuntemuksen pintapuolisuudesta.
Muta yhdessä asiassa olet oikeassa. Sinuna minäkin istuisin junassa siinä osastossa, jossa matkustajat eivät maksa itse lippuaan.