Kulttuuriväki

Kuvassa taloudellisesti tehokas innovaatioyliopiston professori ja taloudellisten tehokkuusvaatimusten ulkopuolella valetava tiedeyliopiston edustaja. Hihnassa taiteiija.

(Todellisuudessa Storm P. "Pietari Pamaus ja Pöpö".

Tuttava puhui televisiossa eräiden yliopistojen yhdistämisestä. Luulin että Pulttibois on aloitettu uudelleen. Mutta hän olikin vakavissaan.

Kulttuuriväki kierrättää kuponkia, jossa sanotaan muun ohella:

”Uudistuakseen taide vaatii ympäristön, jossa sitä ei välineellistetä minkään ulkoisen tavoitteen palvelukseen. Ja yhteiskunta tarvitsee taidetta, joka voi elää taloudellisten tehokkuusvaatimusten ulkopuolella, vapaana muuntumaan ja kommentoimaan ympäristöä taiteen lähtökohdista.”

Julkilausemaan haetaan allekirjoituksia samassa hengessä kuin ennen Tiedonantajan vapputervehdyksiin.

Tämä ei ole turha nälväisy vaan tahallinen loukkaus. Taideyliopistojen puolustautuminen toistaa stalinistisen taidepolitiikan jälkikaikuka.

Luulen että he tarkoittavat oikeastaan markkinataloutta tai kaupallisuutta.

Taloudellinen tehokuus tarkoittaa voimavarojen eli resurssien viisasta kohdentamista. Kun puhe ei ole tuotannollisesta toiminnasta vaan opetuksesta, kysymys ei ole tuotetun tavaran rajakustannuksista.

Julkilausuman "taiteellisen tehokuusvaatimusten ulkopuolella" tarkoittaa mm. tekijänoikeuden hylkäämistä ja taiteen harjoittamista ilman palkkaa ja palkkiota. Tekijänoikeuden toinen perustelu on nimittäin korvauksen eli siis rahan takaaminen luovan työn tekijöille eli siis taloudellinen tehokkuus.

“Taiteen korkeakouluopetusta ei saa siirtää osaksi taloudellista kilpailukykyä painottavaa huippuyliopistoa.”

Tässä varmaan viitataan Sailaksen ryhmän paperiin, jonka mukaan yliopiston kansallisena erityistehtävänä on korkeatasoisen tutkimuksen ja opetuksen avulla tukea Suomen menestymistä kansainvälisessä taloudessa.

Siinä sanotaan samalla, että yliopiston tehtävänä on edistää vapaata tutkimusta sekä tieteellistä ja taiteellista sivistystä ja että yliopistossa on tieteen, taiteen ja opetuksen vapaus.

Olisiko nyt Suomen menestyminen kansainvälisessä taloudessa se paha asia?

Taideteollisesta korkeakoulusta tulee jostain syystä mieleen teollisuus. Esimerkiksi elokuvien tekeminen on myös teollisuutta. Useimmiten siihen liittyy velvollisuus maksaa toisille ihmisille palkkoja, ja tidetään tapauksia, joissa elokuvataiteiija itsekin on pyrkinyt saamaan korvauksen vaivoistaan.

Tämän innovaatioyliopistojakin sivuavan kirjoituksen vihaisuus johtuu kahdesa syystä.

Taideyliopistoissa ilmeisesti luullaan, että me muiden alojen opettajat olemme kauppiaiden lakeijoita ja rahanvaihtajia tieteen temppelissä.

Ei pidä paikkaansa.

Olen itse melkein kymmenen vuotta selittänyt tutkimusohjelmien yhteydessä teollisuuden edustajille, että me teemme tutkimusta, joka voi sitten osoittautua myös taloudellisesti hyödylliseksi, mutta emme harrasta tuotekehittelyä - sen saavat herrat ja rouvat hoitaa itse. Toiseksi esimerkiksi juridiikka on aika vahvasti käytäntöön suuntautuvat ala, jolla pääsee suhteellisen harvoin tekemisiin tieteen pyhyyden kanssa. En ole kuitenkaan tullut ajatelleeksi, että lakimiesten kouluttaminen olisi jotenkin epäilyttävää kaupallista toimintaa - varsinkaan tohtorien.

Toiseksi olen kiukkuinen siitä, että saan olla jatkuvasti siivoamassa taiteenharjoittajien jälkiä. Tekijänoikeus on se tukipilari, jonka varassa sekä maksullisen että maksuttoman taiteen olisi toimittava. Kuten tunnettua, koko oikeudenalalla on pantu pahasti hulinaksi, ja taiteilijapiireistä tulee vähän väliä luvalla sanoen naiiveja kannanottoja.

Uusin vaihe muuten on EY:n seuraava tekijänoikeusrikosten rangaistusten koventamishanke. Katso Googlesta IPRED2.

Tämä puuha osuu taiteilijoiden ja tieteenharjoittajien omaan nilkkaan.

On kolmaskin syy. Taideteollisen korkeakoulun, Helsingin yliopiston, TKK:n ja kauppakorkeakoulun opetus taidehallinnon ja taiteen projektien johtamisessa on lievästi sanottuna vaatimatonta.

Ja sen huomaa.