Jukka Kemppinen, fil. tohtori, kirjailija, s. 1944, eläkkeellä. Johtava tutkija, professori, hovioikeudenneuvos, korkeimman oikeuden esittelijä, asianajaja. Runokokoelmia, tietokirjoja, suomennoksia, tuhansia artikkeleita, radio-ohjelmia. ym. Blogilla on joka päivä ainakin 3000 lukijaa, yli 120 000 kuukaudessa, vuodesta 2005 yli 10 miljoonaa. Palkintoja; Suomen Kulttuurirahaston Eminentia-apuraha 2017 tieteellistä ja taiteellista elämäntyötä koskevaan työskentelyyn.
Sivun näyttöjä yhteensä
19. huhtikuuta 2007
Rakastava
Ei vedä vertoja etelän aurinko pohjolan pakkaselle.
Erityisesti hekumoin auringonnousuilla ja illan pitkillä hämärillä.
Patrian idänpuoleisesti yläkerran huoneesta nähtynä taivaanranta rusottaa jo neljältä ja Saimaan vanha satama peilaa kuvajaisena. Kuudelta aurinko on noussut.
Soitin mielessäni Sibeliuksen "Rakastava"-sarjan. Sain salateitse käsiini King's Singers -kuoron levyn Landscape & Time, jolla on muitakin erikoislaatuisia kappaleita.
Kuoro tuntuu vähän erikoiselta sananlta. Heitä on kuusi miestä. He laulavat siis Rakastavan mieskuoroversion, suomeksi. Samasta teoksesta on Sibeliuksen sekakuoroversio ja vielä versio jousiorkesterille. Mieskuorokappaleen kanssa ovat painiskelleet monet, aika epätoivoisesti. Kyllä se on niin vaikea.
King's Singers esittää kolmiosaisen teoksen kolmena pitkänä legatokaarena, ja laulutapa on tietenkin heille tuttu bel canto. Poissa ovat siis tutut karjahdukset, mylvähdykset ja pinnistykset, eikä edes solisti oikeastaan erotu muusta joukosta.
Kuten Gramophone todistaa arvostelussaan, esitys on "impeccable". Tai on siinä viimeistä edellisessä tahdissa tenoreilla pieni epäpuhtaus, joka ei kyllä merkitse mitään.
Televisiossa taannoin pyöräytettiin oma kontribuutioni ohjelmasarjaan suomen kielen sanoista. Kehuin sanaa "äyräpää" hyvin kauniiksi, mutta en jättänyt mainitsematta, että kesällä 1941 itäisissä maakunnissa ammuttiin kaikki, jotka eivät osanneet sitä ääntää.
King's Singerisen ällät ovat aika paksuja ja tämä "äyräpää-ilmiö" on vaikea. Heille tietenkin käsittämättömän suomen ääntäminen on yleensä tavattoman hyvää, mutta silti:
"Hyvaa iltaa lintuseni..." - - - "Jaa hyvasti lintuseni".
Ei se ole kumma, ettei ASCIIssa ollut alun perin skandeja, kun ei niitä oikein ole puheessakaan, heillä.
Suositan raivokkaasti tätä levyä /tata levua.
Itse jysähdin pitkiin ajatuksiin. Muistan mitä Ensti Pohjola kerran selitti esimerkiksi tavasta esittää Bachia muulla kielellä kuin saksaksi. Muistan kun Hynninen kerran mainitsi, että hävettää kuunnella kun "Pajatso" laulaa saksaksi "Lache, Pajazzo", vaikka Leoncavallo on riipaissut italian alukkeen "Ridi, Pajazzo..."
Ei "Rakastavaa" kyllä tosiaankaan pidä laulaa millään muulla kielellä kuin suomeksi.
Suomi on kaunis kieli.
Nämä kolme runoa ovat Kiven tasoa eli huimaavaa huippua. Samaa tasoa kuin "Kun mun tuttuni tulisi" (josta tietysti on rinnakkaisversioita).
Miss' on, kussa minun hyväni,
miss' asuvi armahani,
missä istuvi iloni,
kulla maalla marjaseni?
Ei kuulu ääntävän ahoilla,
lyövän leikkiä lehoissa,
ei kuulu saloilta soitto,
kukunta ei kunnahilta.
Oisko armas astumassa
marjani matelemassa,
oma kulta kulkemassa,
valkia vaeltamassa;
Toisin torveni puhuisi,
vaaran rinnat vastoaisi,
saisi salot sanelemista,
joka kumpu kukkumista,
lehot leikkiä pitäisi,
ahot ainaista iloa.
Täst' on kulta kulkenunna,
täst' on mennyt mielitietty,
tästä armas astununna,
valkia vaeltanunnal
Täss' on astunut aholla
tuoss' on istunut kivellä,
kivi on paljo kirkkahampi,
paasi toistansa parempi,
kangas kahta kaunihimpi,
lehto viittä lempiämpi,
korpi kuutta kukkahampi,
koko metsä mieluisampi,
tuon on kultani kulusta,
armahani astunnasta.
Hyvää iltaa lintuseni,
hyvää iltaa kultaseni,
hyvää iltaa nyt minun oma armahani!
Tanssi, tanssi lintuseni,
tanssi, tanssi kultaseni,
tanssi, tanssi nyt minun oma armahani!
Seiso, seiso lintuseni,
Seiso, seiso kultaseni,
Seiso, seiso nyt minun oma armahani!
Anna kättä lintuseni,
anna kättä kultaseni,
anna kättä nyt minun oma armahani!
Käsi kaulaan lintuseni,
käsi kaulaan kultaseni,
halausta kultaseni,
halausta nyt minun oma armahani!
Suuta, suuta lintuseni,
suuta, suuta kultaseni,
halausta lintuseni,
halausta nyt minun oma armahani!
Jää hyvästi lintuseni,
jää hyvästi kultaseni,
jää hyvästi lintuseni,
jää hyvästi nyt minun oma armahani!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
The King´s Singers in fluent russian (Rimski-Korsakovia parhaimmillaan).
VastaaPoistaTommoset lepertelyt eivät oikein sovi raavaan miehen suuhun. Rinnassansa sitä voi tuntea mitä vain, mutta aivan mahdotonta on sitä sanallisesti noin ilmaista.
VastaaPoistaTäähän on MUST. Bachia kuningaskurkuilta hauskoilla sanoilla.
VastaaPoistaNyt tuli niin kuuma koukku, ettei tahdo osata/malttaa kirjoittaa, kun pitäisi lyhyesti sanoa kaikki kaikesta and more.
VastaaPoistaMonet muistavat King's Singersin, (Cambridgen King's Collegen choral scholarien, eli opintonsa ohella kuulussa kuorossa poikien kanssa laulavien yliopisto-opiskelijoiden (all-male), vuonna 1968 synnyttämän ryhmän, jäseniä aikojen saatossa 19, kaksi alkuperäistä ehdin tavatakin Suomessa 1990-luvun alun konserteissa) meilläkin TV:ssä aikanaan näytetystä Madrigal History Tourista. Kuin musiikkivideossa viipottivat pitkin historiallisia/historiaan viittaavia paikkoja aikakauden säveltaidetta (lähinnä siis madrigaaleja) laulsiaen. Lisätietoja www.kingssingers.com
Minuun kolahti täysillä 1980-luvun puolivälissä ja siitä alkaen olen sitten fanittanut, kun pop/rock tms. ei iskenyt. Ovat vierailleet Suomessa kymmenkunnan konsertin verran, YLEkin esittänyt niistä taltiointeja/dokumentteja, useimpiin olen päässyt paikalle. Nimmareita ja muistoja on kertynyt! Nyt tulevat elokuussa (taas) Lahden Urkuviikkojen kutsumina, 5.8. konsertti Helsingissä, seuraavana päivänä Lahdessa. Tarkistan joka päivä lipputilanteen, vielä eivät myynnissä.
Kuoro on ihan väärä sana, vaikka kuoromusiikkiakin esittävätkin, group tai ensemble sopivampi. Konserttijuontonsa (pari sataa konserttia vuodessa!) hoitavat ainakin pieneksi osaksi aina paikallisella kielellä, ammattilaulajan foneettiset kyvyt saa niinkin esille.
Laulajia ryhmässä on Kemppisen mainitsemat kuusi, tenoreja ja bassoja yksi, kontratenoreja (falsetot tms., nyt ei tilaisuutte mennä sille tielle) ja baritoneja kumpiakin kaksi. Erilaisia esiintymismoodeja heillä mielestäni niinikään kuusi:
i) Tallis Scholars -tasoinen vanha musiikki keskiajalta barokkiin, eniten renessanssin kirkkomusiikkia ja - TS:sta poiketen - maallista musiikkia, ks kohta iv: useita levytyksiä, huippuna tuore 40 ääninen Spem in alium, kerrankin sen kuulee vireessä kun he studiotekniikan avulla sen pieteetillä tekivät, aiheesta dokumenttimateriaaliakin videolla!),
ii) romantiikan mieskvartetti, -kvintetti tai -sekstetti (muutama levytys, parhaana Schubert-levy, miksei tuo Rakastava-raitakin); imitoivat toki romanttista kuoroakin (jopa seka- sellaista), kuten Faurén Pavannessa tai tuoreella Pelastusarmeija-levyllä.
iii) Commedian Harmonists -tyyppinen 1900-luvun alun eleganssi instrumenttijäljittelyineen (useita levytyksiä)
iv) pop (Beatles aina viimeisimpiin Stingiin ym), jossa usein miksattu myös instrumenttitehosteet basson laulamine rumpuineen kaikkinen, usein esittävät villein koreografioin
v) modernin musiikin instrumentti, usein tilausteoksi, mm. Erik Bergman sävelsi heille (esittivät sen aikanaan hänen juhlissaan Finlandia-talossa)
vi) maaginen ääni-ilmiö (puhtaat instrumentti-imitaatiot, afrikkalainen musiikki, tehosteet)
Levytyksiä saa ihan ilman salateitäkin täältä:
http://www.dj-records.com/KingsSingers/ks.htm
Tällä firmalla mukava palvelu, joka lähettää automaattisesti kaikki KS-uutuudet pienellä alennuksella suoraan kotiin, toimii jopa tänne Suomeen.
Jos pitää Landscape & Time -levyltä, pitää varmasti esimerkiksi Sermons & Devoutions -levystä. Muistan, että joitakin vuosia sitten he esittivät kappaleita siltä Johanneksen kirkossa, muistan kuinka koko seurakunta oli kuin tyrmätty - puhtaan laulun (joka ei ole bel cantoa, vaan yleensä, kuten silloin, perinteistä englantilaista katedraalilaulua, jossa pääsointi ja vibraatioton laulutaoa keskeisimmät) voima sai kirkkotilan värisemään ja soimaan kuin ei Matteus Passion hälyssä koskaan.
Pitänee lykätä tätä iltaan ja jatkaa todennäköisesti jossain muualla...
Jopa on mainioita heppuja!
VastaaPoistaToipila,
VastaaPoistaraavas mies kun tuntee rintakipua on syytä mennä varjoainekuvaukseen. Se selittyy sillä, useimmiten.
Raavas = täysi-ikäisten naudanruhojen yleisnimitys.
VastaaPoistaTosimiehet on härkiä...
Ja PikkuPojat Pukkeja, -ko?
VastaaPoista"Anonyymi" sanoo, että "Tosimiehet on härkiä"...
VastaaPoistaTätä kyllä kovasti epäilen. Nimittäin härkä on kuohittu sonni.
Tästä palasi mieleeni.
VastaaPoistaJoskus -84-85 piti minun esittää Roihuvuoren kirkonseurakuntasalissa Merikannon "Annina"
Edellisenä iltana oli harjoitukset, jossa lauloin sanat väärin.
"Vaikk' äitisi valvois
sen naudan..."
Tästä seurasi se, että aina kun pääsin kohtaan "Vaikk'..." aloin nauramaan.
Seuraavan päivänä lauloin jotakin helpompaa, "Kyläntiellä"
Ad Anonyymi II:
VastaaPoistaTotta - tämän olin nähnyt, vihjeestä myös.
Todellinen must.
Ad Dr. Blind:
VastaaPoistaKiitos.
Olipa yhteenveto.
Jännittävästi kohtaavat maut. "Spem in alium" on minustakin hurja teos, joka edellyttää henkisen tasapainon tsekkaamista ennen kuunteleista, koska sen jälkeen olo on tarkoittun outo.
Hyvä että selitit. Pelkään että mahdollisen yleisön joukossa on väkeä, jonka mielikuvissa kummittelee jokin Swingle Singers.
= = =
Joitakin kuukausia sitten ryskytin King'sin kirkon ovea, kun kuulin laulajien treenaavan sisällä. Eivät mokomat avanneet.
= = =
Tämä kommenttisi ja kirjoitukseni on hyvä esimerkki päämäärästäni: häpeämätöntä hienostelua. Ei se ole suuri häpeä ihmiselle, että tykkää tällaisestakin.
Ad Mikkol et alii:
VastaaPoistaHauskaa - Pohjanmaan murteessa "raavas" on yleisemminkin aikuinen, etenkin mies.
Toisaalta olen ajatellut joskus kirjoittaa tai tehdä "Aristoteleen" radioon kadonneista lihakauppasanoista. Epäilen näet, ettei K-kaupan lihatiskillä ole kuultu puhuttavankaan raavaasta. Hiljan juttelin vanhemman ammttilaisen kanssa, joka kertoi että kotlettia on vielä olemassa mutta kysyntää ei. Potka saattaa olla uhanalainen laji, vaikka onkin hernekeiton höystö.
Voisi lisätä muita syömätermejä.
Paasikivi-vainaa nautti "suurusta" ja "murkinaa" - samoin 1896 syntynyt appeni.
Aaargh... toipila sai mut kiinni.
VastaaPoistaEn tsekannut, mitä härkä OIKEASTI tarkoittaa. Mutta sormus kai lienee jonkin sortin kuohinmerkki, joten aivan metsään ei mennyt. Siis Toipilaan kohdalla. Omalta kohdaltani täytynee vielä käyttää muuta termiä. Sonniksi en sentään tunnustaudu.
Elämä on tahattomampaa huumoria kuin (mitä ainakaan minä) keksii. Muistan kun kävin eräässä (samantekevää missä mutta tää on totta) ruokakaupassa, ja lihatiskillä kysyin nuorelta tyttömyyjättäreltä että "saisinko palan tota aladoopia?". Se meni ihan hämilleen. Onneksi vanhemi akkamyyjä tuli siihen ja sanoi että "herra tarkottaa tota sylttyä". No, sain minä lihahyytelöni.
VastaaPoistaPs.
VastaaPoistaMahdollisille (kuten myös mahdottomille) feministeille tiedoksi: termit "tyttömyyjätär" ja "vanhempi akkamyyjä" ovat harkittuja. Niillähän minä pilkkaan itseäni.
Wikistä
VastaaPoistatoisen aallon feminismi rantautui Suomeen vasta verrattain myöhään, 1970-luvulla. Vuonna 1973 perustettu Puna-akat/Rödkärringarna sulautui 1974 järjestöön nimeltä Marxist-Feministerna. Kattojärjestö Feministit-Feministerna perustettiin 1976. Feministinen liike laitostui ja akateemistui viimeistään 1990-luvulle tultaessa.
(Torjuntavoitto...)