Joost on eräässä mielessä Skypen ja YouTuben yhdistelmä.
En ole ehtinyt kokeilemaan, mutta luvassa on. Ja beta-vaiheessa on Joostkin.
Se lausutaan "juiced".
Televisiokuvaa voi siirtää P2P-pohjalla. Voi olla että se on halpaa tai ilmaista. Voi olla että tästä tulee internet-televisio, jolla voi katso monien maiden outoja ohjelmia itse alitsemanaan aikana.
Castells on sitä mieltä, että suuri demokratiavaje ja sitäkin suurempi poliittisten prosessin siirtyminen mediaan on uudenlaista sotaa. Kyllä hän ilmeisesti on oikeassa. Siirrymme pull-tekniikasta push-tekniikkaan. Syötteet ovat jo esimerkki tästä.
Ehkäpä blogeilla on suurikin merkitys. Ainakin lehdillä ja televisioilla on suuri hätä sijoittaa sammakkomiehiään blogosfääriin.
Yleisöä tyhmennetään järjestelmällisesti. Levittämällä uusia konsepteja ("Idols") voi vaieta monesta asiasta. Todellisia asioita otetaan haltuun. Kasvihuoneilmiö rinnastuu ennen pitkää Ahvenanmaan punkkien aiheuttamaan terveysriskiin. Kun ongelma on myönnetty, sen voi unohtaa.
Ehkä koskaan ennen ei ole vaiettu näin paljosta.
Castellsin esimerkki on poliittiset skandaalit ja erilaiset väärinkäytökset, joita riittää joka viikolle. Tekijöinä ovat useimmiten poliitikot, ja aika usein virkamiehet. Minäkään en usko, että väärinkäytöksiä olisi enemmän kuin ennen. Vähemmän niitä on.
Ranskassa televisio ja muutamat kunniansa myyneet blogit käyvät sotaa esikaupunkien tekstiviestien kanssa. Yhdysvalloissa ainakin pari vuotta sitten Murdochin media ja Foxin uutiset olivat auttaneet melkein puolet kansaa uskomaan, että Saddam ja Al Quaida olivat kompuksessa ja hallitsivat pelottavia joukkotuhoaseita.
Bushista on tehty liberaalin älymystön voimin Amerikan tyhmin mies; se on hänen poliittiselle toiminnalleen ihanteellista. Tyhmyys samastuu vaarattomuuteen. Kun arvostelijatkin ovat tyhmiä tai ainakin yliampuvia, kuten Michael Moore, asiat ovat hyvällä tolalla.
Taistelua käydään viestintävälineillä ja tekijänoikeudella. Tekijänoikeuden "parantaminen" on olennaisesti sensuurikeino. Suuret yhtiöt ja niiden rahoittamat pienet poliitikot ovat mukana ottelussa vapaudesta, ajatuksen vapaudesta.
Yleisradioyhtiöiden asema on ollut hyvin tärkeä ja niiden työ on onnistunut. Mutta niiden aika alkaa olla ohi. Ihmiset haluavat ekstreemiä viihdettä eivätkä ekstreemiä tietoa.
Euroopassa tilanne ei ole niin paha. Eräs ystävä kysyi, voidaanko Suomessa bloggeri panna Kalifornian tapaan vankilaan, jos hän vetoaa lähdesuojaan ja kieltäytyy poimimasta ottamaltaan videolta yhteiskunnan vihollisia.
Yhdysvallat on jättänyt lainsäädännössä yksityisyyden suojan, tietokannat ja lähdesuojan silmiinpistävä vähälle. Suomessa perustuslain ja sananvapaudesta joukkoviestinnässä annetun lain mukaan jokainen tietoverkkoon toimitettu viesti nauttii lähdesuojaa.
Ei tarvitse olle toimittaja.
Tämä voi kuulostaa synkältä. Kuulen kuolaimien kalinan. Näen turhan kulutuksen ja tarpeettoman viihteen keinoilla, jotka käytännössä estävät ihmisiä ajattelemasta, miten vapautta voisi käyttää.
Vapautta on näet kahdenlaista. Vapautta jostakin ja vapautta johonkin. Edellinen on esimerkiksi Suomessa käsitetty ja asialle on tehty paljon. Jälkimmäinen on unohtunut tykkänään.
Tällä hetkellä asiaa pitävät yllä nalkuttavan äänet verkossa.
Kuten tämä.
Jukka Kemppinen, fil. tohtori, kirjailija, s. 1944, eläkkeellä. Johtava tutkija, professori, hovioikeudenneuvos, korkeimman oikeuden esittelijä, asianajaja. Runokokoelmia, tietokirjoja, suomennoksia, tuhansia artikkeleita, radio-ohjelmia. ym. Blogilla on joka päivä ainakin 3000 lukijaa, yli 120 000 kuukaudessa, vuodesta 2005 yli 10 miljoonaa. Palkintoja; Suomen Kulttuurirahaston Eminentia-apuraha 2017 tieteellistä ja taiteellista elämäntyötä koskevaan työskentelyyn.
Lähdesuoja... juu juu, mutta jos pannaankin julkaisija yhteisvastuuseen lähteensä kanssa... Tsetseenipalvelimen kohtalo antaa aavistuksen.
VastaaPoistaTämähän vaikuttaa yleisradiotoiminnalta kansainvälisessä verkossa. Niin halpaa, että ihmetellä pittää, kuka oikein maksaa viulut.
Taajuutesi on IP, josta jää vuosiksi jälki palveluntarjoajien lokeihin. Siitä kai muuten ovat nuo parin gigan sähköpostitilatkin yleistyneet. Annetaan asiakkaan käyttää direktiivin mukainen pakkotalletustila hyödykseen.
Niinpä viestit hakevat muotoja, joista ne eivät ole sivullisen palautettavissa vaikka kuinka tallentaisi. Juuri ne viestit, joita haluttaisiin joskus kaivella. Mikä hukkainvestointi.
Tämähän on vastuullisen viestijän taivas, mutta odotamme jännityksellä seuraavan Mein Kampfin kirjoittajaa. Ihminen on niin helposti vedätettävissä.
Käynnistyykö koskaan keskustelu siitä, että näin tehokas ilmaisuvapaus vaarantaa muita perusoikeuksia.
Onk tää siis muuttunut?
VastaaPoista"torstaina 6.11.1997 klo 10:04
KKO ei käsittele sähköpostin nimettömyyttä
Anonyymipalvelimen nimet pitää paljastaa
Korkein oikeus KKO ei myöntänyt Johan Helsingiukselle valituslupaa hovioikeuden päätöksestä, jonka mukaan Helsingiuksen on paljastettava hänen anonyymipalvelimensa kautta lähetetyn nimettömän viestin lähettäjä."
Tämmöiset anonyymikommentit lienevät samassa asemassa.
ad anonyymi
VastaaPoistaIdässähän on aatteellista nettisensuuria ja kyberkonstaapeleita. Joku suomalaisfirma kai tekee bittejäkin siihen.
Lännessä on vasta lapsipornon torjuntaa, mitä nyt Eurooppa pelkää jenkkien Echelonia.
Mutta tänne kun latelee hiukan saatanallisia säkeitä ja huonoja pilakuvia, niin voi päästä Rushdien kirjallisuuspiiriin. Eikö se jossakin kellarissa kokoonnu lopun ikää?
Ad Anonyymi II:
VastaaPoistaOn muuttunut. Mainitsemani laki joukkoviestinnästä sananvapaudessa tuli 2003, ja perustuslakikin muuttui.
ad anonyymi I
VastaaPoistaKeskusteluhan on käyty moneen kertaan. Ei ennakkosensuuria, mutta putkaa linnaa vankeutta, jos käyttää ilmaisuvapautta (rankasti) väärin.
Vain sananvapaus turvaa equal armsit sitä tulevaa mein kampia vastaan.
Mihin muuhun poliittisen blogikirjoittamisen suosio perustuu kuin jonkinlaiseen demokratiavajeeseen ja ihmisten aitoon haluun ilmaista itseään. Kuitenkin hallitukset ovat, ehkä ymmärrettävästikin, kuin kissa kuumilla kivillä saadakseen iskettyä kyntensä julkaistuun materiaaliin, joka haastaa valtiovallan suvereniteetin niin monella tapaa, vaikka niin käytettävä infrastruktuuri kuin median ulottuvuuskin loukkaavat kansallista tilaa ja rajoja kuin Szymborskan runon "Psalm" linnut:
VastaaPoista"Need I mention every single bird that flies in the face of
frontiers or alights on the
roadblock at the border?
A humble robin - still, its tail
resides abroad while its beak
stays home. If that weren't
enough, it won't stop bobbing!"
Tällainen kevyestikin viitattu ote lienee sallittu.
Saksan joutui pettymään, kun natsisymboleita ei tehty laittomiksi EU:n laajuisesti. Ronald Dworkin kirjoitti hyvän artikkelin The Guardianiin 14. helmikuuta 2006: demokratian ja sananvapauden ajatus menettää merkityksensä, mikäli se on tarjolla vain sävyisille ja poliittisesti korrekteille; "kiihkoilijoiden ja holokaustinkieltäjienkin on saatava sanoa sanottavansa." Samalla on tätä ihannetta on suojeltava. Ilmaisun vapaus ei ole itsestään selvä oikeus, vaan harvinainen ja hauras perinne, jonka suojeleminen on poliittinen hanke, tähtäämättä sensuurin ja ilmaisunvapauden tukahduttamisen nimeen vannovien miellyttämiseen.
"Tekijänoikeuden 'parantaminen' on olennaisesti sensuurikeino."
VastaaPoistaSiinä se on ilmaistu, paradoksi. Tekijäin etuja ajaessaan tekijänoikeusjärjestöt on juonittu kävelemään vapaaehtoisesti isännän talutusnuoraan.
Todelliset ongelmat on naamioitu näennäisongelmiksi. Ikään kuin "tekijänoikeudessa" (lue = vapaassa tiedonvälityksessä) olisi kyse siitä, saako netistä ladata leffoja ja musaa ilmaiseksi vai eikö saa.
Tuossa IP-osoitteensa tarkassa vartioinnissa on vähän samaa henkeä. Mikään ei ole (vallanpitäjän kannalta) niin vaaraton kuin "anonyymi", joka luopuu oikeudestaan "vaarallisten" tai ylipäänsä merkitsevien mielipiteitten esittämiseen ja tietojen levittämiseen sillä perusteella, että hänen IP:nsä voidaan kuitenkin selvittää. Mammareiden perustelu.
Minä olen lähtenyt siitä, niillä palveluilla, joitten ylläpitoon olen osallistunut, että läpi tulee vain sellaisten henkilöiden viestit, joiden henkilöllisyys on ylläpidon tunnistettavissa.
VastaaPoistaJa sitten taas, henkilöillä on suoja ylläpidon tahoilta, että silloin kun he kirjoittavat nimimerkillä, tai välittävät viestinsä esim. ylläpidon kautta, heidän henkilöllisyyttään ei paljasteta.
Minusta "naamioituminen" on demokratian perusoikeuksia. Periaatteessa hyvässä ja toimivassa demokratiassa ei tarvitse naamiota, mutta siihen on oikeus, sillä naamio voi olla kuitenkin sitten joskus se minkä takaa demokratia taataan.
Tästä syystä minusta tämä laki jolla kiellettiin mielenosoituksissa naamioituminen, oli siirto totalitarismin hyväksi. Jos demokratia ei kestä naamioitumista tai nimimerkillä kirjoittamista, niin se kertoo hyvin paljon demokratiasta. Kirjoitin tästä pitkän postauksen vuonna 2005.
Osa tätä samaa ilmiötä on käynnistetty pedofiilijahti, jolla on oikeutettu nettisensuuri. Oikeastihan, jos sitä haluttaisiin, pedofiileja olisi suhteellisen helppo jahdata verkosta, sitä voisi tehdä jopa puoliksi automaattisilla menetelmillä, käyttäen tekstin analysointia ja hakurobotteja, ja tämän päälle sitten oikeaa ihmistä varmentamassa ja virittämässä ansoja. Tästä minä tiedän jotakin.
Mutta sen sijaan että näitä perkeleitä ajettaisiin kiinni perkele perkeleeltä, vedetään verhoja kiinni, jolla ei saada näitä kiinni, mutta voidaan sanoa että ollaan tehty jotakin, suojeltu lapsia ja vedetty verhot kiinni.
Valta on metka asia. Se haluaa pitää itsensä.
Minä olen kutsunut tätä ilmiötä pullantuoksuiseksi totalitarismiksi.
Minä olen sanonut, ja sanon taas, että Ranskan Suuri vallankumous oli katastrofi. Ja sanon sen taas.
Ranskan Suuri vallankumous oli katastrofi. Remuasvat massat, jääkiekkoyleisö ja muu paskasakki ovat totalitarismin sydänverta.
Vallankumouksen sijaan Ranska olisi tarvinnut tukea aatelistolle. Vaikkapa 500 uutta baronettia.
Miettikääpä sitä.
Viesti ensimmäisen kommentin kir-
VastaaPoistajoittajalle:siinä vaiheessa, kun
se seuraavan Mein Kampfin kirjoit-
taja ilmestyy kuvioihin,toteutamme
luonnollisesti V.Huovisen ns. Vei-
tikka-oppia:nauramme hullulle pe-
dolle heti ja välittömästi ja teem-
me hänet naurunalaiseksi! Toivotta-
vasti pysymme valveilla ja tarkkaa-
vaisina kuten Hannu ja Kerttu met-
sässä kulkiessaan...
Ad Petja:
VastaaPoistaAnteeksi nenäkkyyteni, mutta baronetteja tuli Ranskaan lähes 2 000 restauraation ja Napoleon III:n aikana.
Löysin hyllystäni Steven Laurence kaplanin oivallisen kirjan: Farewell Revolution. The Historians' Feud. France 1978/1989.
Vallankumouksen tulkitsijoista käsitelyn saavat F.Furet (oui), P.Chaunu (non) ja M.Vovelle (ei osaa sanoa).
Pojiltahan uhkasi menä 200-vuotisjuhla ihan reisille.
Ad Tulta syöksevä lintu:
VastaaPoistaNoin se juuri on.
Oman lukutapani mukaan perustuslaissa on myös väärässä olemisen oikeus ja oikeus epämiellyttävään elämään.
Niinpä.
VastaaPoistaBaronetteja tuli, kun sitten yritettiin paikata jälkiä.
Se mitä olen yrittänyt sanoa, on että Ranskan vallankumous oli katastrofi, sillä se hävitti huiput, sen sijaan että olisi yrittänyt antaa askelman nousuun.
Vaikka brittiläinen yhteiskunta on ollut ja on edelleen syvästi sääty-yhteiskunta, sen vahvuus on ollut siinä, että säätykierto on mahdollista ja järjestelmä on nojannut paljolti juuri siihen, että nousijat on voitu ottaa mukaan järjestelmään. Baronetin arvo, vaikka se alkujaan perustettiin kuninkaan rahapulaa paikkaamaan, on ollut kuitenkin yksi askelma siinä, miten säädyt on saatu liikkeelle.
Ranskassa tie nousi pystyyn lahjakkaaltakin mieheltä hyvin nopeasti. Ranskassa ei aatelisarvoakaan voinut saada kuin aatelinen, eikä aatelin voinut naida aatelitonta, menettämättä asemaansa.
Massojen verinen valta sitten avasi tien säätykierrolle ja sosiaalisella nousulle, kun Englannissa, missä eräs kuningas oli nahkurin tyttären äpäräpoika, se oli ollut aina mahdollista, vaikka vaikeaa.
Pakko vielä palata eiliseen ja
VastaaPoistavon Salikseen,josta siis kirjoi-
tin nimellä anonyymi.
Saliksessa on todella hieman lii-
kaa sotimista ja diplomaattisia
koukeroita,mutta on silla ansionsa-
kin.Sen luettuaan nimittäin tajuaa,
että ns. globalisaatiossa tuo aika
1870-1914 olikin vielä paljon dra-
maattisempaa ja merkittävämpää kuin
tämä meidän aikamme globalisaatio.
Ennätykselliset määrät kapitaalia
ja ihmisiä liikkui mantereelta toi-
selle,luonnontieteet ja niiden so-
vellukset arkipäiväisessä elämässä
yleistyivät hurjaa vauhtia.Elektro-
niikka- ja kemianteollisuus syntyi-
vät.Lääketiede ja lääketeollisuus
rynnivät eteenpäin.Länsimaissa ai-
nakin yhä useammat osasivat lukea
ja kirjoittaa samaan aikaan kun oli
mahdollista tuottaa ja painaa koh-
tuuhintaisia lehtiä ja kirjoja.Ta-
loustieteilijöiden mukaaan Ison-
Britannian ( joka oli sen ajan pää-
oman viejä n:ro 1 ) sijoitukset ul-
komaille eivät nykyään ole sen suuremmat kuin runsaat sata vuotta
sitten talouden kokoon suhteutettu-
na.OK,se Saliksesta.
Furet'n mainitseminen muistutti
minua Suzanne Citron'n kirjasta
"Le mythe national:L'histoire de
France en question (1990),joka näin
lukuvinkkinä kaikille tulkoon ker-
rottua.
Tampereen kirjaston sivuilta
havaitsin,että Suuren Gargantuan
hirmuisesta elämästä ilmestyi 2006
uusi painos.Onko se myös uusi kään-
nös? Onks' kellään tietoo?
Rabelais'n Pantagruelista (joka
muuten ilmestyi suomeksi jo 1989!!)
löytyy sitten sellainen kirjavink-
ki kuin:"Ars honeste pettandi in
societate",per M.Ortuinum.Alaviit-
teen mukaan Ortuinus oli kölniläi-
nen teologi ja Erasmuksen vastusta-
ja. Hänen kirjansa puolestaan tuo
heti mieleen parikymmentä vuotta
sitten ilmestyneen kirjasen nimeltä
"Petomaani - eli tuulen viemää"
terv. f.f.
460/2003:n mukaan lähettäjä voidaan selvittää, jos on todennäköisiä syitä epäillä viestin olevan sisällöltään sellainen, että sen toimittaminen yleisön saataville on säädetty rangaistavaksi. (ei lajin tai määrän suhteen minimiä!)
VastaaPoistaAd Frak Finatra:
VastaaPoistaOlen muistelevinani että arvostelin tuon suomennoksen Hesariin. Muistan että se oli hyvä. Tunnen teoksen. Käänsin itsekin Pantagruelia joskus, muistakseni herra Baise-culin kiivaan oikeusjutun herra Humevesneä vastaan. Rabelaisilla oli mielipiteitä kirjallis-suullisesta oikeudenkäyntimenettelystä.
Gargantuasta muuten tuli sotien jälkeen Erkki Ahtin suomennos - kuka hän lieneekään. Etei vain tämä olisi sama.
Luin pienen Gargantuan pyllynpyyhkimiskonsteista 40-luvun puolella.
Hyllyssäni on Urquhartin englanninnos 1600-luvulta. Nerokas.
Ja tallella näyttävät olevan kaikki viisi kirjaa på svenska - yli puoli vuosisataa sitten ilmestyneitä.
Saattaa olla niinkin, että Rabelais, etenkin Gargantuja + Pantagruel, on kirjallisuutemme kirkkaintta huippua, vaikka iroanian ja ivan löytäminen kieltämättä vaatii perehtyneisyyttä.
Kanonisti-juristien mollaamisesta olen hiukan eri mieltä kuin maisteri Alcofribas Nasier, alkemisti (distillateur de quint- essence).
Ad Anonyymi V klo 17.03
VastaaPoistaLähettäjä - puhe oli lähdesuojasta.
Lähettäjän IP on minustakin suuri ongelma.
Ja puhepuolella meillä on tunnistetietojen kysymys. En ole vieläkään varma, onko operaattorilla tunnistetiedot erillään. Epäilen, että ainakin joissakin tapauksissa siellä on koko puhelinkeskustelut.
Siis kuka nyt suomalaista telkkaa...
VastaaPoistaVirallisen tuutin kanavat kahteen (Fi, Sve&Sa) lupamaksut pois ja muu kaupalliseksi. Jakelu satelliitista, niin ei tarvi siirtoverkon kanssa sählätä. Sieltä sais myös laajakaistan joka kotiin.
Suomalainen sisältö... Kun suomalaisohjelmassa tuijotetaan tuleen se merkitsevä hetki, niin ulkomaalaisten kanssa on kahlattu jo puolet maailmanhistoriasta - tai kuoltu nauruun.
Tankki täyteen oli Hardwickiltä juuri tuo, vielä vähän - ennen kuin nostaa puolustusta. Siitä naurattaa Brittein saarilla aivan eri asiat kuin täällä.
Idols... siis Suosikki - ja tuomaristoon Jyrähdys Hämäläinen... on ne laulajat juuri niin hyviä.
Hesarissa oli joku tv-kriitikko, joka oli näin tyytyväinen ohjelmiin.
Ad JK
VastaaPoistapuheluiden operaattorivetoinen tallettaminen olisi aika kallista.
Mistähän löytäisi blogistanin ranking -listan. Siis suosituimmuusjärjestyksessä blogit.
VastaaPoistaVaikka maittain.
Koska päivän blogianti näyttää olevan sekalainen yhdistelmä tiedotuksia ja löyhästi yhteenliittyviä ajatuskulkuja, mainittakoon täten ajassa kiinni kommentoiden, että nyt on Suomeenkin Editan suosiollisella kätilöinnillä synnytetty lakiwiki, joka toisen elinpäivänsä kääntyessä iltaan näyttää sisältävän komeat 33 artikkelia (2 niistä tosin pääkaupunkiseutulaisten AA-tstojen mainoksia). Mielenkiinnolla jään odottamaan, taluttavatko tällaiset projektit vanhoja konkareitakin yhä enenevissä määrin digitaalisen kuilun toiselle puolelle.
VastaaPoistaKoskakohan muuten tulee ensimmäinen yleisen oikeusistuimen päätös, jossa käytetään lähteenä lakiwikiä? (vrt. yllättävän usein vastaan tuleva tuomioistuinten tapa kirjoittaa asianosaisten kirjelmistä poimitut, oikeuskirjallisuudesta ammennetut argumentit ihan härskisti auki viittauksineen päivineen.)
Tässä wikiä kaitsee yritys. Mukana ovat mainospalat - kaupallinen -> Kiki? Ei kai oikeuslähteeksi, mutta kartaksi, jolla sinne voi löytää.
VastaaPoistaKaupallista. Lakiviittaukset pyrkivät maksulliseen edilexiin, eivät valtion kustantamiin ilmaislähteisiin kuten finlex. Ideanahan tämä on pankkipalvelumaksuja parempi. Ei tarvita edes toimihenkilöitä. Asiakkaat kirjoittavat itse "teoksen", jota ei oikeastaan voi käyttää ostamatta edilexiä?
VastaaPoistaJossain kirjoitettiin, että on "pelottavaa" avata wiki erikoisalalta ja pelättiin mm., että milloinkahan tulee terveydenhoitowiki tms. Siinä mielessä voi olla hyväkin, että Lakiwikin takana on luotettava lakitiedon kustantaja, joka ainakin omien sanojensa mukaan lupaa huolehtia Lakiwikin luotettavuudesta myös omalta osaltaan.
VastaaPoista