Hyvät toverit, kanssavaeltajat

Tämä kirjoittaminen on minulle tärkeää. Kommentit ovat paras osa.

Koska olemme riippumaton kulttuurijulkaisu, muistutan olevani itse poliittisesti sitoutumaton ja vihamielinen. Muistutan myös kuuluvani samaan porukkaan kuin demariaateli, joka meni nyt mailleen. "Samaan porukkaan kuuluminen" tarkoittaa vain tuttavuuksia.

Olen toivottavasti kertonut välttyneeni paljolta, kun valmistuin liian varhain, 1967, ja olin silloin ollut töissä monta vuotta ja naimisissa ja poikalapsen isä. Niin sanottu Vanhan valtaus tapahtui seuraavana vuonna. Sitoutunut ja sitoutumaton vasemmisto oli lähinnä maksavina asiakkainani. Olin asianajaja vuoteen 1972. Jörn Donner, Arvo Salo, kustannusliikkeet ja niin poispäin. Jos kaksi "nuorta radikaalia" ajoi kolarin Fredrikin- ja Lönnrotinkatujen kulmassa, he luultavasti soittivat minulla kymmenen minuutin kuluessa.

Siis Erkki Tuomioja: aikamme on nyt ohi. Olisi viisainta kävellä lähimmälle kaatopaikalle. Mukaan oma köysi ja ympäristöystävällistä mäntysuopaliuosta.

Luulen että puolueesi ei koskaan enää nouse. Tarja tuntui ilmeistään ja eleistään päätellen olevan samaa mieltä.

En olisi uskonut, että palveluskenaariot, informaatioyhteiskunta ja sisällöntuotanto, eli nämä asiat joita olen opettanut professorina, ovat oikeasti totta. Luotin siihen, että ne ovat hirvikärpässanoja eli stiiknafuuliaa, jota ei tarvitse ottaa todesta.

Demarien eli niin kuin E. Heinäluoma ääntää "sos'mo'raattien" jälkipuinnissa varotaan yhtä sanaa: Voikkaa.

SAK ja SDP osoittivat ydinäänestäjilleen, ettei niistä ole mihinkään keskustan ja oikeiston pyörityksessä, ei edes pitämään kaupunkeja hengissä, saati suojelemaan työpaikkoja.

SAK:n ja SDP:n järjestörakenne kärsii samoista ongelmista kuin Suomi: vyötärölihavuus, yli-ikäisyys, väärä sijoittuminen. Väärä sijoittuminen tarkoittaa että järjestöjen jäänteitä on juuri niillä paikkakunnilla, joilla ennen oli teollisuutta tai joilta teollisuus on juuri kaatumassa, tyyppiä Varkaus, Kymenlaakso.

Isäni lukee tämän. Hän lukee nämä kaikki. Hän on kokoomukselainen ja osallistui 50 vuotta sitten järjestötoimintaan, koska hänen mielestään Jussi Saukkkonen ja Juha Rihtniemi olivat hyviä miehiä, kun taas Kekkonen ei ollut.

Nyt Juha Rihtniemi ja Juha Vikatmaa nousevat kumpujen yöstä.

Kaipaan historiallisia tilastoja ja pelkään saavani käyttää seuraavan vuoden sellaisten konstruoimiseen. Väestö- ja elinkeinorakenne muuttuivat räjähdysmäisesti 1968-1970 ja 1989-1992. Ne kommentoijani, jotka edelleen kuuluttavat pankkiherrojen petosta, ovat oikeassa.

Kaipaan taulukoita, koska minulla ei ole tätä tietoa. Hallulssani olevat, tenttimäni ja opettamani kirjat (Suomen taloushistoria I-III jne.) päättyvät siihen, mistä tapahtumat alkavat.

Esimerkki: suonkuivatus ja järvenlasku.

Älkää peljätkö. Kirjoitan tästä nyt useaan kertaan, koska ajatus on yllättävä ja vieras. Nyt käytän sitä kielikuvana.

Suomen maatalouden historia I (2003) toteaa lyhyesti: "Suurin osa Suomen pelloista on tehty hartiavoimin kuokalla." Suomi oli maapallon soistuneimpia seutuja - kolmannes pinta-alasta. Suurin osa pelloista on kuokittu tai kydötetty suosta. Viljelymaata on vallattu suunnattomia alueita, kuten Porin seudun Lattomeri. Järviä laskettiin 1800-luvulla ainakin 1300 kappaletta. Yksi esimerkki on Hausjärven Hausjärvi. Ja sitten kuuluisat epäonistumiset, kuten Höytiäinen, joka ei ehkä kuitenkaan ollut epäonnistuminen.

Maisema oli näkynä ja maasto ihmisen liikkumisen kannalta jotain aivan toista ja mahdotonta. Luullakseni maan pääsi ennen kiertämään vain ratsain. Suomen sodan 1808-1809 historia kertoo jotain liikkumismahdollisuuksista. Historiankirjojen mukaan esimerkiksi Käkisalmen läänin voudit eivät saaneet sadan vuoden kuluessakaan varmaa käsitystä siitä, missä lääni oli eli mitkä olivat sen rajat. Kainuu ja Lappi - samoin.

Teollisuuden maisema muuttui. SDP:n kannatuspohja muuttui. Muutos oli niin suuri ettemme ole käsittäneet sitä.

Jos olisin halunnut tähän kertovan kuvan, olisin ottanut valokuvan Tampereelta, joka oli teollisuuden ja temokraattien kaupunki. Käsitykseni mukaan kaikki keskustan tehdasrakennukset ovat nykyisin näyttelytiloja ja kamabasaareja eli palvelupisteitä. Kävelin taannoin Tammerin takana. Ei siellä tuntunut Väinö Linnan eikä Lauri Viidan henkeä.

Globalisaatio alkoi 1710-luvulla.

Nyt vasta se on iskenyt Euroopan politiikkaan.

Kaikkien maiden työläiset, yhtykää! Huom., omat rollaattorit.

Kuva on Kassandra, mytologian ennustaja, joka muhinoi jumalien kanssa ja sai sellaisen kirouksen, ettei hänen ennustuksiaan koskaan uskottu.

Ei tätäkään.

Keskusta ja oikeisto ovat siirtyneet idols-aikakauteen. Vasemmisto ei.

Voi voitettuja. Kassandra ennustaa, että työväenliike on oppositiossa ainakin seuraavat 40 vuotta.