Ilmoitusasioita

Käräjillä, jollaisia istuin joskus, oli erikseen ilmoitusasiat ja varsinaisasiat. Niin blogissakin, vasitenkin vastedes.

Tekijänoikeudesta on uusi kirja, etevästi kirjoitettu: Harenko - Niiranen - Tarkela, Tekijänoikeus. Kommentaari ja käsikirja. WSOY pro 775 sivua.

Kirjoittajat olivat lähetyttäneet kappaleen kirjasta minulle. Kauniisti tehty. Tuon WSOY:n sarjan kirjat ovatkin järkyttävän kalliita.

Sain kirjan eilen. Selailin sitä tottuneesti. Sisällysluettelo ja lähdeluettelo kertovat sangen paljon. Tosin tämä kirja on kommentaari eli tekijänoikeuslain pykälä pykälältä läpi käyvä selitysteos, jonka lopussa on laaja "tekijänoikeussanasto".

Vaikka tunnen tekijät en ole ollut missään tekemisissä tämän kirjan kanssa, joten olen jäävitön. Tosin kaksi tekijöistä on veljeni työtovereita eli Borenius & Kemppisen juristeja, mutta toisaalta taas minä en ole.

Selailuni ei johtanut mihinkään kielteisiin huomioihin, vaan päin vastoin yllytykseen: aivan mainio apuneuvo niille lukuisille kansalaisille, jotka tarvitsevat joskus tekijänoikeudellista tietoa mutta eivät jaksa / ehdi / halua perehtyä siihen esimerkiksi lukemalla Haarmannin kirjan Tekijänoikeus ja lähioikeudet.

Otin tarkistaakseni kirjoittajien käsityksen myös tässä blogissa laajasti käsiteltyyn kysymykseen kuvasitaatista - saako netistä poimia kuvia esimerkiksi juuri blogin kuvitukseksi kirjoituksessa esitetyn tähdentämiseksi tai todistamiseksi. Olen itse sanonut että saa, yleisin edellytyksin, joita ovat tarkoituksen edellyttämä laajuus ja hyvä tapa sekä lähteen ilmoittaminen. Olen selostanut, että Ruotsin lain esitöissä ja sitten Norjan laissa on aivan erilainen kanta, joka näyttäisi johtavan siihen, ettei kuvan siteeraaminen olisi yleisen säännön nojalla luvallista. - Julkistetun taideteoksen käyttämisestä arvostelevan tai tieteellisen esityksen yhteydessä on erikoissäännös.

Kirjoittajien kannanotto asiaan on tyylikäs ja perustelut hyvät.

Voi siis ilmoittaa, että nyt meitä on monta, joiden mielestä esimerkiksi tämän blogin kuvituskäytäntö on OK. Käytäntöni on se, että haen avoimessa verkossa olevia pieniä kuvia, joilla on selvä asiallinen yhteys tekstiini, kuten ehkä tänäänkin. (Tietysti käytän myös itse ottamiani kuvia, mutta se on eri asia.)

Ellemme puhu arvosanojen suorittamisesta, tekijänoikeuslain opiskeleminen ei ole mielekästä puuhaa. Tekijänoikeus koskee niin monenlaisia asioita kirkkomusiikista tietokoneohjelmiin, että yritys hallita ne kaikki on lievästi hupsu.

Kommentaariteoksen kirjoittaja joutuu opettelemaan ne. Lukija on kiitollinen, että joku on nähnyt vaivan.

Ruotsisa on ollut kauan käytetävissä Agen Henry Olsonin Upphovsrättslagstiftning ja myös ruotsiksi on ollut olemassa Koktvegaardin - Levinin teos.

Olen uhkaillut oppilaitani nyrkillä, tuloksetta. Eivät ne pirut lue ruotsia, kun eivät osaa. Terveisiä Seppo Heikinheimolle, "siellä jossakin".

Nyt tästä ongelmasta päästiin. Kommentaari on olemassa.

Toivotan samalla uuden aikakauden alkaneeksi. Näihin asti kirjoja ovat kirjoittaneet yleensä professorit tai sellaisiksi haikailevat, ja sitten on ollut spesialistien kirjoja hyvin kapeista erikoisaloista, kuten ennen markkinoinnin oikeudellisista ongelmista. Pohjoismaissa on ollut myös tavallista, että opetusministeriön valmisteleva virkamies on julkaissut tekijänoikeudesta joko yhtä ja toista tai sitten sitä ja tätä. - Suomessa Jukka Liedes ja hänen kaartinsa eivät ole juurikaan ehtineet julkaisemaan.

Nyt kirjoittajina on kaksi asianajajaa ja Valtteri, joka on sanomalehtialan kansainvälisen järjestön iso herra. Tämä tausta muuttaa otetta ja painotuksia, mielestäni pelkästään terveeseen suuntaan. Asianajajien ja liikejuristien näkökulma on analyyttinen, ei synteettinen. He tietävät, mitä ovat käytännössä esiintyvät ongelmat, ja ovat hyviä trap- tai skeet-ampujia eli osuvat savikiekkoon. Meidän, professoreiden, ongelma tahtoo olla tuijottamine etäällä olevan taulun mustaan keskikohtaan niin että kaikki muu sumenee silmissä.

= = =

Tapio Onnela lähetti kommentin kannabis-tuotteita koskevaan mainintaani. Se on jo usean päivän takainen. Myönnän todeksi Onnelan esittämän pointin, että kireä huumevalvonta lisää huumerikollisuutta ja pelaa rosvojen käsiin. Väitän kuitenkin vastaan, että vuoden 1998 jälkeen, jolloin Inkeri Anttila ja muut esittivät kirjallisen kannanoton tästä asiasta, huumemarkkinat ovat muuttuneet kahdellakin merkittävällä tavalla. Huumeiden valmistaminen ja jakelu on muutunut valtiolliseksi tai puolivaltiolliseksi bisnekseksi monissa maissa, joita en tässä nimeä. Toiseksi uusia täysin synteettisiä huumeita tulee markkinoille jatkuvasti.

Minulla on jotekin tietoon perustumaton intuitio, että kannabis-keskustelun perustelut ovat vanhahtaneet.

= = =

Huhujen mukaan useiden kustantajien taskukirjasarja Loisto onnistui siinä, mitä yritettiin 40 vuotta - se olisi taloudellisesti järkevä hanke.

Sarjahan on hyvä. Valikoima on kiinnostava ja esimerkki on mielettömän halpa uusi painos Stanislaw Jerzy Lecin kirjasta "Vastakarvaan - siistimättömiä mietelmiä".

Lec kuoli 1966 vietettyään sitä ennen aikaa saksalaisessa keskitysleirissä ja Varsovan vastarintataistelijana. Kun hänellä on tietyn suuntaisia käsityksiä korkean vallan haltijoista, hänellä on harvinaisen kattava kokemustausta lausumaansa.

Googlesta, Wikipedia-elämkerrasta ja kaupan olevista kirjoista päätellen Lec on 1900-luvun klassikkoja omalla, vaikealla alallaan.

Sosialismi on mennyt, Puola on nyt jotain aivan muuta - aforismi / letkaus / huuli elää. Anhavan ja Ville Revon suomennokset tuntuvat eräin kohdin kovin siroilta, mutta kirja löytäköön tiensä lukijan tyynyn alle.

Monin kohdin aforistinen tihennys on viety huippuunsa.

"Joka nurkan takana väijyy pari uutta suuntaa."