Englanninkielistä
historiankirjoitusta ei yleensä pidä uskoa. Silloinkin kun Eurooppa
vakiintuneena maantieteellisenä alueena on otettu huomioon, näkökulma heittää
ja pahat työt Aasiassa yritetään sivuuttaa muina miehinä.
Hiukan liioitellen voisi
sanoa, että ensimmäinen maailmansota johtui osittain siitä, että Englanti,
Saksa ja Venäjä kilpailivat niin kovasti Perisan (Irak ja Iran) öljyn
valtaamisesta.
Sotaa ei voitettu
rikkaudella, kuten koululaisille valehdellaan, vaan raaka-aineilla ja
energialla. Saksalla oli rautaa ja hiiltä, mutta öljy puuttui. Niin puuttui
Englanniltakin, mutta BP ja Shell…
Polttoöljy muutti
merisodan. Maavoimien nestemäisen polttoaineen tarve satakertaistui sodan
alkuvuosina.
Asetin itselleni hölmön
kysymyksen: miksi Englanti oli jokseenkin tuntematon maa ja outo kieli Suomessa
vuoteen 1945? Tutkimus korostaa Suomen Ruotsin ja Saksan suhteita ja mutkikkaita
välejä Venäjän keisarikuntaan. Tutkimus mielellään sivuuttaa sen, että
keisarikunta ei rynninyt länteen, ei oikeastaan Suomeenkaan, mutta sitäkin voimakkaammin
itään ja etelään, ja etelässä oli muun muassa öljyä.
Käännekohta oli Krimin
sota, jolla Englanti ja Ranska rakensivat itselleen kilpailijat, Venäjän ja Saksan.
Kysymys Englannin
pimennosta tuntuu aiheelliselta, kun ajattelee, että skotit (Finlayson) toivat
maahamme oikean teollisuuden ja Englanti osti sitten metsäteollisuuden
tuotteet. Tuntuu myös siltä, että itsenäisyyden aikana kirjan- ja lehdenkustantajat
olivat maan ainoat englantilaismieliset, siis esimerkiksi Erkot ja Reenpäät.
Suhteet Yhdysvaltoihin
paisuivat valtaviksi maastamuuton vuosikymmeninä 1800- ja 1900-lukujen
taitteessa, mutta tiettävästi suhteita rahamaailmaan ja valtioon ei käytännössä
ollut.
Vielä sotien välisenä
aikana jopa luonnontieteet, joissa Englanti oli vahva, jäivät meillä vähälle –
esimerkiksi ydinfysiikka ja elektroniikka. Niitä ei juuri matkustettu
opiskelemaan. Tietysti oli poikkeuksia, kuten Edward Westermarck. Sitä vastoin
Saksa oli lääkäreille, insinööreille ja papeille viimeistään
väitöskirjavaiheessa välttämättömyys, ja Ranska oli maa, jossa tulevat
edelläkävijät kävivät opettelemassa rautarakentamista ja betonin käyttöä.
Se Englannin merkitys on
lähes pysyvä, valtava vaikutus mielikuvituksen maailmaan.
Robinson Crusoe (1719) oli
ennen pitkää maailman tunnetuin kuviteltu henkilö, jolla kyllä oli esikuva.
Itse tarina on kuitenkin taattua pötyä, eikä se ole koskaan lakannut
kiehtomasta.
Sen hinauksessa tuli
merirosvoromaani ja sitten meritarinat. ”Aarresaari” oli vuosisatansa
vaikuttavia romaaneja, ja sen kirjoittaja, skotti R.L. Stevenson malli
monilemulle.
Englannissa keksittyjen
kuviteltujen sankareiden luettelo on hyvin vaikuttava: Sherlock Holmes ja
Hercule Poirot, James Bond, Harry Potter. Tolkienin maailma ja hiukan
fiinimmässä sarjassa Ihmemaan Liisa ja Nalle Puh ja hiukan vähemmän kuuluisina
Kiplingin Kim, Peter Pan ja Maija Poppanen.
Jopa Chaplin ja Stan Laurel
olivat brittejä, ja amerikkalainen mykkäfarssi on paljosta velkaa
englantilaiselle varieteeteatterille.
Hiukan toisella linjalla
mielikuvitusmaailman tuotteistamisessa uranuurtaja oli Charles Dickens, jonka
tiukka kilpailija oli ranskalainen Dumas ja seuraaja amerikkalainen Mark Twain.
Seuraavan vuosisadan hallitsija oli Agatha Christie.
Hyvin yllättävästi Trollopen,
Thackerayn, Jane Austenin ja sisarusten Bronte luoma herraskartanoviihde on
kokenut valtavan nousun englantilaisen television muokkaamana, etulinjassa
Downton Abbey. Nyt tulevat kirjallisesti todella jumalattoman hyvä Jane Austen
ja samanaikaisesti Tolstoin Sota ja rauha.
Talous-ja
sotilashistoriallisesti Ison Britannian oli määrä olla loppuun kulunut
menneisyyden muisto viimeistään 1914 tai 1918. Koko käsite ”viihde” tuntuu
liittyvän melkein yksinomaan Yhdysvaltoihin, joka varmasti on
viihdeteollisuuden kotimaa.
Silti kävi niin, että
poprock lävisti maailman nimenomaan Englannista käsin. Nuorison suosimaa
musiikkia on ollut aina, mutta The Beatles muutti keskiluokan maun.
Englantilaisten uusin
sensaatiomaisen menestynyt tuote on BBC Nature, luonto-ohjelmat. Ne ovat
tieteellisesti pitäviä mutta epätieteellisiä. Katseenvangitsijat hengen
salpaajat on taitavasti istutettu kokonaisuuteen, joka on aina kerronnallinen.
Tuotteen nerokkuus on sen kansainvälisyys. Se kelpaa kaikkialle. Sitä myydään
valtavasti, ja lukuisat jäljitelmät, joita tehdään myös Suomessa, osoittavat
miten vaikea tuo tuote on.
Yksi maailman
kuuluisimpiin mielikuvitushahmoihin luettava ei kuulu brittien
menestystarinaan, Tarzan. Edgar Rice Burroughsin luomus syntyi alemman luokan
viihteeksi. Burroughs oli ensimmäinen korostamaan, että tienestiä etsiessään
hän päätti kokeilla, miten huonon seikkailujutun hän onnistuisi kirjoittamaan.
Rudyard Kipling on
varmaan oikeassa. Tarzan on todellisuudessa englantilainen aatelismies, joka on
lapsena päätynyt eläinten kasvatettavaksi. Siinä on Englantia ja
yleismaailmallista mytologiaa. Mutta menestys oli valtava, ja sen taustalla oli
jo kuuluisa ”Villi länsi”, joka aluksi esitettiin oikeiden ihmisten (Buffalo
Bill, Jesse James) epätosina seikkailuina. Ja pian intiaanijuttuja, jotka olivat
velkaa myös James Fenimore Cooperille ja siten Rousseaulle, tehtailtiin
menestyksellisesti mm. Saksassa (Karl May). Ja rinnalle nousivat riuskat
luontojutut, joiden mestari oli Jack London.