Säännötön

 

Pöysti erosi siirtyäkseen digitaalisten ongelmien ja eurooppaoikeuden selvittelyyn asianajajana.

Tämä on nyt Sanna Marinin jälkeen toinen tapaus, jota en onnistu sovittamaan ajatusmaailmaani.

Minusta ei ole laitaa, että oikeuskansleri ja pääministeri siirtyvät tietoineen ja taitoineen kaiken kontrollin ja julkisuuden tavoittamattomiin.

Selitän teille, lukijat. Esimerkiksi kirkkaasti perustuslain ja ihmisoikeuksien vastainen rajalaki oli mielestäni hyvä asia. Arvaukseni: itärajan aitaamiseen ja sulkemiseen vaikuttivat erittäin paljon tiedot, jotka ovat peräisin Suomen harjoittamasta sotilasvakoilusta.

Vakoilu on Suomen kaltaiselle maalle niin tärkeää, että siitä tinkiminen olisi rikollista. Ei se ollut viimeinen kerta, kun 1939-1944 sekä Suomi että Neuvostoliitto osoittivat käsittämätöntä tietämättömyyttä siitä, mitä rajan pinnassa tapahtui.

Sotilaalliseen valmiuteen kuuluu välttämättömästi se, ettei vastapuoli tiedä tarkoin, mitä me tiedämme. Esimerkiksi että Suomenlahdella kulkevat median mukaan tuntemattomat alukset tunnetaan potkuriäänten perusteella.

Olen henkilökohtaisesti tuntenut ja tavannut henkilöitä, jotka ilmavalokuvasivat rajaseutua myös Neuvostoliiton puolelta välirauhan aikana 1940 ja jotka kävivät jalan toteassa, oliko Vienanlahden etelärannalle todella saatu syntymään rautatie, joka vähentäisi dramaattisesti eteläisemmän Muurmannin radan osan merkitystä. Oli sinne. Ja maasto oli hyvin vaikeaa.

Senkin tiedän, miksi isoisäni ei saanut vuoden 1924 jälkeen kunnon työtä eikä edes kohtuullisesti rahaa. Tiedon hankkijoilla ja haltijoilla on taipums muuttua epäluotettaviksi. Ennen maailmassa keskeinen syy siihen oli viina.

Menestyvien henkilöiden ongelma on joskus “afluenssa”. Sanan (afluenza) keksivät John de Graaf ja hänen kanssakirjoittajansa runsaat 20 vuotta sitten. Kirjoitin asiasta tähän blogiin vuonna 2008. 

”Tarttuva tauti, jonka oireita ovat rajattoman ahneuden aiheuttama ahdistus, rasitus, velkaantuminen ja luonnonvarojen korvaamaton ylikäyttö.”

Silloin en osannut ihmetellä, miten ihmisten tappaminen on jäänyt muodista, vaikka se historiallisesti on ollut yksi biologisen lajimme rakkaimmista harrasteista.

Asia tuli nyt mieleeni, kun muistin erään tuttavani tädin, joka oli aivan kuin Tšingis-kaani, vain isompi ja väkivaltaisempi.

Mutta Putin otti Stalinin keinot käyttöön Ukrainassa havaittuaan saman kuin Hitler myöhemmin. Tavallisia, kunnon ihmisiä ei tarvitse juuri edes kouluttaa murhaajiksi. He tekevät sen itse.

Näin ruotsista suomennetun kirja, joka on täynnä toisen maailmansodan kuvia väreissä. Photoshopistakin löytyvät, AI-pohjaiset filtterit ovat nykyisin niin hyviä, ettei jotain Hitlerin ja Göringin kuvia erota paljain silmin sellaisista, jotka olisi otettu eilen hyvillä uutiskuvaajan laitteilla.

Minulla on ollut parikymmentä vuotta video, jossa on aitoa värillistä uutiskuvaa tuosta sodasta. Virallisten, Hollywoodista kuuluisan George Stevensin johtamien elokuvamiesten joukossa oli yksi, joka kuvasi käsivaralta silloin upouudelle värimateriaalille. Tuon videon järkyttävin jakso on amerikkalaisten ja englantilaisten sotilaiden kuvat, kun he tunkeutuvat Bergen-Belsenin keskitysleirille ja näkevät, mitä siellä on tehty. Ja saksalaiset Sonderkommando-miehet osoittavat sormella toisiaan. Kirja kuvineen ei ole kovin hyvä. Mielestäni teksti kuvittaa paremmin kuin kuva, useimmiten.

Ehkä Pöysti ja Marin ovat siirtyneet tärkeisiin tehtäviin. Ehkä asia ei ole niin. En tiedä. Isäni oli oikeasti kiukkuinen, kun kieltäydyin siirtymästä kerran kolminkertaiselle ja kerran kuusinkertaiselle palkalle. Ratkaisuni oli mielestäni oikea. Tänäänkin on luvassa färssiä, koska jauheliha oli tarjouksessa. Pidän lihamurekkeesta samalla tavalla kuin Karhukoplan jäsen 176-861 kaurapuurosta.