Toinen luonto

 

Itse “Nature” kirjoitti akateemisista ja tutkimuslaitosten riidoista, tosin enimmäkseen puuta heinää. Se kuitenkin oli viehättävää kuulla, että eräs huippututkija esittää opettaessaan RNA-sekvenssit laulamalla ja spektrin viivat soittamalla.

Nuokin asiat ovat tyypillisesti niin vaikeita, että myös etevät asiantuntijat joskus masentuvat tai raivostuvat sellaisia selvitellessään.

Tekisi mieli lisätä tuohon, että musiikkikaan ei aina auta. 

Sibeliuksen hyvä ura kapellimestarina, etenkin omien sävellysten johtajana, katkesi noin 1902 käsien vapinaan. Mistä se puolestaan johtui, siitä vaikenee myös Erik T. syystä kiitetyssä elämäkertateosten sarjasaan. Ja kuulemma S. otti aikoinaan pienet sen kunniaksi, että oli ollut vuosikausia kuivilla. Sen jälkeen hän ei enää koskaan ollut, ja siihen tyssäsivät myös kuiskitut myöhemmät sinfoniat.

Väitettä ei voi todistaa, mutta oman koulukuntani mukaa merkittävää taidetta tai tiedettä ei synny humalassa. Legendoja sellaisesta syntyy kyllä. Manninen piti Leinoa väkisin selvänä ja uitti vähän väliä järvessä, jotta Helkavirsien ensimmäinen kokoelma saatiin syntymään. Leinolla oli tarve näyttäytyä räkä poskella, mutta kun olen saanut eri tilanteissa tarkastella joitakin hänen käsikirjoituksiaan ja muita kirjoituksia, viesti on selvä. Haluaisin ymmärtää paremmin silmän ja käden psykomotoriikkaa, mutta jo lähtien rikospoliisin perustekniikasta - kynän paino paperilla ja sen terän nopeus vaihteluineen suorastaan osoittaa, että runot on kirjoitettu mieli kukaties mustana, mutta kirkkaana.

Beethoven käytti loppuvuosinaan hiukan enemmän aikaa veljenpoikansa kolttosista kiukuttelemiseen kuin säveltämiseen. Mozartilla sitä vastoin oli hyvä keino taiteellisen mielialan palauttamiseen. Hän kirjoitti jokseenkin törkeitä, usein sanaleikkeihin piilotetulla vessahuumorilla höystettyjä kirjeitä siskolleen Nannerlille (Marianne), joka vastaili samanlaisilla. Nannerl oli myös ihmelapsi pianistina ja säveltäjänä, mutta luopui sellaisista, kun ajan ajatusten mukaa nainen saattoi esiintyä musiikissa solistina vain laulajatterena.

Mozartin vain Constantzen toinen aviomies, tanskalainen diplomaatti, keräsi kaiken kiinni saamansa Mozart-aineiston ja rahoitti laajaa nuottien painamista. Häneen liittyen “Don Giovannia” esitettiin Tanskassa niin ahkerasti jo 1800-luvun alussa, että itse filosofi ja eksistentialisti Søren Kierkegaard kävi kuuntelemassa joka esityksen - käytävän puolelta - ja kirjoitti teokseensa “Enten / Eller” (Joko - tai) jakson Mozartin Don Juanin (siis Giovanni) välittömän eroottisesta asteesta otsikolla “Mitäänsanomaton johdanto”  https://tekster.kb.dk/text/sks-ee1-txt-root . Useat merkittävät säveltäjät ja teologit (kuten Karl Barth) pitävät juuri tätä kaikkien aikojen hienoimpana kirjoituksena musiikista. Teoksen Penguin-laitos on kaupan nimellä “Either Or”. 

En muista, olenko itse keksinyt ajatuksen vai onko se totta, että Kierkegaard ja H.Chr. Andersen olisivat tuuppineet toisiaan kilpaillessaan kuuntelupaikasta. Viimeksi mainittu oli muuten epätavallisen ruma mies, joka silti kulki näyttämässä itseään mm. Helsingissä, isäntänä Z. Topelius. Ja Kööpenhaminassa olen käynyt Kierkegaardin kodissa ja miettinyt, mahtoiko hän säilyttää sieluaan huoneessa olevassa mahonkikaapissa. Se näet oli e.e. cummings, joka runoili, että Oxfordin rouvilla on kalustettuna hankittu sielu…

Tutkijoiden tappeluista on tapana sanoa, että esimerkiksi fysiikassa, biologiassa ja arkeologiassa ne ratkeavat vasta hautausmaalla. Itsekin opettaessani usein toistamani väite, että tieteellinen oivallus on falsifioitavissa eli kumottavissa, toisin kuin “mielipide” tai “tosiasia”, ei pidä käytännössä paikkaansa.

Silloin harvoin kun tutkija muuttaa käsityskantaansa, kenties peräti vastakkaisten perustelujen vakuuttamana, hän käyttää verbiä “tarkistaa”. Jopa korkeimmassa oikeudessa neuvos, joka asiakirjojen kierrettyä toisilla neljällä jäsenellä muuttaakin mielensä enemmistön kannalle, kirjoittaa konseptiin “Tark = C.O.”, eikä siis jää historiaa harvinaislaatuisella typeryydellä.

Ehkä muistatte, lukijat, että muiden ohella Tesla, lordi Kelvin ja W. Pauli eivät uskoneet elektronien olemassaoloon ja pitivät asianaan pilkata tuollaista hupsutusta esittäneitä kollegojaan.

En siis ole enemmistön kannalla. Kun tieteen mukaan mustia joutsenia ei ollut olemassa, koska sellaisia ei ollut havaittu, tiede muuttui, kun sellainen joutsen löytyi. Ei se muuttunut. Osa oppineista todisteli edelleen, ettei se ole musta tai joutsen.