Potomacin lähellä olevassa kaupungissa, munan muotoisessa (oval) toimistossa pitää valtaa eräänlainen Pol Pot.
Meneillään on kulttuurivallankumous.
Miten Yhdysvalloissa voi tapahtua tällaista, kysyvät. Miksi eivät demokraatit tee mitään? Eivätkä republikaanit.
Amerikkalaiset tulivat 1600-luvulla ja alkoivat polttaa toisiaan roviolla Salemissa ja muuallakin, mihin vain tuli tarttui. Kukin tiesi kohdaltaan, mitä on oikea usko.
Heille kertyi tieto, että auringonlaskun suunnassa eli lännessä on maata ja puuta kaikille, ja että kaikki vastaantulijat saa tappaa. Koska tulevaisuus oli takana, he alkoivat suunnitella menneisyyttä.
Ympäri käydään ja yhteen tullaan. He kopioivat antiikin rooman sirkuksen, Circus Maximus, ja muuten sitten myöhemmin myös Colosseumin, jota esimerkiksi Los Angelesin Dodgers-stadion muistuttaa kovasti. Olen käynyt molemmissa.
Amerikkalaiset keksivät siis Barnumin sirkuksen, jossa esiintyivät livenä Buffalo Bill, Sitting Bull ja Annie Mestariampuja.
Kun eivät muuta keksineet, eurooppalaiset toivat markkinoille Karl Mayn (1842-1912). Tämä rutiköyhä kansakoulunopettaja sai lukea vankilassa jäätyään kiinni erinäisistä omaisuusrikoksista, ja alkoi tehtailla itse kirjoja. Tosiasioihin hän lienee suhtautunut, kuvatessaan apasseja ja inkoja ja kaikkea itäistä ja etäistä, löysin rantein.
Häntä ahmivat aikanaan ihaillen 200 miljoonan muun ostajan ohella Albert Einstein,Herman Hesse ja Adolf Hitler.
Amerikassa jännittävän kertomuksen mestari oli Mark Twain, josta tuli rinta rinnan Charles Dickensin kanssa tekijänoikeusmiljonääri, vaikka hän teki myös konkurssin ja menetti kaiken keksittyään pettämättömän keinon ansaita pörssiosakkeilla.
Yhdysvaltojen “ilmeinen kohtalo” (manifest destiny) tuli kielenkäyttöön noin 1840. Kohtalo oli yhdistää alueet Tyyneen mereen saakka valtakunnaksi, ja tarkemmin ajatellen myös Alaska. Vieläkin tarkemmin ajatellen havaittiin, että kohtalo oli yhdistää koko pallonpuolisko, myös Meksikon yhdysvallat, edelleen nimeltään Estados Unidos Mexicanos. Erään poliitikon mukaan alettiin puhua Monroen opista.
Marilyn Monroe liittyy tähän asiaan vain vertauskuvana. Ulkoisesti kaunis, sielullisesti surkea, sorrettu.
Kuuluisimmalla lännen kirjailijalla, joka oli Zane Gray, oli sama harvinainen kyy kuin Tšehovilla. Hänellä oli Braudelin tyyppinen kyky nähdä maiseman ja ihmisen yhteys. Suomessa tuon korkean taiteen toteuttajia olivat Sillanpää ja Samuli Paulaharju, jotka eivät kiinnostuneen seikkailuista. Sakari Pälsi kiinnostui, mutta onnistui vain yhden kerran “Pohjankävijän päiväkirjassa”.
Yliopistomies Braudel hahmotteli 40-luvulla saksalaisten sotavankina ollessaan väitöskirjansa Välimerestä (La Méditerranée) ja uskottelee sen esipuheessa, että tämä aihe tuli väkisin, kun ei ollut niissä oloissa lähdekirjallisuutta Filip II:n tutkimiseen.
Lukijat näkivät kirjassa vain Ranskan ja Espanjan välisen alueen vuohipaimenet, jotka olivat pitäneet yllä paimenen elinkeinoaan 10 000 vuotta, ja käsittivät, ettei “tapahtumien historia” kerro mitään mielenkiintoista.. Braudelin Kapitalismin historian “Civilisation matérielle, économie et capitalisme, XVe et XVIIIe siècles” olen tässä blogissa luvannut sumentaa ilmaiseksi, jos joku painaa sen. 1713 sivua. Loistavasta tyylistä huolimatta tuo teos ei oikein mene jakeluun ilman hyvää historian osaamista. Kirjoittaja on enimmäkseen jättänyt pois henkilöt ja tapahtumat, jotka hän olettaa lukijan ilman muuta tuntevan. Hän osoittaa, ettei kapitalismi ole ideologia, ja tulee osoittaneeksi, ettei Marx-henkinen sosialismi ole sitä liioin. Ne ovat rakenteita, joita on lähestyttävä arkeologin ottein.
Ja teoksen aihe on vesi, Välimeri.
Meillä on Itämeri, joka ei ole Suomesta itään. Siitä nimi.
Niin, Itämeri on kyllä itään Ruohtista; siitä kai nimi hallintoalamaisten käyttöön. Euroopan suurissa kielissä (englanti, saksa, ranska, venäjä) käytetään nimeä Baltian meri - mutta ko maathan eivät ole satunnaisten sotakämistysten ulkopuolella olleet Suuren Ruotsin alusmaita. Olkoot kiitollisia!
VastaaPoistaOnhan myös Pohjanmeri eli Nordsjön nimeltään se mikä on, vaikka ei ole Skandinaviasta pohjoiseen päinkään. Merenkulkijoille on ollut välttämätöntä käyttää merialueista yksiselitteisiä nimlä, ihan siitä riippumatta, mistä suunnasta niitä katsellaan tai mistä tullaan. Sama koskee Itämerta.
PoistaSeinälläni on 1700-luvun kartta Pohjois-Euroopasta. Itämeri on merenkulkukielellä eli hollanniksi Oostzee, latinaksi hienommin Mare Balticum.
PoistaBaltiasta: https://www.persee.fr/doc/slave_0080-2557_1948_num_24_1_1468
PoistaSisältövaroitus: englantia ja latinaa, mutta varhaisimipia lähteitä.
Suomenlahti kai on sama myös ruotsiksi, viroksi ja venäjäksi käännettynä.
PoistaParin vuoden takainen uutinen Iltasanomissa kertoo, että Suomenlahden nimi on alkanut hiertää venäläisiä:
Poista>>Kansanedustaja Oleg Nilovin mukaan ”natsistiseksi ja banderalaiseksi” muuttunut Suomi ei enää ansaitse sitä, että pietarilaiset kutsuisivat rakasta lahteaan Suomenlahdeksi.
Pietarissa on esitetty, että Suomenlahtea ryhdyttäisiin kutsumaan joko Nevanlahdeksi tai Kronstadtinlahdeksi
<<
Tätä se fasismi teettää. Hurja hinku käpälöidä rajoja ja nimiä kartoilla. Niiden kimpussa on Oval Officen heppukin.
Traumaattinen kuvitelma Itämeri-sanasta Ruotsin ylivallan merkkinä on siis puuta heinää. Itämeri on atlanttisen merisysteemin itäisin uloke, jolle tuo nimi eri kielillä on täysin luonnollinen. Ruotsalaiset ovat omaksuneet sen hollantilaisilta, tanskalaisilta ja saksalaisilta.
PoistaKun tuo Hitlerkin mainitaan, niin hänen valtakunnassaanhan hiukan editoitiin mm. Karl Mayn teoksia. Pikkupoikana luin käsiini osuneen Mayn romaanin ’Orjakaravaani’. Muistiin on jostain kumman syystä jäänyt repliikki kahden saksalaismiehen keskustelusta Afrikassa: ”Ai tekin olette natsi”.
VastaaPoistaLupaan oman käännöspanokseni, jos joku kustantaa, niin ja ilmaiseksi, kuten tekee blogistikin tekee.
VastaaPoistaKiitos Hessen ja hänen loistavien taidesatujensa muistamisesta!
VastaaPoistaProfessorilla on käsittämätön tietomäärä ja ainutlaatuinen taito näyttää, miten kaikki on yhteydessä toiseensa. Tässä tutkielmassa on koko maailman historia, filosofia ja taju esitettynä nerokkaasti, niin taiteelliselta kuin tieteelliseltäkin kannalta. Jos ihminen on kutakuinkin terve, Kemppisen blogi panee hänellä pahasti viiraamaan. Juuri niin joku kirjoittikin.
VastaaPoistaSuosittelen kaikille netin uumenista löytyvää James Burken vanhaa televisiosarjaa Connections joka käsittelee tieteen ja tekniikan osalta samaa teemaa. Sarja alkaa New Yorkin kaksoistornien juurelta 70-luvulla ja viimeinen kausi päättyy siihen kun jollain vanhoista Applen raahattavista otetaan Internet-yhteys satelliitin kautta jossain Afrikassa.
PoistaTässä: https://archive.org/details/ConnectionsByJamesBurke
PoistaSuosittelen Wikipedikyristejä, joiden huomassa on muutaman hakusanan takana kaikki tämänkin päivityksen asiat ja nimet lukuunottamatta virheitä, joita on tullut imuroidessa niitä tänne. Sic transit gloria mundi.
PoistaOn loukkaavaa haukkua Kemppiä professoriksi ja älyköksi. Miksei sanota totuutta eli että hän on viisas kirjailija?
VastaaPoistaPahasti sanottu Kemppisen blogista että se on kuin viina, terva, sauna ja pakkanen, sillä ne tappavat useammin kuin helle.
VastaaPoistaViina, sauna ja pakkanen ovat tehokkaita ja tulosvastuullisia. Vanhuksella henki on vahva mutta liha niin heikko, että myönteinen yllätys ja toisten ilkeys tekevät monesta kanttuvein.
PoistaBlogi viiraa ja huijaa päivityksissään, siitähän se tunnetaan eikä se ole sitä koskaan kieltänyt. Kommentoijat ovat tottuneet korjailemaan pahimpia vääntöjä, niitä muuten selittelemättä, mikä sekin on aika oudohkoa. Tämä muistuttaa amerikkalaisia, maailmasta irtautuneita äärilahkoja. Mikä ihmisiä guruttaa tällaiseen, ehkä blogisti selittää.
VastaaPoistaSe on kuules silviisii että jos ei ymmärrä niin ei ymmärrä ja emme voi auttaa
PoistaHelppoheikkiä ymmärtää helposti ja helposti voi olla ostamatta häneltä, koska kuten hän sanoo takuu on se että voi ostaa lisää.
PoistaHelppoheikithän antavat täydellisen turvan: takuu kestää yhtä kauan kuin tavarakin.
PoistaYhdysvaltojen "ilmeinen kohtalo", se panee miettimään. Luulisi, ettei kapitalismin historia voi päättyä diktatuuriin ja tyhmyyden voittoon, on siellä kuitenkin niin paljon hyvin koulutettua ja muuta liberaaliakin väkeä.
VastaaPoistaEilen katsoin todella hyvän ja hyvää tekevän dokumentin Netflixistä, "100 vuotta The New Yorkerin matkassa". Siinäkin, kuten yllä, lähdettiin tästä hetkestä. Toimittaja kyselee kadulla ihmisten kantoja jakautumisesta. Viisi- kuusikymppinen nainen vastaa: "Niin, käytiin juuri läpi kiitospäivän vieraslistaa..." Toimittaja: "Kävelit suoraan artikkeliini."
Dokumentissa käydään läpi paitsi lehden myös yhteiskunnan tärkeitä tapahtumia kulttuuria unohtamatta. Itse lehti on sitä kulttuuria! Ajankohtaista ja purevaa. Elitistiseksikin mainittua, ja päätoimittaja myönsikin, että he kyllä kirjoittavat élite-sanan korkomerkillä... Kannessa ei ole koskaan ollut valokuvaa, vain piirroksia kuten lehden sisälläkin, ei bikinejä, ei elokuvatähtiä, ja silti lehti menestyy. Viime presidentinvaalien jälkeen kannessa oli kokomusta, lihava mieshahmo...
Kannattaa katsoa ja kuunnella.
Ilman hyvin koulutettua väkeä ei fasismia olisi koskaan ollut. Fasismista on kiittäminen lukeneistoa, ja sen osoitettuaan Tarmo Kunnas kirjajärkäleessään neuvoo vielä seurailemaan, ettei se enää nouse siitä samasta juurakosta, kouluttautuneitten älyn eliitistä ja heidän lehdistään. Kansikuva on osuva. Lukeminen kannattaa, kunhan katsoo mitä lukee.
Poista"Eliittifasismin" kaameat seuraukset olisivat kuitenkin jääneet toteutumatta ilman "meitä", kasvotonta, tiede-ym. faktojenvastaista massaa, jotka ollaan erilaisia "mestareita" aina ja iankaiken alati valmiita palvomaan.
PoistaOlisivatkinpa erilaiset kirjajärkäleet Kunnaksesta Anne Friediin (ym.) aina näihin ajanhermolla oleviin, aihetta käsitteleviin teoksiin asti jokaisen yöpöydällä ja oppikirjoina kouluissa lukemisena...
Mutta tunkisiko Tieto silti laiskuuden, vähättelynseinien ja joutavaa valoa välkkyvien ruutuaurojen lävitse sittenkään, niin epäilen, kun kyse on aivojen suuruudesta ja muusta hulluudesta kärsivästä lajistamme. Ja ennen kaikkea valtaviin mittoihin kasvaneesta ruokahalustamme ja siitä, kun lisäännymme kanien lailla eikä planeetalla elintilaa pian ole edes papanoille joita toisesta päästä pukkaamme enemmän kuin mitä kitaamme ahdamme.
Pahinta oli kommunistinen fasismi, jonka jatkoa saamme ihailla Venäjällä. Huippuunsa se on viety Pohjois-Koreassa.
PoistaNiin… Trump ja Putin ovat ilmetyt Hitler ja Stalin.
Pitäkää hatuistanne kiinni.
Pol Potin Kambodzassa fasismi toimi tehokkaasti vaikka koulutettu väki oli eliminoitu. Sinänsä kaikki "aatteet", niin hyvät kuin pahat, lähtevät henkilöistä joilla on taito pukea ne sanoiksi ja levittää niitä. Historiallisesti fasismin ideologit ja johtajat eivät olleet itse asiassa korkeaa eliittiä vaan pitkälti jonkinlaista puoliherraluokkaa, puolikoulutettuja, puolisivistyneitä. Mukaansa he sitten vetivät osan oikeasta eliitistä ja alemman keskiluokan turhautuneistosta. Osa eliitin osallistumisesta oli vielä puhdasta opportunismia.
PoistaProfessori ei sokeasti ihaile akateemisuutta, siitä hän on useinkin soittanut blogissa selvät sävelet. Minkäs hän sille voi että on professori. Hän on puntaroinut, oliko fasismin äiti vai isä saksalaisten sentimentaalinen lyriikan harrastus.
PoistaSanotaanko pahasti vai pelkästään hyvästi?
VastaaPoistaEduskuntavaalit on noin vuoden päästä. Olemme todellisen jännän äärellä.
Nimittäin runsaan vuoden päästä Suomi saa uuden hallituksen, kun eduskuntavaalit on pidetty ja hallitusneuvottelut käyty. Palaako Suomeen takaisin "Rahaa on"-hallitus? Siitä vasta riemu repeäisi ainakin aluksi, mutta, mutta...
Oma rahaa ei ole tarpeeksi ja jos lainarahaa ei olekaan enää saatavissa, niin mitäs sitten tehdään?
En usko että tällä kommenttipalstalla kannattaa aloittaa vaalivalistusta. Olkoonkin että valtaosa kirjoittajista muissa suhteissa Toipilan yhteiskunnallisen näkemyksen jakanee. (Vaalivalitus sen sijaan saattaisi olla paikallaan?)
PoistaRahaa on. Se on vain päästetty vääriin taskuihin.
PoistaNiin. Mutta miksi maailmassa julkinen sektori on valtavasti velkaa yksityiselle sektorille, vaikka julkinen sektori luokin pelisäännöt?
Poista"Rahaa on. Se on vain päästetty vääriin taskuihin."
PoistaTästä se taas lähtee, arjen sosialismi.
Menestys on jo niin moneen kertaan testattu ja taattu.
Kiintoisaa, kun kokoomuslainen siirtää yhteistä rahaa omiin taskuihinsa se ei ole kavallus vaan kapitalismia ja syntymäoikeus. Kun niitä sitten perätään takaisin, se on "sosialismia".
PoistaEn kyllä lainkaan usko, että Toipilan yhteiskunnalliset näkemykset täällä laajasti jaettaisiin.
PoistaAina, siis aina, on käynyt että juuri sosialismin ajajat hamuavat ne rahat omien taskujensa vuoraamiseksi. Venäjä, Venezuela, Kuuba, Romania, Jugoslavia, Albania, Bulgaria, Kiina, Vietnam...
PoistaPäivittäiset maailmankuvasi, olet jäänyt pahasti jumiin kylmänsodan hylättyihin juoksuhautoihin.
PoistaJoo, se oli sellaista sosialismia. Mutta jos sosialismi-sanaa nykyisen nettikarjunnan tapaan käytetään siitä, että köyhää mummoakin pikkuisen autetaan, kannatan kyllä tällaista. Sanoja kun vaan on niin helppo tyhjässä puheessa siirtää yhteydestä toiseen, kuten vaikka gulagista meikäläiseen verokeskusteluun.
PoistaProfessori tietää kaiken ja on kaiken takana. Siksi kateus häntä kohtaan lisääntyy, mutta se on käänteistä arvonantoa muuhun pystymättömiltä. Hyvää Valentinuksen päivää sen ansainneille ja muille.
VastaaPoista"Kuuluisimmalla lännen kirjailijalla, joka oli Zane Gray, oli sama harvinainen kyky kuin Tšehovilla. Hänellä oli Braudelin tyyppinen kyky nähdä maiseman ja ihmisen yhteys. Suomessa tuon korkean taiteen toteuttajia olivat Sillanpää ja Samuli Paulaharju, jotka eivät kiinnostuneen seikkailuista. Sakari Pälsi kiinnostui, mutta onnistui vain yhden kerran “Pohjankävijän päiväkirjassa”."
VastaaPoistaTässäpä Jukan mainion ”kolmiomittaustornin” kolme sivua! Se on kiehtova ja älyllinen kysymys – suorastaan kirjallinen löytöretki. Tšehov, Grey ja Braudel muodostavat epätavallisen, mutta syvän kolmion, jota suomalaiset mestarit täydentävät omalla pohjoisella painokuvallaan. Ne suomalaiset ovat, kuten professroi mainitsi F.E. Sillanpää, Samuli Paulaharju – ja eräin osin Sakari Pälsi, pohjoisine kuvineen ja kylmineen.
Tässä analyysini heidän välisistään yhteyksistä:
1. Tšehov, Grey ja Braudel: Maisema kohtalona ja rakenteena.
Vaikka he liikkuvat eri tyylilajeissa, heitä yhdistää ympäristön determinismi – ajatus siitä, että ihminen ei ole irrallinen toimija, vaan osa laajempaa maantieteellistä ja ajallista jatkumoa.
Anton Tšehov on mestari kuvaamaan venäläistä aroa ja staattista tilaa. Hänen teoksissaan (kuten Aro) maisema ei ole vain tausta, vaan mielentila. Se on valtava, välinpitämätön ja muovaa ihmisen sellaiseksi kuin hän on: usein odottavaksi tai melankoliseksi.
Zane Grey toi "lännen" osaksi myyttistä tietoisuutta. Hänen kuvauksissaan aavikko ja kanjonit ovat moraalisia voimia. Maisema puhdistaa tai turmelee ihmisen; ihminen on Greyllä pieni, mutta hänen sielunsa mittakaava heijastaa ympäröivän luonnon suuruutta.
Fernand Braudel (historioitsija) sitoo nämä kaksi yhteen käsitteellään "la longue durée" (pitkä kesto). (ne F.B:n kolmijaon kaksi muuta ilmentymää ovat: konjunktuuri ja tapahtuma; tällä kolmiolla hän rikastaa perinteistä kaksijakoa maailman arvioinnin perustana, siis jatkuvuus ja poikkeama, jossa viimemainittu tarkoittaa että säännöllinen, oletettu tai prosessinomainen jatkuvuus (jatkumo) katkeaa tai muuttuu odottamattomalla tavalla).
Braudelille maantiede ja ilmasto ovat historian todellisia toimijoita. Ihmisen lyhyt elämä on vain väreilyä syvän, hitaan maantieteellisen ajan pinnalla.
Yhteys: Kaikki kolme näkevät ihmisen "paikan vankina" tai sen tuotteena. Tšehovilla se on psykologista, Greyllä sankarillista ja Braudelilla rakenteellista.
2. Suomalaiset mestarit: Sillanpää, Paulaharju ja Pälsi
Kun tuomme tähän rinnalle Jukan mainitsemat suomalaiset, liikumme suoraan Braudelin "pitkän keston" ja Tšehovin "ihmisen pienuuden" ytimeen, mutta suomalaisella erityispiirteellä: erämaan ja työn etiikalla.
F. E. Sillanpää on kenties lähimpänä Tšehovia. Hän kuvaa ihmistä biologisena ja osana luonnon kiertokulkua. Sillanpään "biologinen determinismi" on sukua Braudelin hitaalle historialle: ihminen syntyy, kukkii ja lakastuu kuin vilja, ja maisema (hämäläinen peltomaisema) pysyy. Sillanpäälle elämä on Aarne Laurilan muotoilun mukaisesti ”kohtalon toteuttamista”.
Samuli Paulaharju voisi suomalainen vastine Braudelille ja Greylle. Hän ei vain kuvannut maisemaa, vaan tallensi sen muistia. Paulaharjun teksteissä tunturien ja kairojen "ääni" on läsnä. Hän ymmärsi, että ihminen on olemassa vain suhteessa perinteeseen ja maahan, jota hän tallaa.
Sakari Pälsi tuo mukaan käytännön ja esineellisen yhteyden. Hänelle maisema on selviytymiskysymys – se on tila, jossa ihminen toimii työkaluillaan. Pälsin yhteys Greyhin löytyy "alkukantaisuuden" arvostuksesta ja Tšehoviin tarkasta, lähes tieteellisestä havainnoinnista. Muistamme Pälsin puukot, reet ja rensselit.
Joskus tuli käytyä Buffalo Bill Codyn haudalla Coloradossa. Annie Oakley ja Sitting Bull kuuluivat tosiaan hänen Wild West -showhunsa, mutta mahtoikohan kukaan kolmesta ikinä edes tavata P. T. Barnumia. Edisonin Oakley kyllä tapasi ja esiintyi tämän filmissä ennen kuin Lumièret keksivät elokuvan.
VastaaPoistaKuvituskuva palautteli mieleen jotain.
VastaaPoistaZane Greyn ja Karl Mayn seikkailukirjat olivat keskenkasvuisille, historian totuuksista yms. tietämättömille aivoille nannaa eikähän nuista tainnut pahempia harhoja päihin jäädä. (En ole itseni asiantuntija kuten ei kukaan muukaan meistä.)
Luin muutakin roskaa. Mm isosiskojen kaikki Lääkäri- ja Palmusarjat. Ehätinpä nuoruuteni loppumetreillä täyspöljien outsiderien ja jerry cottonienkin lahmaamiseen, mutta sitten tulivatkin jallut&kallet vietellen kokeilemaan niiden tikanpoika-oppeja käytännössäkin...
Robinson Crusoe oli elämys jonka koin alle kymppivuotiaana viikon kestäneellä sairaalareissullani.
Ehkä edellämainittuja ahmittuani minäkin olen semmoinen kuin olen vaikka väliin änkesin "laatukirjallisuuttakin" kansakoulumme pienen takahuoneen kirjastosta. Ja se taisi olla tyyliä Nuijasota.