Generalisti

 

Korkeisiin töihin, erinomaisille palkoille, ei haluta eteviä asiamtutijoita, vaan yleistiedoiltaan hyviä henkilöitä. Stubb näyttäisi onnistuvan erinomaisesti, kuten ennen häntä Niinistö ja Koivisto.

Selitys on luullakseni selvä. Kukaan heistä ei ollut alansa huippu, mutta kaikki osoittivat erinomaista kykyä käsittää pelin jatkuvasti muuttuva kuvio.

Luin hiljan Turun yliopiston professorin selittäneen, että hän on Sauli Niinistöä etevämpi henkilö, koska hänellä on paljon enemmän oikeudellisia julkaisuja. 

Tunnenn lääkärin, joka on “generalisti”, mutta ei ole erikoistunut yleislääketieteen erikoislääkäriksi. (Tuo erikoistumisala todella on olemassa).

Emme ole sattuneet tapaamaan vähään aikaan, mutta tiedän, että hänen vaivansa oli joutua työnanantajansa, yksityisen lääkäriaseman toimitusjohtajaksi, ja kilpailijat yrittivät ostaa häntä vastaavaan tehtävään. Hänen odotushuoneensa oli aina täynnä potilaita, ja hän rakasti yleislääkärin toimintaa ja oli pohjattoman kiinnostunut ihmisistä. Minulla on itselläni pari dramaattista kokemusta hänen salaperäisestä kyvystään löytää yllättäväkin sairaus.

Eräs toinen, nyt jo kuollut lääkäri, tiivisti minulle, että diagnoosi on enemmän taidetta kuin tiedettä. Hän rakasti viulunsoittoa, vaikka oli ainakin vanhoilla päivillään siinä aika huono. Kun kysyin - tietäen että hän oli ollut Hannikaisen poikien hyvä kaveri - hän sanoi, että etenkin kvartetissa viulua soittaessa pitää koko ajan ottaa huomioo kaikki asiat. Hän oli ollut nuoruudessaan kaukana Karjalan korpimaassa kunnanlääkärinä, ja siihen tehtävään kuului tasan kaikki. Paitsi ehkä ei hevosen kengittäminen.

Joskus on sivuutettava erikoistuntijat ja turvauduttava generalistiin. Kun luin ja kopioin väitöskirjaani suurenmoisen hyvät oikeustilastot 1800-luvun loppupuolelta 1930-luvulle, näin että rangaistuksiin tuomituista oli tilastoitu tekopaikka, tekijän sukupuoli, ammatti, koulutustaso ja varallisuus (esimerkiksi “perin heikko”), näin Tilastollisen päätoimiston niteistä, ettei kukaan ollut koskaan ottanut niitä käteensä. Olin jo aikaisemmin löytänyt silloin vielä salaisen valtiorikosoikeuksien toiminnastaan laatiman tilaston ja nähnyt, että Suomen ensimmäinen nuorisoliike oli punakaarti 1917. Törkeistä teoista rangaistujen keski-ikä oli alle 19 vuotta. Tämä vastaa hyvin myöhemmin verkon laajojen tietojen perusteella laskemieni Talvi- ja Jatkosodassa kaatuneiden taustatietoja. Paljon muita enemmän kaatui noin 20-vuotiaita pikakiväärimiehiä ja vänrikkejä. Hokema että nuoret pitävät itseään kuolemattomina tuntui saavan tukea.

Nyt sitten selvittelin numeroitten avulla, miksi henkirikollisuus ja törkeät pahoinpitelyt kasaantuivat niin kummallisesti. Vastaukseni oli ja on: sellaiset kaupungit kuin Helsinki, Turku, Tampere ja Viipuri kieltäytyivät jyrkästi ottamasta osiakaan maalaiskunnista kaupunginosiksi, koska kunnallislainsäädännön mukaan se olisi ollut kallista. Siksi esimerkiksi Sörnäisten osissa, Raunsitulassa, Pispalassa ja koko Viipurin maalaiskunnassa ei ollut käytännössä lainkaan poliiseja, lääkäreitä eikä kouluja. Meillä Etelä-Pohjanmaalla häjyjen puukkoterrori eli maan keskiarvoon verrattuna kymmenkertainen väkivaltarikollisuus pysähtyi kuin seinään, kun Pohjanmaan rata tuli käyttöön noin 1881. Nyt kuvernööri sai kasakat paikalle alle vuorokaudessa lennättimen ja junien avulla. 

Hämeenlinnassa tiedettiin, että kaikki kaupungin hevosvarkaat olivat Lammilta.

Minä en ole tyypillinen generalisti, koska olen muutamassa asiassa spesialisti. Luulen ettei läheltä löydy esimerkiksi toista lääkkeiden ja rokotteiden patentoinnin spesilistia patenttiriitoja ajatellen ja väittäisin tietäväni tärkeitä asioita tekoälyn oikeudellisesta suojaamisesta. Harmittelen hiukan, kun kukaan ei tunnu käsittävä, että sodankäynnin jo täysin mullistaneet lennokit ovat tekoälylaitteita. Niissä on mukana sekä antenni että integroidut mikropiirit. Kun niitä päästään käyttämään kvanttitietokoneella, joka miljardikertaistaa nykyisten tietokoneiden laskentatehon, on mahdollista löytää muoviroska molekyyli molekyyliltä ja siten kehittää kemialliset keinot polymeerien purkamiseen hyödyllisiksi yhdisteiksi ja - niin haaveilen - sekä atomi- että vetypommin sabotoimiseen ennen laukaisemista, esimerkiksi drooneilla. 

Niinpä tyydyn keventämään loppua kohti kirjoitusta viittaamalla kiinnotavaan kysymykseen Suomen historiasta. Mikä on ollut humalan aikutus itsenäisen Suomen historiaan? Merkittävä osa upseerikuntaamme alkoholisoitui 1930-luvulla ja uudelleen asemasodan aikana 1943-1943. Fasismivaara eli Lapuan liike ja etenkin Mäntsälän kapina liittyvät kieltolakiin, jonka kumoaminen vähensi tiukan viinan osuutta.Esimerkiksi Mäntsälässä 1932 osa joukoista sekä tilanteen päähenkilöt, kenraalit Wallenius ja Malmberg, olivat juovuksissa kuin ampiaiset. Henkilöt tunteneilta ja asianomaisten sukulaisilta olen kuullut, että ainakin Vihtori Kosolan toiminnan todellinen kriteeri oli viina. Sitä ei “virvoitusjuoille” itsekin perso Arvo Salo huomannut. Mutta Kauhavalla oli vielä joitakin vuosia sitten ihmisiä, jotka sanoivat, että ei Kosoolan Vikistä ollut… Itsekin tuntemani poikansa Niilo, pitkäaikainn kansanedustaja, olikin sitten absolutisti.

Lääkepatentti

Tilanne on luistanut sellaiseksi, että vakavasti otettava oikeudellinen kirjallisuus on muutaman kustantajan takana, ja hinnat ova erittäin korkeita.

Siksi tässä on sellainen kummallisuus kuin pari asialliseksi tarkoitettua huomautusta laista ja hinnoista, etenkin patenteista.

Vaikka toimin viimeisen vuosikymmeneni työelämässä teknisten korkeakoulujen piirissä, lääkkeet ja rokotteet olivat erikoisalaani. Ehdin vielä Kalifornian yliopistoissa käydä läpi kysymystä periaatteessa bilogisista prosesseista, joilla oli ja tulee olemaan dramaattisia vaikutuksia. 

Kysymys on hyvin vaikea. Pääsäännön mukaan patentoitavissa oeva keksintö on artefakti eli keinotekoinen. Juuri ,itään suoraan luonnosta otettua ei voi patentoida. Kasvinjalostajan oikeussuoja on kapea poikkeus, jota ei käytännössä juuri tarvita.

Silti: penisilliini on “kasvi”. Tietysti on väärin sanoa yleistävästi siniä kasveiksi, mutta antibioottien lähtökohtana olivat ravintoliuoksilla ruokitetut homesienet. Jopa lääkkeenä niitä vanhempi sulfa sulfonamidit) liittyy nykyisin monin tavoin bakteerien ja mikrobien toimintaan.

Nobelin palkinnon ansainnut Salvarsan oli 120 vuotta sitten kehitetty arseeniyhdiste, joka pystyi ainakin joissakin tapauksessa tappamaan syfiliksen taudinaiheuttajamikrobit niin että mikrobinkantaja jäi henkiin. 

Tällä hetkellä tähtäimessä ovat tietysti syöpätauteja parantavat lääkkeet, jotka ovat hyvin erilaisia kuin solunsalpaajat. Tiettävästi myös diabeteksen eri tyyppejä parantavia valmisteita on, ja patenttiriitoja niistä käydään parhaillaan.

Suomeen kehittyi jyvä lääketeollisuus osittain siksi, että aikaisemmassa patenttilaissamme lääkeaineiden patentti kiellettiin. Niinpä mellä kopioitiin toisista maista tuotuja lääkkeitä, ja alalla vihjailtiin joskus, että Suomesta viedään Neuvostoliittoon Länsi-Euroopassa, Englannissa ja USA:ssa patentoitujen lääkkeiden kopioita eli rinnakkaisvalmisteita, ja että kysyntä on kiihkeää. Vanhemman ajan lääkärit omistivat usein tuhdin määrän lääketehtaiden osakkeita - Medica, Leiras… Orionin yhtiökokouksessa istui usein pienikokoinen mies, Ylppö.

Nämä asiat eivät kuulu yleissivistykseen. Niin se vain meni, että esimerkiksi Saksassa IG Farben omisti filmien ja myöhemmin muovien osaajan Agfan ohella muun muassa lääketehtaan (Bayer). Eräs konsernin osa valmisti nimellä Zyklon B myrkkykaasua, jonka keskeinen käyttöpaikka oli Auschwitz. Aineen herätehaju oli SS-hallinnon pyynnöstä poistettu, ja se suretti IG Farbenia, joka pelkäsi patenttinsa puolesta. Myrkkyihin lisätään usein käyttäjän turvallisuuden takia huomiota herättävä haju tai väri. Siksi kai tenttukin oli aikoinaan sinistä; denaturoimaton sprii oli ja on väritöntä.

Eilen D. Trump ilmoitti laskevansa lääkkeiden hintoja. Jäin miettimään, kuinka moni tuon uskoo. Tunnen sen verran amerikkalaista patenttijärjestelmää, välikaiskieltoja turvaamistoimenpiteitä, että oman arvioni mukaan myös USA:ss presidentti voi tässä asiassa määrätä mitä haluaa. Vaikutusta sillä ei ole.

Varsinkin kun kaikki lääketehtaat tuntevat paremmin kuin hyvin analogiamenetelmät. Hyvin usein on mahdollista valmistaa patentin suojaama aine jollain aivan erilaisella menetelmällä ja toisista lähtökohdista. 

Lisäksi on aineita, jotka ovat yhtä häkellyttävän yksinkertaisia valmistaa kuin eräät design-huumeet.

Tuomioistuimissa on teknisen alan asiantuntija ja asianajajalla on usein patenttijutussa parinaan patenttiasiamies, joka on insinööri, kemisti tai vastaava.

Koska olen ensin ajanut ja sitten käsitellyt patenttijuttuja Suomessa ja muualla yli 60 vuotta, tyydyn tässä vain sanomaan, että tuo yhdistelmä ei aina toimi. Oikeudellisen ja teknisen asiantuntemuksen väliin jää sauma.

Vuonna 1945 Neuvostoliitto vei valtaamastaan Saksasta koneet, mutta USA patenttikirjat taustaselvityksineen. Lääketehtaiden ja lääkepatenttien suurmaa on kuitenkin edelleen Sveitsi. - Kun muinoin tentin oikeustieteellisessä siviili- ja kauppaoikeuden laudaturit, paras ja hienoin teos oli sveitsiläinen, Blum-Pedrazzini. Muutamat suomalaiset asianajajat käyttivät saksalaisia lähdeteoksia, jotka olivat kohtalokkaasti vanhentuneita ja ajoivat ekvivalenssiopin hetteiselle suolle.

Tällä hetkellä sangen suositeltava englanninkielinen yleisesitys - opiskelijatasolle tähdätty - on “Intellectual Property in  the New Technological  Age: 2023  Volume I: Perspectives,  Trade Secrets & Patents.  Peter S. Menell,  UC Berkeley School of Law.  Mark A. Lemley,  Stanford Law School.  Robert P. Merges,  UC Berkeley School of Law.  Shyamkrishna Balganesh,  Columbia Law School.

Waiver

 

Tänään ilmaisen iloni merkittävän korkean tahon ajatuksesta, että Covid-19-rokotteiden patenttisuojasta olisi tingittävä määräajaksi. Esimerkiksi Intiassa olisi lupa valmistaa rokotetta maksamatta patentinhaltijoille eli eräille lääketehtailla niille kuuluvaa lisenssiä eli rahallista korvausta.

 

Viimeksi eilen kuuntelin, kun EU:n puolesta puhunut henkilö varoitti tekemästä mitään tällaista, koska meillä on hyvin toimiva patenttijärjestelmä, eikä siihen pidä kajota.

 

Olen ollut julkisesti ja ajoittain aggressiivisesti eri mieltä viimeksi kuluneet 50 vuotta, myös tuomarina ja opettajana. Patenttijärjestelmä ei ole eikä ole valitettavasti koskaan ollut hyvin toimiva. Perustelut sen kannustevaikutuksista ovat hyvin usein perättömiä. Se tukee hyvin usein monopoleja ja aiheuttaa ostajille ylimääräisiä kustannuksia.

 

Kuvan patenttikorkki on hyvä symboli. Keksintö eli tuo korkki on näppärä ja syrjäytyi aikanaan parempien keksintöjen tieltä. Tosin käytän itse tuhkakupinani piipunporoille lasipurkkia, jossa on juuri tuollainen korkki ja kumitiiviste. Mutta kirjoituksen kuvana se esittää vertauskuvallisesti sulkemista, estämistä ja säännöstelyä.

 

Kansainvälisesti patenttien takana on Pariisin liittosopimus, vaikka patentti on siis periaatteessa voimassa vain siinä maassa, jossa se on myönnetty. Lisäksi on kaikin puolin vihattava kansainvälinen TRIPS-sopimus.

 

Kun opetin näitä yliopistolla, muistin aina sanoa, että patentti ei käytännössä paljon suojaa, jos loukkaaja on tarpeeksi rikas ja röyhkeä. Ja että pienen keksijän paras turva on ”leadtime” eli ajallinen etumatka. Kun on keksinyt jotain, sitä pitää koko ajan kehittää ja hakea houkuttelevaa hintaa niin että kilpailija eivät pysy perässä. Poikkeus säännöstä: Apple, joka osaa hinnoitella tuotteensa kaksi tai kolme kertaa kalliimmiksi kuin kilpailijat yhtä hyvät tai vähän paremmat tuotteensa, ja pysyä silti markkinoilla paalupaikalla. 

 

Muutoin patenttioikeuden ja nyt rokotteiden ongelmakenttä on vedetty hyvin yhteen suomalaisessa lastenlorussa: ”tii tii tikanpoika kylvi tielle nauriin; tuli paha paimenpoika, söi sen tikan nauriin”.

 

Siltä varalta että joku kaipaisi asiallista eli tenttivastaukseen kelpaavaa muotoilua, esitän sen: patenttijärjestelmä on liian hidas ja kallis ja rakenteellisesti monimutkainen kyetäkseen tehokkaasti edistämään päämääriään.

 

Lisäperustelu: muun muassa Suomessa on ollut vuosikymmeniä erikoislaki, jonka perusteella valtio voi ottaa väkisin haltuunsa ”maanpuolustukselle tärkeän keksinnön”. Siis ajatus yleisen turvallisuuden nostamisesta yksityisen edun yläpuolelle ei ole millään muotoa uusi.

 

Muistisääntö: valtio tutki aikoinaan aseseppä A. Lahden kehittämän konepistoolin. Sitä pidettiin armeijalle tarpeettomana, hupaisena leluna. Niinpä perustettiin yksityinen osakeyhtiö Tikkakoski, joka valmisti Suomi-konepistooleita. Talvisodassa niitä oli käytettävissä vain runsaat neljä tuhatta. Sen jälkeen armeija muutti mieltään ja ase todettiinkin hyvin hyödylliseksi, vaikka se oli pistoolin patruunoita ampuvana sangen heikkotehoinen.

 

Oikeus pitäisi piestä

 

 

Olen pahoillani että kirjoitan nyt asiallisesti. Otsikko on Lari Pohjanpään runosta ”Käräjillä”, joka teki minuun lapsena järkyttävän vaikutuksen. Otsikko Karhun repliikki. Supattava Kettu oli syönyt muorin kesävoin, mutta karhu joutui vedelle ja leivälle.

 

Patenttilaki ja patenttilisenssien käytäntö ei kestänyt pandemiaa eikä tule kestämään seuraavaa. Rokotteen kehitys sujui näennäisesti hienosti mutta valmistus takeltelee ja jakelussa tulee olemaan suuria ongelmia. Kustannuksia ja hintoja ei tulla ilmoittamaan rehellisesti. Pelkään pahoin, että ne nousevat tähtitieteellisiksi ja osoittautuvat erittäin syrjiviksi.

 

Suomessa olevat noin kuusi asiantuntijat tietävät, että lääkeaineet päätyivät erikoiseen asemaan, kun näkyvissä olevan suursodan vuoksi Suomeen otettiin melkein kopioimalla Sveitsin patenttilaki, joka tuli voimaan 1943 ja on olennaisin osin edelleen käytössä.

 

Vaihtoehto olisi ollut Saksan laki, jonka saksalaiset itsekin huomasivat kelvottomaksi 1960-luvulla. Toinen vaihtoehto olisi ollut Ranskan laki, jota ranskalaiset eivät ole koskaan itsekään ymmärtäneet, tai sitten Englannin, jossa tämäkin osa lainsäädäntöä oli kirjoitettu avoimesti suosimaan rikastuvaa yhteiskuntaluokkaa etenkin vähäväkisten kustannuksella, ja samalla turvata tuomareille arvostettu asema ja asianajajille vaurautta.

 

Viimeinen virke on jokseenkin suora sitaatti Chancery Courtin kollegoilta eli heiltä, jotka istuvat patenttiasioiden tuomareina. Yleensä heidät kyllä aateloidaan ja heillä on vaara päätyä Ylähuoneeseen. Mutta hienoja vahakangastakkeja he käyttävät (Barbour) jätettyään peruukkinsa naulaan.

 

Sveitsistä ja patenttioikeudesta kertoo jotain, että monella tuomarilla on rannekellona Vacheron Constantin.  Vilkaiskaa joskus huviksenne sellaisen hintaa. Sveitsi on paitsi pankkien etenkin lääketeollisuuden suurmaa. Ja siis patenttien. Paras eurooppalainen käsikirja oli puoli vuosisataa Blumin ja Pedrazzinin kirjoittama. Ja Suomessa asiantuntijalausuntoja kirjoittivat etenkin entiset pääministerit (Kivimäki) ja professori-oikeusneuvokset (Hakulinen), kunnes sen alan otti suvereenista haltuunsa juuri siihen keskittynyt professori (Godenhielm). 

 

Itse matkustin Euroopassa ja jopa USA:ssa suomalaisena asiantuntijana. Yleensä en kertonut, miten taitavasti Suomessa kierrettiin toisten patentteja ja myytiin täällä itse valmistetut tuotteet Neuvostoliittoon…

 

Olettehan huomanneet, miten kiivaasti presidentti ja johtavat poliitikot sättivät Kiinaa ”teollisuusvakoillusta” tai teollisuuden oikeuksien loukkaamisesta. Rähinällä halutaan peittää se tieto, että USA on vieläkin etevämpi käyttämään kylmän rauhallisesti toisten keksimiä ja kehittämiä viritelmiä omin lupineen.

 

Toinen pahasti romahtanut järjestelmä on tekijänoikeus. Kirjoitin asiasta jopa kirjan, ”Digitaaliongelma” (2006). Aloitin sen sanomalla, että tekijänoikeudelta oli pudonnut käsitteellisestikin pohja, kun ”kappaleen valmistaminen” ja ”julkistaminen” ovat jotain aivan muuta kuin ennen. Aivan totta: tuo ”kappaleen valmistaminen”, johon laki oli ankkuroitu, tarkoitti fyysistä kappaletta.

 

Viikon ”tekijänoikeusuutinen” on Google ja Australia. Se ei ole lainkaan tekijänoikeusasia. Erimielisyyttä on siitä, että Googlen hakukone poimii asioita eli uutisia joka taholta. Mutta asioihin tai uutisiin ei ole eikä ole koskaan ollut tekijänoikeutta. Periaatteessa ”teos” tarkoittaa sitä ilmaisua, joka asialle annetaan. ”Presidentti sai kenkää” ja ”Valta vaihtui Washingtonissa” ovat eri teoksia. Jos ovat, koska noin lyhyt teksti ei taida hylittää teoskynnystä eli teoksen tasovaatimusta.

 

Ja tämä on alan uusista kysymyksistä sieltä helpommasta päästä.

 

Vaikeatajuinen kirjoitus

Lohkoketjun (blockchain) jankuttamiseni johtuu tästä.

Oikeusjärjestelmään tulivat vimeisinä työ ja palvelut. Myös keskeinen sopimuksen käsite liittyi tuhansia vuosia lähinnä kauppaan, etenkin kiinteistönkauppaan.

Roomalaiset ja heidän seuraajansa puhuivat työn sijasta ”toimenpiteiden vuokraamisesta”. Orjuuden pohjan vuoksi työ (työsuhde) ja palkka olivat jotenkin häpeällisiä sanoja. Tänäkin päivänä englannissa ja puheessa suomessa tekijänpalkkio ja joskus asiamiehen palkkio (ei siis palkka) on ”honoraari”, kunnioituksen osoitus.

Itse asiassa luin aikoinani paljonkin pandektioikeutta, Ranskan siviilioketta ja brittien common law –ajattelua. Pelkkä raaka sopimus (contract, Vertrag) oli myöhäinen tulokas, ja tänäkin päivänä olemme sitä mieltä, että valtioiden ja kansainvälisten järjestöjen sopimukset eivät erityisemmin muistuta edes monikansallisten yritysten tekemiä sopimuksia.  Veroparatiisien yhteydessä ei yleensä puhuta konsernirakenteista eikä kartelleista, koska niin harva tietää, mitä ne ovat.

Sosialismin eri muotojen keskeinen ajatus oli kieltää sopimukset.. Sopimus merkitsi markkinoita ja markkinat taloudellista imperialismia. Lenin ja Trotski halusivat tosissaan, että valtio määrää mm. työpaikat ja palkat.  Olen itse tehnyt sopimuksia tekijänoikeudesta ja patenteista Neuvostoliiton eri valtion elinten kanssa.

Kaupallisista palveluista kehittyivät varhain kuljetus (merikuljetus) ja vakuutus (merivakuutus). Pankkitoimintaa pidettiin niin epämääräisenä ja mahdollisesti syntisenä että sitä harjoittivat pitkään vain kirkkoja juutalaiset sekä erilaiset Pyhän Hengen huoneet.

Omat alueeni, tekijänoikeus ja patentit (ja tavaramerkit) naamioitiin lainsäädännöllä kaupankäynniksi, vaikka esimerkiksi tekijänoikeus on useimmiten palveluntarjonnan osa.

Patenttirekisteri oli maailman ensimmäinen lohkoketju, ja todella huono. Saadakseen määräajaksi yksinoikeuden keksijän tuli ilmaista keksintönsä kirjallisesti ja hankkia valtiollisen toimijan privilegio. Tavarantuotannossa se toimi (rautatiet) mutta palelupuolella on aina ollut vaikeaa (menetelmäpatentit, esimerkiksi kemiassa ja farmakologiassa).

Perinteistä saksalaista järjettömyyttä käyttäen luotiin oikeudellinen käsite ”esineetön esine”, Nuo kaksi oikeudenalaa ovat edelleen ”immateriaalioikeutta”, joka kohdistuu siis ajatukseen, joka puolestaan ”ilmenee” eri tavoin. Se on vähän kuin olisi erikseen laki kodin myynnistä ja laki asuntokaupasta. Sopimusosapuolten subjektiivisille tarkoitusperille annettaisiin kategorian luova merkitys.

Lohkoketjulla voitaisiin palauttaa tekijänoikeuden rekisteröimispakko ja koettaa selviytyä geeniterapian ja yleisemmin mikrobiologian romauttama patenttijärjestelmä. Prioriteetti eli ensimmäisen oikeus kuuluu järjestelmään, ja julkisuus (open ledger) niin ikään. Tämä voisi hyvinkin kehittää ansaintamadollisuuksia saman tapaan kuin verkkomyynti tavaroidenvaihdannassa, ja vaikea rajanvedot voitaisiin siirtää esimerkiksi välimiesoikeuksien ratkaistaviksi. Luulen että valistus lisääntyisi, jos oppikirjoja ja kaikkea kaunokirjallisuutta voitaisiin sitten vuokrata määräajaksi.

Verot verta juo

Olisiko valtio yhtiöitettävä tai yksityistettävä?

Ajatus ei ole uusi. Eilinen veteraanipäivä palautti mieleen lapualaisten (väitetyn) ehdotuksen ottaa talvisodan Taipaleen lohko urakalle. Lapualaiset ja kauhavalaiset vaikenevat mielellään siitä, että naapurirykmentti ei ollut heidän päiväläisiään. Siellä vuorotteli kaksi rykmenttiä. Se toinen, jonka työn jäljessä ei ollut mitään huomauttamista, oli koottu köyhien pitäjien miehistä, Suomenselän valmiiksi vähäosaisista. Kun Tuuri kirjoitti pohjalaisista, Yrjö Jylhä kirjoitti siitä toisesta.

En tiedä, mihin ”Internationale” viittaa kertoessaan, että verot köyhälistön verta juo. Köyhälistö tarkoitti ihmisiä, joilla ei ollut varoja edes välittömien tarpeittensa tyydyttämiseen eli tuskin syömiseenkään. Veroa heistä ei kyennyt kukaan puristamaan.

Ymmärrän että tämä ja myöhemmät työväenlaulut tarkoittavat ”lisää liksaa”. Röyhkeät raharuhtinaat riistävät eli eivät maksa tarpeeksi palkkaa metallityöläisille ja satamatyöläisille.

Pentinkulman miehet näkivät, ettei kartanon patruunaa nähty viikatteen varressa. Pehtoori eli rahapalkkaa nauttinut työnjohtaja nähtiin, ja syntyneessä kilpailuissa hän otti ja hävisi Akseli Koskelalle. Koska Koskelat olivat pappilan torppareita, Akseli oli kartanon pellolla hankkimassa raha-ansioita. Torppari maksoi maastaan tekemällä työtä taloon, siis pappilaan. Termi oli ”taksvärkki” eli päivätyö. Torpan vuokra märiteltiin miespäivinä, naispäivinä, hevospäivinä.

Tässä on tietenkin puhe veroparatiiseista.

Haluan huomauttaa omasta puolestani keskusteluun, joka velloo, että eräs tunnettu veroparatiisi on Suomi.

Valtion pussi on pohjaton kaivo. Pohjaton kaivo tarkoittaa täsmälleen samaa kuin pohjavesi.

Suomessa on hyvä pohjavesi, eikä se ole loppumaan päin. Maapallonlaajuisesti makea vesi on seuraava kriisihyödyke. Afrikka on kuivumassa kovaa vauhtia.

”Scientific American” (March 2016) kirjoittaa samaa kuin nykyinen, parempi historiantutkimus. Jos hallinto ja muut herrat toimivat huonosti, heidät voi tappaa (Stalin & Mao) mutta parempi keino on vain vaihtaa heidät toisiin. Talonpoikia ei voi vaihtaa (Stalin & Mao melkein onnistuivat ja tuho oli lähellä).

Scientific American siis otsikoi ”Syyrian ilmastopakolaiset” ja kertoo yksityiskohtaisesti pohjaveden katastrofaalisesta katoamisesta vuodesta 2006 alkaen. Molempia maailmansotia muuten edelsi kuuma ja kuiva kausi. Kesät 1914 ja 1939 olivat aivan poikkeuksellisia.

Valtakuntia on sammunut. Yksi epämääräinen selitys on ”eroosio”. Syyria ja Kreikka olivat kerran metsäisiä, viljavia alueita. Maya-korkeakulttuurin nopea tuho johtui ainakin osittain makean veden ehtymisestä. Missä määrin Kiinan yhteiskunnalliset vaivat viimeksi kuluneen sadan vuoden aikana liittyvät hajoaviin kanava- ja kastelujärjestelmiin, sitä en tiedä riittävän tarkasti. Missä määrin pelaaminen kastelun kanssa vaikutti Neuvostoliiton tuhoon, sitä saa arvuutella. Tyhjäksi kuollut Aral-järven alue lienee esimerkki, eikä ainoa.

Syyrian yhteydessä tai yleisemmin sotaisan islamin yhteydessä puhutaan yleisesti öljystä. Toinen neste, vesi, voi olla tärkeämpi asia.

Verotonta paratiisia ei ole olemassa. Eedenin yrttitarha on kukaties ollut; heijastumia on muinaiskirjallisuudessa muuallakin kuin Raamatussa. Paikka olisi saattanut olla Eufratin ja Tigrisin välissä siellä, missä on viimeksi kuluneet vuosituhannet ollut enää papyrysrämeitä. Luultavampaa on että kerran hedelmöineen alueen päällä on nyt Persianlahti, suolainen vesi.

Joen pakottama paikoillaan asuminen merkitsee veroja. Raha virtaa alamäkeen. Lähes kaikki vanhimmat säilyneet kirjoitukset koskevat veronkantoa ja jokiliikennettä, pronssikaudella myös rannikkopurjehdusta.

Valtion ikuinen ongelma on pitää yllä veronkantojärjestelmää, joka ei maksa enempää kuin tuottaa. Panama lienee esimerkki globalisaatiosta. Hiiret jyrsivät reikiä veronkantajien verkkoihin.

Sekä Euroopassa että ympäri maailman ongelmana ovat huonot hallitukset. Kukaan ei muista vihata Sveitsiä, joka on verokeitaista perinteikkäin. Hallinto on niin hyvä, että sen toiminta on ennakoitavissa.

Ilmennän ajatuksiani lyhyellä kertomuksella Italialaisesta torpedosta. Se ei näyttäisi liittyvän verotusongelmaan, mutta liittyy.

Kun firma on joutumaisillaan oikeuteen patentin loukkauksesta pahassa paikassa, kuten Englannissa, jossa on riuska tahti ja hyvät tuomarit, se panee vireille negatiivisen vahvistuskanteen omasta patentistaan esimerkiksi Italiassa. Loukattu osapuoli joutuu saapumaan sinne ja yleensä esittämään oman kanteensa samassa yhteydessä.

Tulos on yleensä toimiva, loukkaajan kannalta, kiitos mm Luganon ja Brysselin sopimusten. Hyvän tuomioistuimen kauhut vältetään ja esimerkiksi Milanossa on hauska istuskella kahviloissa sen epätodennäköisen mahdollisuuden varalta, että juttu huudettaisiin joskus esiin.

Nimitys johtuu siitä, että Italiassa kestää vuosia ennen kuin jutut saadaan edes alustavasti vireille oikeudessa, ja itse menettely onkin sitten tosi hidasta. Tuomareiden ammattitaidosta ei ole tietoa, ainakaan myönteistä. Belgia on samanlainen. Belgialainen torpedo on sama asia.

Temppuilemalla mahdollisimman huonon maan ja siis sovellettavan lain taataan se, ettei asia ratkea ikinä.

Tämän takia pidän tyhmänä viedä yhtiöitä Panamaan tai edes Luxemburgiin. Veron ankaruudella ei ole lopulta suurta merkitystä, koska liiketoiminnan tarkoitus on siirtää myös verot kuluttajien (”talonpoikien”) maksettavaksi hinnoissa. Tärkeää on, etteivät transaktiokulut karkaa eikä toiminta pääse rämettymään kuin papyrussuo.

Järjen evoluutio

Vilkaisin vihoviimeisen vedoksen patenttitutkielmasta. Asia on niin keskeinen, että EU antoi siitä erillisen säädöksen. Sellaista ei tehdä aivan usein perinteisen siviilioikeuden piirissä. Kun tuo juttu ilmestyy englanniksi ja kirjassa, väitöskirjan tekijät ja vastaavat joutuvat huomauttamaan, että nyt Suomessa on kaksi ja Pohjoismaissa neljä tulkintaa, joilla on eroa.

”Ekvivalenssitulkinta” on yhtenä kysymyksenä melkein aina, kun riidellään patenteista tai keksinnöistä. Asian löytää kaikista käsikirjoista, varsinkin jos muistaa, että sana kirjoitetaan eräissä kielissä ä-kirjaimella tai ae-kirjainmerkillä. Yleinen ohjeeni on, että tanskankieliset kirjat ja artikkelit ovat keskimäärin parhaita. Kööpenhaminan yliopisto on näissä asioissa ykkönen.

Tämä kirjoitus on kohtelias huomautus kolmelle ministeriölle, valtioneuvostolle ja eduskunnalle. Nämä ja lisäksi Suomen akatemia ja Sitra pyrkivät edistämään innovaatioita. Täysin perustellusti on tapana jättää täsmentämättä, mitä innovaatiolla tarkoitetaan.

Tutkimuksen maailmassa on pidetty vanhastaan hyvin hankalana ICT-alaa eli tieto- ja tietoliikennetekniikkaa. Tärkeäkin se on. Nokian ”patenttiportfolio” esiintyy jopa uutisissa vähän väliä. Yhtä usein esiintyvä ”clean tech” eli uudet ympäristön tilan kohentamiseen tähtäävät menetelmät tähtää innovaatioihin. Viime vuosien tärkeimpiä ja edistyneimpiä innovaatioita oli Talvivaaran kaivos. Siellä käyttöön otettu menetelmä oli todella hieno ja edistynyt. Vaikka menetelmä on sinänsä hyvä, tuloksena oli kuitenkin lähes katastrofi. Saatu opetus on kyllä kuulunut peruskurssiin vuosikymmeniä: innovaatio ei riitä. Patentti ei riitä. Patenttiportfolio ei riitä.

Vain lievän ironisesti: maailman toiseksi paras tuote on parempi vaihtoehto kuin maailman paras. Pioneerit menehtyvät melkein aina matkalle. ”Perässähiihtäjät” saattavat päästä omilleen. Jäljittelijät voivat tehdä rahaakin. Tämä on yksinkertaistettu Piilaakson versio ”kuoleman laaksosta”, joka teknisesti edistyneimpien olisi ylitettävä hengissä matkallaan kohti käyttökelpoista tuotetta.

Maailman suurimpien yhtiöiden patenttisalkut ja niiden perässä tekijänoikeudet ovat juuri nyt menettämässä dramaattisesti arvoaan. Syy ei ole tämä usein esitetty järjestelmän monimutkaisuus ja kalleus.

Niille noin kymmenelle lukijalle, jotka osaavat seurata ajatusta tässä asiassa, joudun nyt sanomaan, että tarkoitus on kirjoittaa asiasta seuraava englanninkielinen referee-juttu – mutta aikaa menee väkisinkin paljon ennen kuin se on luettavissa. Käytän tätä blogiani viittausten välittämiseen.

Sekä patenttioikeus että tekijänoikeus perustuvat järkevään ja käyttökelpoiseen ajatukseen ”uuden” tai ”persoonallisen” ajatusrakennelman suojaamisesta. Tätä on tehty jo 150 vuotta. Liikeyritysten lisäksi eräät maailman suurimmat instituutit, kuten Fraunhofer ja Bell, perustavat toimintansa tähän. Myös häviävän pienet ilmiöt, kuten esimerkiksi peliteollisuus, nojautuvat samaan asiaan. Kaikki tämän kirjoituksen lukijat käyttävät kymmentä tuhatta patenttia, joita on tarvittu tietokoneen tai älypuhelimen toteuttamiseen. Taustakeksintö transistori muutti maailman-

Vähäkin pohja tältä oikeudelliselta perinteeltä on nyt pudonnut pois, ja se tuntuu kaupankäynnissä ja näkyy markkinoilla.

Rahassa mitaten tämän hetken suurin uusiin tuotteisiin tähtäävä teollisuus lienee farmakologia, etenkin se epämääräistä nimitystä ”biotekniikka” kantava kokonaisuus, jossa on mukana lääkkeiden lisäksi terapeuttisia eli ihmisten ja eläinten terveyteen vaikuttavia asioita ja vielä laajemmin ympäristön hallintaa eli myös viljely – agribisnes – ja ilmasto. Perinteinen konepajateollisuus tehtaineen ei sekään ole millään muotoa edes laskussa. Robotiikka ja muu automaatio muuttaa koneistuksen kotona ja kaukana.

Ensin molekyylitutkimuksessa ja sitten yleisemmin on jouduttu luopumaan ”tiedon puun” kielikuvasta ja samoin erilaisista pyramidimalleista. Matka uusiin ja omaperäisiin sovelluksiin ei ole havainnollisesti esitettävissä. Matemaattinen malli soveltaa useita ulottuvuuksia, jopa tuhansia. Vakiintuneesti on ajateltu että laite tai aine on ikään kuin kuutio, josta yhden askeleen päässä ovat lähimmät kuusi kuutioita jne. Yhtä hyvin voi kuvitella biljardipöydän, joka on täynnä palloja.

Ajatus on väärä. Nyt jo hyvin monin kokein on todistettu, että esimerkiksi aminohapolla voi olla yhden askeleen päässä esimerkiksi tuhat naapuria ja kolmen askeleen päässä triljoona. Hämmästyttävästi esimerkiksi iso molekyyli pysyy toiminnaltaan eli teholtaan samana, vaikka sen rakennetta muutetaan kokeellisesti kerran toisensa jälkeen. Rikkiatomit esimerkiksi vaihdetaan fosforiin ja fosfori edelleen typpiyhdisteeseen. ”Kirjaston” valtava laajuus ja askeleiden vähyys liittyvät kolmea useampaan ulottuvuuteen. Tämä ei ole teoria vaan kokeellisesti toimivaa todellisuutta.

Johtopäätös on hankala. Esimerkiksi patentoitua keksintöä kehitettäessä oikea ja toimiva ratkaisu ei ole ainoa lajiaan eikä edes yksi harvasta. Oikeita kehitelmiä on tyypillisesti kymmeniä tuhansia. ”Kehitelmät” ja ”samanarvoiset” molekyylirakenteet on unohdettava. Mukana menee patentoinnin periaate.

Hyvin lyhyt

Kustannusliikkeenä Oxford University Pressillä ei ole välttämättä toiminnan tasolla paljon tekemistä yliopiston kanssa. Kirjapainon kimpussa siellä on kuitenkin puuhailtu vuodesta 1480 ja itse liike, jonka hallinnossa istuu joukko professoreita, on 1600-luvulta.

The New York Review of Books –lehden yleisen erinomaisuuden keskellä suosikkejani ovat yliopistojen kustannusliikkeiden mainokset. Niitä seuraten saa ainakin sellaisen luulon, että on hämärästi selvillä ajankohdan asioista.

Tätä nykyä hyvin tekniset tutkimukset ja oppikirjat erottaa muista ainakin hinnasta. Sata puntaa ei ole tavaton veloitus. Eilen tuijotin kulmat kurtussa kohta ilmestyvää kirjaa, joka lupaa esittää yhteenvedon Euroopan arkeologiasta. Valitettavasti se näyttää rajoittuvat neoliittiseen kivikauteen. Tieto on sirpaleina ja muuttuu koko ajan. Hinta on hyvä.

Vakaan luonnontieteen puolella erittäin laaja sarja ”A Very Short Introduction…” sisältää jo yli sata nidettä. Kirjojen laajuus on tosiaan vain noin sata sivua. Biologiaan ja kemiaan liittyvät kirjat, joita olen nyt käyttänyt, ovat näemmä brittiprofessoreiden kirjoittamia. Usein tekijät ovat Edinburghin yliopistosta.

Tulos näyttäisi olevan erittäin hyvä. Kustantaja on siis nähnyt vaivaa. Alan professori on aika usein täsmälleen väärä henkilö kirjoittamaan hyvin suppean yleiskatsauksen alastaan. Joskus hän on juuri oikea henkilö. Seulomisen tapaa en tunne enkä osaa arvata. Perinteinen käytäntö oli että assistentti kirjoitti ja professori veti nimensä alle. Mutta tässäkin on eroja. Jotkut profesorit vetävät itse peruskurssin, koska se on aina vaikeaa. Jotkut sysäävät sen assareille, koska on tekeillä isompaa tutkimusta.

Oman aikani juridiikan tenttikirjoista aivan selvästi paras oli Kivimäen – Ylöstalon siviilioikeuden oppikirja. Se ei ollut edes kohtuuttoman vaikea tenttiä, vaikka teetti paljon työtä, koska koko siviilioikeuden yleinen osa käsiteltiin. Kivireki – Ylämäki oli hyväntahtoinen lempinimi. Tietääkseni vastaavaa kirjaa ei ole viime vuosikymmenen aikana edes yritetty. On se niin vaikea tehtävä.

Jos joku suomalainen kustantaja kiinnostuisi, esimerkiksi bakteereja tai mikrobiologiaa käsittelevät kirjat olisivat hyvä aloitus. Suomentaminen ei olisi vaikeaa, koska pyrkimys yleistajuisuuteen tarkoittaa käytännössä vakiintuneiden termien käyttämistä. Niiden oppiminen on osa asiaa. Netti auttaa. Ellei tiedä, mikä on prokaryootti ja mikä aitotumallinen, sopii opetella. Jos kirjan luettuaan uskoo, että proteiini on jotain syötävää, on syytä palata värityskirjojen pariin.

On syytä selittää. Olen käsitellyt, esitellyt ja ollut tuomarina ratkaisemassa enemmän patenttijuttuja kuin ehkä kukaan muu. Käräjäoikeuden kaverit ovat myös työkseen tekemisissä niiden kanssa. Erään työn yhteydessä kävin kuitenkin läpi noin sata vanhaa patenttijuttua asiakirjoineen, siis 1920-luvun lopulta alkaen.

Ongelma on aina puuttuva asiantuntemus. Patentti on aina ”tekninen”, joka tarkoittaa etenkin tekniikkaa ja kemiaa, nykyisin myös tietotekniikkaa. Alioikeudessa on tekninen asiantuntija, ylempänä ei. Syy on selvä. Hyvin usein oikeudessa riidellään siitäkin, onko jokin muunnos itsestään selvä. Lienee itsestään selvää, että huippuspesialisti arvioi tuon ilmeisyyden toisella tavalla kuin tavallinen insinööri ja etenkin toisin kuin lakimies, joka ei oikein edes ymmärrä, mistä asiassa on kysymys.

USA:ssa (Court of Appleal of FC) kaikilla tuomareilla on tohtorin tutkinto jossain luonnontieteessä. Kuulemani mukaan se ei auta asiaa. Koko patenttijärjestelmä on monien – muun muassa minun – mielestä aikansa elänyt. Kukaan ei kuitenkaan tiedä, mitä tilalle. Ainakin lääketeollisuudessa ja tietotekniikassa hyvin kallis ja pitkällinen tutkimus edellyttää toiveita suurista rahallisista tuotoista. Tästä on poikkeus, Neuvostoliitto. Sosialistisen valtion rahoittamaa tutkimustyötä eivät rajoittaneet esimerkiksi toisten patentit. Päinvastoin neuvostotieteen huimista saavutuksista atomipommi perustui keskeisesti vakoiluteitse hankittuihin tietoihin ja avaruusteknkologia saksalaisten sodan aikana tekemään esityöhän. Vähättelyyn ei ole aihetta: KGB:n Berijan organisoima fyysikkojen saavutus oli huima.

Käytin etenkin ammattikoulun oppikirjoja varmistaakseni, ymmärränkö itse ja osaanko selittää tuomareille, mitä tarkoittaa, että kondensaattori sijoitetaan paluujohtoon. Ja kävi ilmi, että tämä oli vaikea juttu.

Tuomari ja professori käsittelevät siis asioita, joita eivät ymmärrä. Itse olen työskennellyt nyt painossa olevan. ulkomaisessa sarjassa ilmestyvän patenttijutun kanssa, joka koskee eräiden lääkeaineiden valmistusmenetelmien samanarvoisuutta eli ekvivalenssia. Tällä hetkellä tiedä, että sekä oma kantani että EY:n elinten kanta on tiedettä ja teollisuutta ajatellen väärä. Uusia, toimivia ja hyviä ratkaisuja jonkin aineen valmistamiseen voi farmakologian puolella olla tuhansia.

Tämä A Very Shoirt Introduction –sarja on suositukseni vierailla ja vaikeilla aloilla liikkuville. Ellei niistä opi mitään, jotain ne auttavat ymmärtämään.

http://ukcatalogue.oup.com/category/academic/series/general/vsi.do

As such, Lemley

Se analogiamenetelmäpatentteja koskeva kirjoitus, joka tulee julki englanninkielisessä alan teoksessa, teetti työtä ihan mahdottomasti. Aihe vaikuttaa eksoottiselta, mutta asialla on käytännön merkitystä.

Patentti voi olla niin tärkeä, että yrityksen koko toiminta riippuu siitä. Esimerkkejä on Suomestakin. Viimeksi lehdille ilmoittautui Kone Oyj., jossa suojatut keksinnöt ovat olleet kauan erikoisen huolenpidon aiheena. Tästä hiilikuidun käytöstä vaijerin sijaan oli lyhyt esittely televisiossakin. Nokian patenttisalkkua väitetään hyvin arvokkaaksi; jos tiedän asiasta jotain tarkempaa, en kerro. Samsung ja Apple ovat kuitenkin käyneet oikeutta omista patenteistaan, niiden loukkaamisesta ja korvauksista. Tuo ala on poikkeus säännöstä. Tuomioistuimissa tavataan ja rahaa menee.

Eräät kuuluisat tietotekniikan patentit vaikuttavat oudon yksinkertaisilta. Amazonin ”yhden klikkauksen ostaminen” ällistytti sekä maallikot että ammattilaiset. Miten tuollaiseen oli ihan myönnetty patentti?

Järjestelmä ei ole millään päässyt tietotekniikan patentoimisessa tasapainoon. Vanhastaan itse lakitekstissä on ollut kielto. Tietokoneohjelmaa ei voi patentoida (Patenttilaki 1 § 2 mom. 3 – EPC 52). Kielto tulkitaan: ei voi patentoida ”sellaisenaan”, as such. Pelkkä ohjelma ei kelpaa. Sille täytyisi olla tekninen käyttö. Tämä tuomioistuinten kanta on mennyt vähä vähältä sekaisin, eivätkä lainmuutoshankkeet ole auttaneet. Ongelmaa on käännelty ja väännelty myös Suomessa.

Tausta-ajastus on terve. Patentit koskevat hyvin laajasti käsitettynä ”tekniikkaa”. Esimerkiksi uusi ja ennennäkemätön matemaattinen kaava ei käy patentoitavaksi, ellei osoiteta sille teknistä käyttöä. Teoreettisessa fysiikassa on suorastaan tavallista, että esimerkiksi uusi alkeishiukkanen löydetään laskemalla. Sen toteaminen kokeilemalla saattaa toteutua vain välillisesti. Alkeishiukkasen patentointi taitaa kuitenkin olla myös arkijärjen pohjalla mahdoton, kummallinen ja naurettava ajatus. Hiukkaskiihdyttimen patentoiminen puolestaan on täysin mahdollista, jos se nimittäin on uusi ja keksinnöllinen.

Rinnakkaisongelma on algoritmi, joka voi käytännön kannalta olla hyvin lähellä tietokone-ohjelmaa. Opetuksessa on tapana sanoa, että algoritmi on implementoitava softaksi ennen kuin oikeudellisesta suojasta voi keskustella järkevästi.

Ja tämä on muuttunut USA:ssa. Käytä hakukoneessa tällä nimityksellä:

Alice Corp. v. CLS Bank

Kysymys on USA:n korkeimman oikeuden päätöksestä, joka annettiin pari kuukautta sitten. Se on ensimmäinen ohjelmistopatenttia koskeva prejudikaatti Bilskin jälkeen eli moneen vuoteen. Ydinsisältö on ”as such” –opin paluun ja yleisemmin softan patentoinnin vaikeutuminen.

Mark Lemley arvioi, että lisäksi ehkä suurikin osa viime vuosikymmenien softapatenteista on Alicen jälkeen vaarassa. Ne eivät ehkä kestä mitättömyyskannetta.

http://www.ipwatchdog.com/2014/09/04/the-ramifications-of-alice-a-conversation-with-mark-lemley/id=51023/

Linkin takana on haastattelu. Juttu on sen verran yleistajuinen, että suosittelen sitä lämpimästi niille onnettomille, joiden on oltava selvillä tämän alan tilanteista.

Ei heitä niin paljon ole, mutta mutta… Sekä näissä asioissa että uuden teknologia ja uusimman farmakologian alalla patenteissa ja tekijänoikeudessa liian monen liiketoiminta pohjautuu perusteettomaan uhkailuun ja kilpailijoiden tietämättömyyteen. Aivan aiheeton kieltokirje (”cease and desist”) tehoaa kovin usein. ”Alice” saattaa avata patenttitrolleille uusia mahdollisuuksia.

Patenttitrolli tarkoittaa liiketoimintaa, jossa liiketulo hankitaan pelkästään oikeudenkäynneillä. Muuan menettelytapa oli ”sukellusvene”. Ikään kuin veden pinnan alle voitiin piilottaa vaarallisia ansoja, siis hankalasti havaittavia patenttivaatimuksia, jotka voitiin tarvittaessa ottaa esiin perusteeksi käytännössä usein aiheettomille korvausvaatimuksille.

Lääkkeissä ja geeniterapiassa ekvivalenssitulkinta on johtanut samanlaiseen vahingolliseen epävarmuuteen. Alussa mainittu kirjoituksemme liittyy juuri tähän asiaan. Lemley ottaa kantaa juuri tähän. Käytän tässä omaa muotoiluani: alan (tietoteknioikka; farmakologia) vaikeaselkoisuutta ei saa kääntää aseeksi yleisöä vastaan. Vaikka patenttijärjestelmä kokonaisuutena taitaa olla vahingollinen (ja nykyinen tekijänoikeusjärjestelmä samoin), käyttökelpoisia vaihtoehtoja ei ole. Siksi tuomioistuinten ja alan asiantuntijoiden on otettava kantaa ennen suistumista äärimmäisen hulluuden alueelle. Ja se on tehtävä perinteisin keinoin, perinteisellä kielellä, ei niin kuin blogissa, ei niin kuin tässä.