Hyvää jatkoa

 Kaikille.

Tonttuilusta lähemmin katso esimerkiksi

https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000010865532.html

Jukka Kemppinen

Ennakko

 

Piti vihjata, että nenänne edessä on aivan mainio suomalainen nykyhistoria. YLE on pinonnut Areenaan paljon mielenkiintoista. Hyvin kauan jatkunut sarja “Itse asiassa kuultuna” on nyt mielessäni.

Katsoin pari päivää sitten tunnin haastattelun, jossa Arvo Tuominen haastatteli vuonna 2008 Ulf Sundqvistia.

Tuo ohjelma on pysyvästi ollut poikkeuksellisen korkeatasoinen. Etenkin toimittajat ovat valmistautuneet hyvin huolellisesti eivätkä yleensä tyydy epämääräisyyksiin vastauksen sijasta.

Ja eilen uutisissa kerrottiin, että Sundqvist oli kuollut; hän sairasti pari vuosikymmentä sitten hyvin vaikean syövän mutta selviytyi siitä.

En koskaan tavannut häntä. Samaan tilaisuuteen osallistumista ei lasketa. Sangen monista ikäisistäni poliitikoista minulla on perusteltu käsitys, ja jos sillä olisi jotain merkitystä, voisin ääneen muistella, millainen henkilö Tarja Halonen oli alle 30-vuotiaana ay-juristina tai Erkki Tuomioja koripalloilijana. Kuten olen ennenkin maininnut, olen istunut kahdestaan jopa Kekkosen kanssa. Tunnelma oli jäätävä.

Haastattelusta piirtyi kuva Suomen oloissa lähes ainutlaatuisen jyrkästä noususta ja yhtä hurjasta putoamisesta. Sorsan ja Sundqvistin oli määrä johtaa. Toisin kävi. Sundqvistin onni loppui ja hän vyyhteytyi oikeusjuttuihin, joissa oli merkittävin osin kysymys hänen toiminnastaan Työväen Säästöpankin johtajana.

En ollut missään tekemisissä näiden oikeusjuttujen kanssa mutta sen sijaan paljon kasinotalouden jälkeen pankinjohtajia ja pankkeja vastaan ajettujen oikeudenkäyntien kanssa.

Siksi väittäisin tietäväni, että tämä “Itse asiassa kuultuna” on tyypillinen historiantutkimuksen dokumentti. Senki jälkeen, kun on “mustaa valkoisella”, jää hyvin epäselväksi, mikä todellisuudessa oli kunkin rooli tapahtumien vyöryssä. Sundqvist selitti joutuneensa poliittisen vainon kohteeksi. Hänen juuri kuoltuaan ei ole aika kommentoida tuota tulkintaa puoleen eikä toiseen.

Demareiden ja kokoomuksen yhteistyö kuitenkin suorastaan kukoisti. Suuret nimet olivat Lipponen ja Niinistö.

Tuleva, kukaties jo tekeillä oleva tutkimus joutuu ottamaan kantaa hyvään ja huonoon onneen tässäkin yhteydessä. Sauli Niinistö on noussut asemaansa ja suosiotaan ajatellen ainutlaatuiseen asemaan ilman mainittavaa oppositiota. Kekkosesta tullaan aina sanomaan, että hän hallitsi Neuvostoliiton silmälläpidossa myös asioissa, jotka eivät kiinnostaneet Neuvostoliittoa. Niinistöllä ei ole mitään tällaista varjoa. Varmuuden vuoksi kirjoitan tähän, että itse olen yllättynyt kerran toisensa jälkeen, miten hyvin Niinistö on suoriutunut myös hyvin epätavallisista tilanteista.

Toisin on Lipposen laita. Hänen itse julkisesti kertomansa ei avaa asioita paljonkaan. Hän menestyi jo oli eurooppalaisittainkin kunnian kukkuloilla, mutta viimeisen presidenttiehdokkuuden tulos oli lähinnä nolo.

Lisäksi osa suomalaista yleisöä muistaa, että Lipponen toimi useita vuosia Nord-Stream -kaasuputkea rakennettaessa erittäin hyväpalkkaisena konsulttina vuoteen 2022.

Tästä asiasta, jonka yhteydessä tulee mieleen myös Esko Aho, en uskalla sanoa juuri mitään. Tilannehan vaikuttaa olevan se, että ainakin Euroopan taitavin poliitikko on ollut V. Putin. Ainakin koko Saksa ja luultavasti Englanti menivät hänen viriltelmiinsä.

Se arvio, että Ukrainan sota aiheuttaa tuhoa ainakin seuraavat 30 vuotta, vaikka se päättyisi huomenna, ei ole yliarvioitu.

Tarkistan mielipidettäni. Hyvin tehty televisio-ohjelma voi olla arvokkamoi kuin kirjoitettu tutkielma. Lisäksi televisiossa näkyvät asennot, ilmeet ja katseet.

Yksin?

 

 

Tyttärelleni työnsin hyllystä ”Ruton” ja toivon sanoneeni, että sydämeni hypähtää siitäkin, kun joku heti tietää, mistä on kysymys. Se oli useaan kertaan luettu kirja, sarja Gallimardin NRF, joka on kaikissa suhteissa maailman huippua, ja sitten vielä ensimmäiselle sivulle oli kirjoitettu tutulla käsialalla omistajan nimi, Viljo Tuomikoski, ja etäinen vuosiluku. Siis saajan isoisä. Ja nyt aikojen taitteessa ylpeäksi koiran omistajaksi taas ryhtynyt saaja teki vuosikymmeniä sitten gradunsa juuri Camus’n näytelmistä.

 

Viljo muisteli joskus, että Joensuun lyseossa kiertelivät pojalta pojalle lainassa Eino Leinon uutuuskirjat, joita yleensä pidettiin Veikko Antero Koskenniemeä etevämpinä. Hän kirjoitti ylioppilaaksi 1915, ja on siis totinen totuus, että puheena on minun lasteni isoisä, joka oli vielä liikenteessä, kun kaksi vanhinta syntyi.

 

’Camus’ on suomeksi ”nöpönenä” tai miksei vaikka ”pottunokka”. Mahtoiko se häiritä Albertia?

 

Ihmiset ja tavat muuttuvat, onneksi. Puheena olevan Viljon tytär Inki (Inkeri) kertoi välikohtauksesta Aleksanterinkadulla. Tapaaminen oli yllätys ja sattuma, ja kälyni sopersi (huomatkaa aikakauden puhetapa):” Isä… Saanko esitellä toverini – ylioppilas Klinge.” Raivostunut isä haukkui nuorukaisen pahanpäiväiseksi ja ilmoitti lääkärinä kyllä erottavansa tuomion tunnusmerkit nuoren lurjuksen kasvoilla.

 

Saadun tiedon mukaan historian opiskelijat olivat viattomasti palailemassa luennolta, ja isä puolestaan matkalla tapaamaan ystäviään, Aarne Palménia tai pappa Ollonqvistia (joka oli Matti Oraviston isä).

 

Luettuaan Linnan uuden teoksen ”Täällä Pohjantähden alla II” Viljo huokaisi, että paljon tapahtui sellaista, mitä ei olisi saanut tapahtua, ja muisteli aikaansa lääketieteen kandina Suomenlinnan vankileirillä 1918. Siinä oli välskärin kertomuksia. Hurja oli katsaus Talvisodan päivään, jolloin pommitus osui ihan Yleisen sairaalan viereen ja hän ylilääkärinä apunaan tuleva toinen vaimonsa joutui keksimään, mihin evakuoitaisiin kymmenet haavoittuneet, kun kaikki ikkunat olivat tuusan nuuskana. Kansakoulurakennuksiin kuulemma, ja ukkoja ja akkoja äkkiä lämmittämään tiloja, kun pakkasta oli Tampereellakin yli 40.

 

Nyt tarina jatkuu niin, että katselemissani valokuvissa häistäni 1966 kuvissa esiintyvät henkilöt ovat nähdäkseni joka sorkka kuolleet. Elossa olevaa pääsin tapaamaan ensimmäisen kerran yli vuoteen hänen huoneeseensa.

 

Kirjoituksen kuvassa äitini Laila on siis 99-vuotias ja minä vasta 76. Kuva on viime viikolta ja paikka on palvelutalo Espoossa. Äitini on ollut siellä nyt kauemmin kukaan muu, henkilökunta mukaan luettuna. Veimme keksejä ja salaviinaa (Bristol Cream). Äiti kehui, miten hyviä lapsia ja miniöitä hänellä on. Minä sanoin, että nyt se Heikki väittelee tohtoriksi. Tiedän että merkintä asiasta menee äidin päiväkirjaan. Minulla on tuossa vanhempieni aineistoa vuodesta 1938 ja isovanhempien 20-luvulta. Myös vaimoni vanhemmat olivat syntyneet vielä Venäjään kuuluneessa Suomessa.

 

Henkilökohtainen tapaaminen ei ole korvattavissa koneilla eikä kirjeillä. Uskokaa huviksenne. Mutta toisaalta – välillä seuraan, mitä ihmiset aikovat tehdä eläkkeelle päästyään. 

 

Oma keinoni, tämän blogin ohella, on opiskelu. Aika ahkerasti olen opiskelut matematiikkaa, fysiikkaa ja musiikkia, joissa kaikissa olen huono. Niin ja biologiaa, etenkin mikro.

Antti Herlin

(Haastattelu. Tehty meillä, eilen.)
Sinä sanot pitäväsi rahasta.
”Niin sanon. En tarkoita kulutusta, en omaanikaan. Voisin asua huonommassa talossa ja ampua halvemmalla kiväärillä. Raha on mittari, joka mittaa yrityksen tilaa ja onnistumista.”
Miten?
”Ei neljännesvuosittain. Sellainen on hullua. Raha mahdollistaa, että sitä on ensi vuonnakin ja seuraavana.”
Sustainability eli kestävä kehitys?
”Se. Mutta on väärä ajatus, että kysymys olisi vain rahasta. Liikkeenjohdossa on kysymys ihmisistä. Jotkut heistä ovat johtajia, jotkut eivät, kaikki tärkeitä.”
Entä kun joukossa on kusipäitä?
”Ei ole kauan. Raha ei unohda.Politiikassa voi äänestäjä antaa anteeksi. Rahamaailmassa aito välistäveto, josta nyt tulee mieleen montakin esimerkkiä, johtaa siihen, että paluuta ei enää ole.”
Miksi rikkaat katoavat historiasta niin nopeasti?
”Koska firmat katoavat. Jopa Kruppit hävisivät, loppuivat. Ehkä siksi rikkailla on into toimia mesenaatteina. Syntyy luulo, että jotain jää.”
Kunnon ihmiset pelkäävät, että rahamiehet vetävät heitä ja heidän poliitikkojaan nenästä.
”Kyllä se on päin vastoin. Teollisuudella on ainainen poliitikkojen pelko. Joskus, esimerkiksi sotakorvausteollisuuden aikana, poliitikot ja teollisuus olivat pakkoavioliitossa, onneksi. Isoisäni Heikki oli sodan aikana erinäisissä tehtävissä. Mm. tekemässä kranaatteja ja perustamassa tehtaita, esim. Vanajan.”
Ja innovaatiot syntyivät hakemalla Valtion lentokonetehtaasta ne parhaat insinöörit Teknillisen korkeakoulun professoreiksi.
”Nytkin tilanne on vähän sama. Metsäteollisuus kehittää tosissaan. Wärtsilä tekee dieseleitä maille ja merille. Logistiikkajärjestelmät menevät vientiin.”
Eli osaaminen ja koulutus ovat kuitenkin teollisuuden kivijalka. – Sinä et viihtynyt koulun penkillä, et edes Suomalalaisen Yhteiskoulun.
”En. En halunnut tai osannut opetella kirjoista, olin laiska.”
Siksikö Sinua pidettiin vähemmän sopivana perheyrityksen johtoon?
”Ehkä. Joku muukin kuin minä.”
Paljonko luet?
”En koskaan ainuttakaan liikkeenjohdon oppi- tai opaskirjaa. Romaaneja ja historiaa ajoittain paljon. Viimeksi Mandelasta ja sitten Orhan Pamukia. Parhaita suomalaisia lienee Alastalo. Olli Rehn teki miehen työn hankkimalla Pamukin vapaaksi vankilasta.”
Olen ymmärtänyt, että isäsi ajoittain äänekkäitä kavereita olivat mm. Urho Kekkonen ja Paavo Rintala.
”Siitä on nyt muistelmissa. Tunnettujen itäisten klassikkojen ryhmään kuuluu Hagakure - Samurain tie. Juoksetko suojaan, jos alkaa sataa? Et juokse. Menetät arvokkuutesi ja kastut kuitenkin. Sun Tzu, tietysti. Ja Clausewitz ja Macchiavelli.”
Silti, että firmat jäävät Suomeen, on todella merkittävä asia. Onko kielen lisäksi muita päteviä syitä pysyä Suomessa?
”Se on tärkein asia. Se ei tarkoita, että Suomessa olisi tehtävä sellaistakin, mikä ei kerta kaikkiaan kannata. Meillä on vanhoja suhteita. Standertskjöld aseisti Tsaaria, Suomi luultavasti rakensi Saksalle sotakoneita jo 1920-luvulla. Meiltä mentiin oppiin Yhdysvaltoihin, oppimaan dynaamisuutta.”
Olemme eläneet ennenkin vaikeita aikoja.
”90-luku oli valtava murrosvuosikymmen. Neuvostoliitto kaatui ja idänkauppa loppui, valuuttasäännöstely vapautui ilman holttia, EU tuli ja johti kaatumiseen tai karsimiseen. ”
Eikö pankkien kaatuminen antanut sekin liikkumatilaa teollisuudelle?
”Ehkä. Pankkien valta-aika on takana. Ratkaisuja ei haeta enää pankeista eikä hallintoneuvostoista, vaan omasta keskuudesta hakemalla yhteistä näkemystä. Se ei synny pomottamalla eikä äänestämällä.”
Ehkä olisi aiheellista antaa arvoituksellisia neuvoja tätä lukevalle nuorisolle.
”Hyviä ihmisiä. Keskusteleminen. Kuunteleminen.”