Hyvää Joulua 2021

 

Piilopaikka tontulla

on tuossa hiekkamontulla,

pukki on jo työssä

tässä tähtiyössä.

 

Pienenpieni hyönteinen

on ympäristömyönteinen.

 

Joulun sielu

on hiilinielu:

ympärillesi kääri

koko biosfääri!

Kysymys joulusta ynnä muusta

Tämä joulu toteutui vähin valoin. Kysymyksessä ei ole Köyhälän joulu. Päinvastoin.

Ovatko Joulupukki ja Jeesuslapsi sama henkilö?

Nykyinen talvipäivän seisauksen juhla yhdistetään postimyyntiin ja kaupallisten keskusten kasvuun, mutta se on kehäpäätelmä. Tavaraa ostetaan, koska sitä on saatavilla, ja sitä on saatavilla, koska sitä ostetaan.

Joululahjan ymmärtäminen edellyttäisi lahjan ymmärtämistä. Sellaisesta on aika paljon tietoa, että ”kauppa” on myöhäinen ja paikallinen ajatus. ”Vaihtokauppa” käsitettiin molemminpuoliseksi lahjojen antamiseksi. Ehkä vasta Adam Smith ja muut terävät skotlantilaiset antoivat ainekset työnjaon ajatuksen ulottamiselle tavaroiden jakoon. Yksi ajatuksen ymmärtäneistä oli Karl Marx, joka ymmärsi sen väärin – jos jako suoritettaisiin oikeudenmukaisesti, kaikki olisivat onnellisia ja jakaminen lakkaisi. Tämä on omituinen johtopäätös, jolla ei taida olla tukea millään suunnalla. Jos rosvot saavat rosvoilla, he lopettavat ennen pitkää?

Mielestäni Karl Marx sekä oli joulupukin näköinen että omaksui joulupukilta haitallisia vaikutteita. Lahjoja koteihin jakava Pyhä Nikolaus oli tyypillinen pikkuporvarillinen biedermeyer-idea, mutta Marx olikin tyypillinen pikkuporvarillinen biedemeyer-ajattelija. Harmi sinänsä, että Hitler kavereineen sekoitti juutalaiset, määrällisesti mitättömän yhden prosentin vähemmistön, alempaan keskiluokkaan, joka puolestaan oli aika uusi ja pelottava ilmiö. Natsijohtajat olivat melkein kaikki itse alemman keskiluokan jäseniä tai jälkeläisiä. Tunnetusti ihmiset ovat sitä kiihkeämpiä keksimään toisissaan huonoja puolia, mitä samanlaisempia he ovat. Tiettävästi jopa Helsingissä jokaisen kadun varrella oltiin varmoja, että lähinnä seuraavalla kadulla ei tiedetty mitään aidosta Helsingin slangista eikä liioin oikeasta tavasta pitää lippalakkia kallellaan.

En yritä kuitata muistamisia ja tervehdyksiä yhdellä blogikirjoituksella. Lisäksi voin kehaista, että minulla on niin arvostelukykyisiä ystäviä, että he eivät lue näitä juttuja.

Mielenkiintoinen ja monin tavoin arvokas lahja oli väärennetyn hopearahan väärennös. Lahjoittaja oli perinyt sen isältään, jolle oli jäänyt rekvisiittaa kuvauksista. Ihmeellisestä kone löi keskellä metsää rahaa. Olin kertonut antajan isälle, että keskiajalla ”väärennettiin” roomalaisia, bysanttilaisia ja jopa arabialaisia kolikkoja lyömällä niitä hopeasta. Täällä käsitettiin, ettei raha tehoa, ellei kolikossa ole partaisia äijiä ja jännittäviä merkkejä, jotka muistuttivat kiviin hakattuja riimuja. Näitä imitaatioita on museoissa ainakin 17 000 kappaletta. Suurimmat kätköt ovat kai löytyneet Gotlannista, mutta on niitä eri tahoilla.

Kertomatta jäi, että tutkijoiden käsityksen mukaan edes gootit eivät ymmärtäneet rahan merkitystä. Heille rahat eivät olleet arvon mittoja eivätkä vaihdon välineitä. Ne olivat hyvin tarpeellisia mahtailuun. Ajatus saattoi olla saman suuntainen kuin miekkojen uhraaminen suohon. Etenkin tanskasta on löydetty yhdestä ja samasta suonsilmästä jopa kymmeniä metalliltaan ja taonnaltaan loistavaa miekkaa.

Joskus epäilen, mahtavatko taloustieteilijät ymmärtää, etteivät ihmiset yleensä tavoittele ravintoa, suojaa ja lämpöä, siis jatkuvuutta. Ylin himo on tuhlata näyttävästi ja mielettömästi. Ellei raaski polttaa omaa taloaan, voi käydä polttamassa naapurin talon.

Nuorisolla on jokin käsitys tästä lainalaisuudesta. Kuulemma mahdollisimman epäkäytännölliset vaatteet ovat erittäin haluttuja. Juhliminen ja juhlien vietto on hyvin suosittua juuri siksi, ettei sellaisessa ole vähintäkään järkeä. Esimerkiksi jouluruokana näkkileipä ja keskiolut olisi verraton valinta. Meillä ei ollut tarjolla kumpaakaan.

Epäilen että nyt lakannut propaganda säästämisen ja niukkuuden hyveellisyydestä on luultua helpompi selittää. Ryöstäjien – siis lääninherrojen, isäntien ja kansanedustajien – näkökulmasta esimerkiksi sika on vaivalloinen varastettava. Kinkku kulkee mukana paljon näppärämmin, mutta mikään ei voita kolikkoa.

Euroopan menestynein rikollisjärjestö on kirkko. Sen toimihenkilöt on kuvattu yleensä sielun varkaina, mutta todellisuudessa he keksivät totaalisen verotuksen. Roomassa ei ollut ”henkirahaa” eli veroa, jota kaikki aikuiset ja vapaat olisivat maksaneet. Päinvastoin kaupunkilaisille jaettiin kolikoita, jotta he pitäisivät turpansa kiinni. Pietarin penninkin kerättiin yleisesti ja yhtäläisesti kaikilta, ja tuotto oli hirmuinen. Yhdysvalloissakaan ei ole niin röyhkeitä taloushistorian tutkijoita, että edes nykyisten pankkien ja pankkiiriliikkeiden yhteydet uskonnollisiin organisaatioihin olisi otettu kunnolla selvitettäviksi.

Nykyinen kirkkomme lienee menettämässä verotusoikeutensa. Syy on selvä. Järjestelmä on liian halpa, tehokas ja toimiva.

Joulu

Valo loistaa pimeydessä.