Tämä joulu toteutui vähin valoin. Kysymyksessä ei ole
Köyhälän joulu. Päinvastoin.
Ovatko Joulupukki ja Jeesuslapsi sama henkilö?
Nykyinen talvipäivän seisauksen juhla yhdistetään
postimyyntiin ja kaupallisten keskusten kasvuun, mutta se on kehäpäätelmä.
Tavaraa ostetaan, koska sitä on saatavilla, ja sitä on saatavilla, koska sitä
ostetaan.
Joululahjan ymmärtäminen edellyttäisi lahjan ymmärtämistä.
Sellaisesta on aika paljon tietoa, että ”kauppa” on myöhäinen ja paikallinen
ajatus. ”Vaihtokauppa” käsitettiin molemminpuoliseksi lahjojen antamiseksi.
Ehkä vasta Adam Smith ja muut terävät skotlantilaiset antoivat ainekset työnjaon
ajatuksen ulottamiselle tavaroiden jakoon. Yksi ajatuksen ymmärtäneistä oli
Karl Marx, joka ymmärsi sen väärin – jos jako suoritettaisiin
oikeudenmukaisesti, kaikki olisivat onnellisia ja jakaminen lakkaisi. Tämä on
omituinen johtopäätös, jolla ei taida olla tukea millään suunnalla. Jos rosvot
saavat rosvoilla, he lopettavat ennen pitkää?
Mielestäni Karl Marx sekä oli joulupukin näköinen että
omaksui joulupukilta haitallisia vaikutteita. Lahjoja koteihin jakava Pyhä
Nikolaus oli tyypillinen pikkuporvarillinen biedermeyer-idea, mutta Marx olikin
tyypillinen pikkuporvarillinen biedemeyer-ajattelija. Harmi sinänsä, että
Hitler kavereineen sekoitti juutalaiset, määrällisesti mitättömän yhden
prosentin vähemmistön, alempaan keskiluokkaan, joka puolestaan oli aika uusi ja
pelottava ilmiö. Natsijohtajat olivat melkein kaikki itse alemman keskiluokan
jäseniä tai jälkeläisiä. Tunnetusti ihmiset ovat sitä kiihkeämpiä keksimään
toisissaan huonoja puolia, mitä samanlaisempia he ovat. Tiettävästi jopa
Helsingissä jokaisen kadun varrella oltiin varmoja, että lähinnä seuraavalla
kadulla ei tiedetty mitään aidosta Helsingin slangista eikä liioin oikeasta
tavasta pitää lippalakkia kallellaan.
En yritä kuitata muistamisia ja tervehdyksiä yhdellä blogikirjoituksella.
Lisäksi voin kehaista, että minulla on niin arvostelukykyisiä ystäviä, että he eivät
lue näitä juttuja.
Mielenkiintoinen ja monin tavoin arvokas lahja oli
väärennetyn hopearahan väärennös. Lahjoittaja oli perinyt sen isältään, jolle
oli jäänyt rekvisiittaa kuvauksista. Ihmeellisestä kone löi keskellä metsää
rahaa. Olin kertonut antajan isälle, että keskiajalla ”väärennettiin”
roomalaisia, bysanttilaisia ja jopa arabialaisia kolikkoja lyömällä niitä
hopeasta. Täällä käsitettiin, ettei raha tehoa, ellei kolikossa ole partaisia
äijiä ja jännittäviä merkkejä, jotka muistuttivat kiviin hakattuja riimuja.
Näitä imitaatioita on museoissa ainakin 17 000 kappaletta. Suurimmat
kätköt ovat kai löytyneet Gotlannista, mutta on niitä eri tahoilla.
Kertomatta jäi, että tutkijoiden käsityksen mukaan edes
gootit eivät ymmärtäneet rahan merkitystä. Heille rahat eivät olleet arvon
mittoja eivätkä vaihdon välineitä. Ne olivat hyvin tarpeellisia mahtailuun.
Ajatus saattoi olla saman suuntainen kuin miekkojen uhraaminen suohon. Etenkin
tanskasta on löydetty yhdestä ja samasta suonsilmästä jopa kymmeniä
metalliltaan ja taonnaltaan loistavaa miekkaa.
Joskus epäilen, mahtavatko taloustieteilijät ymmärtää,
etteivät ihmiset yleensä tavoittele ravintoa, suojaa ja lämpöä, siis
jatkuvuutta. Ylin himo on tuhlata näyttävästi ja mielettömästi. Ellei raaski
polttaa omaa taloaan, voi käydä polttamassa naapurin talon.
Nuorisolla on jokin käsitys tästä lainalaisuudesta. Kuulemma
mahdollisimman epäkäytännölliset vaatteet ovat erittäin haluttuja. Juhliminen
ja juhlien vietto on hyvin suosittua juuri siksi, ettei sellaisessa ole
vähintäkään järkeä. Esimerkiksi jouluruokana näkkileipä ja keskiolut olisi
verraton valinta. Meillä ei ollut tarjolla kumpaakaan.
Epäilen että nyt lakannut propaganda säästämisen ja
niukkuuden hyveellisyydestä on luultua helpompi selittää. Ryöstäjien – siis lääninherrojen,
isäntien ja kansanedustajien – näkökulmasta esimerkiksi sika on vaivalloinen
varastettava. Kinkku kulkee mukana paljon näppärämmin, mutta mikään ei voita
kolikkoa.
Euroopan menestynein rikollisjärjestö on kirkko. Sen
toimihenkilöt on kuvattu yleensä sielun varkaina, mutta todellisuudessa he
keksivät totaalisen verotuksen. Roomassa ei ollut ”henkirahaa” eli veroa, jota
kaikki aikuiset ja vapaat olisivat maksaneet. Päinvastoin kaupunkilaisille
jaettiin kolikoita, jotta he pitäisivät turpansa kiinni. Pietarin penninkin
kerättiin yleisesti ja yhtäläisesti kaikilta, ja tuotto oli hirmuinen.
Yhdysvalloissakaan ei ole niin röyhkeitä taloushistorian tutkijoita, että edes
nykyisten pankkien ja pankkiiriliikkeiden yhteydet uskonnollisiin
organisaatioihin olisi otettu kunnolla selvitettäviksi.
Nykyinen kirkkomme lienee menettämässä verotusoikeutensa.
Syy on selvä. Järjestelmä on liian halpa, tehokas ja toimiva.