Sivun näyttöjä yhteensä

18. marraskuuta 2020

Suttuinen


 

Elämänne on niin suttuista…

 

Olin suunnitellut hyvin kristillissiveellistä aamua. Toisin kuin joku muu, pidä erikoisesta tuosta melkein vaakasuorasta valosta, joka on vuoden ajalle tyypillinen.

 

Suttuiseksi meni. Edelleen tulostimen väriaineen vaihtaminen on tuskaa. Tosin olen käyttänyt yrityksiin nyt vasta tunnin. Huolellisesti talteen laittamani varapötkylät näyttäisivät olevan edelliseen tulostimeen. Ja edelleen värianesatsi maksaa enemmän kuin printteri.

 

Äidilläni oli palvelutaloon siirtyessä metrin korkuinen pino näitä blogijuttujani Hän harrastaa erikoisesti kirjoitusten kommentteja. Lähituttavapiirissäni ei ole ehkä ketään, joka tulostaisi parikymmentä liuskaa muina miehinä. Nuorin veljeni saa varmaan vielä syytteen kavalluksesta poistuttuaan nyt lopullisesti asianajotoimiston kirjoista. Hän näitä tulosti äidillemme, joka syvällisistä omantunnonsyistä ei suostu lukemaan kirjoitusta laitteilta. Hän – äiti – on keksinyt vedota siihenkin, että kun hän sai muinoin ihan mitalin 20 vuoden toiminnasta kirjakauppiaana. Siksi muka hän ei voi lukea tekstiä muuten kuin paperilta.

 

Minua huimaavat Valter Juvelius -kirjan (Stewart, Kadonneen arkin metsästys) selostus taiteilijanimellä Juva paremmin tunnetun Juveliuksen ponnistukset steganografian parissa. Olen itsekin sydämeltäni kabbalisti ja siis vakuuttunut siitä, että sanojen, sanavälien ja kirjainten taustalla on useita kerroksia muita merkityksiä. Alan harrastajista kuuluisin oli J.S. Bach, joka upotti nuotteihinsa lukumystiikkaa.

 

Yhtä itsepäisesti kuin äitini olen kieltäytynyt opettelemasta ohjelmointia, mutta osaisin kai kirjoittaa koodin, jonka puuttuessa Juvelius teki töitä monta vuotta. Jos tiedetään, mitä aloittaa, otetaan tekstin ensimmäisen sanan ensimmäinen kirjain, sitten lasketaan kaksi sanaa ja otetaan seuraavasta taas alkukirjain, sitten jätetään väliin neljäsanaa ja viidennestä – jne. Kun on päästy seitsemänteen, aloitetaan jälleen ykkösestä. Näin poimituista alkukirjaimista muodostuu muuhun tekstiin, siis esimerkiksi Hesekielin kirjaan, upotettu salaviesti, josta käy ilmi esimerkiksi Liiton arkin salainen sijaintipaikka.

 

Stewartin kirja, joka vaikuttaa ensi kuulemalta kahelilta, tuntuu muuten erinomaisen hyvältä ja erittäin mielenkiintoiselta. Palaan siihen.

 

Mutta tuo ”suttuinen” tuli mieleen käännöksenä Maksim Gorkin pikku kirjoituksesta Tshehovin muistoista. Gorki toistaa käyttämässäni englanninkielisessä tekstissä, että Tshehovin mielestä Venäjän perin olemus ja edessä oleva tuho johtuivat ihmiset suttuisesta elämästä – trivial. ”Häpeäisitte! Ei ihmisen pidä elää tuolla tavalla.” Sana ”joutavanpäiväinen” olisi liian kirjallinen ja ”turhanaikainen” epämääräinen. ”Pikkumainen” tarkoittaa pedanttista.

 

Mutta kyllä Gorki on aavistanut, vaikkei ole osannut kirjoittaa, että kysymyksessä on 1800-luvun kansantauti, joka on ranskaksi ”l’ennui” ja saksaksi ”Langweil”. Tiettävästi sanan toi yleiseen käyttöön Charles Baudelaire ja Sartre ymmärsi tapansa mukaan tämänkin väärin ja anasti omaan käyttöönsä sanaparin toisen puolikkaan ”la nausée”, inho.

 

Mutta kysymyksessä on kuolemansynniksi julistettu acedia, ”hengellinen laiskuus”, jonka Wikipedia kuvaa napakasti: “Acedia has been variously defined as a state of listlessness or torpor, of not caring or not being concerned with one's position or condition in the world.” Voimattomuus tai kyvyttömyys, välinpitämättömyys asemasta ja edellytyksistä maailmassa. 

 

10 kommenttia:

  1. Sana "spleen" taitaa myös liittyä tähän yhteyteen.

    VastaaPoista
  2. Juu kun tuota kohtaa oikein ponnekkaana suorituksena - ristriitainen juttu - niin hampaat hikoilevat. Vaikutuksen tekevää henkistä aikaansaamattomuutta.

    Mieluummin sitä siivoaa vaikka huussista paskasaavit tai juo kirkasta ruoppaajaan kannella että kestää hajussa kuin tuumii mikä saa jotkut niin tunnollisesti välttämään kaikkea ajatushommaa että välttelyn vaiva on suurempi kuin itse homma. Heh-heh! Lievästi tuli kintuille nyt tämä... Mistän pirusta mulle tämmönen kumma satirisoinnin tarve on tullu?

    VastaaPoista
  3. Hepreasta sopivasti vokalisoimalla löytää hyvin noita salaviestejä. Joitain vuosikymmeniä sitten onnistuttiin Kansainvälisen sanoista löytämään ärioikeistolaisen Tehiya-puolueen nimi.

    VastaaPoista
  4. Hei! Koodeista viehättyneitä kiinnostanee kirja, joka pohjautuu toiseen kirjaan, josta vain on leikattu valitut sanat pois. Uudessa kirjassa on siis reiät pois jätettyjen sanojen kohdalla. (Tulee vähän mieleen Muumi-kuvakirja "Kuinkas sitten kävikään".)

    Jonathan Safran Foer has taken his "favorite" book, The Street of Crocodiles by Polish-Jewish writer Bruno Schulz, and used it as a canvas, cutting into and out of the pages, to arrive at an original new story told in Jonathan Safran Foer's own acclaimed voice.
    https://www.goodreads.com/book/show/9583799-tree-of-codes

    -Liisa Römperi

    VastaaPoista
  5. Tässä marraskuussa aurinko on näyttäytynyt usein, ja silloin heti ulos, niin mikään "l´ennui" ei pääse iskemään. Henkistä laiskuutta kyllä silti esiintyy... - ei kai se hengellistä voi olla? "Trivial"- sanasta minulle tulee mieleen myös mitätön, joissakin yhteyksissä.

    Kalliiksi se tulee, jos ottaa paljon kopioita, ja jos sitten tarvitsee jonkin tärkeän paperin kopion viikonloppuna, väri onkin lopussa. Sitten saa käydä itsensä kanssa taistoa siitä, ostaako uutta väriä vai uuden printterin. Missähän se on printterien hautausmaa, pohdin joskus, mitä niille vanhoille tapahtuu? Suurta tuhlausta.

    VastaaPoista
  6. Steganografiaa kolmen kielikerroksen takaa? Ymmärtäisivät edes Mallarmén nopanheittoja. Ne perustuvat ranskankielen alluusioihin ja monimerkityksellisiin lausuntatapoihin. Mutta ensin pitäisi osata kieli, ja se ei minulta taivu.

    VastaaPoista
  7. Lasertulostin mustesuihkutulostinta halvempi käytössä ja myös varma, kasetti riittoisa eikä tukkeudu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vähäisessä kotikäytössä kokemus lasereista on että nekin hajoavat itsekseen ennen kuin mustekasetin saa kulumaan loppuun. Toki ovat pitkäaikaisempia iloja kuin mustesuihkut.

      Poista
  8. Mulla oli käytössä vuodesta 1999 kirjoitin (ei laser) ja käytin siinä ei-merkkimusteita. Sit se vaan yks kaunis päivä vuonna 2019 ei enää halunnu kirjottaa mitään ja vein sen kaatopaikalle tai siis återvinningsstationille. Kirjotin sillä pinon papereita vuosien varrella ja ihmettelin, et kuinka se jaksaa niin monta vuotta kun kaikki sano ympärillä, et eihän se kestä ku parisen vuotta.
    Olen omistanut muitakin kestäviä koneita: pesukone+pesunkuivaus+tiskikone; kaikki nää kesti yli 20 vuotta ja 4 muuttoa (kolme eri maata). Nykyisessä talossani on vielä alkuperäiset ennen minua (muutin tähän 22 vuotta sitten) pakastinkaappi+hella. Olen ehkä ollut hyvä renki?

    /EE

    VastaaPoista
  9. Lasertulostin hajosi kotona lähes 20 vuotta sitten. En ole sen jälkeen tulostanut kotona mitään ja hyvin vähän muuallakaan. Juuri muuta kuin kirjoittanut en ole tehnyt sen kummemmin työkseni kuin harrastukseksenikaan. Kaikki tarpeellinen on tallella.

    VastaaPoista