Sivun näyttöjä yhteensä

22. marraskuuta 2020

Liikkeen johtajat



 

Eikö osakeyhtiöille pitäisi antaa kunnallinen ja valtiollinen äänioikeus?

 

Eikö firmojen pitäisi saada ihmisoikeudet, eli siis osa sangen vahvasti varmistetuista ja kansainvälisesti tunnustetuista perusoikeuksista?

 

Perusvastaus näyttää olevan, että niillä on jo liikaakin valtaa, ja lisäksi liikkeenjohtajat ovat sikamaisia ihmisiä, joilta saisi ottaa puolet palkasta ja vasemman jalan kengän pois.

 

Tuo ajatus firmojen ja johtajien pahuudesta ei toimi. 

 

Esimerkiksi pankkien ja vakuutusyhtiöiden toiminta perustuu uskoon, että ne osaavat hoitaa raha-asioita paremmin kuin fiksutkaan ihmiset. Ne ottavat käyttöönsä ihmisten palkkarahoja ja säästöjä sijoittavat niitä tottavasti. Palovakuutuksissa yhtiö jää voitolle, mutta moni on sitä mieltä, että pahan tuhon torjumisesta kannattaa maksaa, vaikkei tuhoa tulisi.

 

Tunnen liikkeenjohtajia. Kasvoin kauppiaiden keskellä ja käsillään työtä tekevien ympäröimänä. Isäni oli maksullinen partiopoika. Minulla on hänen perukirjansa, joten tiedän tietämällä, että hän olisi saanut enemmän rahaa suostumalla johonkin niistä työtarjouksista, joita hänelle tehtiin. 

 

Tosin hänestä ei olisi tullut erinomaista tuomaria eikä tutkijaa, mutta tuli erinomainen asianajaja. Asianajaja on vähän niin kuin asentaja, joka korjaa auton kuin auton. Tutkija on vähän kuin vetykennoauton suunnittelija, joka uskaltaa tapella tuntemattomien ongelmien kanssa. (Vioittuneen auton ongelmat ovat yleensä tunnettuja.)

 

Itse haluaisin keksiä kannettavan ydinreaktorin joka kodin kapineeksi, mutta en osaa.

 

Kysyin kerran veljeltäni inhottavasti, että miten sinä kuule johdot tuota advokaattiryhmää, joka tappelee vaikeiden lääkepatenttien puolesta, kun kaikki tietävät, että et ole porukan fiksuin etkä paras patenteissa.

 

Puhuteltu, josta tuli kohta toinen laamannin arvonimen kantaja sukuun, sanoi että en olekaan, ja kysyn sinulta, kun tulee vaikeita patenttioikeudellisia ongelmia, kun sinä neuvot ilmaiseksi. Olen, jatkoi puhuteltu, opetellut johtamaan tällaista porukkaa. Osaan sanoa, kun asia on selvä, että selvä. Nyt lähdetään syömään ja toimitaan niin kuin Samuli äsken sanoi. Hyvä, Samuli.

 

Samaa olen nähnyt menestyneiden suuryhtiöiden johdossa. Yksi kaverini selvitti Aalto-yliopiston murheita Alahuhdalle, joka oli saatu vetämään koko puljua, ja tämä oli kuunnellut tunnin sanomatta mitään ja tekemättä muistiinpanoja. Kaverini vakuutti, että parissa viikossa hänen huomautustensa johdosta oli alettu toimia. Kaveri oli ollut proffana lähes 39 vuotta, johtaja ei päivääkään. Molemmat olivat hyvin lahjakkaita ja lisäksi täysipäisiä.

 

Marx ja Luther kirjoittivat unohtaen oikeushenkilöt eli firmat. Jo siksi primitiivi-kommunistien ”kapitalisti” on ontuva termi. Siitä tulee mieleen ihminen, vaikka jo Rockefellereillä, Carnegiella ja Mellonilla oli ympärillään firmat ja Fuggerilla samoin. Eikä Hitlerin päästäminen valtaan ollut niin paljon saksalaisen keskiluokan syy kuin huonon yhtiöoikeuden. Pankit ja ”edunvalvontayhtiöt” (Interessengemeinschaft, kuten IG Farben) vakuuttivat panevansa tuo viiksekkään pellen kuriin heti kun hänestä oli otettu tehot talteen.

 

Vastaavasti Trump ei ole niinkään sikaniska-äänestäjien kuin Helluntaiherätyksen ja tuulella käyvien republikaanien firmojen pyörittämä linnunpelätin. Suomesta osaisin luetella kymmenen kansallissankaria, joista ette ole koskaan kuulleetkaan. Kuten Kangas-Ikkala, joka johti Finn-Stroita (Kostamus, Enso) 16 vuotta, ja Sotevan (sotakorvausteollisuus) kovat pojat 40-luvulla. Ja niin edelleen.

 

Eilen oli lehdessä juttu amerikkalaisten presidenttien elämäkerroista. Niitä yhdistää valheellisuus ja pintapuolisuus, vaikka presidenttejä yhdistää sairaalloinen vallanhimo. Juttu vähän lerpahti ja itse sisältö ei tuntunut enää niin hyvältä, kun sitä mietti. Sama analyysi toistuu usein jo antiikin kirjallisuudessa.

 

Lukisin mielelläni suurisa itsemurhaajista, kuten Sokrates ja Jeesus, jotka aiheuttivat pysyvän pahan mielen kannattajilleen.

19 kommenttia:

  1. Pitäisi siis ilmeisesti perustaa mahdollisimman monta pöytälaatikkoyhtiötä.

    VastaaPoista
  2. Sokrateesta en tiedä mutta Jeesus toi ratkaisun ihmisen syyttisyyteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarkkaan ottaen ei tuonut.
      Ks. viimeinen tuomio sekä uskon ja armon käsitteet.

      Poista
    2. Ef 2:8, kävisiköhän tämä perusteluksi.

      Poista
  3. Sokrates ja Jeesus. No eniten kolmas mielikuvitusolento eli Joulupukki on tuonut pahaa mieltä lapsille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sokrates oli varsin todennäköisesti historiallinen henkilö. Hänestä todistaa kolme aikalaislähdettä: oppilaat Ksenofon ja Platon sekä komediakirjailija Aristofanes. Näistä viimeinen on uskottavia, koska hän tekee vielä elävästä Sokrateesta pilkanteon kohteen.

      Jeesuksesta todistavat lähinnä evankelistat, mutta myös kohtuullisen lähellä hänen aikaansa olevat juutalaislähteet, mm. Flaviuksen Juutalaissota. Nämä kyllä sisältävät kovasti kritiikkiä ja ilkeitä verhoja, mutta eivät väitä miestä olemattomaksi. Kyllä Jeesuksenkin historiallinen olemassaolo on aika vahvasti selvillä. Ylösnousemus ja ihmeteot ovat sitten uskon asia.

      Poista
    2. Eipä Flaviuskaan Jeesusta tavannut. Flavius nähtävästi uskoi mitä hänelle kerrottiin.
      Olisi kiva tietää minkä nimisiä nämä evankelistat olivat ja milloin tapasivat Jeesuksen.
      Kuulopuhetta sanon minä.

      Poista
    3. Mitäs näistä sanoi Jeesus Kaanaan häistä - onhan huomenna Kapernaumissa karnevaalit.

      Poista
    4. Historiallisesta Jeesuksesta myös Tacitus: Annales, 15. kirja, 44. luku: "auctor nominis eius Christus Tibero imperitante per procuratorem Pontium Pilatum supplicio adfectus erat". Tacitus kuului pappisneuvostoon Quindecimviri sacris faciundis, jonka tehtävänä oli monitoroida vieraita kultteja Rooman valtakunnassa. Hänellä ei ole kuin halveksivaa sanottavaa kristillisyydestä, joten kohta on tuskin myöskään kopistimunkkien jälkikäteen lisäämä.

      Poista
    5. Vastikään (no joo, parin kolmen vuoden sisällä) uutisoitiin että Flavius Josephuksen käsikirjoituksessa olleet maininnat Jeesuksesta olivat paljastuneet keskiaikaisiksi väärennyksiksi Konstantimuksen lahoituksen tapaan. Pidän Jeesus-henkilön olemassa oloa melko todennäköisenä, mutta suoria todisteita siitä ei ole.

      Poista
  4. Oliko tuossa maininnassa amerikkalaisten presidenttien elämäkerroista sittenkin kyse tästä Ylen toimittajan esseestä https://yle.fi/uutiset/3-11654337 eikä lehtijutusta?

    VastaaPoista
  5. Mainittuja tasapainottamaan Chryslerin pelastajan ja Mustangin tuotannosta vastuuta ottaneen Lee Iacoccan elämäkerta on melko suoraa puhetta eikä läheskään senlaatuista isottelua jota voisi odottaa. Vapaudenpatsaan remonttiin tarvittavien varojen keräyksestä lähes nöyrään sävyyn myös mielenkiintoinen näkökulma, epäilee koko porukan uskoa itseensä, ja ilmentääkö pihistely kenkkua taloutta tulevaisuudessa. Höyryveturien huollosta aloittanut autoteollisuusmies. Sympaattinen heppu.

    VastaaPoista
  6. Todellinen äänioikeus maailmassa onkin jo yhdellä ainoalla yhdenmiehenyhtiöllä, nimittäin Rupert Murdochin mediaimperiumilla. Ilmastonmuutosdenialismia toitottava M:hän omistaa, paitsi käytännössä kaikki Australian mediat, myös Trumpia näihin asti ilman kritiikin häivääkään ylistäneen Fox Newsin sekä brexitiä äänekkäimmin vaatineet Britannian keltaiset lehdet. Nyt Hesarin mukaan kaksi Australian entistä pääministeriä on herännyt keräämään voimat median vapauttamiseksi. Saa nähdä, miten käy, vaikka Murdochin poikakin näkyy saaneen tarpeeksi isästään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maailma tulevaisuus olisikin paljon paremmalla kurssilla ilman tätä ylivertaista pahantekijää.

      Poista
  7. Muistan lukeneeni, että Yhdysvalloissa 1800-luvun alkupuolella kovasti pohdittiin, voiko yhtiö olla oikeushenkilö vai ei. Päätöshän sitten oli, että voi olla, ja siitä on seurannut todella paljon niin hyvää kuin pahaa. Mutta periaatteessa olisi voitu lähteä siitäkin, että näin ei voi olla, vaan yhtiön (päätösvaltaiset) omistajat vastaavat henkilökohtaisesti yhtiösään, joka on vain tekninen omistusjärjestely. Maailma olisi kovin toisenlainen, jos tästä olisi pidetty kiinni. Ja olisihan se ollut tietenkin sopusoinnussa Yhdysvaltojen alkuaikojen eetokseen, jossa mielikuvat osakeyhtiöistä liittyivät lähinnä brittiläisiin valtiolta saatuja yksinoikeuksia hyödyntäneisiin rahantekokoneisiin, kuten vaikkapa Itä-Intian kauppakommpaniaan, siis feodaaliseen maailmaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vielä erilaisempi ja onnellisempi maailma nyt olisi, jos joskus Reaganin ja Tchatcherin mullistuskaudella oli maailmalla omaksuttu amwrikkalaisen sijasta mannermainen ja etenkin saksalainen malli osakeyhtiön tarkoituksesta. Amerikassahan ainoa sallittu tarkoitus on maksimaalinen voitto, kun taas Euroopassa mukana on ollut mukana yleisempääkin hyvää. Eigentum verpflichtet. Huonompi eli amerikkalainen malli voitti meilläkin osakeyhtiölaissa, vaikkakin hyvin vähin äänin. Tämä heijastuu suoraan pörssiyhtiökoodistoihin ja siihen, mitä edes enemmistöomistaja saa omaisuudellaan tehdä. Asunto-osakeyhtiöstä sentään oli pakko tehdä poikkeus. Oikeustieteellisessä kirjallisuudessa on joitakin valopilkkuja, joissa mahdollisuuksia yhtiöiden tarkoitusperien vähemmän mekaaniseen tulkintaan pohditaan. Tosin yhtiöikeuden tutkimus alkaa olla sillä tavoin pörssiyhtiöiden suoraan tai välillisesti rahoittamaa, että lopputulos vaikuttaa selvältä. Eikä lainsäätäjä uskalla yritys- ja talousjargonin keskellä mihinkään puuttua. Ei edes luonnollisten monopolien (vesilaitokset, sähkönsiirto, tv-infra yms.) kohdalla, vaikka ehdottomasti pitäisi.

      Poista
  8. Trumpilla on se TV-saarnaajan, TV-pastorin esiintymistyylikin, kun hän julistaa sanaa yksinkertaisille ihmisille.

    Jotta jäisi parempi maku suuhun, niin vielä anekdootti Madeleine Albrightin viimeisimmästä kirjasta, jossa hän muistelee 2000-lukua. Ulkoministerinä lopettaessaan 2001 hän oli 63-vuotias mutta on sen jälkeen toiminut konsulttiyhtiön toisena osapuolena, luennoinut ja julkaissut kuusi kirjaa.

    Kerran tullissa hän joutui avaamaan laukkunsa ja kaikki pussinsa, ja kun oli jo myöhässä jostain kokouksesta ja ikääkin oli, melkein 80, hän tuli häpeämättömästi puuskahtaneeksi sen klassisen: "Tiedättekö te, kuka minä olen?" "Emme, mutta meillä on täällä lääkäri, joka selvittää sen teille."

    VastaaPoista
  9. Kun kuuluu yli 70 vuotiaitten kerhoon, tietää olevansa turhake kaivatessaan nuoruuden ihannekäsitteiden kelpoisuutta nyt tärkeämmille ikäluokille.

    Heille "tasavalta" tarkoittaa liberaalista talousviisautta konsulttikonsortiossa.

    Heille "tasa-arvo" on jo kirosana. Viimeksi tänään yhtiöitten etuuksien puolestapuhuja jatkoi vaikerrusta, jossa tasa-arvo tarkoittaakin tasapäisyyttä. Sitä ilmenee kuitenkin eniten juuri näiden valittajien joukossa. Aina kuullessani tuon ala-arvoisen vertauksen, muistelen hykerrellen Ohukais-Paksukais-elokuvaa "Lattapäät laineilla".

    Olenkin päättänyt väistää uuskielen saavuttaman merkityksettömyyden ennen mahdollista 80-vuotispäivääni miettimällä asymptoottia. Paitsi että termi on runollinen, se voi tarkoittaa saavuttamatonta, ääretöntä nyt-hetkeä, tai toisella matematiikalla äärettömän useita leikkauskohtia.

    VastaaPoista