Sivun näyttöjä yhteensä

11. marraskuuta 2020

Väite


 

Viehättävästi joissakin erittäin korkean tason tapaamisissa nimetään kaksi ihmistä ajamaan sellaista ajatusta, jota he eivät kannata.

 

Kuvauksia löytää nopeasti. Aiheena voi olla teoreettinen fysiikka tai jopa matematiikka. Teema voi olla jotenkin eksoottinen, esimerkiksi valon nopeuden ylittäminen.

 

Puhe ei ole amerikkalaisten koulujen väittelyharjoituksista. Ei sillä, mielestäni sellaisia saisi harrastaa laajemmin Suomessakin.

 

Nyt blogin kommenteissa pyörivät asiat, joissa väitteet eivät voi johtaa tuloksiin.

 

Väitän nimittäin itse, että ihmisillä on oikeassa olemisen tarve, jonka taustalla on toisen ihmisen nujertamisen tarve, jonka pohjalla on viime kädessä oman kuoleman pelko.

 

Silmiini sattui video, jossa evankelista julistaa hyvin vakuuttavasti, että D. Trump on Jumala, tai ainakin Jumalan Valittu, ja sen päälle puhuu kielillä ja kääntää silmänsä nurin.

 

Olettaisin ettei tuollainen ihminen, joita taitaa olla paljon, muuta mieltään ihan vähällä. Stalin oli neljä tuntia aivan pelit seis ja kaksi viikkoa pelokas kansanvapisija. Hänhän oli kirjallisesti käskenyt parhaan vakoilijansa suksia v-uun muutamia tunteja ennen Saksan hyökkäystä kesäkuussa 1941. Peruste oli se, että hän, Stalin, tiesi, että saksalaisten sotajoukkojen kerääminen rajoille, kirjalliset ryhmitys- ja keskityssuunnitelmat ja kaikki muu oli vain kapitalistien eli lähinnä Englannin harjoittamaa harhautusta.

 

Väittelyissä sana ”retoriikka” on saanut oudon merkityksen. Hyvin usein sanalla tarkoitetaan kieroja keinoja, joilla väärän saa tuntumaan oikealta. Sana tarkoitti pari tuhatta vuotta puhetaitoa, joka tarkoitti kykyä todistella esittämänsä väitteet vakuuttavasti.

 

Olen usein nähnyt tämän itse. Henkeen ja vereen väitteitään yrityskaupasta esittänyt lakimies lukee korkeimman oikeuden päätöksen ja huomaa hävinneensä 5 – 0. ”Minä olin sitten väärässä”, lakimies sanoi, vilpittömästi. Itse en ole noin rehellinen. Pari kertaa korkein on ratkaissut asian toisin kuin minä yhtenä jäsenenä hovissa. Olen sanonut (esittelijälle), että voihan sen noinkin ajatella.

 

Väittelemisen aihe kannattaa miettiä. Aiheesta ”kokoomus valehtelee”, ”perussuomalaiset ovat aina väärässä” tai ”kepu pettää aina” ei kannata keskustella. Myöskään ei siitä, onko Jumala olemassa – ainakin eräiden uskontojen mukaan sitä ei voi tietää. 

 

Ajattelemista voi harjoitella ja siinä voi edistyä. Voi myös koota nyrkkisääntöjä. ”Jokainen järkevä ihminen käsittää” ja ”on itsestään selvää että” ovat tapoja aloittaa perätön väite.

 

Pitkän urani aikana tuomioistuimessa ja tieteen reunamilla (etenkin patenttioikeudessa jouduin selvittelemään niin hyvin kuin osasin eräitä tieteellisiä tai teknisiä kysymyksiä) olen oppinut kunnioittamaan ja tarkkaamaan eräitä asenteita. Hienoja lauseita ovat mielestäni: ”En tiedä” ja ”tätä en ymmärrä”. – Kuulin ne useita kertoja taidoiltaan parhaiksi arvioimieni lakimiesten suusta. Suljettujen ovien takana, siis.

25 kommenttia:

  1. Trumpin faneissä on nyt isänmaallinen sankarivalehtelija, postinjakaja. Mitä isot edellä sitä pienet perässä.

    Suomalaiset poliitikot käyttävät nykyään kautta linjan sanoja "On ihan selvä/selvä asia, että... Sipilä sen taisi aloittaa.

    VastaaPoista
  2. Patentit ne vasta kiinnostavia ovatkin. Niissä joutuvat patentoijat aikamoiseen kiemurteluun jotta voisivat patentoida mahdollisimman kattavasti keksintönsä paljastamalla mahdollisimman vähän itse ideasta ja sen toteutuksesta. Jotkut patentit ovatkin lopulta aika teoreettisia eikä ole mitään varmuutta toimimisesta käytännössä. Sellaisia patenttejahan ei pitäisi olla mutta vain on.

    On aika huvittavaa lukea patenttijulkaisujen vaatimusosioita joissa on tyypillisesti vähintään kahden sivun pituisia lauseita, joskus useiden sivujen mittaisia. Etenkin saksalaiset ovat tässä lajissa kunnostautuneet ja ovat vinhaa luettavaa, etenkin ne lauseen loppuun kootut verbit. Saksalaiset tietenkin lukevat kuin vettä vaan tällaisia mutta muille siinä on askartelemista. Mutta sehän olikin se tarkoitus toimia esteenä tai ainakin hidasteena.

    Jos pieni yritys patentoi kalliisti keksintönsä useassa maassa ja sitten joku kaukomailla rikkoo patenttia vastaan, mitä tehdä? Rahat eivät enää riitä oikeustoimiin ja vaikka riittäisivätkin, vastapuoli saattaa yhtäkkiä kadota ja kohta on jo toinen tekemässä samaa tai useampi. Eräissä kaukomaissa on kopiointi suuri kansanhuvi ja "tuotekehittelyn" perusta. Monet yritykset ovatkin havainneet patentoinnin turhuuden ja kalleuden ja suojaavat keksintönsä ja tuotteensa muilla tavoin.

    Ehkä olisi jo tullut aika miettiä koko patentointi uusiksi ja löytää ratkaisu joka toimii.

    VastaaPoista
  3. Yleensä suljen korvani kun jotakuinkin viisaana pitämäni poliitikotkin käyttävät niin runsaasti tuota aloitusta: On aivan selvää, että . . .

    VastaaPoista
  4. "Väittelyissä sana ”retoriikka” on saanut oudon merkityksen. Hyvin usein sanalla tarkoitetaan kieroja keinoja, joilla väärän saa tuntumaan oikealta. Sana tarkoitti pari tuhatta vuotta puhetaitoa, joka tarkoitti kykyä todistella esittämänsä väitteet vakuuttavasti." = tähän mennessä paras lukemani kuvaus Trumpin mediakäyttäytymisestä.

    VastaaPoista
  5. Kun tunteet USA:n vaaleissa kuumenivat, alkoi oikeistossa pian mm. rakkaus tarkoittaakin samaa kuin viha, ja viha taas vastavuoroisesti muuttua rakkaudeksi. Kuten mustasukkaisella henkilöllä, jonka tunteet kuumenevat yliäyräiden, alkuperäinen suloinen rakkaus tulehtuukin vihaksi ja vainoksi, joka usein päätyy vihankohteensa kuolemaksi. Kyse on sairaalloisesta mielen- tilasta (kiihko) jopa sairaudesta. Tässä todella käy toteen : viha= rakkautta / rakkaus=vihaa.
    Natsi-Saksassa testosteronia ja valtaa huokuvat, homoeroottiset natsiupseerit tyylikkäissä puvuissaan suorastaan flirttailivat kuolemalla ja tuholla. Teollistivat
    yksinkertaisesti murhaamisen.
    Edelleen...

    Aivan kuten suuren keskinäisen vihamielisyyden vallassa tavanneiden USA:n Trump:in ja Pohjois-Korean johtajan välisiä suhteita kuvattiin lehdistössä ”romanssiksi”.
    ( myös Isis-taistelijoiden eurooppalaiset vaimojen kova viha kääntyi Isis-aatteiden kannatukseksi, rakkaudeksikin ) ja ennen niin veljellisen puolustusliitto Naton yhteys Eurooppaan sai osakseen taas kylmää kyytiä eli ” hylkimisreaktion”).
    Eikö tässäkin valtiojohtajat( ja kansalaiset perässä )ole kuin Orwellin maailmasta.

    Sitä myötä George Orwell :in kuvaamat Hitlerin Saksa (natsismi) ja Neuvostoliitto (kommunismi) käyttivät ns. ”epäkieltä”, jolloin
    terveys=sairaus (järkipuhe roskaa-sairasta),
    sairaus = terveys ( hulluille tilaisuus päästä valtaan),
    sota=rauha (hyvä syy lietsoa kansat sotaan toisiaan vastaan, Hitler: pistänpä
    tässä 2.Maailmansodan pystyyn, se kummasti rauhoittaa ) ja
    rauha = sotaa (esim. kauppapoliittista sotaa jne.)
    Lopulta kun viimeinenkin toivo on menetetty TOTUUS = VALHE ja VALHE =TOTUUS.




    Sanojen tarkoitus muuntunut ja vääristynyt alkuperäisestä. Sanojen takana olevat tunteet ylikuumentuneet (kiihko). Miten voimme vaikuttaa yhteisöissä ja politiikassa järkevällä tavalla, jos meillä on käytössä kenties vain tämä ”epäkieli”, jossa sanojen merkitys on niin pahasti vialla ja tunteet tulehtuneet kuin sotaan valmiina.
    Hitlerin Saksa ja kommunistinen Neuvostoliitto ovat varottavia esimerkkejä Orwellin kuvaamista totaalitarisesti johdetuista valtioista, jossa ihmisen ei ollut hyvä paikka asua eikä elää. Ehkäpä natsit kuitenkin Saksassa Hitlerin johdolla elivätkin ”hyvää ja innostavaa aikaa, mutta
    systeemi toimi vain miljoonien ja miljoonien ihmisten kustannuksella, suunnattomalla
    kärsimyksellä ja kuolemalla.
    Onko elämä nollasummapeli, jossa toisen onni on toiselta pois?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ”sota = rauha”
      Radio Jerevan kysyi neuvostoaikaan, että tuleeko sota. Ja vastasi itse: Ei tule, mutta tulee niin suuri taistelu rauhasta, ettei jää kiveä kiven päälle. (Jerevania siedettiin jotenkuten.)

      Poista
  6. Noam Chomskyltä kysyttiin, uskooko hän jumalaan. Chomsky vastasti, että "en tarkoita olla asiaton, mutta en ymmärrä kysymystä".

    Se onkin mielenkiintoinen ajatus, että miten vastata kysymykseen, jota sen esittäjäkään ei ymmärrä. Miten kumota väite, jonka järjettömyyttä sen esittäjä ei ymmärrä?

    VastaaPoista
  7. "Asiahan ei tietysti minulle kuulu, mutta eikö olisi viisainta..."

    VastaaPoista
  8. Biden: "We Choose Truth Over Facts"...

    Ihan kiva.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan kiva tosiaan. Monelle muulle saattoi olla selvää että kyseessä oli niin sanottu bidenismi - muistaako Toipila muuten vielä mistä puhuttiin kun puhuttiin bushismeista? - jolla ei ollut sen kummempaa merkitystä kuin että sen avulla myytiin T-paitoja ja joka ei "paljasta" yhtään mitään siitä miten Biden, demokraatit tai "vassarit" yleensä ajattelevat.

      Poista
  9. Eipä se Trump meistä helpolla hellitä eikä päistämme poistu. Aina vain Trump, Trump, Trump. On se kova. ;)

    Mutta minulle on aivan uusi tieto se, että Trump olisi Jumala.

    Sen sijaan viimeiset neljä vuotta minulle on kaikista tuutesta aivan ahtopaineella tehty äärimmäisen selväksi se, että hän on täysi Saatana.

    Oudosti nämä narratiivit ja valtadiskurssit vaihtelevat. ;)

    VastaaPoista
  10. Lajimme lyhyt historia huomioon ottaen aivan tuossa eilisessämme nykyisenkaltaisen jarruttoman ”retoriikan” harjoittamisella ovat olleet luonnolliset esteensä ja estonsa. Lopusta turpien tukkimisesta ovat huolehtineet uskonnot, kansankynttilät, ympäristön paine ja tyrannit (jne.) peesaajineen.

    Narsistit (hallitsijoita lukuunottamatta), joita mitä ilmeisemmin suurin osa nykyisinkin kaikkialla erinomaista tietämystään kalkattavista sometietäjistä on, ovat joutuneet jupisemaan hihoihinsa ennen kuin heidät on ammuttu, hirtetty tai köijätty siperioihin selvänä kilpailijapotentiaalina vallassaolijoille.

    Viime vuosikymmeninä olemme menneet sananvapaudessa toiseen äärimmäisyyteen. Nyt yksilöllä on valta määritellä, onko hänen sanomisillaan rajoja lainkaan vai ei. Laki rajat kyllä määrittelee, mutta koska välineet on kehitelty sellaisiksi, joita pykälät eivät kykene rajoittamaan, niin tulos on nähtävillä; ”Ellun kanoillakin” ovat moraaliset rajat paremmin hahmoteltuina.

    Tulee mieleeni edesmenneen runoilijan, ministerin, pianistin jne. luonnehdinta urbaanista narsismista.

    Claes Anderson: ”Ehkä uusi urbaani narsismi on juuri tällainen: ei pode omantunnon tuskia, ei itsesyytöksiä, ei ahdistusta. Viat, virheet ja pahat teot ovat aina muualla, ei minulla, ei täällä, ei meillä.”

    Oman itsen ymmärtäminen on elämän haastavin tehtävä. Kyselin joskus täällä David Robsonin älykkyysloukku-määritelmän perään. Reagoiko kukaan? Johtuuko kiinnostuksen puute siitä, että blogistia myöten kaikki ovat suuren tietämyksensä ja älykkyytensä ansassa? (Vaikka eipä silläkään väliä enää liene.)

    Meillä tyhmillä, vaikka pöljyytemme loukussa olisimmekin, ei merkitystä ole sillä vaikutusmahdollisuutemme asuinplaneettamme lajimme ylimielisyydessään määrittelemään, toivottomaan tilanteeseen on onnettoman retoriikkamme turvin täysin mitätön. Paitsi jos alamme tyhmyytemme sokaisemina jumaloimaan älykyysloukuistaan johtamaan pyrkiviä mestareita, olevia ja tulevia tyranneja, uusjumalia ja heidän raamattujaan.

    Kritiikitön massojen alamaisuus alkaa kenen tahansa ”paremmaksi” tuntemansa arkipäiväisestä nuoleskelusta. Hunajaisesta small-talkista. Siitä on lyhyt matka tunnetumpien ”mestareiden” sokeaan palvontaan, sotiin ja kansanmurhiin. Nykyisellään voidaan jo perustellusti nähdä, että myös maapallon lopulliseen tuhoon jos lähdetään siihen paattiin, jonka purjekankaan julisteessa ilmastonmuutos kielletään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistin virkistykseksi, tai jos ei ole tullut aikaisemmin tutustuttua:

      https://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo_maailmanlopun_p%C3%A4iv%C3%A4m%C3%A4%C3%A4rist%C3%A4

      Maailman lopullinen tuho on aina ollut edessä, kun rappio vain etenee. Jo assyrialaisten savitauluista tämä on ollut luettavissa.

      Edeltävä ei tietenkään tarkoita sitä, että nykypäivän maailmanlopunennustajat olisivat välttämättä väärässä.

      Sen verran Valto Ensiolle ja itsellenikin voin sanoa muistutuksena, että kovin montaa vuosikymmentä ei kulu ennen kuin hänen tai minun maailmani loppuu. Ja siitähän ihmisen ahdistuksessa on lopulta kyse.

      Sen maailmanloppuni jälkeenkin lapset leikkivät hiekkalaatikolla, kasvavat, saavat omia lapsia ja elävät enemmän tai vähemmän onnellista elämäänsä. Ja linnut laulavat ja puut ja sienet kasvavat metsissä, vaikken minä olekaan niitä havainnoimassa.

      Poika osti juuri keväällä asunnon tyttökaverinsa kanssa. Heillä on suunnitelmat rakentaa elämäänsä vuosikymmeniä eteenpäin. Kaikkea onnea. En ala julistaa, että maailmanloppu on edessä.

      Poista
    2. Kiitos vain "muistutuksesta", mutta enpä sellaista tunne tarvitsevani esittämilläsi perusteilla.

      Minulla on jonkinmoinen käsitys lajimme olemattomuudesta maapallon 4,5 miljardisessa iässä joten sijoitan assyyrialaisetkin silloisen käsityskykynsä varassa aivan tuohon eilisen (viime tuntien, minuuttien, sekuntien, sekunninsadas-tuhannes jne-osiin..) historiaan maailmanlopunpelkoineen.

      Assyyrialaisilla ei kaikenlopunpeloille ole ollut muita syitä, kuin paikallisesti koetut luonnonkatastrofit joita on maustettu yliluonnollisilla tulkinnoilla ja joita silloiset shamaanit, hallitsijat ja politiikka on sumeilematta hyväkseen käyttäneet. Ihmisen aiheuttamia ympäristökatastrofin uhkia eivät he ole savitauluissan pohtineet, mutta mm. Marcus Aureliukselta (s. 121 jaa) olen jo joitain huomautuksia mm. kulutuksen vaaroista lukenut.

      Sama ”henki” on ollut päällä viidakoissaan elelevillä silloisilla luonnonkansoillakin. Kuten mahdollisesti täällä Pohjoisilla perukoilla vaeltavilla heimoillakin. Vielä 1900-luvulla on jumalienkostoa pelätty salaman iskiessä, ja yhä pelätään eräissä uskovaisten piireissä mustista kissoista mainitsemattakaan.

      (Lie sitten jumalien kostoa tämäkin, että taikovat kuvansa näin tuhoavaa elämää elämään? Helppo ratkaisu, mitä tuota muuta ajattelemaankaan!)

      Meidän hetkensipareessamme sen sijaan tiedämme jo, mitkä toimemme varmasti ovat mahdollistamassa koko maapallo tuhon jos emme tee rajuja päätöksi mm. ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi.

      Käsittänemme senkin, että vaikka lajimme on ollut niin mitättömän vähän olemassa, niin silti se on saanut yhtä paljon korjaamatonta tuhoa aikaan kuin planeetan elonkehän muotoutumisen ja sen hienoisen seestymisen aikana luonnonkatastrofit yhteensä (mm. tulivuorenpurkaukset).

      Lajimme kehittelemä ydinteknologia (-aseet) ovat oma lukunsa joilla tuho tapahtuu nopeasti. Sekin tiedetään ja tunnustetaan, mutta kun ei me älykkäät pöljät edes ydinasekieltoa saada aikuisen oikeasti toimimaan niin, että olisimme kaikki sen takana, niin mites sitten jokapäiväisen kulutuksen minimoiminen jokaikisessä huushollissa onnistuisi joka varmin keino olisi ainakin hiukan hidastaa tuhoavaa ilmaastonmuutosprosessia?

      Eli toivoa en jaa edes omille lapsilleni ja/tai lastenlapsillenikaan. Eivät he kyllä sen enempää kuuntele kuin ennen heitä ja meitä tänne siinneetkään. Turha huoli siis pois, että ilmastoahdistus suuriiin mittoihin ennen loppuakaan kasvaisi vaikka greetat ja muut valistuneemmat nuoret kuinka saarnaisivat. Ahdistellaan nyt vain tämä aivoihimme desinfiointiaineilla huuhdeltu koronaviurus nyt ensin pois ja jatketaan sitten sukupolviemme unia herätäksemme jonain aamuna todelliseen katastrofiin. Ehkä niin on helpompi. Kerta rytinä alituista kitinää kivempi.

      Poista
  11. Stalin : " It is not the people who vote count ,
    it is the people who count the votes "

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Myös muodossa:

      "It's not who votes that counts.
      It's who counts the votes."

      Poista
    2. Suomalaiset, nuo pakkoenglannin panttivangit.

      Poista
    3. What we have here is not a hostage situation. It's a clusterfuck (ymbärsmylläkkä).

      Poista
    4. Enpä tiennytkään, että Stalin osasi sujuvasti englantia!

      Poista
    5. Baggoenglandin obedus on baggoruådsisda bois. Hjärre guud.

      Poista
    6. Älä yritä, pakkoenglannittaja!

      Poista
  12. Valton "suvaitsevaisuus" tihkuu yhteen purtujen hampaitten ja rivien välistä niin varmasti ja aggressivisesti; ja sitä ainoaa ja oikeaa totuutta saarnamaisesti julistaen, että lienee paikallaan siteerata runoa tuhansien vuosien takaa:

    "Tiedäthän, Varus, että Suffenius,
    joka on kuuluisa hienostuneisuudestaan
    ja maailmanmiehen maineessa,
    on runoilija myös.
    Hän kirjoittaa kyynäräkaupalla,
    ei raaputetulle pergamentille,
    vaan uudelle ja juhlalliselle,
    jossa on virallinen leima
    ja viivoitus,
    punaiset päätynauhat, punaiset kannet,
    kulmat hiottu
    hienolla kivellä.
    Mutta avaa kirja ja
    Suffenius,
    kuuluisa kestivieras
    katoaa kyydistä.


    Mitäpä tästä ajatella?
    Henkevyyden halu
    muuttuu Muusan kosketuksesta
    takelteluksi.
    ja tämä on hänestä suurinta:
    kuvitella itsensä
    runoilijan rooliin.

    Kuka ei olisi tavallaan
    tällainen Suffenius?
    jokaisella on sokea kohta.
    Emme näe säkkiä,
    joka killuu selässä.


    Catullus. Suom. itse Kemppinen

    (P.S. Olen itse myös Suffenius. Reppu selässä. Myönnän. Mutta huomaako Valto omaa säkkiään?)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älyn"säkkini" vajavaisuuden ja sokeita kohtia sen pimeydestä olen jo itse esille tuonut niin ei kait haittaa kun kerron, etten ymmärrä tuhansien vuosien takaisten runosäkeiden merkitystä juuri minulle suunnattuna, tai jopa erityisenä "opinkappaleena" mitenkään.

      Toki hyvä muistutus, että varppeillaan yksi jos toinenkin osaisi itsensä suhteen olla. (Suluissa jo valmiiksi itsensä alentaneen ja siten ylennyksen toivossa raapustelevan anonyyminkin, kuten myöntää hän.)

      Tarpeellista ajattelun tulosta ja ajatonta sanomaa iäkkäässä runossa on, sitä en kiellä, aivan kuten jo siteeraamani aikalaisen, Claes Anderssoninkin monissa runoissa ja kirjoituksissa lukemattomien muiden älyään ajatteluun käyttäneiden kirjoituksissa. Heitä riittää kommentissa esitetyn aikajanan varrelle miljoonittain ja useat heistä varteenotettavia siteerattavia asian jos toisenkin mausteeksi.

      Itse olen yhteenpurtujen hampaittenikin kanssa merkityksetön tiedonlevittäjä, runoilija en lainkaan (tämä toteamus ilman mitään ylennyksen toivetta/tarvetta) eikä CV:ni sisällä kuin rakennukselta ja rakennuttajalta toiselle siirtymisiä vuosikymmenestä toiseen. Tosin hätkäyttää kyllä, kun joku silti silloin tällöin kommenttieni (muuallakin kirjoitusteni) rivienväleihin kompastuu :) jopa niin, että ampua on uhattu (syitä mm. susien, ilvesten ja karhujen murhaamisiin kielteisesti suhtautumiseni ja koska mulla on mamuja ystävinäni).

      Juuri kuuntelen kansalaisten Kalle Haatasen ja Heikki Aittokosken jutustelua Yle yhdeltä. Paljon tulee mietittävää heidänkin pakisemisesta. Suosittelen: https://areena.yle.fi/audio/1-50687263

      Viittaan tähän ohjelmaan siksi, että näistä tällaisista erilaisten lukemisteni lisäksi koostuvat yritelmäni ymmärtää lajiamme ja sen perkeleellistä, tuhoavaa menestymistä elonkehän rajallisuudessa. Muiden muassa talitintit, hippiäiset ja särjetty luonto (lajikirjon taantuminen, biodiversititeetin köyhtyminen) myös antavat aina mieltä ahdistavaa ajattelemisen aihetta.

      Mitättömyyteni yhdeksi todisteeksi voin esittää blogieni vähäisen kävijämäärän ja vierailevien harvinaisuuksien kommenttien miltei nollatulokset vaikka olen kirjoituksiani valokuvineen pitänyt jo kauan. Ei edes Venäjän Karjalan halki polkupyöräilyni kuvaus (”Krimin kesänä” 2014) tuottanut ryntäystä blogiini.

      Olen minä mitätön tyyppi! Saisikohan näin onnistuneesta mitättömyyden menestyksestä ”renikan” joskus rintaansa? Vaikka perilliset sitten postuumisti tuossa ihan huomenna? Tekisivät varmaan sille saman kuin me isän Rukajärvirenikoille kun se ne meille joskus humalapäissään nakkasi; pieksetiin vieläkin litteämmäksi kiviraunion kivien päällä kirveenkalson nakalla. (Tässä edelleen voimissaan oleva mieleni järkkymätön kanta lajimme toisilleen myöntämistä arvomerkeistä, mitalleista ja laakerinlehdin seppelöinneistä. Niitäkin varten kallioiden louhiminen on törkeä rikos.)

      Poista
    2. Mutta kun Hän on lähtöisin niin köyhistä ja surkeista oloista, ettei sellaisista ole lähtöisin kuin puolet suurista ikäluokista!

      Poista
    3. Oli sellainen satiirinen kohtaus suomalaiselokuvasta, ehkä 70-luvulta(?)
      Nuori mies saarnaa ahdistuneena ympäristöasioista. Vanhempi mies autossa kommentoi jotain sellaista, että tuollaiseen saisi hoitoa. Perse edellä puuhun: Älä säädä todellisuutta, säädä päätäsi (aivot lamaannuttavat lääkkeet!), niin ei ahdista.

      Poista