Sivun näyttöjä yhteensä

20. marraskuuta 2020

Älä jätä



 

Ikävä kysymys: ovatko intellektuellit kadonneet Suomesta? Ovatko nuo otukset vähentyneet kaikkialla?

 

Tiedän. Ehkä termi n vanhentunut tai saastunut. Sekä mairittelevat että päinvastaisen herätteen aiheuttamat sanat muuttuvat nopeasti. ”Porvari” tarkoitti kerran kaupunkilaista, sitten maakaupan vapautumisen jälkeen kauppiasta, sitten syystä tai toisesta varakasta henkilöä, sitten oikeistolaista jne.

 

”Jätkä” oli ikävä haukkumasana ja puhutteluna suora loukkaus. Nyt Rovaniemen rannassa on jätkän patsas ja Kekkonenkin väitti aikoinaan, ettei hän mikään herran ole vaan helvetin hyvä jätkä.

 

Katsoin hyvin tarkkaan televisiosta, että mikä vika tuolla naisella on. Vilkkaus toi mieleen eräät tunnetut häiriötilat. Ikää ei ollut paljon, mutta asianomainen on kuulemma tekniikan tohtori ja valmistumassa myös eläinlääketieteen lisensiaatiksi. Arveluni: nero.

 

Tuo termi saastu melkein sata vuotta sitten. Jotkut lukijat ymmärtävät sen toivottavasti samassa mielessä kuin ”Kulttuurihistorian” Egon Friedell aikoinaan. Friedell oli itse nero ja aikakauden johtava intellektuelli.

 

Tuo i-sana tarkoittaa kirjoittamanani henkilöä, joka on erittäin hyvä siirtymään uskottavasti alalta toiselle. Paraskaan jonkin alan auktoriteetti ei ole sellainen. Suomessa Donner, Haavikko ja E. Paasilinna olivat, Ruotsissa esimerkiksi Jan Myrdal. Perikuva oli George Orwell. Vanha perikuva oli Blaise Pascal, joka oli yhtä hyvä uskonelämään tunkeutujana, matemaatikkona ja kirjailijana. Voltaire oli tasaisen huono eli vain nokkela sangen monella alalla.

 

Kun nyt rupean lukemaan esseenä taitettua tekstiä lehdestä, jonka tiedän julkaisevan intellektuellien tekstejä, pääsen tyypillisesti viisi tai kymmenen riviä ennen kuin parahdan. ”Itseilmaisu tuli taiteeseen samaan aikaan kuin salapoliisitarina kirjallisuuteen…” Kirjoittaja ei siis tunne taidetta eikä kirjallisuutta, mutta julkaisee vain. Renessanssi on melkein täynnä hienoja maalattuja luonnekuvia ja 1600-luvulta voitaisiin aloittaa Rembrandtista. Salapoliisitarinoiden suurmestari oli Lucretius, ellei Homeros. ’Poliisia’ nykyisessä mielessä ei ollut olemassa ja sana ”polis” tarkoitti kaupunkia.

 

Paljastus: vielä minun nuoruudessani lahjakkuus oli huonoa käytöstä, josta rankaistiin. Sekä koululaitos että yliopisto saattoivat puheissa väittää muuta, mutta käytännössä lahjakkuuteen suhtauduttiin leppymättömän vihamielisesti. Sitä perua on vieläkin tavallinen omien saavutusten vähättely – sata kautta sata eli erinomaiset tiedot… varmaan kirjoitusvirhe tai muu erehdys.

 

Eräs kasvatustieteilijä sanoi luulleensa itseään erittäin huono-oppiseksi melkein siihen asti, kun huomasi tekevänsä väitöskirjaa. Mainio esimerkki i-sanan tarkoittamasta notkeasta asioiden yhdistelystä on vain televisiosta tuttu Saarikivi-merkkinen mieshenkilö, joka sanoi tänään, että Suomi on hyvin järjestäytynyt demokratia – ja sellaisena ehkä viimeinen katoavan lajin edustaja.

 

Mainitsemani henkilö näyttää olevan kielitieteilijä. Toivon ettei hän kirjoita viisauksistaan kirjaa, koska epäilen näiden ”äly hoi, älä jätä” -henkilöiden puutoksen olevan kuitenkin näkövirhe. Yleisö on tunnetusti lakannut lukemasta kirjoja, ja varsinkin ostamasta. Se ei johdu tietokonepeleistä. Se on minun sukupolveni kirjailijoiden, taiteilijoiden, intellektuellien ja vastaavien vika. Olisi uskallettava reippaasti myydä ajatuksiaan, jos sellaisia kerran on. Mahtoi se olla näky, kun Viipurissa koulun pihalla välitunnilla kaksi tätiä kyyristeli sitomassa suojattinsa kengännauhoja, yksi toisen ja toinen toisen jalan kimpussa. Huollettavasta tuli aikanaan yksi maan arvostetuimmista juristeista, ei kuitenkaan intellektuellia.

  

55 kommenttia:

  1. Jälkiviisaat on kyllä aika hyvä. katon milloin ehtii. mutta jos esimerkiksi Jan Eronen, tai vielä pahemmin Matti Apunen puuttuu porukasta. glamour on vähissä.

    VastaaPoista
  2. Kirjoittaja on merkillisen kiinnostunut neroista viikosta toiseen. Suomessa heitä ei liikaa ole, mutta tapaamistani ihmisistä luulen, että Pekka Jauho oli
    lähellä. Oman elämäni aikana Tahko Pihkala saattoi täyttää melkein neron vaati-
    mukset.

    VastaaPoista
  3. Se, että Kekkonen kutsui itseään jätkäksi, oli kyllä melkoista liioittelua. 1900-luvun Kainuussa "jätkä" tarkoitti ennen kaikkea metsätyömiestä tai turkkilaista. Kekkonen oli oppikoulun käynyt eikä hänestä saa jätkää tekemälläkään. Päinvastoin: hän oli aivan selvä osa 1920-luvun älymystönuorisoa. Se, miksi hän ei ollut tulenkantaja, lienee ollut liian korkea ikä, liian kova oikeistolaisuus ja liian suuri ahkeruus: kaikki aika, mikä opiskelusta jäi, kului työhön Etsivässä keskuspoliisissa.

    Tällä toisaalta ei ole mitään tekemistä Rovaniemen jätkän patsaan kanssa. Se on olennaisesti ottaen kolonialistinen ilmiö: muistomerkki niille rivityöläisille, joiden työ integroi Lapin osaksi kapitalistista maailmantaloutta. Siinä mielessä se ei eroa mitenkään amerikkalaisista uudisraivaajamuistomerkeistä tai venäläisistä Siperian valtausta muistavista patsaista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lienee kuitenkin tarkoittanut mentaliteettia. Ei joku "nuoruutensa ihanteille uskollisena pysynyt" henkisesti kovakauluksinen kappisaapas (tämäkin metafora) olisi niitä ensimmäisen tasavallan "hylkiöitä" pyrkinyt teoillaan integroimaan yhteiskunnan täysivaltaisiksi jäseniksi - ja siinä onnistunutkin.

      (Lopuksi pakollinen "mea culpa" siitä, että tälla palstalla tällaisia kirjoittaa.)

      Poista
    2. Kekkosta pidetään yleensä opportunistina. En silti menisi sanomaan, etteikö hän olisi pysynyt nuoruutensa ihanteille uskollisena. AKS, jonka aktiivi Kekkonen oli, piti jo hyvin varhain välttämättömänä, että kansa yhdistyy idän uhkaa vastaan. Se, että Kekkonen otti 1960-luvulla enemmistökommunistit hallitukseen sitoen heidät samalla demokratiaan, oli tämän aatteen ilmaus. Itse näkisin, että Kekkonen ajoi johdonmukaisesti kolmea aatetta: yhteistä isänmaata, suomalaisuutta ja omaa valtaansa, menettelytavat ajan mukaan valiten.

      Poista
  4. Ei liity päivän teemaan mutta aikaisempiin. Päivän uutisiin kuuluu, että Iso-Britannia saattaa olla hajoamassa. Putin ei ole koskaan antanut Isolle-Britannialle ja Yhdysvalloille anteeksi sitä, että muinainen Neuvostoliitto hajosi. Niinpä hän on auttanut molemmissa maissa valtaan sätkynukkensa, tavoitteena, että Iso-Britannia ja Yhdysvallat hajoavat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei liity päivän uutisiin, mutta Yrjö Rautio kirjoitti Hesarissa mainiosti, miten media on kohdellut Trumpia liian silkkihansikkain.

      Rautio kirjoitti osuvasti myös useamman tämän blogin kommentoijan syyllisyydestä.

      Poista
    2. Yrjö Rautio on kommunisti. Kommunistien jorinat ovat hyvin epäilyttäviä aina. Koluminissaan Rautio teurastaa itse luomiaan olkinukkeja ikäänkuin hän ymmärtäisi ja tietäisi jotain USA:n kummallisesta järjestelmästä.

      Poista
    3. Toipila on kypäräpappi. Kypäräpappien jorinat ovat hyvin epäilyttäviä aina. Kommentissaan Toipila teurastaa itse luomiaan olkinukkeja ikäänkuin hän ymmärtäisi ja tietäisi jotain yhtään mistään.

      Poista
    4. Kansallissosialisti Matias K. Toipila täyttää nyt itse Yrjö Rautioksi nimeämäänsä olkinukkea omilla mädillä pehkuillaan.

      Poista
    5. On rumaa antaa lähimmäisistä vääriä todistuksia.

      Poista
    6. On rumaa leikkiä marttyyriä.

      Poista
    7. Heh, oppi-isä ja esikuva Trump ei juuri muuta teekään kuin rumaa ja väärää.

      Poista
    8. Toipila: ”Yrjö Rautio on kommunisti.”
      Raution ’kommunismi’ näyttää kyllä olevan hyvinkin viisasta, sivistynyttä ja kannatettavaa.

      Poista
    9. "On rumaa antaa lähimmäisistä vääriä todistuksia"
      Kuten juuri annoit Rautiosta. Jos Rautio on kommunisti, olet sinä natsi.

      Poista
    10. Mitenkä niin "Jos Rautio on kommunisti"?

      Omien sanojensa mukaa Yrjö Rautio on kirjoittanut mm Suomen kommunistisen puolueen Skp:n viimeiseksi jäänyt puolueohjelman.

      Poista
    11. Tietääkseni, entisaikaan, Rautio oli Kansan Uutisten päätoimittaja ja "aleniuslainen" sosialisti eli ei SKP:n jäsen ollenkaan. Kommunistisen puolueen ohjelma (olikos niitä tällä hetkellä kaksi vai kolme?) lienee kirjoitettu uusiksi useasti niiden aikojen jälkeen.

      Poista
    12. Neuvostoliiton romahduksen aikoihin toimittaja, ajattelija, kirjailija Eero Silvasti nasahti aforistisesti mm. näin: "Kommunismi seisoo samalla kynnyksellä kuin jokainen kirkko vuorollaan: pitäisikö astua uutena miehenä ulos maailmaan vai vetäytyä fraaseja mumisten takaisin tyhjään kirkkoon."

      Yrjö Raution valinta on ollut jo kauan kirjoitustensa kautta nähtävillä: järkeili aikansa, käänsi takkinsa eikä vetäytynyt pyhättöihin mumisemaan.

      Miksi ihminen ei saisi kohennella asenteitaan tiedon kasvaessa?

      Toipilaatkin voisivat/saisivat jos hoksaisivat, kuinka kulutettujen harhaoppien jakeista tietojaan "päivittelevät".

      Poista
  5. Kyse taitaa olla Helsingin Sanomien yrityksestä olla samaan aikaan myyvä ja mietiskelevä, aatoksia ja aatteita tarjoava. Nuo esseet sanomalehdessä: merkillistä aivojuoksentelua ja kuten sanoit, asioiden yhdistelyä vailla harkintaa. Myös sanomalehden itseriittoisuudessa kylpevät omat toimittajat esittelevät näppäriä narsismiin perustuvia huomioitaan: mitä minulle tapahtui ja mitä MINÄ siitä kaikesta ajattelin - kelpaavat ani harvoin elämänohjeiksi. Yksi kaameimmista esseistä koko sivun leveydeltä otsikoituna miltei leveili: "Minusta tuli feministi, kun äitini melkein raiskattiin". Halua saada ymmärrystä ja näkyvyyttä, melkein-tapahtuneella.

    VastaaPoista
  6. Niin, tuo samainen nainen TV:ssä on ennenkin pariin otteeseen kummeksuen minuakin ihastuttanut. Hän on saanut nuorena paljon virikkeitä ja vapautta, -muistaakseni sanoi näin. Ei se kansakouluaikana puritaanisessa perheessä olisi onnistunut vaan haihattelijaksi hupakoksi olisi avaruuspurjeideoistaan leimattu ja nujerrettu.

    VastaaPoista
  7. Oma kokemus on kilpa-ampumisen harjoitusten makuuasennon 200 pistettä, talvella. Sain kokeillakseni kilpa-asetta. Kohdistuksen jälkeen homma oli helpon tuntuista, hittolainen kun oli diopteritähtäimet ja etupainoinen vekotin.. kylläpä Toz-17 oli silti kätevämpi varistenvaarantaja. No, lämmitetystä kopista vieraileva valmennettava kilpahlö turmeli tauluni muka vahingossa ehkä siksi etten ollut oikea valmennettava, sanoi jotain sen tapaistakin.

    Kateus on keskivahva motivaatio, kuten vaikkapa 30 pros. viina on mieto viina mutta väkevä viini. En silti osta sitä, eikä se ole ainakaan neroutta mutta savusilakoita ostan aina kun niitä jossain myydään, norjalaista evämakkaraa en osta. Siinä voi olla jotain järkeä?

    VastaaPoista
  8. Intellektuelli on siinä mielessä ongelmallinen tehtävä, ettei siihen voi valmistua oppilaitoksesta. Intellektuelliksi pääsee vain siten, että muut ihmiset, erityisesti mediassa työskentelevät, ottavat yhteyttä ja pyytävät keskusteluohjelmiiin, paneeleihin, kirjahankkeisiin ja kolumnistiksi. Tai soittavat ja pyytävät lausuntoa juttuun. Se, ketkä ovat intellektuelleja tai kuinka paljon heitä on, ei siis ole näiden ihmisten itsensä vika. Pitää olla sen oloinen ihminen, että media-alalla pidetään älykkäänä.

    Viimeisinä vuosikymmeninä on tapahtunut iso muutos, jota on kommentoitu liian vähän. Toimittajat itse ovat ottaneet intellektuellien paikkaa. Lehdissä on enemmän pitkiä esseitä ja kolumneja toimittajilta, keskusteluohjelmissa on toimittajia, ja toimittajat taitavat julkaista kirjojakin enemmän kuin ennen. Tämä on sikäli luonnollista, että toimittajat vaikuttavat vahvasti itse siihen, kenestä tulee intellektuelli ja tietysti helposti tunnistavat oman ammattiryhmän osaamisen.

    Tarvitaanko sittenkään yleisintellektuelleja? Suomessa on nykyään paljon akateemisesti päteviä asiantuntijoita, jotka osaavat ilmaista itseään selkeästi eivätkä ujostele julkisuudessa. Näitä ihmisiä on paljon enemmän kuin 25 saati 50 vuotta sitten. On paljon helpompi löytää asiantuntija (eikä siis yleisintellektuelli) sanomaan jotain julkisuuteen.

    Oletteko muuten huomanneet, että kun joku puhuu julkisuudessa asiasta, josta ei tiedä juuri mitään, se on kovin useasti mies? Ilmeisesti kulttuurimme innostaa edelleen nimenomaan miehiä ajattelemaan, että heillä on jatkuvasti kiinnostavaa sanottavaa.

    VastaaPoista
  9. Täydentäisin renesanssin jälkeisiä taiteilijoita listaan esimerkiksi Albrecht Dürer ja Leonardo da Vinci. Molemmat tekivät tavattoman herkkiä luonnekuvauksia aikalaisistaan. Dürer teki sen piirroksillaan ja kaiverruksillaan uraauurtavia kuvia äidistään ja myös omakuvia. Da Vinci teki useilla tekniikoilla freskoista maalauksiin äärimmäisen kauniita teoksia joissa kuvastui aikansa ihmiset sekä myös klassiset hahmot joilla ei aikalaisvastinetta ollut. Molempia pitäisin neroina kaiken kaikkiaan.

    Minuakin aina huvittaa aivan valtavasti kun YLE:n ja HS:n toimittajat aloittavat bloginsa tai juttunsa tai muun kertomuksensa sanalla "minä". Ja sitä sitten piisaakin pitkin juttua kun hän kertoo miltä "minusta" tuntui ja mitä "minä" sitten tein jne. Huvittavaa vaikkei yleensäkään ole tarkoitettu huvitukseksi. Vaikea ymmärtää ketä se kiinnostaa. Lisäksi, kovin monet toimittajat paljastavat heikon yleistietämyksen joka ei meikäläiselläkään tosiaan mikään korkea tietysti ole, mutta silti kykenen sen näkemään. Pahimpia kohtia ovat "tiedepalstat" joissa vilisee väärinkäsityksiä, vääriä nimityksiä kyseessä oleville asioille, karmeita suuruusluokkavirheitä, vääriä yksiköitä fysikaalisille suureille jne. Ei sellaisia voi lukea ärtymättä koska siinä kampitetaan sellaista lukijaa joka aidosti on kiinnostunut asioista.

    VastaaPoista
  10. Mihin intellektuelleja oikeasti tarvittaisiin. Ei mihinkään. Aika on jo ajanut saivartelun ja omahyväisyyden ohi.
    Viimeisin intellektuelli jonka muistan myi 300 000 eurolla Suomen hallitukselle ja Kataiselle jonkin intellektuallisen teoksen jolloin ainoa hyöty oli itse intellektuellin löytyminen alushousuisillaan ja rivouksia huudellen juovuspäissään kadulta.
    Moniko suomalainen intellektuelli kirjoitti mitään negatiivista Suomen ja Neuvostoliiton välisistä suhteista, arvostellen samalla myös Kekkosen toimintaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tällaista tapausta en muista vaan sellaisen, joka maksoi 700.000 euroa. Pääministeri Jyrki katainen junaili filosofi Pekka Himaselle jonkinlaisen tulevaisuustutkimusraportin laatimisen. Rahoittajina olivat Suomen Akatemia, Sitra ja Tekes. Kaikenlaiseen sitä suostutaankin, kun vaatijana on pääministeri.

      Poista
    2. "Moniko suomalainen intellektuelli kirjoitti mitään negatiivista Suomen ja Neuvostoliiton välisistä suhteista, arvostellen samalla myös Kekkosen toimintaa."
      Olisiko pitänyt? Mitä hyötyä siitä olisi ollut? Oliko Kekkosen toiminta jotenkin huonoa, kun ottaa huomioon vaihtoehdot? Oliko kansan enemmistö väärässä kun valitsi miehen pressaksi kerta toisensa jälkeen?

      "Suomettumisajasta" levitetään nykyään kummallisia käsityksiä. Suoritin asevelvollisuuteni vuonna 1973, suomettumisajan huipulla. Koko tapahtuman aikana ei ollut pienintäkään epäselvyyttä siitä mistä suunnasta tulevaa hyökkäystä vastaan valmistauduttiin.

      Poista
    3. "Oliko Kekkosen toiminta jotenkin huonoa, kun ottaa huomioon vaihtoehdot?"

      Kekkonen loi itse sisäpiirinsä kanssa vaikeita ja olemattomia vaihtoehdottomuuksia. Suomella olisi ollut valtava määrä muunlaisia vaihtoehtoja käytössään, mutta juuri kukaan ei uskaltanut niitä esittää, huomatessaan kuinka kävi muille vaihtoehtojen esittäjille.
      Itse olin armeijassa 1972 Vekaranjärvellä, ja silloinkin huomasin kummallisia käsityksiä.
      Rukissa taisin esittää kysymyksen että mit vit me talvella sotilaina metsässä rämmimme kun venäläisillä on helikopterit ja näkevät meidät pimeässä... ei olisi pitänyt kysyä.

      Poista
    4. "Rukissa taisin esittää kysymyksen että mit vit me talvella sotilaina metsässä rämmimme kun venäläisillä on helikopterit ja näkevät meidät pimeässä... ei olisi pitänyt kysyä."
      Eikö siellä rukissa opetettukaan että ne helikopterit ammutaan alas rynnäkkökivääreillä? :)

      Poista
    5. Rynkyt annettiin meille vuoden 1972 lopulla. Sitä ennen pystykorvat ja stenit. Voi kun oli loistavaa aikaa...

      Poista
  11. En ole intellektuelli ja siksi surettaa kun kuulemma maailmankauppaa käydään nyt enemmän Euroilla kuin US-Dollareilla.

    Joku intellektuelli voisi löytää tästä teoreettisia hyviä puolia, mutta en osaa kyllä löytää yhtäkään hyvää asiaa tästä muutoksesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Epäilen että 1970-lukulainen vasemmistolaisuus joka oli sokeaa kumartelua Neuvostoliiton suuntaan ja samalla oman maan pettämistä, pohjautuikin. itse asiassa kyseisten henkilöiden tavattomaan NL:n pelkoon.

      Poista
    2. Nyt trumpetistioikeistomme harrastaa vastaavaa tai pahempaa sokeaa kumartelua Yhdysvaltoja kohtaan.

      Poista
    3. Millaisten lasien läpi Stenlund muistelee 70-lukua?

      Suomi on painavien reaalipoliittisten syiden vuoksi joutunut myötäilemään sekä natseja että kommunisteja, mutta on väärin väittää että enemmistö Suomen oikeistosta olisi tukenut Hitleriä tai että enemmistö Suomen vasemmistosta olisi tukenut Neuvostoliittoa.

      Taistolaiset toki kumarsivat itään, mutta he olivat vähemmistö kommunisteistakin. Sen sijaan kumartelua harrasti muun muassa osa kepulaisista. Oikeistossakin oltiin huolissaan, että kauppa vaarantuu kun lentopalloilijan notkeus idän suuntaan ei riitä.

      Vasemmiston neuvostomyönteisyys näyttää olevan yleinen olkinukke tietyissä piireissä.

      Poista
    4. "Millaisten lasien läp"
      Mitä sanoin koski vasemmistoa ylipäänsä ja siinä porukassa oli kovin vähän sellaisia jotka eivät olleet rähmällään. Muista puolueista hyvin monet olivat samalla tavalla rähmällään enkä näe vähintäkään syytä puolustaa heitä, tehkööt itse jos kokevat tarpeelliseksi.

      Sensijaan pointtini jonka hukkasit oli psykologinen tausta sanottuun toimintaan eli se on minun teoriani ja sitä voi tietenkin kritisoida ja esittää parempia.

      Poista
  12. Janne Saarikiven nimi sentään mainittiin, mutta ajatuksenkulultaan ja/tai eleiltään vilkas tekniikan tohtori ja tuleva eläinlääketieteen lisensiaatti jäi varmaan muillekin lukijoille tuntemattomaksi. Jonkin verran vaivaa nähden kyseisen henkilön ehkä selvittää, mutta senkin ajan voisi ehkä käyttää toisinkin.

    Sama tietysti koskee lopussa kerrotun anekdootin juristia, mutta siinä nimen puuttumisesta ei ole kiusaa kuin jokseenkin tarpeettomalle uteliaisuudelle.

    VastaaPoista
  13. Toimittajat, Jälkiviisaat, historian kovat, mutta kalutut hahmot... Ei, ei. Mistä sitä I:tä löytyisi. Suurin toivein tartun Tieteessä tapahtuu -lehden tuoreimpaan numeroon. Nyt alkoi seikkailu! Mutta mitä: emeritusprofessori toisensa perään jorisee ja muistelee. Jaakko Numminen kertoo Jaakko Nummisesta.

    VastaaPoista
  14. Paha maailmassa on eliittiin kuuluvien tuhoavan älyn työtä, miesten ja miehimysten. Hyvän ovat saaneet aikaan hyvät ihmiset, maan hiljaiset.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Osuvasti murjaistu. Minäkään miehenä en arvosta korkealle miehiksi muuttuvia eliittinaisia eli miehettäriä enkä miesten synnyttämiä feikkikirjoittajattaria eli miehimyksiä.

      Poista
  15. Saarikivi saattoi hienotunteisuussyistä jättää mainitsematta, että Suomen hyvin järjestäytynyt demokratia hiipuu sitä mukaa, kun islamisaatio valtaa alaa täällä Suomessa. Järjettömän itsetuhoinen humanismi ei kykene puolustautumaan barbaarista hyväksikäyttöä ja väkivaltaa vastaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lässyn sun lässyn...

      Poista
    2. Älä nyt höperehdi. Missä sitä islamisaatiota muka näet.

      Todellinen pääasiallinen kehityskulku on, että islamilaisistakin maista tulleet maahanmuuttajat tapaavat maallistua ja sopeutua yhteiskuntamme arvoihin, kun heille annetaan siihen mahdollisuudet.

      Poista
    3. Toipila se jaksaa laukata kuin hevonen laput silmillä.

      Poista
    4. Äskettäin Ruotsiin perustetun islamistisen puolueen puoluesihteeri uhkaa väkivallalla ja sanoo puolueensa julistavan sisällissodan, mikäli ruotsidemokraatit nousevat valtaan.

      Poista
    5. "Todellinen pääasiallinen kehityskulku on, että islamilaisistakin maista tulleet maahanmuuttajat tapaavat maallistua ja sopeutua yhteiskuntamme arvoihin, kun heille annetaan siihen mahdollisuudet."

      Tämä on mielenkiintoinen uusi tieto. Jopa kansainvälisesti: Ruotsi, Ranska, Saksa, UK, ...

      Poista
    6. Helsingin Itäkeskuksessa sen kyllä näkee... Se on nimenomaan ihmisistä kiinni että esim. öljyvaltio Irak on aivan erilainen valtio kuin öljyvaltio Norja. Jostain syystä naiivit ihmiset kuvittelevat, että ihmiset olisivat samanlaisia kaikkialla.

      Poista
    7. Suomen nopeimmin kasvava "uskonto" on kyllä uskonnottomuus. Eivät Suomen tataarit ja muut muslimit ehdi lisääntyä samaa tahtia.

      Poista
    8. Puhe "islamisaatiosta" on puhdasta rasismia. Matias K. Toipilalle jokainen islamin uskoa tunnustava on vastuussa kaikesta pahasta mitä joku muslimi on joskus tehnyt.

      Viimeksi ei vastausta kuulunut siihen miten tämä "muslimiongelma" pitäisi ratkaista. Saisit myös kertoa miten ratkaistaan suomalaisongelma Suomessa ja Ruotsissa. Molemmissa on suomea äidinkielenään puhuvissa paljon enemmän rikollisia kuin ruotsia puhuvissa.

      Poista
    9. Muslimeilla esiintyy varsin korostunutta luottamuksen/ymmärryksen/myötätunnon puutetta nimenomaan uskomattomiin, ei niinkään muita uskontoja harjoittavia kohtaan.

      Poista
    10. "Viimeksi ei vastausta kuulunut siihen miten tämä "muslimiongelma" pitäisi ratkaista."

      Kerroin kyllä aivan selvästi sen ratkaisun: Ei oteta enää lisää haittamaahanmuuttoa sisään.

      Tämä sisältää sen, että vähennetään vetovoimatekijöitä ja säädetään maahanmuuttopolitikkaa nyt alkuun edes Tanskan tasalle. Tai Viron.

      Mikä tässä on vaikea ymmärtää?

      Ruotsin ex-pääministeri Göran Persson (demari) tutnuu olevan varsin samoilla linjoilla kanssani (jostakin syystä esim. HS ja Yle eivät tainneet tuotakaan uutoisoida):

      https://www.suomenuutiset.fi/ruotsin-ex-paaministeri-vaatii-rajoja-maahanmuutolle-ja-karenssia-uusruotsalaisten-etuuksille-tanne-on-voinut-tulla-kuka-hyvansa-ja-se-on-kestamatonta/

      Poista
  16. Suomessa on intellektuellin perikuvana ollut hapannaamainen keski-ikäinen mies. Donneria en ainakaan pidä intellektuellina enkä ole ihan varma Haavikosta ja Paasilinnastakaan. Sen sijaan Tuomas Nevanlinna, Juha Siltanen ja Leea Klemola ovat intellektuelleja. Intellektuellina pidän henkilöä, joka osaa kyseenalaistaa vallitsevat näkemykset ja perustella kantansa kiinnostavasti. Mielestäni intellektuelli myös elää siten, että hän tekee ainakin jossain määrin hankalia ja epäsuosittuja (ympäristön kritisoimia) valintoja elämässään, kuten esim. ei käytä älypuhelinta tai ei osallistu some-elämään. Epäsuositut elämänvalinnat asemoivat henkilön tilanteeseen, josta näkökulma asioihin poikkeaa valtavirrasta. Täten se(kin) ruokkii poikkeavia näkemyksiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei jatkuva periaatteellinen vastaannillittäminen ja marginaaliin linnoittautuminen tee ihmisestä intellektuaalia. Jäpäkyöränä joka asiassa olevat saavat jäädä omiin liemiinsä hautumaan.

      Älypuhelimista taas-voisin kuvitella, että kun kirjoitustaito keksittiin, kyllä löytyi niitä, joiden mielestä ihan turhaa tuollainen, kyllä suullinen kertomataito on se oikean intellektuellin mitta.

      Jos vastakkain ovat ne, jotka luovat, ymmärtävät ja osaavat käyttää uusia mahdollisuuksia ja ne, jotka juuttuvat aikoinaan oppimiinsa ilmaisumuotoihin, kyllä pidän yleisesti ensinmainittuja fiksumpina.

      Poista
    2. "Intellektuellina pidän henkilöä, joka osaa kyseenalaistaa vallitsevat näkemykset ja perustella kantansa kiinnostavasti."

      Mielestäni juuri näin. Kyseenalaistaminen on ehkäpä kaiken A ja O. Ilman kyseenalaistamista edes tiede ei kehity.
      Mutta uskaltavatko kaikki julkisesti kyseenalaistaa? Akateemisessa maailmassa tutkimusrahat, apurahat jäävät helposti saamatta kun kyseenalaistetaan vallitsevia, myös poliittisia, käytäntöjä. Myös akateemiset piirit sulkevat toisinajattelijan helposti pois piireistään.

      Poista
  17. Myrsky juomalasissa jota joku käytti pimeydessä pottana.

    VastaaPoista
  18. Intellektuellin arvovalta palautunee Ranskan ancien régimen aikaan, jolloin valistusfilosofit ottivat suuria riskejä kertoakseen totuuden. Intellektuellin vaikutusvaltaa todisti sittemmin Dreyfus-juttu, jonka selviämiseen Émile Zolan vankeustuomioita uhmaava siviilirohkeus vaikutti ratkaisevasti. Roman Polanskin mestariteoksessa J’accuse Zolaa esittää André Macron.

    VastaaPoista
  19. "Moniko suomalainen intellektuelli kirjoitti mitään negatiivista Suomen ja Neuvostoliiton välisistä suhteista, arvostellen samalla myös Kekkosen toimintaa."

    Ainakin E. Paasilinna. Montakin kertaa.

    VastaaPoista