Jukka Kemppinen, fil. tohtori, kirjailija, s. 1944, eläkkeellä. Johtava tutkija, professori, hovioikeudenneuvos, korkeimman oikeuden esittelijä, asianajaja. Runokokoelmia, tietokirjoja, suomennoksia, tuhansia artikkeleita, radio-ohjelmia. ym. Blogilla on joka päivä ainakin 3000 lukijaa, yli 120 000 kuukaudessa, vuodesta 2005 yli 10 miljoonaa. Palkintoja; Suomen Kulttuurirahaston Eminentia-apuraha 2017 tieteellistä ja taiteellista elämäntyötä koskevaan työskentelyyn.
Sivun näyttöjä yhteensä
6. lokakuuta 2006
Suomennoksia surusta
I
Haavan lehdet levottomat, sydän
levoton, mieli. Eivät
tyrehdy silmät, sydämet.
II
Talo tuulessa, syntymättömät
häähuone ja hevonen, varsa
joka vetäisi meidän yhteen.
III
Suru orastaa pitkänä sydämessä,
sen kammioissa ja kyljessä. Sinun onnesi tähden
hylkiö on hylätty.
IV
Kohennan hiillosta ja suruni
leimahtaa. Olet etäällä, toisen luona,
paremman kuin minun tuleni.
V
Te kuvittelette, että minä laulan ilosta.
Laulan kiviä painoksi suruille
sydämen kaivoon. Ääneni on yksin.
VI
Käteen jäi sinusta vain nauha. Lähdit
ja minut sokaisi silmien sade. Kohtaat
kerjurin. Anna leipä. Se olen edelleen minä.
VII
Tiesin olevani sinulle ruma,
petettävä, vähäpätöinen. Mieleni
kahahti, kun jo syleilit toista.
VIII
En enää säästele. Silmissä ja silmien alla
on surmatun väri. Kaksi on aika
kahlehtinut, kolmas kahleitta kuollut.
IX
Vaununi maksoivat hopeaa, vaunuhevonen
kultaa. Ei sovi kyytiin vaskirahan varainen,
ei sovi enää.
X
Vaunut vaivoin maassa
ja hevonen soi kuin lintu. Suitsissa mies,
jonka kaltaista ei tule, ei joka naisen naimalla.
XI
Sanoit, tulet mutta menit
palaamattomiin.
Minulle jäi elinkautinen elämänrangaistus.
Jukka Kemppinen
* * *
Tarkkaavainen lukija näkee, mistä teksteistä nämä suomennokset on tehty.
Olen yritttänyt ratkaista kansanlaulun lyhyen muodon ongelmaa. Se ei ole impressio, tuokiokuva, vaan siinä on se sama kiteytys kuin itäisissä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ai niin, näinkin. Hurjaa.
VastaaPoistaTuokiokuvista en tiedä, mutta talo on ilmiselvästi Knuuttilanraitilta Voltista.
VastaaPoistaEpätarkkaavainen lukija ilmoittautuu. Kiinnostaisi tietää kenen runoja olet suomentanut.
VastaaPoistaEntäs se punainen pohjalaistalo?
Ad Anita Konkka:
VastaaPoistaKaikki ovat eteläpohjalaisia kansanlaujluja,tunnetuimmasta päästä - Suru, Eikä ne haavan lehdet lakkaa, Luullahan jotta on lysti olla...
Ad Löfgren:
VastaaPoistaTotta perkeles.
Se talo on purettu Kauhavan Niemessä Ylikylässä Hirvijoen korvalla), jossa Järviluoma ja Kuula merkitsoivät muistiin järkyttävän määrän nyt kuuluisia lauluja.
Talvela on levyttänyt näitä paljon, joskin mielestäni Hynninen on pohjalaisissa lauluissa parempi. Talvela on vahvimmillaan itäisemmissä lauluissa, joista olisi mukava nähdä haikuversioita. Näistä: On suuri sun rantas autius, Silloin minä itkin, Karjalan kunnailla, Järven rannalla, Ai kuinka kauniilta kuuluupi, Jos voisin laulaa kuin lintu voi, Läksin minä kesäyönä käymään. Tulisiko erilaista kuin pohjalaisista lauluista?
VastaaPoistaAd Jarvelainen:
VastaaPoistaOn minulla aika kattava kokoelma kansanlaulua sanoina, nuotteina, levyinä. Erikoisuus: nuori G. Suovanen on hiljan levyttänyt Madetojan mestarillisesti sovittamat Viisi pohjalaista kansanlaulua.
Ja sitten ovat vanhat tekijät, joista Matti Lehtinen jaj Kim Borg ovat minulle kovin mieleen - Borg otti ja levytti yksinpä Härmän häät.
Ensimmäiseksi tulevat kuitenkin aina mieleeni kuoroversiot, koska olen todella vauvasta varttunut niitä erilaisten vahvennettujen kvartettien laulaessa, meillä kun oli niin suuret tilat, että mahtui harjoittelemaan. Ja lopuksi arameijaan menon kynnyksellä Jussi-kuoron Ensti Pohjolan ja myös isäni johdolla pitämät konsertit.Minulla on Jorma Hynnisen sana siitä, että kuoro oli 60-luvulla tavattoman hyvä - Jorma lauloi jonkin kerran solistina.
Olen jutellut Talvelan kanssa näistä, enkä tiedä mahtoiko hänellä olla karjalaispoikana lukkarinrakkautta suuntaan tai toiseen. Hynninen on Leppävirralta.
Täytyy rehlehtierata asiaa. Itäinen kansanlaulu on modernimpaa ja usein balladimaisempaa. Pohjalaisissa minuun vetoaa modaalisuus jonka kuulee eräänlaisena arkaaisuutena. Ja virsisävelmien läheisyys. Koraalit eivä ole kaukanan edes raa'immista tappelulauluista.
Paremmasta Härmästä kotoosin olevana omistan kasetin "Härmälääsiä kansanlauluja"(äänitetty joskus 80-luvulla).
VastaaPoistaKoskettavin esitys on Ida Sofia Palmun, 91, tulkinta aina niin ajakohtaisesta aiheesta (ulkomuistista):
Heilani se on juamaripoika
Heilani mun se on juamaripoika
Se on toren totta ja totta
Heilani mun se on juamaripoika
ja se on toren totta.
Mutta mistäpä niitä juamattomia
tähän aikhan ottaa ja ottaa
ja mistäpä niitä juamattomia
tähän aikhan ottaa.
Hienoja muunnelmia.
VastaaPoistaViittan sivulleni...
VastaaPoistaUpeeta.
VastaaPoistaKommentti kommenttiin
VastaaPoistaOn suuri sun rantas autius -runo on Koskenniemen kirjoittama, ja se lauletaan lapualaisen kansansävelmän nuotilla. Ei siis ole itäinen.