Lehtikolumnien ja joidenkin televisio-ohjelmien kova juttu on nykyisin haukkuminen.Mitä kovempi haukku, sitä parempi juttu.
En pidä siitä.
Se ei merkitse, etten sitä joskus tekisi.
Aamutelevisiossa Ritva Santavuori kertoi äsken, miten pikaisessa uudistamisen tarpeessa ovat pakkolunastuslaki ja rakennuslaki. Puhe oli Espoon häätötapauksesta.
Televisio on mainio väline. Nuo molemmat lait on kumottu, 1996 ja 1999. Uusien lakien nimet ovat maankäyttö- ja rakennuslaki ja lunastuslaki.
En usko että minkäänlaista oikaisua tulee tai sellaisen tarvetta tunnetaan.
Televisouutisissa luvattiin pari päivää sitten, että korkeimman oikeude presidentti Koskelo haukkuu hallitusta. Kuuntelin silmä kovana ja sain selvän, mistä oli kysymys. Niin sanottu Nikkarisen erikoinen - tuomarien palkat ja oikeuslaitoksen budjetti. Perusteluna vaatimuksille käytetään perinteisesti joko tuomareiden riippumattomuutta tai kansalaisten oikeussuojaa. Nyt käytettiin jälkimmäistä.
Jos joku sanoo, että paljon rahaa valuu joutavaan nyppimiseen, siihen vastataan, että oikeusvaltiossa kirpun kokoiset asiat on tutkittava suurennuslasilla monen hengen porukalla.
Suomessa julkisen viran haltijoiden ei tarvitse osata esiintyä. Koskeloltakan puheenpito ei suju. Ärähtelevä puhetapa yhdistettynä sokkeloisiin sanontoihin on kaiku hyvin kaukaa menneisyydestä. Jos se ei ole asianomaisen tarkoitus, asiaa voisi opiskella.
Meillä on esimerkkejä ongelmallisista puhujista, jotka ovat oppineet - esimerkiksi Tarja Halonen. On esimerkkejä hyvistä puhujista, jotka osaavat säilyttää virka-arvokkuuden, kuten esimerkiksi oikeuskansleri Nikula. Juristikunnassa esimerkiksi Pirko-Liisa Haarmann ja Aulis Aarnio ovat kuuluisia hyvästä esiintymisestään, joka tarkoittaa taitoa selvittää vaikeitakin asioita niin että kuulijat ymmärtävät, ja esittää perusteluja niin että kuulijat vakuuttuvat.
Asiaan kuuluu, ettei puhuja pakota kuulijaa suotta puolustuskannalle. Jos haluaa vaikuttaa esimerkiksi valtioneuvostoon, ei varmaankaan ole hyvä ajatus mennä haukkumaan valtioneuvostoa. Ellei sitten ole Kekkonen. Onneksi harva on.
Ja on jumalansuosimia luonnonlahjakkuuksia, kuten kokoomuspuolueen nuori Katainen, jonka ulosanti on niin mainio, että hupsutkin kannanotot kuulostavat viisailta. Ja on liian hyviä puhujia, niin kuin Esko Aho.
Presidentti Koskelo alkoi askarruttaa minua jo nuorena jäsenenä ollessaan eriävällä mielipiteellään tekijänoikeusjutussa KKO 2003:88, jossa joku oli petkuttanut firmoja ostamaan tietokoneohjelmien päivitystuotteita aitoina ja lisäksi sormeillut niin sanottuja lisenssisopimuksia tavalla, joka antoi syyttäjälle aiheen puhua petoksesta ja väärennyksestä.
Hän piti rangaistavana teoksen levittämisenä sitä, että asianomainen huiputti muut tekemään luvallisiksi luulemiaan kappaleita ohjelmista.
Tämä levittämiskäsitteen tulkinta oli jotain täysin uutta. Niin sanottu piratismi on aina katsottu luvattomaksi kappaleiden valmistamiseksi.
Nyt tuo kummallinen tulkinta on sitten isosti pöydällä, kun alemmat oikeudet ottavat kantaa vertaisverkkoihin ja vastaaviin. Kysymys osallisuudesta tekijänoikeusrikokseen on erittäin vaikea.
En ole varma, vieläkö "Kemppisen pontikkatehdas-sääntö" on oikea - mainitsemassani Korkeimman oikeuden ratkaisussa nykyisen presidentin mielipide jäi tosin vähemmistöön. Esittämäni tulkinta on vanha ja perinteinen: peltiseppää ei voi tuomita pontikankeitosta, vaikka hän valmistaisi tilauksesta pillejä ja putkia ja arvaisi, mihin tarkoitukseen niitä aiotaan käyttää.
Vastaavasti olen päätellyt, että henkilö tai taho, joka järjestää toisille tilaisuuden esimerkiksi hankkia maksutta ja luvattomasti suojattuja teoksia, ei ole ainakaan ensimmäisenä vastuussa siitä, mitä toiset tekevät.
Yhdysvalloissa tämä contributory or auxiliary infringment on jo lisännyt juristien ansiotuloja merkittävästi.
Eivätkä ne ole olleet pieniä ennenkään.
Kirjallisuudessa on jo otettu kantaa tähän avunantokysymykseen:
VastaaPoistaAri Koivumaa: Johdatus tekijänoikeuden perusteisiin erityisesti informaatioteknologian näkökulmasta, kohta 9.1., sivu 54:
Tekijänoikeusrikoksiin sovelletaan tavanomaisia säännöksiä osallisuudesta ja avunannosta. Jos teko tehdään yhdessä, on kukin vastuussa omalta osaltaan rikoksen tekijänä.
Avunannosta tuomitaan puolestaan se, joka on tahallaan edistänyt rikosta neuvolla, toimella tai kehotuksella. Avunanto voi tulla kyseeseen vain tekijänoikeusrikokseen liittyen, sillä tekijänoikeusrikkomus alittaa rikoslaissa säädetyn rangaistusminimin.
Nyt tässä julkisuuteen tulleessa Finreactor tapauksessa tuomittiin avunannosta rikkomukseen. Olisiko syytä haukkua?
Mainitsemassasi Finreactor-jutussa ihmetyttää se helppous, jolla oikeus seilaa kohti Amerikkaa. Ei lain kirjainta noin vain pitäisi voida sivuuttaa. Kun Suomen laki ei tunne avunantoa tekijänoikeusrikkomukseen eikä varsinkaan korvausvastuuta välillisistä vahingoista, olisi tuota karkaamista voinut vähän perustella.
VastaaPoistaEn omista kotikonettamme, mutta internet-yhteyden laskut tulevat minun nimelläni. Pääasiallisia käyttäjiä on neljä, joista kaksi ja piakkoin kolme on iältään rikosoikeudellisen vastuun piirissä. Mitä sanon jos sisään marssii poliisi ja syyttää vaimoani tekijänoikeus- tms. rikoksista? Mistä kannattaa Kemppisen opin mukaan olla tietoinen?
Sitä ihmettelee usein jälkeenpäin miten kiinnostuneena kuuntelee turhanpäiväistä tekstiä hyvän puhujan/esiintyjän esittämänä.
VastaaPoistaHyvä kirjaileva- "haukkuja" on harvemmin (liian harvoin) osoittautunut hyväksi puhujaksi.
(Poika Nikula tosin osoittanut luonnollisia lahjoja molempiin.)
Kumpi on sitten enemmän myötäsyntyistä, kirjoittamisen vai puhumisen taito,en osaa sanoa. Onko tämä "muna vai kana" ongelma?
Itselleni tarjottiin jonkinlaista "rauhantuomarin" virkaa, sovittelijan viittaa tietyttyjen ryhmien välisiin ymmmärtämättömyyksiin, niin että riidat voitaisiin välttää ennen kuin ne ovat oikeusjuttuja, mutta en katsonut siihen omien kykyjeni riittävän, mutta itketti sekin että tarjosivat.
VastaaPoistaMutta joissakin paikoissa olisi hyvä, että olisi sellaisia kyläpäälliköitä, jotka voisivat sovitella riitoja, olla yhteydessä viranomaisiin ja muihin instansseihin ilman virallista asemaa, ilman muuta tunnustusta kuin se, mikä osa puolilta tulee, joka sitten voisi kääntää toisille sitä, mitä on tarkoitettu, kun on sanottu, ja mitä on sanottu, kun tarkoitettu.
"Asiaan kuuluu, ettei puhuja pakota kuulijaa suotta puolustuskannalle. Jos haluaa vaikuttaa esimerkiksi valtioneuvostoon, ei varmaankaan ole hyvä ajatus mennä haukkumaan valtioneuvostoa. Ellei sitten ole Kekkonen. Onneksi harva on."
VastaaPoistaTässä Kemppisessä on ytyä. Parempiin tuloksiin pääsee rohkaisemalla kuin haukkumalla.
Moni on joutunut pienenä osasena kokemaan yrityskaupan seuraukset. Mukava ja motivoitunut yksityisyrittäjyyden perikuva pienyhtiö on myyty eläköitymisen vuoksi montakertaa suuremmalle.
Entisen aikaan vakaa kansanmiesjohtaja tervehti palkollisiaan niinkuin ihmisille puhutaan, ja jos ei oltu aiemmin tavattu niin esitteli itsensä.
Nyt kävellään sisälle ja haukutaan alkajaiseksi kaikki pystyyn, vähän niin kuin alokkaita puhutellaan intissä. Sitten siirrytään asiaan ja saadaan jotakin aikaiseksi mikäli arvovallasta on hitustakaan jäljellä.
Toisaalta ei kai pidä mennä sellaiseen hommaan jossa tietää saavansa vamman sielulleen? Sen voisi ehkä välttää rohkaisemalla valitsijaa uudistumaan aikansa mukana?
Ad omnia:
VastaaPoistaAvunanto rikkomukseen on outo ratkaisu - rajaa ei tosin ole laissa, vaan säännön mukaan avunannosta ei voida tuomita ns. politiarikkomuksista tai niihin verrattivista teoista. Poikkeuksetta kuitenkin katsotaan, että pelkällä sakolla rangaistava teko, kuten tekijänoikeusrikkomus, on sellainen.
Koivumaan teksti on suoraan rikoslain 5 luvusta. Ongelma on sitten tulkinta - muodollisobjektiivinen, aineellisobjektiivinen vai kokonaisharkintaan perustuva.
Irtautuminen täytäntöönpanotoimeen osallistumisesta alkoi prejudikaatilla 1974. Henkilö, joka istuu kahvilassa valmiina soittamaan puhelimeen, jos "kytät ovat liikkeellä", näyttäisi jäävän rankaisematta. Jos hän on ollut lisäksi mukana suunnittelemassa keikkaa, hän taitaa olla avunantaja.
Rajankäynti on joskus murhajutuissa dramaattinen ja hyvin vaikea. Yllytys on yksi osallisuuden muodoista.
Kirjassani "Digitaaliongelma" (2005) olen sivunnut tätä ongelmaa ja päätynyt siihen, että abstraktisissa rikoksissa, kuten talousrikoksissa ja juuri tekijänoikeusrikoksissa, kriteerit puuttuvat.
Juuri tämän takia arvostelen blogissani vuoden 2003 jutussa lausuttua - tuomioistuin voisi avunantoa miettiessään vähintäänkin ottaa huomioon eron teoksen levittämisen ja teoskappaleen valmistamisen välillä - toisaalta siis teoksen, toisaalta teoskappaleen.
Avuntoantosäännös on tärkeä hyvitys- ja korvausvelvollisten piirin kannalta.
Välineen - tietokoneen - omistaminen ei tietenkään riitä osallisuuteen, kuten ei auton omistaminen perheenjäsenen rattijuopumukseen.
En sano tässä enempää, sillä tänään oli puhetta, että joutuisin laatimaan Turun jutussa asiantuntijalausunnon juuri osallisuuskysymyksestä.
Ad Anonymous:
VastaaPoistaKyllä puhumisen taito on synnynnäisempää - ihmisillä on suuret erot herkkyydessä toisten "ruumiin kielelle" ja tunnetilojen muuttumiselle.
Kirjoittaminen on - sen tiedän - valitettavan vaikeaa, mutta johonkin määrään opittavissa.
Esko Aho ei ole puhuja eikä mikään, jos häntä vertaa muutamaan pikkuserkkuunsa, joilla sitten toisaalta on selkäranka.
VastaaPoistaOlen ollut kuulemassa, kun eräs heistä esitti Casablancan monologina, vaihtaen murretta roolihenkilön mukaan.
Pohjalaista puhuva Ingrid Bergman ja savoksi haastava Peter Lorre aiheuttivat naurukrampin.
j
Näitten puhujien väliset riidat ovat olleetkin sitten juhlavaa kuunneltavaa jota asiaan tarkemmin tuntemattomat ovat kuunnelleet leukaansa pidellen.
Pontikkapannusta ilotaloon.
VastaaPoistaOn erikseen säädetty rangaistavaksi huoneen pitäminen haureuden harjoittamista varten. Eikös nämä mainiot jakelukanavat vain pahimmillaan olekin tekijänoikeuden ilotaloja. Mutta nullum crimen sine lege. Pykäliä peliin, jos halutaan toimia sivistyneesti.