Reilun kaupan jalkapallo

Amerikkalaiset eivät innostu futiksesta, koska he eivät halua antaa rahoja FIFA:n ja sen sisarjärjestön haltuun.

Urheilu on merkittävin osa harmaata liiketoimintaa. Läpinäkyvyys puuttuu kauttaaltaan. Kansainvälisten "omistajien" rahankäyttö, palkkiopolitiikka, hinnoittellu, verojen maksu ja osallistuminen yleiskuluihin ovat kaikki lievästi sanoen epäselviä kysymyksiä.

Jalkapallobisneksen rahallinen arvo tekee liitosta yhden maailman suurimmista liikeyrityksistä.

Oletettavasti jalkapalloyleisö jättää nyt Saksaan enemmän rahaa kuin valtio kuluttaa turvallisuuteen ja järjestykseen. Luultavasti urheilupaikat ovat tervettä liiketoimintaan, mutta hiukan epäilen sitä.

Poliittisesti urheilu kuuluu kulttuurin rinnalla poliittisen järjestelmän lapsipuoliin, johon osoitetaan heikommat ministerit ja niukin hallintokoneisto. Suomessa nämä kaksi kuuluvat kirkollisasiainministeriölle, jonka nykyinen nimi on opetusministeriö.

Ainoa jossain määrin kynnelle kykenevä neuvottelukumppani on YLE, jonka kehitys viime aikoina on ollut rohkaisevaa. Hurmaannuin mainoksesta, joka on AA-parodia. YLE hakkaa läpi ajatusta julkisen, yleisen palvelun televisiosta ja radiosta. Yksi tämän toiminnan vihollisia on kaupallinen, läpinäkymätön ammattiurheilu.

Ilmiö on hyvin läheistä sukua tekijänoikeusalan ongelmille. Niissä on syntynyt OS eli avomen koodin ja avoimen sisällön perinne. Urheilussa ja massaviihteessä kehitys näyttää päinvastaiselta.

En tunne vastauksia ongelmiin. Haluan vain nalkuttaa.

Reilun kaupan päivittäistavarat (banaanit, kahvi jne.) menestyvät.

Onko olemassa reilun kaupan jalkapalloa?

Henkilökohtaisesti en ole fani, en penkkiurheilija enkä asiantuntija. Ranska-Brasilia-ottelu oli sitli mielestäni vuoden tai viime vuosien suuria kohokohtia, televisiosta katsottuna kuin musiikkia tai ehkä balettia. Zinadine Zidane kilpailee silmissäni kuvana nähtynä tittelistä "maailman sympaattisin ihminen". Olen samaa mieltä nuoremman poikani kanssa, että tämä kabyli eli berberi on mielikuvien tasolla upea miehen ihannekuva.

Lisäksi olen hitusen hämmentynyt. Kerron joskus oudoista retkistäni kouluvuosina. Eräänä kesänä liftasin Kauhavalta Marseilleen ja takaisin. Minulla oli siellä kirjeenvaihtokaveri seudulla, joka vilisi näitä ZZ:n heimoveljiä. Hän itse ei ollut tietenkään edes syntynyt, mutta jalkapallo oli. Vuosi oli 1961.