Pianisti Marc-André Hamelin on mainittu viime aikoina useita kertoja, hän joka soittaa verrattomasti Godowskyn ylivaikeita kappaleita.Asiayhteys on sana. Proust siirtyi "maanpakoon riemukaaren tuolle puolen" kuolemaan, koska pankki levittäytyi Boulevard Haussmanin kiinteistössä, jossa hänen kotinsa oli aina ollut. Hän kuoli rue Hamelinilla. Celeste, joka hänkin julkaisi sitten muistelmia herra Proustista, juoksi kadulle ja huusi: "Marcel kuolee!"
Proust katosi tuntemattomalla tavalla 17.11.1922. Ehkä Riemukaaren alle pari viikkoa myöhemmin sytytetty tuntemattoman sotilaan muistoa kunnioittava ikuinen tuli oli tarkoitettu hänelle, mutta voi olla, että se kuitenkin liittyi voitettuun sotaan, joka osoittautui tappioksi.
Hänelle myönnettiin kuoltuaan kolme kirjallisuuden Nobel-palkintoa, yksi nimellä Henri Bergson 1927 ("rakas serkkuni" - mon cher cousin), toinen 1929 nimellä Thomas Mann romaanin musiikillisesti eli näennäisesti haihtuvien rakenteiden selvittäjänä, ja kolmas 1937 nimellä Roger Martin du Gard ihmisryhmien syvien ristiriitojen kuvaamisesta. Häntä kaksi vuotta vanhempi Gide, joka oli hänen toimittajansa ja ymmärtäjänsä kustannusliikkeessä, sai odottaa Nobeliaan vuoteen 1947.
Jérôme Prieur (Proust Fantôme, 2006) epäilee, että Picasso ja Braque, joiden kanssa Proust istui Jean Cocteaun ehdotukesta, houkutelivat hänet muuttamaan salaa Yhdysvaltoihin, jossa hän antoi anteeksi elokuvalle ja osallistui Chaplinin "Kaupungin valojen" käsikirjoituksen laatimiseen. Tämä vaikuttaa uskottavalta.
"Me kuolemme niin etäällä todellisuudesta, jota emme ymmärrä."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti