aikamiespoika (vasta vähän yli 70 v.) vastarannalla. Olli (5 v.) kiinnitti Laurin tietokoneen kaikki johdot ja huoautti ystävällisesti, että kun hän ei itse asiassa saa vielä lukea, hän ei tiedä, onko Caps Lock päällä, mutta kokeilemalla siitä saa selvän.Tunnen kieltäättä olevani kuin G Bodoni Umbert Econ uudessa romaanissa "The Mysterious Flame of Queen Loana". Annan täten Ecolle paljon anteeksi. En ole koskaan aivan vilpittömästi pitänyt hänen romaaneistaan enkä edes hänen esseistään.
Olen joutunut kääntämään takkini monessa asiassa, viimeksi Italo Calvinon. Olin pitänyt häntä vain taitavana, kunnes essee "Litterature machine" sai minut toisiin ajatuksiin ja tietysti ne kuusi kirjoitusta tulevalle vuosisadalla.
Myös Eco on niin tavattoman älykäs että se häiritsee minua kovin. Kun ei tässä iässä enää helposti rakastu, ihmiset jotka ovat paljon älykkäämpiä, eivät tunnu samalla tavalla hurmaavilta kuin kuikat tai ne 31 muikkua, jotka söin eilen Savonlinnan kalakioskissa sillan poskessa paahtavassa helteessä.
Econ kirjan päähenkilö on menettänyt tunnemuistinsa sairauskohtauksen vuoksi ja muistaa vain lukemansa - paljon.
Olen samaa mieltä: jotta voisi todella silmin vettyvin kuulla kuikan tai naapurin miehen huhuilua, täytyy muistaa edelliset kesät ja edelliset huhuilut.
Se on sama ero kuin käsin sähköttämisessä ja Chaconnen soittamisessa. Morsettaa voi merki tai kirjaimen kerrallaan, soittaa ei, vaan soittaja (ja kuulija) soittaa joka sävelellä koko kappaletta eli tietää, mistä tullaan ja mihin ollaan menossa.
En haluaisi olla mihinkään menossa, vaan tässä vain.
Econ romaanin idea vaikuttaa liki samalta kuin John Searlen "Kiinalaisen huoneen" ongelma - vai?
VastaaPoistaTakinkääntäminen näyttää olevan väistämätöntä, mutta onhan kyseessä edelleen se "sama" takki..?