Kommentoijan kysyä Jacques Prèvertin Deux escargots eli kaksi etanaa matkalla hautajaisiin löytyy kuvan levyltä, Arja Saijonmaa, Bon jour mon coeur. Ja levy löytyy Spotifystä. Sävel on tietysti Kosman ja suomennos on minun.
Samalla levyllä ovat Muistathan, Barbara (Rappelle-toi, Barbara) ja Kuolleet lehdet. Mielestäni mukana on muitakin hauskoja kappaleita.
Arjaa säestää Stockholms Barockensemble eli Tukholman barokkiyhtye, johtajana Ulf Björlin, joka oli myös sovittanut kappaleet. Levy perustuu Helsingin Juhalaviikkojen konserttiin 1975.
Käsikirjoitukset ovat kateissa.
Sanojen kirjoittaminen levyltä tietenkin onnistuu, mutta teettää työtä. Onko vapaaehtoista? Vai täytyykö minun?
Huomautan että tekstin julkaisemiseen tarvittaisiin lupa, jota ei ole. Tunnustan joskus jullkaisseeni runosuomennoksia omin luvin eli rikkoneeni tekijänoikeutta.
Tekisi mieli.
Tekisi myös mieli laittaa Apollinaire (Alcools) tähän blogiin. Apollinaire on vapaa, ja kirja ilmestyi Otavalta vuosikymmeniä sitten.
Täytyy vähän miettiä. Mutta ensin täytyy käydä kaupassa. Eilen kävin ostamassa kaksi kallista (179,00) ulkoista Teran SSD-levyä, koska olen kopioimassa varmaan talteen juuri näitä blogeja kommentteineen. Ne ovat tietenkin tallessa jo, vuodesta 2005, mutta huomasin velttoilleeni vuoden.
Tämäkin osio on siis talletettuna Kansalliskirjastoon Kemppisen kokoelmana, joka tarkoittaa ulkoista kovalevyä, mutta siinä on sitten mm. yli 20 000 valokuvaa, isäni ja äitini aineistot jne.
It's difficult to find well-informed people on this subject, however,
VastaaPoistayou seem like you know what you're talking about! Thanks
Meta. Metafysiikka. Luonnon tuolla puolen. Tai sen ytimessä. Siru. Tai koukerot sirulla kuin riimissä. Puukonkärjellä petäjän runkoon tai kivellä kiveen raaputetut kirjaimet, Alphabet sanoisi valtiosääntömme se osa.
VastaaPoistaFacebook kutsuu jäsenelimiään latinaksi oculus ja horizon. Mitä tekevätkään teletapit connect seuranpitopiirissään. Petyin pikkasen. Olin odottanut kryptoakin. Julkirahaa nykyisen ja ikiaikaisen salarahan sijaan.
Ensin, mutta ihan äsken oli syntyä Libra sitten Diem. Ja kun kolmas kerta toden sanoo, niin termi ja sisältö klassista Ciceroa ja Periklestä tai muuta vapahtajaa. Ei raskasta markkaeuroppalaista. Ennemminkin yuania -vaikka Xi.
Tällainen ei konfutselle heti kelvannut vaikka Jack Ma olisi ilmaiseksi antanut. Ilmainen ei käynyt New Yorkiin -vielä syksyllä 2019. Ehtineekö kelvatakaan vai selättävätkö hiiliteletappitieteilijät järjen moraalitajun ja elämän paremmuudessaan. Uskoisin että stablecoinina tulee, se on = wanhat valuutat ja uudet arvopaperi lume/lumo arvot olisi se stable ainakin aluun. Siis perintöoikeus eli -luonnollisuus pätisi. Olisi sen vapaaoikeuden vaa´an vastapaino.
Vapauttahan se sitten olisi tai Vaasanlinnaa. Suomessa oli ilmainen Sana voimassa vielä Riitun aikana. Mutta, rautatiekö, toi vallesmannin ? Riitu koki karata alta pois Amerikkaan, mutta Hermanni tuli väliin. Vallesmannin asemiesten puristuksessa äidin perhe hajotettiin ja isän ja pojankin melkein. Riitu tiivisti järjestelijänsä "heillä oli voima ja laki puolelleen". Jokohan sen koura irtoaisi -kun jo gravitaationkin sieltä metarahan puolelta edes valituille.
Kauniimman mielikuvituksen soinnutellessa klassista maailmaa oli sitten vaikka kristillisvalistuksellisin silmää pakenevin piirroin. Jännästi asia on päivänpolitiikkaa. Odota pahinta.Jukka Sjöstedt
Rappelle-toi, Barbara tapaisten laulujen suomentaminen on varsin haasteellista ellei suorastaan mahdotonta hommaa. Ainakin niin, että kumpikaan, musiikki ja tekstin sisältö eivät kärsi. Tässä laulussa on pitkä, läpisävelletty teksti ja melodiassa pitkiä fraaseja ja paljon sanoja.
VastaaPoistaSiinä missä alkukieli soljuu Yves Montand´n laulamana pehmeästi kuin ranskalainen maitokahvi, suomenkieli rikkoo melodian linjan jo ensimmäisessä tahdissa sanaan muistako. Sanan viimeinen lyhyt vokaali ja melodian pitkä nuotti eivät toimi yhdessä.
Erkki Ainamon suomennoksessa ilmaisu muistathan istuu melodiaan mutta muuten taitaa alkutekstistä olla jäljellä vain sade.
Tarvitaan kompromisseja, ja ainakin muusikon korva kestää kompromissin helpommin tekstissä kuin että tehdään väkivaltaa musiikille.
Tässä esimerkissä molempien, sekä tekstin että musiikin ominaispaino on niin suuri, että täydellinen lopputulos on ehkä mahdoton.
Kevyemmässä materiaalissa voidaan joskus täydellisyys saavuttaa panemalla koko biisi uuteen uskoon.
Loistava esimerkki on Petula Clark esittämä Beautiful in the rain ja Fredin Kolmatta linjaa takaisin. Sama sävellys, kaksi täysin erilaista sovitusta ja tekstiä. Molemmat aivan nappisuorituksia.
Lajin suurin mestari oli tietenkin J.S.Bach. huippuesimerkkeinä Jouluoratorio ja rempsakka juhannuskantaatti Freue dich, erlöste Schar BWV 30.
Alkuperäisessä kyse ei ole edes kysymyksestä vaan käskystä:
PoistaMuista Barbara.
Ei se ole käsky vaan toive tai kehotus. "Muistappas Barbara" sopii rytmiin muttei henkeen.
PoistaKiitoksia. Otan selvää kun saan oman etanaversion lähivuosina valmiiksi. Huono siitä tulee mutta on hauskaa leikkiä jotain mitä ei ole koskaan ennen tehnyt. Koulussa ei runoja käännelty.
VastaaPoista