Tyrkytys

Tämänkin jutun kuva on viimeksi mainitusta Sarjakuvat-kirjasta. Maininnan aiheita on kaksi.

Syytän sokeasti noudatettua tekijänoikeutta siitä, että skannaaminen on niin hankalaa ja sen tulokset ovat niin huonoja.

Eilen panin juttuun linkin Kansalliskirjaston kokoelmaan. Heillä on ulkoinen kovalevyni.

Ehkä te kommentoijat olette hyvinkin selvillä siitä, että tähän blogiin lähettämänne, verkossa julkaissut kommentit ovat ikiajoiksi kunniapaikalla Kansalliskirjastossa eli siinä kauniilla kupolilla ja Helsingin ylivoimaisesti upeimmalla julkisella tilalla (pääsali) varustetussa talossa Suurkirkon eli tuomiokirkon vieressä.

Rehellisesti puhuen en ole itse näkemässä, pidetäänkö kovalevystä huolta. Tämän päivän tietoni mukaan nyt olisi korkea aika siirtää koko roska SSD-levylle. Minulla on kotona jo. Tuotemerkki on Lexar. Vähän se oli kallis, jotain 250 euroa. Arvattavasti viiden vuoden kuluttua tallennusalusta on jokin muu. Digitaalinen tallenne ei liioin tosiaankaan kilpaile Jokilaaksojen kulttuurien raaputettujen ruukunsirpaleiden kanssa, joiden teksti säilyy kevyet viisi tuhatta vuotta erämaan hiekassa.

SSD-tarkoittaa ”solid state” eli ei liikkuvia osia. Käyttäjä näkee, että taskukirjan kokoinen ja sitä hiukan painavampi teratavun levy on nyt korvautunut 8 x 11 sentin palikalla, joka mahtuu ainakin minun paitani rintataskuun.

Lisäksi se on merkittävän paljon nopeampi kuin tavallisimmin ostetut. Teksti menee aina pieneen tilaan ja on äkkiä kopioitu. Mutta minulla on tallessa elokuvia ja ylpeyteni 183 gigatavua musiikkia eli koko elämänaikainen oma kokoelmani ja paikallinen ja Espoon kirjasto, klassinen musiikki ja jazz, vuosien kuluessa käsityönä kopioitu.

Tuo voi kuulostaa oudolta, mutta mitäs sanotte siitä, että erään kirjaston kokoelmista minulla on Fischer-Dieskaun ja Gerald Mooren nuoruutensa parhaina päivinä levyttämä Schubertin kaikki laulut käsittävä äänitys. Muistaakseni siinä oli CD-levyjä noin 40 kappaletta. Ja retropuolelta on Charlie Parkerein järkyttävän hyvin uudelleen masteroitu levytuotanto, joka nyt ei kaupassakaan paljon maksa, koska suoratoisto toimii.

Tänään jutun kuvassa on käsityönä puhdistamani versio kirjaston skannaamasta kirjan sivusta. Avaan sivun Photoshopissa, muutan sen mustavalkoiseksi ja terävöitän varovasti lisäten samalla kontrastia.

Se toinen huomautus käy ilmi kuvasta. Olen tehnyt tuon muutaman kerran eli kirjoittanut lähdeluetteloon kommentteja. Joskus hyvin harvoin sellaista näkee, ja itse pidän ajatusta palveluna lukijalle. Lähdeluettelossa voi tosiaan olla kommentti ”tämä kirja on ihan roskaa”.

Suuret fyysikot ja tähtitieteelliset taiteilijat ovat saaneet nimiinsä iskulauseen: omaperäisyyden tae – salaa lähdejulkaisut ja vaikene vaikutteista, joita olet saanut. Samaa yritin aina opettaa tohtorioppilaillenis