Kirjailija tuotteena

(Tuossa lähellä Mann asui ja riiteli sodan aikana - L.A.)

Se oli nerokkuutta, että täytettyään 18 vuotta Thomas Mann tiesi olevansa tuote. Hän eli huolellisesti rakennettu ja ylläpidetty henkilöhahmo, oli tuote. Hän myi kuuluisuutta. Muun ohella hän sitten julkaisi kirjoja ja erittäin suuren määrän kirjoituksia.

M. Reich-Ranicki eli Euroopan kriitikkojen kuningas  ei käytä sanaa ”brändi” hienossa kirjassa Thomas Mannista omiensa keskellä (Thomas Mann und die Seinen). Hän osoittaa, mikri hän oli niin merkittävä kirjallisuusmies ja tekstin ymmärtäjä.

Hän ymmärsi senkin, mikä jää melkein kaikilta lakimiehiltä käsittämättä. Brändillä eli tavaramerkillä (ja siihen nykyisin mm. henkilötietojen ja tekijänoikeuden kautta kytketyillä oikeuksilla) ei myydä jotain. Sillä ei myydä teoksia tai kirjoja tai kenkävoidetta. Brändillä myydään brändiä.  Merkkion yhtä kertakaikkinen ja kohtalokas kuin sirppi ja vasara tai hakaristi tai kallo ja sääriluut.

Merkki oli Thomas Mann – nero, saksalaisuuden henkilöitymä ja (sotavuosina) toinen Saksa eli se joka ei ole hitleriitti.

Tuekseen kirjoittaja ottaa Mannin kirjeenvaihdon, joka on järkyttävän laaja, kokonaisuudessaan julkaistu ja kommentoitu, hänen päiväkirjansa ja hänen salaiset päiväkirjansa.

Viimeksi mainitut hän kuljetti sinetöityinä Sveitsiin ja Yhdysvaltoihin ja takaisin Eurooppaan.

Asian tekee niin mielenkiintoiseksi se, että Mann oli oikeastaan millä tahansa tavalla mitaten vuosisadan merkittävimpiä kirjailijoita ja siis kielenkäyttäjänä vailla vertaa. Senhän näkee hänen romaaneistaan. Sen voi todeta myös vertaamalla romaaneja ja kirjeitä. Salaista päiväkirjaa ei uskoisi saman henkilön kirjoittajaksi. Tosin niissä on sama ongelma kuin Mannin muussakin tuotannossa. Teksti on kielellisesti ja tyylillisesti täydellistä eli siis virheetöntä ja tavattoman nautittavaa.

Se on ongelma. Yleensä kaikkein suurimpien mestariteosten tunnus on pieni roso. Jossain on vika, kuin hiushalkeama, josta näkee sisään. Täydellinen ja virheetön mestariteos on yhtä mielenkiinnoton kuin iso timantti, esimerkiksi sellainen, joita on Englannin kruunussa. Kun panee vähän pään kallelleen, ei sitä erota hyvästä lasista hiotusta jäljennöksestä.

Mann oli itsekeskeinen, omahyväinen, pitkävihainen, armoton elämän kuvaaja, jolle ei itselleen jäänyt aikaa elää. Hän vihasi omaisiaan, paitsi lapsiaan, jotka hän tunsi korkeintaan ulkonäöltä. Kustantajaansa (Fischer) hän pilkkasi armottomasti harrastelijamaisuudesta.

Ei ihme ettei kirjoja myydä. Sen jälkeen kun Erno Paasilinna ja P. Haavikko lakkasivat huutamasta pää punaisena, että turhaa ja turhaa, maailmanloppu tulee tiistaina kello kolme, kirjailijoihin on alettu suhtautua lähinnä hyväntahtoisesti, ja se on tietysti myrkkyä. 

Se ei sovi ammattiin.

Reich-Renickia (s. 1920) muuten oltiin viemässä juutalaisena Terblinkaan sukulaistensa mukana, mutta hän onnistui säästymään, oli Puolassa kommunistina sodan jälkeen, sai potkut, karkasi länteen ja päätyi Frankfurter Allgemeinen kirjallisuuspäätoimittajaksi. Melkoinen brändi, hänelläkin.