Sivun näyttöjä yhteensä

26. tammikuuta 2020

Poliittinen virka



Kannatan poliittisia virkanimityksiä. 

Paasikivi meni niin pitkälle, että miehitti myös tuomioistuinlaitoksen. Sodan jälkeen korkeimman oikeuden presidentiksi haluttiin koeäänestyksessä Y.J. Hakulinen tai Paavo Kekomäki. Äänet taisivat mennä 12 – 10. Paasikivi valitsi 1950 Toivo Tarjanteen, joka oli lunastanut paikkansa sotasyyllisyysoikeuden syyttäjänä. 

Kekkosen sylikoiria olivat ainakin Piipponen ja Hannikainen. Ensin mainittu oli etevä pyydystämään lohia. Viimeksi mainittu jäi aikakirjoihin tuomarina, jolle mikään vieras ei ollut inhimillistä.

Curt Olsson oli hyvä. Koska hän oli pankkisukua ja entinen Hankenin rehtori, hänen mukanaan tuli tietoa siitä, miten maailma tapahtuu. Rakastuin hänen tapoihinsa, kun hän kerran ja siis esittelijän kuullen kommentoi istunnossa nuorimman oikeusneuvoksen lausumaa sanomalla: olipa harvinaisen tyhmä mielipide. Arvio muuten oli, paitsi täysin tapojen vastainen, tosi ja tarpeellinen. Sen esittelijä oli luullut itseään siihen hetkeen asti eteväksi.

Olisi hyvä jos esimerkiksi Helsingin kauppatorilla olisi julkinen silppuri, johon eräät nimitetyt voisivat työntää jäsenkirjansa ja vastaavat.

Tiedän paljon esimerkkejä. On henkilöitä jotka tultuaan nimitetyiksi ovat korostetun selvästi ottaneet välimatkaa riippuvuuden lähteisiin. Sellaista en ole kuitenkaan nähnyt, että joku olisi palauttanut ajokorttinsa Trafialle. Olen kyllä esitellyt liikennerikosjutun jaostolla, jossa kenelläkään jäsenellä ei ollut ajokorttia. Olen myös esitellyt metsästysrikoksen, jossa vain yksi jäsen oli ampunut riistaeläimen, hirven, ja hänkin hävittäjälentokoneensa konekiväärillä.

Tiettävästi jo marsalkka Mannerheimin isoisä kohosi korkeaan virkaan, koska hänen tiedettiin osaavan valvoa pätevästi, etteivät suuriruhtinaskunnan virkamiehet sekaantuisi ratkaisemiinsa asioihin. 

Vaikeita asioita hoitanut pojanpoika Gustaf toimi samaan tapaan. 

Tämän blogin kommentoijat ovat kyselleet Kustaan suhtautumistaan natseihin. Vastaus on uskomaton. Hän toimi tietoisesti Suomen edun mukaisesti. Se oli sivuasia, että hän oli oppinut pitämään saksalaisia - tsarevnaa eli Hessen-Darmstadtin prinsessana syntynyttä keisarin puolisoa vaivalloisina vihollisina jo ennen Hitleriä.

Kertokaapa minulle, miksi Hitler ponnahti poikkeuksellisesti Mannerheimin syntymäpäiville Pearl Harborin ja Stalingradin väliin jäävänä kesäkuun päivänä. Paikkakin oli niin omituinen, maataistelukoneen hyvin tavoitettavissa Imatralla (Kaukopään tehtaiden luona).

Suomalaisten käsitys sodan lopputuloksesta oli tuolloin täysin selvä. Kaivopuiston työväen palloilijat r.y. kokoontui jo 30-luvun lopulla ahkerasti. Mannerheim, Wallden ja Ryti asuivat noin 50 metrin päässä toisistaan. Sen Mannerheim tiesi omasta kokemuksestaan kipeästi, että sodassa tarvitaan ennen kaikkea rikkaita ystäviä. Juoksi siellä Itäisellä puistotiellä muuten myös vanha Wallenberg, vaivoiksi asti. - Niin, sekä Ryti että Mannerheim olivat poliittisia virkanimityksiä, Ryti 35-vuotiaana Suomen Pankin pääjohtaja (edistyspuolue). 


26 kommenttia:

  1. "Vastaus on uskomaton. Hän toimi tietoisesti Suomen edun mukaisesti"

    Eli vähän niin kuin Laurilan Anttoo: Kuma kerran sen sanon.

    VastaaPoista
  2. "Tämän blogin kommentoijat ovat kyselleet Kustaan suhtautumistaan natseihin. Vastaus on uskomaton. Hän toimi tietoisesti Suomen edun mukaisesti."

    Niinpä. Vastaavalla tavalla Suomen johto piti sotien jälkeen yhteyttä itänaapurin kommunisteihin, Suomen edun mukaisesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin.

      Ja molemmissa tapauksissa vouhkaherkin osa kansasta luuli, että natsien ja kommunistien touhuissa olisi oikeasti jotakin suurta, jaloa ja kannatettavaa.

      Natsien hännystelijät ovat oikeutetun julkisen halveksuntansa jo saaneet, kommunistien hännystelijät eivät, päinvastoin osa heistä vouhkaa yhä kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.

      Poista
    2. Keitä kommunistien hännystelijät meillä nyt sitten tänään olisivat? En osaa yhdistää mihinkään tai kehenkään merkitykselliseen enkä tiedä mistään vouhkaamisesta. Olisiko "kulttuurineuvos" siis persu, joka käyttää käsitteitä aivan omissa merkityksissään. Eli tarkoittaa kommunistilla sellaista, joka ei kiistä ilmastonmuutosta tai ei halua eristäytyä muusta maailmasta. Valitettavaa ja vaarallista muuten, että kahdesta poliittisesta rutosta, oikeasta natsismista ja oikeasta kommunismista, vain ensin mainittu on maailmalla ja meillä nousussa. Kommunismin noususta ei muuttuneessa maailmassa mitään vaaraa nyt näy.

      Poista
    3. Joko anonyymi leikkii tyhmää tai sitten ei leiki... hmmmm, tai voihan hän olla vain nuori ja tietämätön.

      No, minäpä selitän: tarkoitin sitä hyvin laajaa kulttuuri-, yliopisto-, vaikuttaja- yms piiriä, joka 70- ja 80-luvuilla marssi punalippujen alla ja vouhkasi televisiossa sosialismin erinomaisuutta - heistä hyvä esimerkki on professori Puurunen, joka juuri pahoitti mielensä ja nosti metelin siksi, että näki yliopistossa Mannerheimin kuvan.

      Enpä usko, että hän olisi polttanut päreitään, jos olisi törmännyt siellä Leninin tai jopa Stalinin kuvaan. Mielelläni olisin kyllä väärässä.

      Nämä sen ajan isot ja pienet paukapäät, ja heitä on aivan huikean valtavasti, ovat yhä kunnioitettuja kansalaisia, ilman mitään totalitarismin leimaa. Se on yksinkertaisesti iso vääryys.

      Poista
    4. Suurin osa holokaustiin syyllisiä ja sen toteuttajistakin jatkoivat sotien jälkeen elämistään kuin mihinkään eivät olisi syyllistyneet. Kohosivat yhteiskuntien hierarkioissakin huomattavan korkeille paikoille, poliisissa, rahamaailmassa, politiikassa.... "Meidän" SS-miehetkin. Ja hakaristiliput eikun lepattavat nurkillamme.

      Vasta kommunismi ja jumala (joka kituroi vielä) on saatettu hautaan. Koska tulee kansallissosialismin vuoro?

      Poista
    5. Olennaista on tämä päivä ja tulevaisuus. Vaara näyttää nyt eri puolilla tulevan ovelien autoritaaristen johtajien suunnalta. Kommunismihan ei onneksi enää ole missään päin nousussa. Demokratia kokonaisuutena on valitettavasti laskussa.

      Poista
  3. On se vaan mielenkiintoista, että kokoomuksen moneen kertaan hienoilla nimityksillä palkitsema, ei edes varatuomari, olisi ollut puolueeton jä pätevä. Kun kierosilmäisille tarkoitetuilla laseilla katsee normaalisti näkevä, niin onnistuu varmaan tuokin epäpoliittisuuden korostaminen.

    VastaaPoista
  4. Curt Olssonko poliittinen nimitys? Ei kai nyt sentään! Eikä tiettävästi Kekkosen aikanakaan onneksi tiettävästi ollut poliittisia tuomarinimityksiä, sen jälkeisestä ajasta puhumattakaan, eikä muunkaanlaista tuomarinimitysasioihin puuttumista. Olavi Heinosen ensimmäinen nimitys kyllä oli omanlaisensa, mutta ei sekään pätevyyden kustannuksella. Antti Suvirannan vaihto työtuomioistuimen presidentistä KHO:n presidentiksi lienee ollut "manuaalinen" valinta, mutta siinäkään ei valittu poliittisesti profiloitunutta henkilöä, sitoutuneisuudesta puhumattakaan. Se mitä vainoharhaiset yksilöt netissä saarnaavat, on eri asia. Kuten se, että Pauliine Koskelo olisi ollut Halosen erityinen valinta. Ihmiset eivät ymmärrä nimitysprosessien luonnetta ja sitä, että tasavallan presidentin (käytännössä muodollinen) tuomariennimitysvalta on tarkoitettu varmistukseksi sille, ettei oikeusministeriö tai hallitus siinä välissä poikkea sille saapuneesta esityksestä. Ylimpiä oikeuksia lukuunottamatta tuomarinimitykset menevät riippumattoman tuomarinvalintalautakunnan esitysten mukaisina. KKO:n ja KHO:n jäsennimitykset taas menevät vakiintuneesti niiden omien esitysten mukaan.

    Ihan toinen juttu on, että tuomarienkin keskuudessa on nyky-Suomessa monenlaisesti yhteiskunnasta ajattelevia henkilöitä. Tämä on kuitenkin seurausta itse yhteiskuntamme muuttumisesta, ei päin vastoin. Ja hyvä niin.

    VastaaPoista
  5. Marskin syntymäpäivistä kertoo Saksan Suomen-suurlähettiläs Blücher ("Suomen kohtalonaikoja"), että myös hänet eli Ausgewärtiges Amt yllätettiin housut kintuissa ja kerrottiin salaisena asiana vain pari vuorokautta ennen tapahtumaa vierailusta ja sanottiin että asian saisi paljastaa yllätyksenä vain pari tuntia ennen saapumista. Realistisemmin hetki muutettiin pariksi tunniksi ennen koneen lähtöä Saksasta (ja silloinkin meinasi tulla torjuntaonnettomuus).

    Hitler oli romanttisesti haaveillut "telttavierailusta sotarintamalla" mutta hänelle kerrottiin, että tapaus oli jo suunniteltu valmiiksi pienelle rautatieasemalle lähelle jotakin lentokenttää -- presidentti ja hallitusherroja tulisi omalla junallaan, Marskilla oli oma junanvaununsa ja saksalaiset kentsut tulisivat koneillaan.

    Hitler tuli ja Mannerheim ylenkatsoi hänet hyviä tapoja noudattaen, jota Hitler tuskin omakehultaan edes noteerasi. Hitler edelleen harhakuvitteli jatkavansa valloitusretkeä kesän operaatioilla, jotka mukana ollut Keitel ehkä aavistikin vaikeiksi ja Mannerheim tiesi pään lyömisenä venäjän aroon: tämä oli ollut selvää jo edellisenä jouluna. Huoltoreitit olivat liian pitkiä. Hitlerin asiana taisi olla yllyttää Mannerheim käymään Leningradin kimppuun. Tämä ei Mannerheimille tullut kuuloonkaan, tappiot olivat olleet jo muutenkin liian suuret.

    Mutta Blücheriä vierailu visotti. Hänet ja ulkoministeriö oli jätetty täysin huomionosoituksitta ja puheenvuoroitta suomalaisten nähden, eikä Ribbentroppia oltu otettu mukaan millään tavalla. Näin Ribbentroppista tehtiin se paha poliisi tulevaisuutta ajatellen (ja näytettiin, missä todellinen valta asusti). Koko vierailun ideaa luonnehtii äkkipikaisuus ja improvisatorisuus, Hitlerin perusominaisuudet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen samat lukenut ja varmasti asia hyvin pitkälti juuri niin olikin. Blücher kuitenkin oli hieman valkopesijä teoksessaan, se ei jää huomaamatta edes nykyaikana. Oman roolinsa hän putsasi aika tarkoin kaikissa kohdin ettei jää mitään tahroja vaikkei ilmeisesti natsi ollutkaan. Sinänsä kertomansa faktat olivat pitäviä minun käsittääkseni.

      En tiedä mikä oli tarkalleen hänen osuutensa myöhemmin paljastuneeseen natsikullan salakuljetusjupakkaan jossa huikean suuri kultaerä koetettiin ilmeisesti hänen poikansa avulla toimittaa turvaan. Asia on minulle vielä epäselvä.

      Poista
    2. Blücherin muistelmien on syytä suhtautua tietyllä kriittisyydellä. Totuudenrakkaus ei ole hänen vahvimpia piirteitään.

      Hyllyssäni on Blücherin ammatilliseksi testamentikseen tarkoittama "Todellinen diplomaatti". Teos on viihdyttävä, mutta sen esimerkit hyvästä diplomatiasta ovat räikeän epärehellisiä. Esimerkiksi sanomalehdistö ja diplomatian suhteista Blücher ottaa hypoteettisen tapauksen ministerin murhasta autoon heitetyllä pinnoilla ja kuvaa, miten diplomaatti ja sanomalehti raportoisivat samasta tapauksesta. Saksalaisen diplomaatin raportti päättyy: "Maiden hyviin suhteisiin tapaus ei vaikuta, koska ne perustuvat asiallisella perusteilla, eivät henkilökohtaiselle kiintymykselle."

      Todellisuudessa esimerkki on konkreettinen tapaus: erään turkkilaisen ministerin murha. Blücher oli ollut Saksan lähetystön yhdysmies murhan toteuttaneeseen puolueeseen päin, joten hän oli todennäköisesti murhahankkeesta tietoinen. Ja 40 vuotta jälkikäteen mies kehtaa esittää tapauksen esimerkkinä kiihkottomasta raportoinnista! Koko kirja on samanluonteinen.

      Poista
  6. Kerrotaan ,että Hitler tuli usuttamaan hyökkäykseen Leningradia vastaan . Talvelalta pyydettiin samaa Hitlerin päämajassa ,samoihin aikoihin.

    VastaaPoista
  7. Vaimo tuli toisesta huoneesta kysymään, että mitä täällä itseksesi naurat. Sanoin, että esimerkiksi tätä kun Kemppinen kertoo tuomarista, jolle mikään vieras ei ollut inhimillistä.

    Todettiin siinä, että ovat perustaneet ihan puolueita tuolle maailmankatsomukselle.

    VastaaPoista
  8. Auschwitzin vuosipäivästä jaksetaan eräissäkin aviiseissa kohkata. Ei tällä palstalla semmoisista. Väärin vapautettu. Ja sitä paitsi: kuka lähetti Kuhlmeyn ja sturm-tykit. Ei Viipurinlahti muuten olisi kestänyt. Viksu mies, loppujen lopuksi, sivistyskansaa. Alus (Suur-Suomi) lähti, mutta maine jäi.

    VastaaPoista
  9. Erfurtin päiväkirjat ovat mukavaa luettavaa. Niistä käy erinomaisesti selville se vaikutusvalta, joka saksalaisilla oli. Sitä oli paljon, mutta Erfurt ei todellakaan ollut mikään kenraalikuvernööri. Loppujen lopuksi sota oli suomalaisten omissa käsissä, ja 1942-vuodesta alkaen Erfurt itsekin alkoi vähäisen epäillä sodan lopputulosta. Samalla hänen oli pakko todeta, miten Suomen sodankäynti muuttui hiljalleen yhä passiivisemmaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Riemusodan alussa oli kuitenkin toisin. Juuri 13.6. Helsinkiin saapunut Erfurth toi viestin, jonka mukaan Hiitolan-offensiivi oli lykättävä tuonnemmaksi ja suunnattava Karjalan Armeijan koko iskuvoima hyökkäykseen Syvärille. Oli kiire suomalaisinkin voimin sulkea Leningradin ulompi piiritysrengas. Niin tehtiin, mukisematta.

      Poista
    2. Erfuthin päiväkirjoissa kerrotaan suunnitelmasta hyökätä Kantalahteen ja Leningradiin ja joukkojen vastuualueiden uudelleenjärjestelyistä tätä varten. Suomalaisille olisi tullut Sorokan valtaus ja Maaselän kannaksen sekä Äänisen ja Vienanmeren rantojen puolustus. Saksalle Kannas ja Syvärin rintama Vytergaan tai Syvärin mutkaan saakka. Kysymys oli rautateiden kapasiteetista joukkojen siirtoa varten. Noihin aikoihin Mannerheim antoi määräyksen Uuksu-Mäkriä -radan rakentamiseksi.( 110 km, valmistui huhtik. 1943) ja kenttäradasta Muurmannin radasta (Pajusuo) Latvaan Äänisen rantaan. Lisäksi Utin lentokenttä luovutettiin Saksalle Leningradin hyökkäystä varten ja Laatokalle tuotiin Siebel-lauttoja, jotka oli suunniteltu Englannin maihinnousua varten, ja italialaisia tykkiveneitä. Hitler saattoi mainitä näistä.

      Poista
    3. Näin se on. Jokaisen, joka kuvittelee että Suomi oli Saksan höveli ja innokas käskyläinen, kannattaa lukea Erfurtin päiväkirjat. Niistä piirtyvä kuva on hieman toisenlainen ja aika uskottava.

      Poista
    4. Tässä voidaan taas kertaalleen todeta, että Suomen armeijalla oli onneksemme Saksan suhteen vastahakoinen ylipäällikkö. Ajateltakoon, miten olisi käynyt, jos siinä olisi ollut joku Saksaan päin rähmällään oleva kentsu.

      Poista
    5. Korjaan tuota Ylä-Syvärin kenttäradan päätepistettä; ei Latva, vaan tietysti Kallio.
      Hypoteesini Aunuksen radan suhteen olisi, että se tehtiin Saksan Leningradin hyökkäystä varten. Suomi olisi voinut tehdä omat joukkojensiirtonsa Lotinanpelto-Petroskoi-Karhumäki -rataosuutta käyttäen, mutta Saksan joukot olisi pitänyt kuljettaa Suomenlahden yli Etelä-Suomen satamiin ja jotenkin Aunuksen kannakselle.
      Erfurthin päiväkirjassa kysymyksen radoista esittää OKW:n Wehrmachtin johtoesikunta. Rautkallion Ryti-päiväkirjoista löytyy Rytin ja Mannerheimin keskustelu saman suunnitelman tiimoilta, jossa kysymyksen esittää Ryti. Mannerheim vastaa, että on jo antanut määräyksen Uuksu-Mäkriä -radan rakentamisesta.
      Ei tämä vielä väittämä ole ja rata oli Suomen armeijallekin tärkeä.
      Erfurth kertoo myös, että hän sai Suomen vastauksen Sorokka- suunnitelmaan muuttumaan muodosta "Saksan vaatimuksia ei torjuta" muotoon "Saksan esitykset otetaan myönteisesti harkintaan" ja että lisättiin lause: "Kaikki suunnitelman toteuttamiseksi tarvittavat toimenpiteet aloitetaan heti."

      Poista
  10. Poliittiset virkanimitykset ja "epäpoliittiset" nimittelyt tuntuvat tunkevan lonkeronsa joka paikkaan, jos niin halutaan nähdä ja vaikkei haluttaisikaan.
    Taannoisena vuonna 20-jotain luin jutun tutkimuksesta, jossa todettiin, että huolimatta hakemuksien sisällöistä toimitusjohtajien paikkaa hakevista useinmiten valituksi näytti tulevan toimitusjohtajan näköinen henkilö, joka pääsääntöisesti tuohon aikaan vielä oli mies.
    No, nythän on tapaus Aarnion yhteydessä tullut esitellyksi poliisipäälliköistä yksi jos toinenkin...joista ainoa päällikön näköinen istuu vankilassa. Aarnio itse.
    (Blogivaeltaja)

    VastaaPoista
  11. Mikä tuossa johtajan tai päällikön näköisyydessä on poliittista?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On siinä se nykyinen läpitunkeva bisnesideologia.

      Poista
  12. Joo, ulkonäkö ajaa siellä yleensä osaamisen edelle.

    VastaaPoista