Valvokaa

Järjestettyäni kirjojani, perinpohjaisesti eläkkeelle jäätyäni, tiedän varmasti, että tekniikan ja kaupan katsaukset ovat painavia kantaa roskiin mutta muuten jokseenkin jätettä. Jäin vähän tuijottelemaan, kun jopa Manuel Castells erilaisine kumppaneineen osoittautui siinä mielessä silppuritavaraksi, etten keksi ketään, jolle sitä suosittelisin.

Olen hankkinut pojille (tytöt ovat vielä esikouluikäisiä) erilaisiksi lahjoiksi kirjoja, koska he ovat selvästi tottuneet siihen, ettei isoisältä irtoa edes selviä seteleitä, paitsi joskus.

Tieteen ja taiteen ero on juuri tämä. Kuvassa on Paul Kleen ajatuksia Sinbad merenkulkijasta. Vaikka minulla saattoi olla juuri tuokin teos nuppineulalla postikorttina seinässä ennen kuin oli edes lapsia, kyllä sekä Klee että Sinbad kestävät viisisataa tai tuhat vuotta. 

Olin eilen pitämässä sen kovasti työllistäneen luentoni henkilötiedoista ja aloitin leuhkasti sanomalla, ettei tämä ongelma ilmesynyt maailmaan Amsterdamissa 1941, kun Gestapo onnistui liian hyvän synagogan henkilörekisterin avulla löytämään kymmeniä tuhansia juutalaisia kolmessa tunnissa ja toteamaan, että esimerkiksi Anna Frankin perhe oli kateissa.

Sanoin kuulijoille, että monissa maissa henkilötietojen rekisteröinti on ensimmäisiä opittuja asioita. Jouluevankeliumi alkaa lauseella, jossa kerrotaan, miten keisari Augustukselta kävi käsky, että koko maailma  oli verolle pantava. Ei muuta kuin Betlehemiin!

Censor oli Rooman korkein virkamies 600-luvulta eKr. alkaen, joten Raamattu on väärässä väittäessään, että tämä verollepano oli ensimmäinen. Ja verollepano on kovin erikoinen nimitys puoliuskonnolliselle toimitukselle, jossa merkittiin muistiin kaikki, siis myös naiset ja lapset, ja arvioitiin koko omaisuus, siis myös padat ja pannunjalat. Siis henkilörekisteri.

Toimitus tunnetaan erittäin hyvin. Jumaluusoppineilla on harmia siitä, että Kyreniuksen maaherra-aikana Syyriassa ei ollut väestönlaskentaa. Pari vuotta myöhemmin oli, jolloin muuten Rooman juuri alkaneen keisarikunnan väkiluvuksi saatiin 4,2 miljoonaa ihmistä.

Täysin selvä tarkoitus oli myös kirjata nuoret miehet, joista sai aina tarpeellisia sotilaita. Mutta Rooman aikanaan rappeuduttua jouduttiin odottamaan vuoteen 1794 ennen kuin yleinen, kaikkia ihmisiä (myös naisia ja lapsia) koskenut asevelvollisuus (levée en masse) havaittiin giljotiiniakin tehokkaammaksi keinoksi ja tietojen keruu välttämättömäksi. Armeijoiden koko kymmenkertaistui ja johtamisen teknologia muuttui, kun jopa korpraalien oli osattava lukea, käskyjä siis. Lasten asevelvollisuuteen muuten kuului repiä kangasta luntuiksi, jollaisia tarvittiin etenkin tykin mutta myös krouvin kiväärin laukaisemiseen.

Samassa paikassa, jossa olen itsekin luennoinut, puhuu pian Shoshana Zuboff, eläkkeellä oleva Harvardin Business Schoolin professori, jonka tulkinta on suunnilleen se, ettei Trump toista äänestäjää tarvitsekaan, kun sillä on jo Google.

Tulkinta on niin sanoakseni radikaali. Zuboin kirjakaan ei ole vielä ilmestynyt, mutta Frankfurter Allgemeinessa hän selvittää näkemystään. Olemme siirtyneet lisäarvon riistämisestä valvonnan kapitalismiin, joka ei tyydy kähveltämiseen, vaan luo lisäksi ennusteita ja profiileja ohjaamaan sekä ostokäyttäytymistä että politiikkaa. Luullakseni välineenä on 5 G, joka on näinä aikoina meilläkin. Se on niin nopea puhelin- ja tablettiyhteys, että Foxin uutisia voi seurata ainan ja kaikkialla, eikä mitään YLEä edes tarvita..