Kuka kenetkin omistaa

Pari päivää sitten Etlan seminaarissa puhui Hal Varian. Vahinko että tämä meni minulta sivu suun, kun olin kipeänä. Tunnen miehen. Hän oli Berkeleyssä professorina juuri silloin kun me olimme jatkuvasti tekemisissä yliopiston kanssa. Jo silloin hänen mikrotaloustieteen oppikirjojaan käytettiin ympäri maailman.

Nyt hän on ollut kohta kymmenen vuotta Googlen pääekonomisti.

Toisaalta ehkä parempi näin. Etlan juristi näyttää myös puhuneen ”henkilötietojen omistamisesta”, joten voi olla, että tämäkin asia olisi tullut puheeksi.

Googlen markkina-arvo on tällä hetkellä 400 miljardia dollaria. Sen keskeinen liiketoiminta on mainosten myymistä hakukoneensa hakutulosten yhteyteen eli hiukan yleistäen henkilö- ja yritystietojen kauppaa eli kohdennettua markkinointia.

Henkilötietoja ei voi omistaa. Niitä ei voi luovuttaa yksinoikeudella, ei ainakaan kohteen pois sulkien. Tilanne on hiukan sama kuin tekijänoikeudessa. Julkistamatonta teosta ei voi ulosmitata eikä sellainen kuulu tekijän konkurssipesään. Sen sijaan tekijänoikeus siirtyy perintönä ja on testamentattavissa.

Suomessa etenkin Urpo Kangas on kiinnittänyt huomiota ”digitaalisen jäämistön” ongelmiin, ja syystä onkin.

Muuten, vertailun vuoksi, patentin, tavaramerkin ja mallioikeuden voi pantata ilmoittamalla asiasta rekisterin pitäjälle. Tekijänoikeudessa ei ole rekiseriä ja henkilötiedoista ei saa olla rekisteriä.

Tämä ei ole hiusten halkomista. ”Valittujen Palojen” tilaajarekisteri oli vuosikymmeniä kuumaa kauppatavaraa, jota ostettiin ja myytiin ahkerasti. Varakkaita ja arvostelukyvyttömiä ostajia osoitteineen, mikä sen hienompaa. Concert Hall harjoitti juuri samaa.

Tämän nurinkurisen ja hankalan järjestelmän syy on tekijänoikeuden ja henkilötietojen puutteellinen ja alun alkaen virheellinen määrittely.

Esimerkiksi panttaaminen edellyttää julkisvarmistusta eli joko hallinnan luovuttamista tai rekisterimerkintää (kuten kiinteistön kiinnitys). Tekijänoikeudessa ei voi olla hallintaa, koska teos on pelkkä käsite, ja teoskappale on sitten irtain esine. Teoskappale on esimerkiksi kirja, joka on painettu teoksesta.

Seuraus on sitten, ettei tekijänoikeudessa ole vilpittömän mielen suojaa. Jos myyn isoäidiltä perimäni arvokkaan kirjan roistolle N ja sitten gallerialle NN ja vien sen kirjan sinne galleriaan, roisto jää nuolemaan näppejään, ellei galleria tiennyt eikä sen pitänytkään tietää aikaisemmasta kaupasta roiston kanssa. Tämä on ns. ekstinktiivinen saanto. Jos luovutan tekijänoikeuden ensin A:lle ja sitten B:lle, vilpitön mieli ei vaikuta asiaan. Ensimmäinen kauppa pysyy.

Olisin voinut kysyä Varianilta, miten Google toimii ostettuaan kalliita henkilötietoja, kuten IP-osoitteita, ja sitten  käy ilmi, että samat oikeudet on myyty kiinalaiselle Baidulle. Euroopassa henkilötietojen myyminen ei ole kiellettyä, mutta lisensointi on tehtävä uusien säädösten johdosta kieli keskellä suuta.