Sivun näyttöjä yhteensä

19. syyskuuta 2018

Karhu hunajapurkilla



Isoja ovat isoisten rahat. Tietosuoja-askareissani tuli vastaan sellainenkin tieto, että markkinoilla olevien henkilötietojen tuntemattomalla tavalla pääomitettu arvo on tällä hetkellä (eurooppalainen) triljoona euroa.

Siinä esimerkiksi muutaman sadan miljardin suuruusluokassa käpristelevä Suomi ei paina yhtään mitään.

Sitä jäin katsomaan pitkään, kun Europarlamentti äänesti urheilutilaisuuksille tekijänoikeussuojan. Asia on kesken ja tavoitteena on direktiivi, joka muu muassa Suomen tulisi sitten erikseen säätää lakina voimaan (subsidiriateetti).

Urheilutilaisuus rinnastettaisiin siis esittävään taiteeseen ja suojattaisiin niin sanottuna lähioikeutena. 

Kauankohan urheiluseuroilta ja sitten yksittäisiltä urheilijoilta kestää tulla käsi ojossa osingolle? Pitäisikö ehdottaa, että Puolustusvoimien lippujuhlan paraatin katsomisesta olisi maksettava Teostolle? Ja sitten jumalanpalvelukseen osallistumisesta.

Logiikka on selvä. Esittävä ja luova taide kehittyivät eri tavoin ja eri aikoina. Tällä hetkellä esimerkiksi näyttelijällä on sananvalta elokuva- tai teatteriesitykseen, mutta vain omasta osuudestaan. En ole kuullut, että näyttelijä olisi tullut vaatimaan muutoksia elokuvaan siltä osin kuin hänen naamansa ei näy.

Sen voisi kyllä tehdä. Tuotantovaiheessa voisi käydä ilmi, että syntymässä on teos, joka loukkaa esiintyjän moraalisia oikeuksia esimerkiksi siveellisyyteen tai poliittiseen suuntautumiseen nähden.

Moraalisissa oikeuksissa on se poikkeuksellinen piirre, ettei niistä voi luopua tehokkaasti. 

Sitä ihmettelen, että EU:n päätäntävallan käyttäjät ovat näin pehmeää porukkaa. Urheilun puolella sellaiset organisaatiot kuin FIFA ja Olympiakomitea eivät liene varsinaisesti köyhiä ja tuen tarpeessa. 

Jos lainmuutos menee läpi, järjestäjät luultavasti keräävät urheilutilaisuuksissa katsojilta kamerat ja siis myös kännykät pois. Mutta miten on lehtiselostusten laita? Onkohan sekin lainrikkomus, että lehdessä tai verkkolehdessä kerrotaan, miten miehekkäästi toiset potkivat Messiä munille keskellä kauneinta Pariisia?

Tekijänoikeusbisneksellä on jatkuvasti käytettävissään kesyjä tekijöitä, jotka tarvittaessa kiirehtivät puolustamaan rahan keräämistä ja aloittavat aina sanomalla, että pitää heidänkin elää.

Olen ollut niin kauan mukana, että olin kuuntelemassa, millainen täystuho luvattiin Betamaxista ja VHR-nauhoittamisesta ja kuinka ahkerasti vuokravideoita varustettiin häiriöraidoilla, ja sitten nauhoille ja muille tallennusalustoille pantiin erikoismaksu.

Mutta turha surra. Ensimmäinen suuri ottelu, joka tallennettiin, oli Pariisin piiritys 1871 eli Preussi vastaan Ranska. Valokuvia otettiin ilmapalloista, ja valokuvaaminen sai arvostetun aseman tekijänoikeuslaissa, toisin kuin esimerkiksi Suomessa, jossa se rinnastettiin eräissä tapauksissa taiteeseen vasta muutamia vuosikymmeniä sitten.

12 kommenttia:

  1. No nyt se eläkeläinen Seppo Tiitinen löpertelee Kullervo Kemppisestä muistelmissaan.

    Mitä arvoisa blogisti siihen sanoo?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja Vihavainenkin laittoi blogistimme Hesarin kulta-aikojen laatukirjoittajien ryhmään.

      Poista
    2. Syystä laittoi.

      Poista
  2. Tulipa mieleen mainitusta vuodesta 1871.

    Ilouutinen: Kapitalismin vastustajien yleismaailmallisen tunnussävelmän Internationalen, Kansainvälisen, saa viime vuodesta lähtien esittää Ranskassakin tekijänoikeuskorvauksia maksamatta. Viime vuonna tuli kuluneeksi 85 vuotta De Geyterin kuolemasta. 70 vuotta + maailmansodat.

    https://en.wikibooks.org/wiki/The_Internationale/Performing_and_respecting_copyright

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kansainvälinen (Internationaali) on kuulemma maailman seksikkäin marssi.

      Kun sitä soitetaan, niin kaikki mulkut nousevat seisomaan.

      Poista
    2. Tähtilippu taitaa nykyään mennä edelle.

      Poista

  3. Velan lyhentämisestä eli kuolettamisesta lakkaaminen on sekin näiden biljoonien ja triljoonien takana. Mitä lie edessä ?

    Keisari kun pani maksuksi valtionvelkaseteliä tai paperiruplaa niin armeija marssi vatsat pulleina. Kun sama herra nostaa täräytti kamelin selkään säkin pari näitä ja toimitti kivääritehtailijalle Standerskiöldille vaikka, niin masuunit huokasivat ja moukarit iskivät. Ja Inkeroisiin nousi ensimmäinen puuhiomo.

    Usein hallitsija antoi rahat kuoletuslainana joka oli takainmaksettava. Menettely piti rahamäärää aisoissa, ja oli se rautainen talouslaki. Kulta ja hopea olivat luonnonlaki maksuvälineiden monikirjavassa joukossa.

    Keisari etuili papereineen mutta rajansa kaikella. Siksi se kuoletus eli lyhtäminen. Sitten tulisi vuoroon seuraava suosikkipatruuna.

    Keljutti se tämäkin ohinuolaisevaa ja niin alettiinkin laissez-faire hippasille Ludvig XVI toimesta. Meininki oli että huonompikin saisi yrittää. Kohta vapaus meni överiksi, mutta oppi päti. Ihan hopiatta ja kullatta voisi koittaa taas, olihan jo itsensä Ludvig XIV seuraajasijainen sallinut sen britin John Lawn (varmaan lakimiessukua) koettaa perustettavien Amerikan kolonien privilegiovakuuksilla maapankkia, ei siis jalometallisellaista. Kultaa oli niin vähän ja sekin kirkoissa, ja hopea paremmissa ruoka-astiostoissa.

    Vuoden 1789 miehet ja naiset ottivat assignaatit rahaksi ja kirkon maat kaavoitettiin kuten rovastin serkkukreivienkin ja a vot napoleonit ja bernadottet valloittivat ja jakoivat Euroopan. Suomikin pakotettiin vastahakoisen Aleksanteri I:n kurkusta alas. Vai ryitetyttiinkö se Suomi pala Kustaa IV Aadofin kurkusta ylös ?

    Tässä sitä kuitenkin kirjoitellaan. Kuka viisaammin kuka mitenkin tai minuinkin. Ja rahaa on. Juha Sipilä selvitti valtiotaseen panemista työhön. Mitä se on ? Takapakkia johan se oli tehty Versaillesissa ja Pietarissa. Sipilä tarkoittikin että Mehiläisen tase ja Pihlajalinnan.

    Valtio tulee kirjanpidon kolmannella sarakkeella eli kululaskelmalla mukaan ja avittamaan veroilla minkä jaksaa edellisiä kuten junailijoitakin ja rehtoreita markkina hoopoheikeiksi kunhan kehitys kehittyy. Se senhän se tekee.

    Tase on ihan eri maata kuin koskaan ja assignaattien painaminen eli bittaaminen keveätä kuin nurinkäännetyssä gravitaatiokentässä. 1789 1848 1871 oli hommat verissäpäin kokeiltu ja melkein toimi. Sitten muljahti kohdalleen. Tehtiin demokratia ja tehtiin LuottolaitosLaki. LL.

    Se oli isointa mihin kulttuuri koskaan ylsi.

    Tase revittiin lumpuiksi 1990 - 2000 välissä. Suomeen tuli helibor. Sveitsistä tuli BIS. Lontoosta tuli mark to market. New Yorkissa rupesi Goldman Sachs osakeyhtiöksi.

    Pankeista karkasivat omistajat. MBAat rupesivat hedgefund jengeinä ostelemaan kaiken jo rakennetun pusseihinsa. Ne ostatettiin entisille tuuliajolle irroitetuille pankeillansa. Näille kaupattiin toisten kuten Ahlströmin tehtaat ja muut tekijäin oikeudet. Myyjäkin nöyrtyi kun sai sijansa uusissa omaisuuden hallintainstituutioissa ja isoimmat ikinä kestotulot.

    Niiden on tulevaisuus nyt, ja muut instituutiot liukuvat alamäkeä. Kuten greenback dollari tai € jonka uusi painomuotti ja varomerkkaus innoittaa tonttuja kautta Otaniemien. Ja kyllä kyllä tekesistä ja akatemiasta rahankuvatuksia, vero€ja sopii hakea ja meinata isoja -kuten jo useampi ikäluokka on koulutettu tekemään. Oppineetkin kun luokkahuoneen markkina on aina kateederilla. Sinne ei riittänyt fiksuja kun piti pätevöityä, taas heidän markkinalla: Virastossa.

    En tiedä, ei kai tätäkään olisi kannattanut kirjoitella, mutta tulee lukemisten ja leffojen välissä kaikkea mieleen ja tehdyksi. Tänään alkaa R&A festari. Juhla-avauksessa Tyhjiö by Aleksi Salmenperä. Sama mies joka osasi sanoa siitä hovioikeudenjäsenestä ja mediakohu-luulottelurikoksista jotain valheet puistettelevaa. Taisi olla nimikin tosivaikea Pyhä perhe. Meillä on aikojen ohentuessa yhä etevämpiä taitelijoita vailla yleisöä.Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista
  4. Tämä kommentti saattaisi liittyä kyllä tuohon otsikkoon, muttei asiasisältöön. Käytän silti huteraa aasinsiltaa kertoakseni Saariselän eli nykyisen UK-puiston nykytilasta. Siellä nimittäin on karhun tapainen hunajapurkilla. Aluehan on suuresti joitakin kiinnostanut taloudellisessa mielessä jo kohta sodan jälkeisinä vuosina. Noin 60 vuotta sitten alueen luonteesta käytiin kova kamppailu, joka päättyi sitten siihen, että se koetetaan säilyttää luonnontilaisena. Alueen isäntä Metsähallitus kuitenkin 60-luvun puolivälistä alkaen loi sinne autiotupaverkoston. Sitä ovat kymmenet tuhannet retkeilijät hyödyntäneet. 1983 alueesta muodostettiin kansallispuisto. Lain ja asetuksen tarkoitus nähdäkseni oli kiteytettynä se, että puisto säilytetään mahdollisimman luonnontilaisena ja lähemmäksi nelos-tietä varataan suhteellisen kapea kaistale massamatkailun tarpeisiin, lähinnä Saariselän retkeilykeskus-Kiilopää akselille. Muu osa varattiin perinteisen eräkulttuurin vaalimiseen. Erityistä huomiota säännöksissä kiinnitettiin moottoriliikenteeseen. Mönkijät olivat juuri tulossa käyttöön ja niiden käyttö puiston huoltoajoissa kiellettiin. Metsähallituksen edelleen isännöimä puisto muutti käytäntöjään tekemällä järjestyssääntöön melko huomaamattoman muutoksen, jolla on valtava merkitys. Se sallii puiston oman mönkijäliikenteen. Karkeasti ottaen noin kymmenessä vuodessa Metsähallitus on luonut alueelle satojen kilometrien mittaisen mönkijätieverkoston. Nyt sitä ollaan "kestävöittämässä". Tämä Metsähallituksen käyttämä termi tarkoittaa, että tiestöä katetaan soralla. Tavoitteena lienee, että maastopyöräilykulttuuria koetetaan alueelle levittää. Tältä pohjalta ajatellen, myös siltoja on tarkoitus varmaan rakentaa. Sellainenhan valmistui hiljakkoin Luirojoen "tammen" alapuoliselle kahlaamolle. Kämppien infrastruktuuria on ryhdytty myös parantamaan, asentamalla "molokkeja" pihamaiden kulmille. Välttämättä ei mene kovin pitkää aikaa ennen kuin monen pelkäämä hotellin kylki kuvastuu Luirojärven pintaan. Jo tällä hetkellä alue on pirstoutunut peruuttamattomasti. Teiden muodostamisella on ollut niin kiire, ettei kohdalla olevia pehmeikköjä ole mitenkään vahvistettu, vaan kun ajoneuvon pyörät kertakulkemalla ovat jauhaneet kantavan pintajuuriston mudalle, niin on jouduttu siirtymään raideleveyden verran sivulle. Tällaisia mutakenttiä on puistossa kymmeniä, jotkut toistasataa metriä leveitä. Ei Metsähallituksen liikennöinti ainut vahinkoa aiheuttava ole. Oman osansa siihen antaa tämä ylitärkeä poronhoitoelinkeino. Olen koettanut käydä mielipiteen vaihtoa Metsähallituksen edustajien kanssa, mutta näkemykset ovat kovin kaukana toisistaan. He käyttävät mieluusti luonnonsuojelullisia perusteita kaikelle mitä tekevät, oli se mitä hyvänsä, aivan samaan tapaan kuin eräs valtion päämies tuossa naapurissa, joka osaa kääntää mustan valkoiseksi missä asiassa hyvänsä. Hunajapurkilla kähmivä Metsähallitus on ollut hyväoppinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Parisen viikkoa sitten Saariselältä palanneena voin yhtyä Yrjänäisen kommenttiin. Itse asiassa panin saman asian merkille ja ihmettelin, että eikö mikään laki kiellä tekemästä autolla kuljettavaa tieverkostoa pitkin ja poikin erämaita?

      Pitää mennä jo aika kauas keskuksista, jotta löytäisi edes kunnon vanhanajan polkuja. Nattasilta lähtevä vanha Ruijanpolku näytti ainakin alkupäästä kyllä sellaiselta. Päätin kävellä sen ensi kerralla.

      Niitä karmeita hökytyksiä korkealla Kaunispään rinteellä en viitsi edes mainita. Revontulilla rahat pois aaseil... ei kun aasialaisilta.

      Poista
  5. Blogissa ennustettu kehitys jo menossa. Yleisurheilun EM-kisoissa järjestysmies kielsi kuvaamisen 300 millisellä objektiivilla, ei tosin takavarikoitu.

    VastaaPoista