Pikavelkaantuminen on iso ongelma ja se näyttää iskevän heikoimpiin. Kunnia niille, jotka miettivät keinoja.
Tänään uutisissa palattiin ajatukseen maksuhäiriöiden rekisteristä, jota voisi pitää esimerkiksi verottaja.
Ajatus näyttäisi olevan tietosuoja-asetuksen vastainen tai ainakin vain taiten siihen sovitettavissa.
Voimassa oleva laki, se sama jota olen sättinyt ja nimitellyt monesti, sallii henkilön tunnistetiedon ottamisen talteen sopimuksenteon yhteydessä (6. artikla). Ensimmäisen ongelman kuitenkin aiheuttaa jo henkilötietojen säilytyksen rajoittaminen.
Tämä olisi vaikeus myös, jos perustettaisiin myönteinen luottotietorekisteri: tällä henkilöllä ei ole häiriöitä. Ja siinä olisi ongelma myös tietojen pitäminen ajan tasalla ja todenmukaisina.
Olemme antaneet sitoa itsemme eurooppalaiseen lakiin, joka selkeästi kieltää keräämästä esimerkiksi nimiä ja osoitteita muuhun kuin yksityiseen käyttöön. Mitä jäsenetukorteilla käytännössä tehtäneenkään, marketti ei saa ottaa talteen polkupyörän ostajan nimeä ja lähettää hänelle mainosta polkupyörän renkaista eikä suksien ostajalle suksivoiteista.
Ainakin toinen suurryhmä on pohtinut asiaa. Satun tietämään sen.
Vaikka etenkin pikavipit ovat ongelma, mielestäni luottotiedot, etenkin tiedot maksuhäiriöistä, ovat aivan toisen luokan kysymys kuin arkiset kulutustottumukset.
Tuossa onyksi GPDR:n ongelmista. Henkilötiedot on määritelty aivan avoimesti ja isot ja pienet asiat ovat sekamelskassa.
Minulla ei ole sen suurempia sitä vastaan, että Veho Oy, josta viimeksi ostin auton, lähettelee minulle sähköposteja uudemmista, mielenkiintoisista autoista. Sen nyt kuitenkin tiedän, etteivät nuo viestit ole lain mukaisia.
Kun ostan Adlibriksestä e-kirjan, kuten viimeksi eilen, tietokoneelleni ilmestyy välittömästi tietoja muista samankaltaisista kirjoista. Siitä suorastaan pidän. Etenkin Amazonin algoritmit ovat hyviä. Ehdotellut kirjat ovat järkeviä, joskus hyvinkin mielenkiintoisia.
Mutta luottotietojen palaminen vaikeuttaa omaa ja perheen elämää, joten niiden kanssa saisi olla tarkka. Pari vuotta sitten olin joutua perintätoimiston uhriksi, kun Espoon kaupunginkirjasto halusi 8 euroa sakkoja liian myöhään palautetuista kirjoista, ja perintäfirma oli lyönyt siihen päälle 80 euroa ”kuluja”. Järjestelmä näyttää toimivan niin, etteivät perintäfirmat ole erikoisen hanakoita vastaamaan kirjeisiin, sähköposteihin eivätkä muihin. Silloin selviydyin lupaamalla esittää sellaisen vaatimuksen oikeudenkäyntikuluista, että tuntuu. He olivat näet perimässä reippaasti enemmän kuin laki sallii.
Niin että toivottavasti oikeusministeriössä osataan olla tarkkana. Myös lainsäädännössä on vaikeuksia luvassa, etenkin Sote-uudistuksessa, jos siitä vastoin luuloani alkaisi tulla valmista.
Pikavippien osalta päästäisiin aika paljon helpommalla ilman positiivista luottotietorekisteriä säätämällä muutama prosessuaalinen pykälä
VastaaPoista1) Perintähakemusta ratkaisevan alioikeuden olisi viran puolesta tarkastettava, onko peritty velka korkonsa ja perintäkulujensa osalta laillinen.
2) Ilman vakuuksia ja asiakasta fyysisesti tapaamatta annetun lainan ylin sallittu korko laskettaisiin 10 %:iin lainan koosta riippumatta. Eli koronkiskontaa varten pitäisi nähdä asiakas fyysisesti.
3) Vakuudellista kulutusluottoa, jota ei ole myöntänyt pankki, saisi periä vain vakuudesta. Tämä estäisi panttilainoilla ketkuilua.
4) Liian suurta korkoa
tai kuluja maksuun hakeneen ammattimaisen perintätoimen harjoittajan perimä saatava katsottaisiin viran puolesta mitättömäksi. Tämä olisi hyvin tehokas keino pitää perintäkulut lain mukaisina. Velalliset eivät siihen itse kykene.
5) Mikäli myönnetty kulutusluotto oli asiakkaan ammattiin, henkisiin kykyihin ja yleisiin olouhteisiin nähden sellainen, että sen myöntämiseen sisältyy merkittävä riski luottotappiosta, ei sitä perittäisi ollenkaan. Eli vammaisille, alkoholisteille ja muille erityisryhmille ei käytännössä voisi myöntää luottoja kuin hyväntekeväisyytenä.
Nämä muutokset tappaisivat Suomesta koronkiskuritoiminnan ja purisivat myös ulkomaisiin toimijoihin, ne kun olisivat prosessilakia. EU sallii kuluttajansuojasäännökset, joten tuskinpa nämä olisivat edes EU-oikeuden vastaisia. Eikä rehellisien ihmisten talousasioita tarvitsisi koota yhteen paikkaan.
Minusta on tosi hyvä, ettei minulle saa lähettää viestejä jotka jotenkin liittyvät ostamiini tavaraoihin tai palveluksiin. Silti kaikenlaista mainosten kohdentamista näkyy minullekin tulevan. Ärsyttävää!
VastaaPoistaMyöskin esim pankkini sivuilla on paljon pankin mainoksia ja jostain ruudun reunalta saa hakea niitä palveluita joita tarvitsee. Joskus monen klikkauksen päästä. Pitäisi voida mukauttaa näyttö omiin tarpeisiinsa ja sulkea pois mainokset.
Asiahan ei minulle tietenkään kuulu enkä voi sanoa olevani aihepiirin erikoisasiantuntija mutta muistelen joissakin tilanteissa nähneeni palveluiden rekisteröitymissivuilla ruutuja, joita ruksaamalla salli/kielsi lähettämästä itsellen palveluntarjojan ja/tai yhteistyökumppaniensa kaupallisia tiedotteita. -Siis luulen että luvan perästä saa lähetellä, ilman ei. Ehkä Veho on saanut suostumuksen?
VastaaPoistaKohdistettua markkinointia harjoittava Micromedia on ollut olemassa about vuodesta 1980 asti myymässä eri perusteilla valituille henkilöryhmille osoitteellista postimainontaa. Vaikkapa paperiteollisuudessa johtavassa asemassa oleville tai yli viisivuotiaan auton merkkiä Hyrysysy haltijoille. En tiedä mitä rekisteriä automaahantuojat käyttävät varaosa- ja huoltomarkkinoinnissaan; sellaisen voi ostaa ymmärtääkseni myös Trafista. Auton myynnistä saatavat rahat ovat pennosia verrattuna sen huoltamiseen, joka tuo rahoista yli 90 prosenttia.
PoistaOttamalla käyttöön toisen suurryhmän etukortin, sen jolla plopsahtelee pallomaisia pisteitä, alkaa samalla saamaan sähköpostiinsa edullisia tarjouksia tavaroista joita näyttää eniten ostelevan. En sanoisi että asia vaivaa mutta se huvittaa -- harvoin ostan sitä samaa mutta paljon enemmän.
VastaaPoistaMitä luottoon tulee olen kauppalähimmäisten puheista ymmärtänyt että asiakkaan maksuhistoriaa jo nyt tutkitaan tasolla, maksaako hän yleensä laskunsa ajoissa vai onko rahan suhteen kverulantti.