Oikeudellista ajattelua on muutettava. Mahdollisesti se on muuttumassa omia aikojaan. Kynnys on silti korkea.
Adam Tooze on ollut aika pitkään taloushistorioitsija numero yksi koko maailmassa. Hän on brittiprofessori ja jollain ihmeen tavalla pystyy kerran toisensa jälkeen nostamaan esiin tutkittua, olemassa oleviin lähteisiin perustuvaa tietoa, ja esittämään johtopäätöksensä.
Suuren maineensa hän saavutti mullistamalla käsitykset natsi-Saksan taloudesta ja jatkoi Cambridgen kaikki odotukset ylittäneessä World History-sarjassa toisen maailmansodan taloudesta, yhteiskunnista ja kulttuureista.
Juuri kun kiivaimmat ehtivät ajatella: aina sotaa, markkinoille iskee tutkimus vuoden 2008 talouskriisistä eli globalisaation tuhoista. Hän selvittää kysymystä, miksi tämä Lehmanin pankin kaatumisesta alkanut talouskriisi kesti ainakin kymmenen vuotta ja millä tavoin muun muassa Trump ja Putin (ja Kiina) ovat tuon kriisin tuotteita.
Kysymyksessä ei ole kiistakirjoitus, jollaisista ei ole puutetta, eikä ohjelmajulistus, joita myös ilmestyy viisi viikossa.
Näyttää siltä, että voisin tukea jatkossa väitteeni etenkin Toozen havaintohin.
Siis: omistusoikeus on kohtalokkaan yksipuolinen käsite.
Omistuksen on luultavasti aina katsottu tarkoittavan oikeuksia eli toimintavapauksia. Omistusta on täsmennetty suhteessa toisiin, kuten esimerkiksi velkojiin tai saantosuojassa tahoihin, jotka vetoavat esimerkiksi panttioikeuteen.
Omistus tarkoittaa myös velvollisuuksia. Ja tässä tulee kuvaan ympäristö suurine ongelmineen sekä taloudellinen järjestelmä suurine ongelmineen.
Tooze selittää yksityiskohtaisesti, miten pankit ja sijoittajat aiheuttivat yhden taloushistorian kovimmista kriiseistä kehittelemällä sellaisia omistusoikeuden kohteita, joille ei sitten ollutkaan katetta käytännössä. Ja sen jälkeen virheiden teosta alkoivat vastata keskuspankit.
Toozen kirjan jälkeen tulee mieleen, että ne poliittiset tahot, joiden mielestä suurongelmia ovat nyt kansallisuudet, saa laittaa nurkkaan häpeämään.
Nyt on tunnustettava epämiellyttäviä tosiasioita. Itse ryhdyin kannattamaan ydinvoimaa, koska kaikkine kauheine ominaisuuksineen se on nopein keino vaikuttaa ympäristön kuormaan. Mitä ydinjätteelle tehdään, sitä en tiedä.
Ajatus omistusvelvollisuuksista ei ole uusi. Sellaisia liittyy vanhastaan aika paljonkin esimerkiksi kiinteistön omistamiseen ja asumiseen eli rakennuksen kunnossapitoon.
Kun siis seuraan esimerkiksi EU:n käymää keskustelua tekijänoikeudesta, kysyn tässä ääneen: entä tekijänvelvollisuus? Kuka sitä miettii? Kuka sitä tutkisi? Alkeisesimerkki: tekijäksi itseään väittävän velvollisuus on väistyä sananvapauden ja laajemmin tiedon hankkimisen vapauden tieltä.
En nyt tiedä onko sen tekijäksi itsensä väittävän velvollisuus väistyä tiedon hankkimisen vapauden tieltä. Mutta sen tiedän, että tietojen panttaaja häviää eniten itse. Tiedosta ei ole itsellenikään (firmallemme) mitään hyötyä, jos se jää vain meidän sisäiseksi oivallukseksemme. Laaja jakelu kaikille tarvitseville tuottaa parhaiten. Enkä nyt tarkoita tiedon tuputtamista, vaan sitä, että ne saavat tiedon jotka sitä tarvitsevat.
VastaaPoistaJa toimin hyvin konservatiivisella alalla, jolla vielä kymmenen vuotta sitten lakimiehet kävivät kertomassa koulutustilaisuuksissa, miten tärkeää on varmistaa omistusoikeutemme tietoomme. Jonkun aikaa siihen uskoin, kunnes tajusin, että se, että meidän kassavirtaamme ja tulostamme ei paranna lainkaan se, että keskitymme varjelemaan sitä, mitä olemme kerran tehneet. Fiksumpaa on lähteä siitä, että tuotamme asiakkaillemme hyvin sen, mitä nämä tarvitsevat, ja seuraavalla kerralla vielä paremmin. Kyllä ne copyrightitkin johonkin on aina merkitty, mutta ei niiden mustasukkaisella varjelemisella mitään voita. Jos joku lainaa meidän vuosi sitten tekemää, se on meille jo vanhaa tietoa, me olemme jo vuodessa kehittyneet paljon eteenpäin. se joka käyttää niitä speksejä on jo auttamatta jäljessä.
Tuon, itsekin tyrkyttämäni ajattelutavan nimitys alan slangissa on "lead-time". Joka tuhlaa tuon ajallisen etumatkan tappelemalla maapähkinöistä, on tehnt pahan erehdyksen.
VastaaPoistaEn ole voinut varmistaa asiaa, mutta väitetään Ollilan sanoneen nousevasa Nokiassa, että firman lakimies, joka aiheuttaa tekijänoikeusriidan, saa potkut, vaikka olisi oikeassa, myös yhtiön kannalta. "Teemme puhelimia emmekä kanteita."
Liioiteluakin, etenkin patenttipuolelle siirrettynä, mutta oikea ydin.
Firmat varmaan voivat toimia noin. Tutkimuspuolella innovaatiojärjestelmämme "lead-time" toimii niin että kun saamme jonkun idean, alamme heti aluksi hakea ulkopuolista rahoitusta. Rahanhaussa ei pärjää jollei osoita hyvää yhteistyöverkostoa, joten kerromme suunnitelmamme kaikille kilpailijoille. Tutkimus alkaa ehkä kolmen vuoden kuluttua suunnitelman laatimisesta. Silloin se voi olla jo vanhentunut tai joku muu on jo saavuttanut ratkaisevan etumatkan. Jos valittu tutkimussuunta oli huono, pääsemme siinä ehkä edelläkävijöiksi.
PoistaPutin? Miten finanssikriisi onnistui muka tuottamaan Putinin, joka oli ollut
VastaaPoistajo melkein vuosikymmenen vallassa kun finanssikriisi tuli. Sokea Mantakin näki alusta asti, mitä Putinilla oli mielessä. Sota Tshetseniaa vastaan aloitettiin heti, heti alkuun tiedotettiin siellä tapetusta suomalaisesta palkkasotilaasta, tunnettu desantti aloitti toimintansa jo 2000-luvun alussa, ja Viron pronssiäijäkriisikin oli jo ennen finanssikriisiä.
... Viron pronssiäijäkriisi... heh,heh. Muistan, satuin oleen silloin Tallinnassa. Oli se hulinaa, en semmoista oo nähnyt missään muualla, se oli oikeasti karmeeta kun niitä kännisiä venäjää kovalla äänellä karjuvia dosenttia oli joka puolella, myös selkäsi takana. Vappuhulinat Helsingissä sen rinnalla tuntuvat Martta-kerhon bailuilta. (Jos ei oteta lukuun autojen tai lehdettömien puiden taakse kyyristyneitä pissiviä naisihmisiä. Niitä ei Marttojen kokouksissa juurikaan näe.)
PoistaVaikkapa tuosta tekijänvelvollisuudesta: Sellainen, kuten moni muukin välttämätön asia, vaatisi rakenteellista sääntelyä, niin kansainvälisellä kuin kansallisellakin tasolla. Mutta sääntelystä on länsimaissa ja ehkä aivan erityisesti meillä tehty pahempi kuin kirosana, tai oikeastaan kansaan menevä helppo koodisana, kaikelle sille, mikä on vastoin suurten taloudellisten lobbyjen välittömiä etuja. Eli aivan päinvastaiseen suuntaan meidät on saatu menemään. Poliitikot laidasta laitaan juoksevat "turhien" normien - eli usein = normien ylimalkaan - perässä, ovat ne minkälaisia tai keitä suojaavia tai sitovia tahansa. Normi kuin normi, sanoo populistinen epäanalyyttisyys. Taatusti aika turhiakin joukossa on. Mutta kansaa on helppo ohjata halvoilla yleistyksillä. Kun väen riittävä osa saadaan vastustamaan sinänsä varsin vähäpätöisiä alkoholinormeja ja muutamia muita kansanläheisiä vastaavia, ollaankin jo pienen ajatussiirtymän päässä siitä talouslobbareiden peritavoitteesta, että normit ovat yleisesti pahasta. Eli myös ja etenkin ne suuren mittaluokan normit, jotka suojaavat vaikkapa sananvapautta, kansanterveyttä, ympäristöä, turvallisuutta, kuluttajia ja niin edelleen. Normituksen kohteina suomalaiset oluenlitkijät ja kansainväliset miljardijätit ovat monille ehkä yllätttävästi rinnasteisessa asemassa; edelliselle suotu vapaus luo ajatuksellisesti ja joskus oikeudellisestikin tilaa jälkimmäisten vapaudelle. Tämä kuvio on ollut myös Sipilän hallituksen ilmeisenä syväjuonena, vaikka nykyisen typistetyn median aikana monikaan ei liene sitä ulos sanonut. Ja vaaleissahan ei esiin pääsekään mikään rakenteellinen, vain triviaalit pinnallisuudet, tyhjät sloganit ja jotkut hyvin lyhyen tähtäimen hyvän lupaukset.
VastaaPoistaTooze on kova jätkä. Sen verran voin sanoa, vaikka olen lukenut vain sen Wages of Destructionin.
VastaaPoistaTiedon valtatiellä hitaammasta liittymästä tuleva tai heikommalla tietokoneella/älypuhelimella liikkuva väistää tehokkaampia surffareita.
VastaaPoistaAi kuin? Kyllä minä tavallisella nettitikulla hoidan samat asiat laiturinnokassa kuin konttorilla nopeimmilla saatavissa olevilla yhteyksillä.
PoistaOlisi kiva kaiken korkealentoisen ja hyvien tutkimusten esittelyn rinnalla kuulla miten ihmisiä saisi sitoutettua esim. Taloyhtiöiden hallitukseen. Tarkoitan siis muita keinoja kuin uhkailua ja kiristystä.
VastaaPoistaPitäkää se kinastelukerhonne, minulla on illoiksi parempaakin tekemistä. Säilyy suhteet naapureihinkin parempina, kun ei tartte hallituksen jäsenenä ittuilua kuunnella, ja ymmärtämättömille koettaa perustella välttämättömiä toimia.
PoistaIhan hyvin ne hommat hoituu ilman minuakin.
Ydinjäteongelma tuo helposti mieleen sananparret siitä, milloin on myöhäistä rypistää. Olemassaolevat kasat eivät katoa sillä, että jostain periaatesyystä kieltäydytään käytännöllisestä välivaiheen energiasta.
VastaaPoistaSaas nähdä saako Putin tuon ydinkäyttöisen risteilyohjuksensa(burevestnik) toimimaan, Siitä voisi löytyä voimanlähde siviili-ilmailunkin tarpeisiin. Lisääntyvä lentäminen ja sitä myöten kerosiinin tarve kun uhkaa tehdä tyhjäksi kaikki tavoitteet fossiilisista luopumiseksi.
VastaaPoistaTekijän vastuuta kantaa koko keittiö, jossa ajatellaan, että meillä on varaa pakata laivalasteittain sardiineja puolentusinan vetoisiin peltipurkkeihin...
VastaaPoista(Blogivaeltaja;)
Noin. Mikäs ny on kun ei J. Sjöstedt mitään sano ?
VastaaPoista