Sivun näyttöjä yhteensä

8. toukokuuta 2017

Edge






Ainakin 10 vuotta edge.org on ollut kaikkein kiinnostavimpia verkkopaikkoja. Sen vetäjän John Brockmanin julkaisemat kirjat verkkopaikan keskusteluista ovat jollain ihmeen keinolla säilyttäneet iloisuutensa.

Kommentit ovat yleensä blogin pituisia, siis yksi, kaksi tai kolme liuskaa. Kommentoijat ovat yleensä alansa huippuja, sangen usein nobelisteja. Mukana on muuten vain omaperäisiä ajattelijoita.

Esimerkiksi kirjassa ”Tämä selittä kaiken - 150 syvällistä, kaunista ja siroa teoriaa maailmasta” aloittajina ovat Susan Blackmore, Matt Ridley, Richard Dawkins, Jared Diamond.

Mukana on tietysti eurooppalaisia ja aasialaisia.

Mainitsemassani niteessä puhutaan jopa yleiskieleen istahtaneesta ”Peterin periaatteesta, Laurence J. Peterin oivalluksesta, että organisaatioissa pätevät henkilöt saavat korotuksia, kunnes tuloksena on tehtäväkenttä, josta asianomainen ei enää selviä. Kyvyt eivät riitä. Tämä oman pätemättömyyden tason saavuttaminen on se Peterin periaate.

Ajatuksella ei taida olla tekemistä tieteen kanssa, koska se ei ole testattavissa. Tyydyttävä se on, myös nurin käännettynä. Kuka ei olisi tavannut henkilöitä, jotka ovat silmiinpistävän päteviä tehtävissään. Mietin joskus pariakin kansakoulun ja oppikoulun opettajaani. Joissakin tapauksissa selitys tuntuu helpolta – puolison työpaikka tai juurtuminen paikkakunnalle monin sitein.

Joskus ei auta kuin ihmetellä. Joku opettaja oli niin pahuksen etevä tärkeässä tehtävässään takoa tietoa kakaroiden kalloon ja rakentaa heille hyvät perusteet ammatteihin kouluttautumiselle, ettei sitä voinut kuin ihmetellä.

Ihmettely johtui osittain siitä, ettei paikkakuntamme voinut millään muotoa olla pedagogin toiveiden täyttymys. Kunhan oli maalaiskunta, tosin vuosikymmeniä varakkaan sorttinen.

Olen tuntenut ihmisiä, jotka ovat kieltäytyneet ylennyksestä ikään kuin arvaten Peterin periaatteen.

Välistä selitys tuntuu helpolta. Esimerkiksi metsäalan ihminen pitää parempana paljon metsiä ja ihmisiä sisältävää elämää kuin paperien pyörittämistä tylyn tehtaan konttorissa, vaikka palkka olisikin sirkaman parempi.

Edgen kirjan kirjoittaja lisää periaatteeseen kiinnostavan mutkan. Kun yhteiskunta, esimerkiksi USA toimii tuon lain mukaisesti, tuloksena voi olla pätemättömyytensä tavoittaneiden henkilöiden hallitsema maa eli keskinkertaisuuden paratiisi.

Yhdysvalloista voi sanoa mitä tahansa, mutta tuo heitto ei minusta tunnu aivan aiheettomalta.

Ajatusta ikään kuin jatkaa toinen kirjoittaja. Empirismi on tieteen kulmakiviä. Läheskään aina ei riitä, että uskoo, mitä opettaja sanoo. Joskus ei pidä uskoa edes korkean arvovaltaisia sanojia. Kannattaa katsoa itse ja sitä ennen opetella näkemään.

Sama koskee ajattelua. Kannattaa ajatella itse – mutta olisi hyvä, että kulkisi porukoissa ja vaihtaisi välillä seuraa. Kun tulet tai minä tulen aivan toiseen tulokseen kuin niin sanottu vallitseva mielipide, todennäköisesti olemme erehtyneet ja vallitseva mielipide on oikeassa.

Darwinilaisessa kehitysopissa on vaikeasti käsitettäviä piirteitä. Kuulostaa todella oudolta, että linnut ovat kehittyneet dinosauruksista. Vastahan minä näin dinosauruksen, eikä se ollut yhtään linnun näköinen…

Vitsailun takana on ihan vakava tosiasi. Ei maailmankausista saa kunnon käsitystä aivan vähällä vaivalla. Itse asiassa suurten matelijoiden tuho on edelleen hiukan epäselvä asia. Useimmat ovat päätyneet siihen Jukatanin jättiläismeteoriin, koska matelijoiden tuho oli niin tavattoman nopea. Mutta muutkin seikat ovat voineet olla vaikuttamassa.

Virkistävä ajatus on vielä erään kirjoittajan maininta, että edustuksellinen demokratia on empirismin tuote. Sen voi nähdä kokeiluna. Samat miehet, jotka toivat valistusfilosofian Amerikkaan ja Ranskaan, olivat ahkeria tutkijoita ja kouliintuneet johdonmukaiseen omien havaintojen tekemiseen.

Ainakin Amerikassa kirjoitettiin avoimesti, että ellei tämä alkuperäinen järjestelmä toimi hyvin, muutetaan sitä sitten. Itse asiassa järjestelmää on muutettu useita kertoja ja paljonkin.

Väsähtänyt vitsi sanoo, että jos kansa äänestää väärin, kansa täytyy vaihtaa. Vitsi tekee vääryyttä äänestämisen mutkikkuudelle. Mistä kaikesta, ketkä ja miten äänestävät? Sovelluksia on tunnetusti monenlaisia niin että aika yleisesti arvellaan tällä hetkellä noudatettuja järjestelmiä vähiten huonoiksi.

Mutta Internetistä pakko varoittaa. Brckman on toimittanut kirjan siitäkin, miten Internet vaikuttaa ajatteluumme. Siitä asiasta emme toistaiseksi tiedä kovin paljon.

Eri syistä ajatus verkossa äänestämisestä tuntuu menettäneen kannatustaan. Se on käytössä, mutta toisaalta vastoinkäymisiä ja vaaroja on ilmennyt niitäkin enemmän kuin luultiin.

Ilmoittaudun itse yhdeksi epäilijöistä. Kuitenkin kaikitenkin valtiolliset vaalit eivät ole mitään peukuttamista.

Olisi kovin hyvä, jos tämän hetken asetelmat todella johtuisivat keskiluokan kurjistumisesta, josta siis on kirjoitettu Suomessakin paljon. En ole vakuuttunut. Minusta syy on pikemminkin keskiluokan keskiluokkaistuminen.

8 kommenttia:

  1. "Darwinilaisessa kehitysopissa on vaikeasti käsitettäviä piirteitä. Kuulostaa todella oudolta, että linnut ovat kehittyneet dinosauruksista. Vastahan minä näin dinosauruksen, eikä se ollut yhtään linnun näköinen…"

    Prosessi oli hyvin hidas, moninainen ja alkoi jo paljon ennen Jurasic Parkin dinosauruksia. "The Mesozoic Era (from 252 million to 66 million years ago) must have been aflutter with an aviary of dinosaurs, experimenting with different ways of navigating the air." Science 24 February 2017 Vol 355 Issue 6327).
    Eihän siihenkään mennyt kuin vajaa 10 miljoonaa vuotta, kun pääsimme puusta tähän.
    Raimo Latja

    VastaaPoista
  2. Lukusuositus kaikille:

    Nicholas Carr:
    Pinnalliset
    Mitä Internet tekee aivoillemme, Terra Cognita 2010

    Olen jo ollut vahvasti tunnistavani kirjassa kuvaillun ilmiön itsessäni ja tuttavapiirissäni, valitettavasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen täysin samaa mieltä. Ainakaan uuden Opetussuunnitelman väsääjät eivät ole Pinnallisia lukeneet, vaikka olisi pitänyt. Pinnalliset on 2019-luvun Lyhenevä lapsuus, joka on muuten tänään ajankohtaisempi kuin kolmisenkymmentä vuotta sitten ilmestyessään.

      Kalevi Kantele

      Poista
  3. Joskus tulee mieleen, että blogisti säilyttääkseen vakavastiotettavuutensa selittäisi keskinkertaisille ajattelijjoille tällaiset heittonsa: Minusta syy on pikemminkin keskiluokan keskiluokkaistuminen.

    VastaaPoista
  4. Verkossa äänestämisestä puhutaan, kun halutaan vähän keinotekoisesti nostaa äänestysprosenttia. Josko ne nuoret vaivautuisivat edes verkossa peukuttamaan suosikkiaan eduskuntavaaleissa? Yhdyn blogistin epäilyihin.

    Ei demokratian ongelmia noin ratkota, vaikka toki myös äänestystapaa on syytä jatkuvasti miettiä ja tarvittaessa päivittää.

    VastaaPoista
  5. Verkkoäänestyksen vastustaminen on yhtä fiksua kuin taannoinen kehruujennyjen vastustaminen. Jos ihminen pystyy siirtämään verkkopankissa sanotaan nyt vaikka miljoona euroa täysin turvallisesti, niin kai nyt yhden äänen antaminenkin onnistuu!?

    Peukuttamisesea puhuminen tarkoittaa vain, ettei kirjoittaja ymmärrä mistä on kyse. Facebook ja verkkopankki ovat hieman eri asioita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä on muutama hyvin suuri ero. Ihan ensimmäinen on vaalisalaisuus. Pankin järjestelmä säilyttää erittäin hyvin tiedon siitä, että juuri sinä teit tilisiirron. Vaalijärjestelmän on taas hävitettävä tieto siitä, ketä sinä olet äänestänyt ja säilytettävä tieto siitä, kuinka monta ääntä joku on saanut. Lisäksi vaalijärjestelmän on varmistettava, että kukaan ei joudu äänestämään muiden nähden. Jos saa äänestää kotonaan, ei tätä voi mitenkään valvoa. Vaalisalaisuudesta luopumista ei saa mahdollistaa, koska tämä vie kaikilta vapauden äänestää salaisesti herättämättä keskustelua.

      Kolmanneksi on voitava tarkistaa jälkikäteen, miten paljon kukin ehdokas on ääniä saanut. Nykyjärjestelmässä uudelleenlaskenta on erityisen helppoa. Tietokonejärjestelmässä vakuuttuminen äänten täydellisestä laskennasta vaatii luottamista koneeseen, sillä äänistä ei jää pysyvää jälkeä, eikä äänestäjä voi äänestyshetkellä varmistua, että eaim. vaalilautakunnan tiloissa tulostuva arkistoääni vastaisi hänen antamaansa. (Vaalisaaisuus estää jälkikäteisen tarkastuksen, sillä tällainen annetun äänen yhistäminen äänestäjään ei sa olla mahdollinen.)

      Kun ottaa huomioon, että meillä on naapurissa valtio, jonka kybersodankäyntikyky on erinomainen ja jatkuvassa käytössä, olisimme hulluja luopuessa nykyisestä halvasta ja idioottivarmasta järjestelmästä ja ottaessamme tilalle järjestelmän, johon tällainen vihamielinen ulkovalta voisi vapaasti vaikuttaa.

      Neljänneksi: miljoonan euron siirtäminen on pikkujuttu verrattuna valtiolliseen vaaliin. Vaalitoimitus on pyhä asia. Koko järjestelmän oikeutus perustuu siihen, että vaalitulosta ei kyseenalaisteta. Jos se näet kyseenalaistetaan, on joko pidettävä uudet vaalit tai tartuttava aseisiin. Tilisiirron voi peruuttaa ja antaa epäselvyyset poliisin tutkittavaksi. Vaaleja ei.

      Poista
    2. Hyvä ja asiallinen vastaus Erastotenes Alexandrialaiselta. Juuri tällaisista syistä moni meistä suhtautuu epäillen sähköiseen äänestämiseen.

      Ylipäätään jonkun uudistuksen varaukseton kannattaminen kuulostaa yhtä yksioikoiselta kuin sen varaukseton vastustaminen. Asioilla kun pakkaa olemaan puolensa, ja vähän päällekin. Kaikki kivalta kuulostava ei sitten loppujen lopuksi aina olekaan niin täydellistä.

      Oma ja mielenkiintoinen pohdinnan paikkansa on toki sitten se, miten tämä verkkomaailma ja sen käytännöt ovat muuttaneet ja tulevat muuttamaan maailmaamme. Paljon, epäilemättä.

      Poista