Sivun näyttöjä yhteensä

9. toukokuuta 2017

Keskiluokka






Koska kommentoijan kysymys vaikutti vilpittömältä, yritän selittää että ”keskiluokka” on hyvin sekava käsite. Se on pois sulkeva. Alkujaan (esim. Englanti virallisesti 1913) keskiluokkaan sijoitettiin ne, jotka eivät kuulu helpommin määriteltäviin yläluokkaan eivätkä työväenluokkaan.

Usein sanottiin, että keskiluokka rakensi ja kustansi läntisen hyvinvointivaltion. Silloin mukaan on otettu erittäin varakkaat kauppiaat ja muut rahamiehet, joiden varallisuus on nuorta perua verrattuna aateliin. Työväenluokka oli se väestö, joka elätti itseään ja perhettään käsiensä työllä, tyypillisesti tehtaissa, mutta mm. maalla myös maatyöläisinä.

Termiä ”alaluokka” ujosteltiin ja tarvittaessa käytettiin sanoja ”proletariatti” tai ryysyköyhälistö.

Kansantulotilastoissa keskiluokkaan kuuluva ansaitsee 60 tai 70 prosenttia mediaanitulosta. Mediaani on eri asia kuin keskiarvo. Se on lukujonon keskimmäinen luku tai kaksi keskimmäistä. Esimerkiksi omilla kotikolkillani keskiarvotulo on tavattoman korkea yhden tai noin viiden asukkaan vuoksi, jotka ansaitsevat huimasti, etenkin paikallinen miljardööri. Tulojen keskiarvo taas ei ole hätkähdyttävä.

Välillä termiä käytetään taloustieteen perinteen mukaisesti. Silloin esimerkiksi Suomessa julkiset kunnallisverotuksen äyrit eivät kerro kovin paljon, ja pääomatulojen arvioiminen on vaikeaa. Välillä termiä käytetään sosiologisesti. Esimerkiksi perinteisesti keskiluokkaan luetut toimihenkilöt jäävät aika heikoille tuloille verrattuna työläisten huippuun ja moniin pienempiinkin yrittäjiin.

Suomen kaltaisessa maassa (ennen sotia) talolliset oli vaikeasti sijoitettava luokka. Erittäin suuri osa kansasta eli käsiensä työllä ja kaupunkilaisten mielestä niukasti, mutta toisaalta rahaa järjestyi ainakin metsiä myymällä jopa lasten kouluttamiseen, vaikka juuri talolliset olivat siinä hyvin varovaisia. Vasta jos kävi ilmi, ettei pojasta ollut mihinkään, hänet ehkä pantiin oppikouluun, jossa hän sitten oppi laiskaksi ja käytti sinistä sheviottipukua.

Toisaalta nykyisin harvemmin käytetty nimitys ”vapaan ammatin harjoittajat” viittaa aina keskiluokkaan – lääkärit, arkkitehdit, osa juristeista. Käytetään kehäpäätelmää – henkilöt, jotka eivät saa palkkaa van palkkiota. Asianajaja ei tee työtä vaan ottaa vastaan toimeksiantoja. Taiteilija tai kirjailija ei saa palkkaa, vaan tekijänpalkkioita. Lisäksi tälle ryhmälle on ominaista, että työntekijöitä ei juuri ole tai heitä on vähän.

Tuossa voi olla termin väistymisen syy. Mitä ajatella lääkärikeskuksista ja yksityissairaaloista, joissa lääkärin vuokraamaan pakettiin kuuluvat hoitajat ja kirjanpitäjät tilojen ja instrumenttien lisäksi.

Paasikivi, Kekkonen, Koivisto, Halonen ja Niinistö on luettava keskiluokkaan – ellei käytetä sinänsä perusteltu termiä ”virkamieseliitti”, sellaiset kuin esimerkiksi Ryti ja Ahtisaari.

KOP:n pääjohtaja keskiluokkaa…? Ei ole oikein luontevaa, mutta näin tilastoitiin. Jean Sibelius keskiluokkaa? Sama huomautus.

Kolmas täysin luvallinen ja järkevä vaihtoehto ottaa huomioon sosiaalisen aseman eli ihmisten omat ja toisten arvioimat asenteet ja ideaalit. Malliesimerkki voisi olla peruskoulun opettaja. Tuota ajattelutapaa käyttäen eläkeläisten ja toisaalta myös lasten ja nuorten asema korostuu. Tulot saattavat olla niukat, mutta arvomaailma on ”keskiluokkainen”.

Keskiluokkaista on esimerkiksi kirjojen lukeminen vapaa-aikana ja laajasti ymmärtäen kulttuurilaitosten palvelujen käyttäminen. Käyttekö koskaan museoissa?

Termi on hiukan vaarallinen. Saksan kielestä on levinnyt nimitys ”porvari”, tarkoitti alkujaan kaupunkilaista, etenkin kauppiasta. Porvareilla oli vaikutusta kaupungin hallintoon, kun taas maalaisilla ei ollut.

Myös Suomessa monilla murrealueilla käytiin ostamassa rautanauloja porvarista tai porvarilta. Termi oli alkujaan aivan neutraali ja tarkoitti siis maalaiskauppiasta.

Taisteluhuuto ”porvarit, lahtarit – helvetti heille” saattoi olla kerran maailmassa hyvinkin ymmärrettävä, mutta siinä porvaria ja kapitalistia pidettiin saman ryhmän nimityksinä, ja yllättäen myös – termiä käytettiin ennen puheessa – toimeentuloa rajoilla rimpuilevat ns. konttorirotat osoitettiin kunnon metallimiesten ja betoniraudoittajien luonnollisiksi vihollisiksi.

Tilapäisen konekirjoittajan rinnastaminen menestyvään kiinteistökeinottelijaan ei tietenkään ole mitään järkeä – mutta väitetään, että sairaanhoitajat äänestävät kokoomusta.

Toisaalta pikkuporvari ja poroporvari ovat suosittuja haukkumasanoja. Taiteilijat arvioivat tehtäväkseen ”ärsyttää porvaristoa”. Todellisuudessa porvariston eli keskiluokan varakkaampi osa ei ärsyyntynyt vaan osti hullun lailla ja istui teatterissa ja konsertissa.

On helppo ymmärtää väite, että työväenluokka on menettämässä työväenkulttuurinsa. Väki vanhentuu. Työläisylpeyttä näkee, mutta keskiluokka on omaksunut ainakin ”rahvaanomaisen” kulttuurin ja opiskelijat omivat työväen taistelulaulut, joista muuten eräs vasemmiston suosima osa oli vuonna 1918 jokseenkin tuntematon, kun ei ollut niitä mediamarkkinoita. Kerron mielelläni pahanilkisesti, että Chydenius oli täyttä vauhtia säveltämässä ”Warschawjankaa” Lapualaisoopperaan, kun Jotaarkka Pennanen huusi lavalta, että hän on muistavinaan, että tähän olisi jo sävel olemassa. – Minulle tämä riistäjän ruoska on yksi kaikkien aikojen komeimpia taistelulauluja.

Mutta vaikka luokkajako, akateemisesti aika vanhentunut, on vähäkäyttöinen ja kohdittain vahingollinen, kannattaa ennen kaikkea pitää mielessä, että se on kuvitelma eli illuusio. Ja toisaalta keskiluokan perustuote on romaani. Ja olkoon romaani esimerkki ”keskiluokan keskiluokkaistumisesta”, että pitämysten ja uskomusten kenttä muuttuu koko ajan ja vaikuttaa vahvasti. – Perusporvari ei vieläkään pelaa tietokonepeliä aamulla bussissa. Olen vakoillut. Puhelimen tai padin käyttäjät lukevat uutisia ja ajankhtaisia.


15 kommenttia:

  1. Muuten olen kanssasi samaa mieltä, Jukka, mutta proletariaatti ja ryysyköyhälistö eivät ole synonyymejä keskenään. Proletariaatti tarkoittaa alaluokkaa tai työväenluokkaa. Tämä on marksilaisessa katsannossa ennen kaikkea teollisuustyöläisten yhteiskuntaluokka, mutta termejä voi käyttää myös marksilaisen teoriarakennelman ulkopuolella.

    Ryysyköyhälistö on puolestaan puhtaan marksilainen käsite. Se merkitsee sitä ihmisryhmää, joka on alaluokan alapuolella. Niitä yksilöitä, joiden selviäminen päivästä seuraavaan on äärimmäistä selviytymistaistelua ja joiden itseymmärrys on puolittain eläimellisellä tasolla. Ryysyköyhälistö ei kykene tiedostavaan ryhmäkäytökseen vaan elää välittömien yksilöetujensa mukaan. Näin ollen ryysyköyhälistö on Marxin teoriassa se ryhmä, josta omistava luokka rekrytoi esim. palkkasoturinsa.

    Nykyaikana ryysyköyhälistön voisi hyvin tunnistaa siitä, että he elävät toimeentulotuella eivätkä äänestä tai äänestävät persuja omien intressiensä vastaisesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ilman persuvittuilua ei assiista selvitä, tietty. että ne persut ovat tärkeitä.
      intressit - vieläkö joku muistaa työmies Putkosen ja Sampo Terhon laatiman poliittisen asiakirjan muutaman vuoden takaa? Olkoot se esimerkki intresseistänsä.
      Monoo köyhälle takalistoon.
      Paperi julkistettiin puoluetoimistossa. Putkonen puhui jostain "sisäpalveluohjesäännöstä" kuin puolisotilaallisessa organisaatiossa konsanaan.

      Poista
  2. Työväenluokalla ei ole isänmaata - Suomessa oli yhteishenki päällä talvisodassa (mikä synnytti harhan, joka taas johti natsikelkkaan ja jatkosodanhelvettiin) - sotien jälkeen tämän asvelihengen päälle muodostui oikeistososialidemokraattinen siipi, joka kykeni yhtiestyöhön kokoomuksen kanssa ja sieti maalaisliittoa. Punamulta oli konsensuksen suomalainen malli. Kekkonen oli sen takuumies.

    VastaaPoista
  3. "Kansantulotilastoissa keskiluokkaan kuuluva ansaitsee 60 tai 70 prosenttia mediaanitulosta". Tämä määritelmä on liikuttavan lähellä pienituloisuuden määritelmää. Ks. esim.

    http://www.stat.fi/meta/kas/pienituloisuus.html

    Rauno Viita

    VastaaPoista
  4. Voi sanoa valtaosan meistä suomalaisista kuuluvan nykyään keskiluokkaan – ennen kaikkea asenteiltaan ja elämäntavoiltaan.

    Jopa ne, jotka eivät syystä tai toisesta kykene itseään elättämään, vaativat yhteiskunnan tarjoavan heille "ihmisarvoisen" eli keskiluokkaisen elintason. Hyvinvointivaltion ideahan onkin se tarjota.

    Skismaa syntyy siitä, kun valtiolla ei oikein ole siihen enää varaa ja monien mielestä se vääristää ihmisten asenteita: sen sijaan että jokainen katsoisi velvollisuudekseen elättää itsensä, moni katsookin yhteiskunnan velvollisuudeksi elättää heidät.

    Tämä konkretisoituu esim. kiistassa toimeentulotuista: moni sen saaja on ärtynyt Kelalle, joka kuppaa "hänen" rahojensa kanssa. Saavutettu etu on muka ikuinen etu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On tainneet kansan rahat lähteä jivaltionkassasta. Jykä kierrätti Kreikan velkojen kautta Saksan pankeille, ilmeisesti korvaukseksi Lapin poltosta. Viimeiset rapiat piilottaa Perskeko hallintarekisteriin, ettei kansa niitä vaan söisi.

      Poista
  5. Menivätkö sinänsä alunperin aivan oikein määritellyt termit tekstissä kiireessä sekaisin?

    Tuntuisi loogisemmalta että keskiluokkaan kuuluva ansaitsisi 60-70% keskiarvotulosta eikä mediaanitulosta, ja blogistin asuinalueella mediaanitulo ei olisi hätkähdyttävä.

    Tietysti en tiedä mikä ketäkin hätkähdyttää, joten asia on toki siltä osin auki.

    VastaaPoista
  6. "Työväenluokka on menettämässä työväenkulttuurinsa". Pitää paikkansa. SDP:n nuori varapuheenjohtaja aloitti vappupuheensa Tampereella "hyvät kuulijat". Aivan kuin kuuluttaja Kaisu Puuska-Joki muinoin radiossa.

    Kuvan nitoja on samanlainen kuin itsellänikin on ollut yli 40 vuotta. Lujaa tekoa kuten ennen oli kunnia-asiana tehdä.

    VastaaPoista
  7. Te - irvistelevät, pisamanaamaiset kommentoijakollegani ja bloginpitäjä itse - plaraatte kauheesti runokirjoja. Minusta se jos mikään osoittaa keskiluokkaisuutta. Runoushan on - jos näin saa sanoa ja otetaan mukaan symboliikka, triangelit ja traagisesti paukahtelevat helistimet, vihonviimeisin oljenkorsi johon kannattaa hirttäytyä.

    Tähän päädyin kerran kun kävelin Jokioisilta Pellilän kautta Forssaan. Oli yö ja talvi ja kuu katseli minne minä menen. Ja minnepä minä muuallekaan sinä kurjana yönä olisin tallustellut kuin kotiani kohti. Aamun valettua löysinkin itseni makaamassa pedilläni kuin suunnaton Sauvalude (Ranatra linearis). Kaikki oli taas O.K., minua hyväili sekä fyysisesti että psyykkisesti tuima hyvänolontunne. Mutta vain hetken... hetken verran vain. Sillä en löytänyt mistään toista kenkääni. Etsin sitä kauan, minulla oli krapula, ulkona minua odotti toinen todellisuus, ja ystävät... mutta myös lumihanki. Ja em minä mikään karoliini ole, joka tuosta vaan Norjan lumisten vuorten yli hypähtää... huh, huh. Pillahdin itkuun. Ja mitä itkevä nuorukainen kotona yksin talviaamuisin tekee? No, hän alkaa kirjoittaa runoa. Niinpä aloin kirjoittaa runoa.

    Mutta siitäkään mitään tullut kun ei ollut tarpeeksi inspiraatiota. Vaikka alku on mielestäni lupaava...

    Kengän ne veivät, jäihän jalka,
    alppikengästä jäi vain jälki...


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ... "alppikengästä jänghään jäi vain jälki ..."

      Korjaus tekijän. Ja kaikki oikeudet pidätetään. Välittömästi! by.

      Poista
    2. Tässä yhden pikkuporvarin runosta pätkiä:

      Eräs kauhea asia on olla sängyssä yö yön perään naisen kanssa,
      jota ei enää halua panna.

      Niinpä vuoteessa joskus kääntyessäsi,
      jalkasi hipaisee hänen jalkaansa -
      luoja, kamalaa - ja ulkona on yö,
      verhojen tuolla puolen,
      sinetöi teidät yhteen hautaan.

      2 muukalaista sulloo paahtoleipää kitoihinsa,
      polttaa kahvilla synkkiä päitään.

      10 miljoonassa amerikkalaistaloudessa on sama juttu -
      väljähtyneet elämät pitävät kulissia pystyssä,
      eikä paikkaa minne mennä.

      Hyppäät autoosi ja ajat töihin, lisää muukalaisia,
      suurin osa joidenkin muiden vaimoja ja aviomiehiä,
      ja työn giljotiinin lomassa he flirttailevat ja vitsailevat
      ja nipistelevät, järjestävät joskus pikapanon jossain -
      he eivät voi tehdä sitä kotona -
      ja sitten he ajavat takiaisin koteihinsa
      odottavat joulua tai vappua tai
      sunnuntaita tai jotakin.

      C. Bukowski

      Poista
  8. Ps. Tuli mieleen... kun tässä nautin Suomi (rajat kiinni - gränsen stängd) viinaa, niin mitä ihminen ystävällä tekee jos hänellä on kunnon vihamies? Kiinalainen sananlasku sano saman: "Ystävät pettää, vihamies ei petä koskaan". Itsekin pitäisin blogia jos siitä ei olisi niin kamalasti vaivaa (mutta kun siitä on), pelkästään sen takia että edes yks kommentoija koko ajan vittuilis mulle "ei se noin ole, ihan olet väärässä, haista kuule äijä paska". Kemppiselläkin on, olen pannut merkille, pari Anonyymia jotka ovat kaikesta eri mieltä kuin Kemppinen itse, on. - Taitavat olla tosissaan lätkähtäneitä Jukkaan?

    VastaaPoista
  9. Sekava on käsite, suomeksi varsinkin. Britanniassahan middle class on sama kuin Ranskan bourgeoisie, mutta Amerikassa middle class onkin sama kuin Britannian working class. Amerikassa ei ole aatelisia.

    vuorela, tampere

    VastaaPoista
  10. Ei kai henkilöä yleensä lasketa keskiluokkaan kuuluvaksi, jos hän ansaitsee 60 prosenttia mediaanitulosta. 60 prosenttia mediaanitulosta on nykyään köyhyysrajan määritelmä.

    VastaaPoista
  11. Työtä vailla 314 000 kansalaista.

    30 -luvun Saksassa saatiin asiat kuntoon kuudessa vuodessa. Kaikki miehet pakkotöihin autobahntyömaille ja velkaa kurkihirttä myöten.

    Johtopäätös, tarvitsemme karismaattisen johtajan, rohkeaa syyllistämistä, syrjintää, kyberasevarustelua ja sitä lebensraumia.

    Ei näytä onnistuvan, nössöä on. Vihreissä on sitä jotain, muiden totaalista ymmärtämättömyyttä ja virkamieskunnan soluttamista ja miehittämistä omilla mutta voi raasuja miten vähän voimaa.

    Military intelligence as we know it is a contradiction of terms. Intelligence as we know it is called Google.
    There is no such thing as intelligent design, there is a very large scale clusterfuck.

    314 000 työtöntä ei voi olla väärässä luokassa, luokalle kannattaa jäädä.

    VastaaPoista