Sivun näyttöjä yhteensä

23. toukokuuta 2017

Finna






Blogistin ei tarvitse kirjoittaa pääkirjoitusta ainakaan kovin usein. Kun maailmassa tapahtuu hyvin pahoja asioita, ainakin alkuun niistä tulee tietoa normaaleja väyliä.

Siten jatkan pienestä asiasta.

Tänään olin soittamassa Museovirastoon ja kaivelemassa esiin satasia kuin jätkämies käräjillä. Halusin joka tapauksessa itselleni pari vanhaa valokuvaa, mutta viraston sivut eivät olleet samalla kaupallisella tasolla kuin hinnat.

En soittanut, vaan muistin Helsingin kaupunginmuseon, joka jakaa omastaan ilmaiseksi, ja vasta sitten Kanalliskirjaston.

www.finna.fi sisälsi ne samat maksulliset kuvat maksuttomina mihin tahansa käyttöön. Niitä saa panna vaikka blogiin! Niitä saa käyttää vaikka mainonnassa.

Kun kommentista käy ilmi, että Lapissa on muidenkin mielestä näissä asioissa sekava tilanne, niin tässä olisi siis lisää saippuaa mummun silmiin.

Antaisin vielä yhden ilmaisen oikeudellisen neuvon. Lakitekstin tarkoittama valokuvan julkistaminen tapahtuu, kun valokuva on luovutettu museon kokoelmiin.

Tästä on prejudikaatti Jos kirjoittaisin asiantuntijalausuntoja – mitä siis en tee – ottaisin pitkän pennin professorin mielipiteestäni, jossa perusteltaisiin vakuuttavasti, että julkistaminen samoin kuin ”yleisön saataviin saattaminen” ei edellytä todistelua siitä, että kukaan ihminen olisi koskaan saanut kuvaa käsiinsä.

Suunnilleen sama ongelma raivosi silloin kun tapeltiin verissä päin ja nenin etenkin tietokoneohjelmien kopioimisesta yksityiseen käyttöön. Lakiamme muutettiin tässä niin sanotussa konsumoitumiskysymyksessä ja lopputulos oli tyypillisen naurettava. Jos naapuri osti tietokonelevykkeitä ja lainasi niitä sinulle, sait kopioida ne koneellesi. Se oli yksityistä käyttöä. Jos naapurisi oli ostanut ulkomailta ne levykkeet, aivan samat kuin kotimaassa myydyt, et saanutkaan tehdä niistä koneeseesi kopiota.

Oikeudellisesti kysymys on sama kuin julkisen tilaisuuden määritelmä. Oliko luvallista kieltää tyhmien lehtien toimittajia tulemasta kirkkoon seuraamaan julkkishäitä. Kirkko lienee paikka, johon kenellä tahansa on pääsy, ilman erillistä kutsua.

Siellä Finnan tietokannassa on muuten niin hienoa tavaraa, että suureksi mielihyväkseen sitä katselee.

Ettei menisi vain kirjaston kehuksi, pankaa merkille, että rihkamahenkisistä kauppaliikkeistä saa tavattoman halvalla kuvakirjoja ja muuta pientä mukavaa. Tutkimukset alkavat tuottaa sellaisia tuloksia, että lapsen kehitykselle ja myöhemmille asenteille on erittäin tärkeää, että kotona on oikeita kirjoja.

Tämä jakelu ja hinnoittelukysymys peittää taakseen jokseenkin vakavan ongelman.

Meillä on lujassa Saksan 1880-luvun ajatus, että kaikenlaiset asiat voi hoitaa lailla. Lakimiehet itse ovat tietenkin enimmäkseen vakuuttuneita tästä asiasta, mutta valitettavasti tuo virheellinen tulkinta on levinnyt paljon laajemmallekin. Kuinka moni käsittää ettei esimerkiksi rakentamisen heikkoa tasoa voi järjestää muuttamalla lainsäädäntöä.

Olen seurannut läheltä, mitä voi tehdä ja mitä ei. Saimme gryderijärjestelmän pois päiviltä. Suuren muuttoliikkeen aikana rakennusurakoitsija ja pankit yksissä tuumin kehittivät järjestelmän, jolla asuntojen ostajilta vietiin kaikki mahdollisuudet puuttua jopa rakennusvirheisiin. Ostajat säästivät asuntoa ja saivat luottoa väliaikaistodistusta vastaan. Osakekirjat ja siis puhevalta yhtiössä annettiin vasta kun takuuaika oli kulunut umpeen.

Näinä päivinä sitä katselee kummissaan, miten toisten terveydestä kiihkeästi kiinnostuneet ihmiset – usein lääkärit – ovat kylmän raivon vallassa kehittämässä yhä uusia kieltoja ja käskyjä.

Millaista viinaa marketissa saisi myydä on kuohuttava kysymys, ja yksi ja toinen on valmis panemaan päänsä pölkylle väittäessään, että viisiprosenttinen ehkä menettelisi mutta viisi ja puoli on ilman muuta liikaa.

Huomasi Kaliforniassa asuessani, että reippaat ja terveet elämäntavat ja niiden kaikinpuolinen edistäminen on myös lääkäreille nokkela keino pysytellä kaukana todella suurissa vaikeuksissa olevista ihmisistä. Jos jonkun todellinen ongelma on köyhyys, on määrättävä lääkettä, joka on varmasti niin kallista, että se jää ostamatta ja siis ottamatta.

Trumpin hinku ajaa heikennyksiä hoitojärjestelmiin hätkäytti. Yhdysvalloista tiedämme, että siellä on ollut vuosikymmeniä maailman kallein ja huonoin systeemi.

Karmea ajatus on lähellä: mitä muuta sote-uudistuksen takana on kuin väitetty palvelujen parantaminen?

Arvaukseni on, että uudenlainen tulonsiirtojärjestelmä, jolla tuloja siirretään köyhiltä rikkaille.

Nyt kannattaa olla nuori juristi. Toteutui tuo järjestelmä missä muodossa tahansa, kyllä lakimiehille riittää töitä.

Viime päivien blogikeskusteluissamme on vilahdellut kysymys yksityisen ja julkisen rajapinnasta.

Pidän välttämättömänä toistaa, ettei maailmaa rakenneta määräyksillä, vaan työllä ja että Suomessa julkisten järjestelmien hallinto, englanniksi public administration, on perinteisesti yksi kaikkein huonoimmin hoidetuista aloista. Sosionomitasoinen koulutus toimii, mutta sitä ylempi ei. Jotta lukija ymmärtäisi, mainitsen nimeltä hallinnon oikeina asiantuntijoina Tuomas Pöystin ja Lauri Tarastin.


12 kommenttia:

  1. Hauska sattumus.

    STT uutisoi jokin päivä sitten, että 2017 yo-kirjoitusten perusteella maan paras lukio on Utjoella.

    Maan toiseksi huonoin lukio puolestaan on 2017 Ounasvaaran lukio Rovaniemellä.

    Antti Tuisku, Tuomas Pöysti ja kolme poikaani ovat kirjoittaneet tuosta Ounasvaaran (urheilu)lukiosta,jonne Pöystillä ja pojillani oli 300 metrin koulumatka.

    Utsjoen lukiosta puolestaan kirjoitti tänä vuonna yksi abiturientti.

    Seuraava STT-uutinen tuli samasta asiasta: Tuomas Pöysti nimetään VN:n oikeuskansleriksi ja hän ottaa viran vastaan 1.1. 2018.

    Turha kai mainitakaan, että olin tuon lukion johtokunnan puheenjohtaja silloin, kun se oli maan parhaiden joukossa. Siis Tuiskun, Pöystin ja poikieni kirjoittaessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo lukioiden "paremmuus" vaihtelee vuosittain ja riippuu juuri kirjoittajien määrästäkin. Saamelaislukio näytti myös sijoittuneen hyvin, ja sehän on hyvin pieni koulu. Vielä 90-luvulla meidänkin pikkukaupungin lukion tulokset olivat aina parhaassa neljänneksessä, vaikkei niitä silloin lehdissä julkaistu, mutta sitten taso hieman laski, kun monet parhaat alkoivat haluta pääkaupungin erikoislukioihin. Kerrankin Ressun lukion rehtori soitti, että me nyt otamme vielä tämän tytön, vaikka keskiarvo onkin vain 9,27. Raja heillä oli silloin 9,3. Viime vuonna tämä Karjaan lukio näytti olevan häntäpäässä, tänä vuonna taas oli mennyt hyvin. Se riippuu paljon siitäkin, millainen henki joukossa on ollut. Mutta että johtokunnan puheenjohtajakin olisi vaikuttanut asiaan? No mikä ettei, jos siltä tuntuu, ja ainakin sikäli, että puheenjohtajalla on ollut eteviä poikia.
      EG

      Poista
    2. No kyllä on todella turha mainita.

      Tavallaan hupaisaa, että varmaan aikanani syrjäkylän lukiosta täyden sarjan älliä kirjoitettuanikin joku nevahööd koulun johtokunnan puheenjohtaja on mielestään kovastikin ollut osallisena asiassa... Ja vielä vuosikymmenten jälkeen laskee koulun oppilaiden urakehityksen ansiokseen.

      Poista
    3. EG on ihana ihminen! Valtavan ihana!

      Kuka muu osaa sanoa näin kiltisti ... "No mikä ettei, jos siltä tuntuu" ... kun toinen puhuu lööperiä?

      Poista
    4. Kiitos, Mikis! Olipa kiltisti sanottu. Jäi vielä mainitsematta se, että meillä se kouluuntuloraja oli 7,00 tai joskus jopa 6,8. Käytännössä kaikki otettiin, mutta YO-tulokset olivat ihan hyvät, yhtenä keväänä kuusi "kuuden ällän" ylioppilastakin, - tosin vuosi ennen minun tuloani... Kerran pyrkimässä oli poika, jolla keskiarvo oli vain 6,6 tai 6,7, ja pojan isä yritti pelotella kiltin näköistä naisrehtoria sanomalla karskisti, että "kaikenlaisia tyyppejä tänne otetaan, mutta tällainen reipas urheilijapoika ei sitten pääsisi". Pääsee kyllä, jos korottaa yhden arvosanan, sanoin ja pyysin peruskoulun englanninopettajaa töihin. Poika lukemaan muutamaksi päiväksi ja niin portti aukeni. Sääntö mikä sääntö. Pojat helposti löysäilevät jossain vaiheessa, kun on kiinnostavampia asioita.
      EG

      Poista
    5. Anteeksi Antti Liikkanen, tarkoitukseni ei ollut vähätellä Sua. Ja jos Sulla on ällän poikia, kuten ohimennen annoit julki, he tietävät, ettei omput kauas omasta omenapuustaan sinkoile. - Onnea vaan heille, vaimollesi, ja sinulle!

      Ps. Utsjoella olen käynyt muutaman kerran. Kerran söin siinä joen rannan hotelli-ravintolassa lohisoppaa; koskaan missään syömässäni lohisopassa ei ole ollut niin vähän lohenkimpaleita kuin siinä! Tai ei siinä niitä oikeastaan ollut ollenkaan. Vettä vaan oli, vähän se haisi lohelle, varmaan Tenojoesta otettua? - Mutta eipä n.s. "lounas" juuri mitään maksanutkaan. Ja leipiä - ne kuuluivat kans lounaaseen - kun popsi useampia, lähti nälkä. (Lähti, ja mennessään vikisi.)

      Ps. Jotkut sanovat että tie Tenojoen vartta länteen päin on Suomen kaunein tie? Muutama vuosi sitten cruisailin siellä. Olen matkustellut kaikkialla Suomesa, aivan kaikkialla, mutta enpä ole juuri eri mieltä kuin "jotkut". - Lappiin muutenkin on aina ikävä. Kauhee kaiho.

      tuus

      Poista
    6. Tenonvarren tietä jatkoin sitten tietä joka vei minut Karigasniemelle. Aika hullu paikka, tai en tiedä, kovasti siellä oli norjalaisia jotka osti K-kaupasta kaikkea mitä siellä sattui olemaan. Oli heille niin halpaa nääs. Itse asuin Camping -majassa. Ei minulla ollut sen enempää varaa. (Eli ränkylöitä, kuten me merillä sanottiin. Kun oltiin jungmanneja: "Mikä maa, mikä ränkylä?") Karigasniemellä kävin heidän hautausmaallaan, kivissä oli kivoja nimiä kuten Aikhioita ja Kuuvia ja Morottajia ja Paadareita, etunimet olivat Aslakkeja ja Sabbeja ja Birroja ja Seljoja. Hitsi, kun tuli harras olo. Illalla menin kapakkaan, siellä puhuttiin kolomea eri saamenkieltä ja ruohtia ja norskia ja finskiä. Baarimikolle puhuin venäjää, ei se ymmärtänyt, paukhutteli vaan kassakonettaan että PAM PAM. Ja myi turisteille etanoita. Tanssitin tyttösiä. Humalaisia oli kaikkialla.

      Mietin, en rasistisesti, että miten saamelaiset kestävät viinaa? Aasialaiset eivät yl. kestä, inuiitit taas kestävät, kyse on kai geeneistä. Em minä tiedä. Kööpenhaminassa sai pelätä eskimoita, etenkin miespuolisia, ne oli aina kännissä. Muistan, muistan! Kerrankin istuin Köpiksen rautatieaseman ravintolassa ja vedin naamariini vetävän näköistä smørrebrødiä, niin kas ollakaan niin siihen kapakkaan tuli eskimoukko. Se vaan käveli, kamalan figuratiivisin koukeroin, baarin luo, kiipesi baaritiskin yli, otti hyllyltä kolmenvartin viinapullon ja pisti sen berberinsä taskuun, ja läksi pois. Kukaan ei hänen asioihinsa puuttunut. Ei kai siis uskaltanut?

      Ps. Sain minäkin vähän myöhemmin juosta Kööpenhaminan katuja. Ja aika lujaa. Koska minua ajoi takaa kaks gröölantilaista, em minä oikein tiedä minkä takia, ehkä sen takia kun vahingossa vittuilin niille. Samperin lujaa juoksivat vaikka minä olin heitä nuorempi. Minut pelasti oikeastaan se, että niitä hidasti se, että kummallakin oli isot muovikassit täynnä tyhjiä pulloja. Tai niin kuvittelin, kun takanani kamalasti kilisi, kauheesti en ehtinyt taakseni mulkoilla. Mutta vitun lujaa perässäni juoksivat! Ehdin monta kertaa hengästyä - vorssalainen runkkari - ennen kuin nuo inuiitit jäivät tapahtumahorisonttini taakse.

      Poista
  2. "Kuinka moni käsittää ettei esimerkiksi rakentamisen heikkoa tasoa voi järjestää muuttamalla lainsäädäntöä."

    Aika moni käsittää tuon, mutta lakia säätävät ja valvovat tuntuvat olevan eri mieltä. Rakennuttajalla tulee olla motiivi hyvään tasoon ja osaamista, sekä kokemusta, sen teettämiseen.
    Se, että rakennuttaja ja rakentaja on sama taho, joka tekee tavaraa myyntiin, ei ole kovin hyvä asia laadun kannalta. Tai vielä huonompi, että rakennuttajalla teettää työt lyhytikäisillä "rakennusyhtiöillä" ja mahdollisimman halvalla ja nopeasti.

    Yksityisellä, omaan käyttöön rakentavalla, ei taas yleensä ole riittävää osaamista tahi aikaa hoitaa asioita kunnolla. Ja tiukan budjetin vuoksi ei ole "varaa" palkata osaamista valvontaan.

    Ja viranomaisvalvonta on usein pelkkää paperisotaa.

    VastaaPoista
  3. Siinä toimii syysuhde - jokainen prosentti näkyy laskussa veronmaksajille. Panimoiden hanke tutustuttaa teinejä heidän kieltään puhuviin viinaksiin ei ole edennyt toivotusti: päinvastoin nuoriso onkin raitistunut. nyt tarvitaan prosentteja altistukseen. Panimoliiton äänitorvi hallituksessa esittää 15% ylärajaa julkitarjolle tuotaville limuviinoille.

    VastaaPoista
  4. Pitkään olen ollut sitä mieltä että poliitikot tässä maassa, ja varmaan muaallakin, kuvittelevat, että kaikki asiat ja ongelmat hoituvat kun rustataan taas uusi laki. Lakijärjestelmämme sisältää käsittämättömän joukon lakeja ja määräyksiä joita pitäisi noudattaa. Esimerkkinä vaikka työnantajaa koskevat lait ja asetukset liittyen pelkästään työntekijävelvoitteisiin. Sen päälle tulevat vielä kotimaan arvonlisäveronlait ja Euroopan yhteisön arvonlisäverolait. Jokaisen pienenkin työnantajan pitäisi ne tuntea ja tarkalleen noudattaa. Se on kokolailla mahdoton vaatimus kun edes valvovat ja veroviranomaiset itse eivät niitä lakeja ja asetuksia tunne tarkalleen, aina eivät edes omia verovelvolliseen kohdistuvia määräyksiä ja vaatimuksiakaan. Tästä on omakohtaista kokemusta riittävästi yrittäjänä. Monilla muilla elämänaloilla tilanne alkaa olla sama.

    Se, että laki kieltää jonkin asian tekemisen sanktion uhalla ei välttämättä aiheuta mitään niissä henkilöissä jotka jotain rikkomusta tai epämukavaa sattuvat tekemään, etenkin jos saavat siitä välitöntä hyötyä.

    VastaaPoista
  5. Suuri rikos tapahtui kun julkinen terveyshallinto ei sopeutunut, vaan hoitoonpääsyn ongelman ratkaisuksi tuli työterveyshuolto kaiken hallinnon ja suunnittelun ulkopuolelta työterveyshuoltoon kuulumattomien tilanne romahti. Samantyyppinen tauti on nyt erikoissairaanhoidossa, jossa joustamaton hallinto tuhoaa loistavan suoritusportaan, joka kallisarvoinen lapsi uhkaa mennä pesuveden mukana.

    VastaaPoista
  6. Kossu R-kioskeihin!

    Asiasta tulin tuumailleeksi.. Olishan se ollut Hartwallille melkomoinen lahjus kun long drink on nähkääpä eniten myyty alkoholijuoma.

    VastaaPoista