Sivun näyttöjä yhteensä

8. kesäkuuta 2015

Teltan tarpeet



Useammin kuin kymmenen kertaa tulimme siihen tulokseen miettiessämme projektin kokoonpanoa, että tietyt ristiriitaisia tunteita herättävä henkilö on syytä ottaa mukaan.

Jos hän pääsee teltaan, hän kusee ovesta ulos. Jos hän ei pääse telttaan, hän kusee ovesta sisään. On se sellainen mies.

Mahtaako eräskin asianomainen tuntea tästä itsensä? Muuan toinen, ammattimainen pinonpolttaja, osasi professorineuvostossa raapaista tulen ja polttaa sytykkeet kahvitulinaan heti kun toiset olivat saaneet kuukausien työnä ne kootuksi.

Täytyy muistaa ehdottaa seuraavaan hyönteiskirjaan näitä ja eräitä muita henkilöitä kohtaan ”tuholaiset”. Otsikon ”parasiitit” alle onkin sitten tungosta, etenkin vakiintuneessa virkakunnassa.

Ruotsalainen kansanpuolue, SFP, on Suomen ylivoimaisesti paras puolue. Se on hyvin hoidettu, varsin demokraattinen ja tiettävästi taivasallisen rikas tai ainakin hyvin rahoitettu.

Ruotsalainen kansanpuolue voisi nyt lopettaa toimintansa. Ottaen huomioon tuon telttaan kusemista koskevan säännön alkaa näyttää siltä, etteivät he saa hallituksen ulkopuolelle jäätyään aikaan merkittävää lotinaa.

Kesti aikansa käsittää, että folkpartietin ongelma on sama kuin demareiden. Molemmat puolueet ovat syntyneet hyvin kauan sitten nimettyjen, ymmärrettävien tavoitteiden ajamiseksi. Edellinen ajoi ruotsinkielisen kansanosan etua, jälkimmäinen työmiehen. Molemmat onnistuivat itsensä puhki.

Tuota tietä meni kauan sitten edistyspuolue, Ståhlbergin ja Rytin ja ennen kaikkea Helsingin Sanomien puolue. Se edusti poliittista kulttuuria parhaimmillaan, ja se oli sen tuho. Nyt luettuna puolueen toimintaa ja asemoitumista voi tuskin pitää muuna kuin järkevänä.

Folkpartiet oli sata vuotta sitten jopa aggressiivinen, mutta venäläisten harjoittama niin sanottu sorto oli poliittinen tosiasia. Puolueen suunnalta vihjailtiin, ettei suomenkielisistä ole pitämään yllä valtiollista toimintaa, ja kieltämättä he olivat oikeassa. Sen he jättivät mainitsematta, ettei heistä itsestäänkään ollut siihen toimeen.

Sitten Ahvenanmaan kysymys nousi paraatiesimerkiksi huonosta yleisten asioiden hoidosta. Lehdessä mainittiin tavanomainen tieto ruotsalaisten Suomen tietämyksestä – siellä tiedetään yleisesti, että täällä Suomessa asuu hiukan yksinkertaiselta vaikuttavia ihmisiä, jotka puhuvat äidinkieltä hiukan omituisesti, mutta onhan samanlaisia metsissä Jämtlannissa ja Värmlannissa, puhumattakaan pohjoisesta. Että Ruotsissa asuu suuri määrä niin sanottuja suomalaisia (finne) on ruotsalaiselle kadun miehelle uutinen. Sanalla on perinteisesti tarkoitettu humalaista pikkurikollista.

Puoluetoimistonsa lisäksi SDP eli demarit voisivat jakaa jäljellä olevan aatteensa Vasemmistoliitolle ja huolenpidon työläisten eduista ay-liikkeelle. On todella erikoista, että aluksi tavattoman suosittu Tarja Halonen on jo unohdettu ja että Erkki Tuomioja, monella mittarilla etevin ulkoministerimme ja väsymätön parlamentaarikko, näyttäisi jonottavan lippua mausoleumiin. En osaa sanoa, pyrkiikö hän sinne katsojaksi vai katsottavaksi.

Onko tässä kirjoituksessa päätä eli pasmalankaa? On. Poliittinen taistelu on käyty vanhastaan sekä puolueiden kesken että puolueiden sisällä. Keskustapuolue olisi paras esimerkki. Ennen sotia alkiolainen kansanliike oli tähtitieteellisen kaukana niistä muutamista Helsingin maalaisliittolaisista, jotka menivät ministereiksikin. Esimerkiksi Sunila ja Relander olivat tohtoreita. Maa- ja metsätieteet olivat puolueen eteentyönnetty asema yliopistolla. Lisäksi maakunnat ajelivat omiin suuntiinsa, etenkin Niukkasen ja Kekkosen Viipurin vaalipiirit. Olisi todella kiinnostavaa lukea rehellisesti kirjoitettu puolueen historia. Matti Kalliokoski on kyllä kirjoittanut vaaristaan. Viljami Kalliokoski oli puolueessa Kekkoseen kielteisesti suhtautuneiden suuri nimi.

Sotilaallisen tilanteen muututtua kolmannen luokan kysymys maamme ruotsinkielisten oikeuksista ja velvollisuudesta on hoidettavissa nykyisten puolueiden sisällä. Pelkään että etevä Haglund ei ole hoksannut tätä ajoissa. Vaara on sama kuin Viheillä nyt. Yksi kaunis päivä Keskustapuolue imaisee ympäristöongelmat omaksi asiakseen, ja sitten vihreät joutuvat vaihtamaan nimeään ja luopumaan nykyisestä kepun tunnusväristä. Akateeminen valiopuolue? Eikö se vastaisi porukan käsitystä itsestään. Kokoomus puolestaan ehkä hoksaa, mitä puolueen nimi tarkoittaa. Koalitio mustasotnjalaisista liberaalimpiin. – Kuvituksena osallistumiseni kesäkuvakilpailuun. Joku päivä ostan FX-kennoisen kameran ja kalliin linssin ja nousen autosta kuvataukseni tuon männyn.



15 kommenttia:

  1. Upeaa tajunnanvirtaa. Vetää melkein sanattomaksi. Mutta tätähän puoluepolitiikka nykyisin on. Tätä, että vetää sanattomaksi.

    VastaaPoista
  2. Kukassahan se mänty on. Wodehouse-käännöksessä oli miedompi ilmaus, sekin huvittava: "Suvun Vitsaus."

    VastaaPoista
  3. Kun tuo mausoleumi tuli mainittua, en malta olla kommentoimatta, että minusta näyttää viimeaikasten tv- esiintymisiensä perusteella kuin Putin olisi muumioitumassa ja matkalla mausoleumiin. Hän ikään kuin tekee sen itse.
    (Blogivaeltaja)

    VastaaPoista
  4. Tosi hieno Genesis suomalaisesta lajin ja yhteiskuntaelämän kehityksestä.
    Leiri oli siinä 12 vuoden iässä kesän huippu. Olimme serkun kanssa yöllä kipinässä ja saimme päähämme vaihtaa töpinässä suolat ja sokerit keskenään. Suola sokeripussiin, "hieno" sokeri suolapussiin. Aamulla oli kaurapuuro - leirikunnan ilmeet olivat syömisen alkaessa ikimuistoiset, kun keittiöemäntä rivautti puuron päälle paksun kerroksen sokeriksi luulemaansa valkojauhoa.
    Tappi sydämistyi tästä niin, että veti repun selkäänsä ja lähti painattamaan jalkaisin 20 kilometriä kotiinsa. Partionjohtaja sai Tapin kiinni kahden kilometrin takaa-ajon jälkeen.
    Poliittinen osuus. Kolme 12-vuotiasta oli sosialisteja. Minäkin, kun joku opetti, että apteekkari vie taskuunsa mummon vähistään maksamat dikoksiinirahat. Apteekit piti sosialisoida.
    Ei meistä, Juho Vesaisen ja Jaakko Ilkan jälkeläisiä, tosiaankaan sivistyskansaa tule, ei kirveelläkään. Yhä lähdemme etsimään virran tuoman lastun veistäjää astalo kädessä. Uskon, että meissä on tuota neaderthalia enemmän kuin kaksi prosenttia, onneksi.

    VastaaPoista
  5. Olen jo ehtinyt ihmetellä, miksei kukaan sano ääneen, että sos.dem.puolue on tullut tiensä päähän.

    Esim. ylessä ei ole huomattu, että puolueen alus on ajanut karille, eikä enää irtoa. Suljen radion tai television, kun Rinnettä haastatellaan. Pelkkää suunpieksentää, ei mitään sisältöä.

    VastaaPoista
  6. Ollessani vielä aktiiviväestön osa, niin noista telttaan lorottajista kertyi kokemuksia. Ja virhe oli juuri tuo, että jätettiin teltan ulkopuolelle joku vähemmän kiva tyyppi.

    VastaaPoista
  7. Veikko Vennamo oli Kalliokosken "löytö". En tiedä rehellisesti kirjoitetuista puoluehistoriikeista, mutta Seppo Keräsen - Vallan leppymättömät on eräällä tavalla SMP:n historiikki.

    En oikein tiedä tuosta Kalliokosken kielteisyydestä Kekkoseen, Kielteisyys saattoi olla yksipuolista, ainakin Juho Niukkanen vitsaili usein Kalliokoskesta.

    RKP:n virhe oli unohtaa Keskusta mahdollinen nousu pääministeripuolueeksi. Aika klooneja nuo Haglundit, Wallinit, Kataiset sekä Stubbit näyttävät olevan.

    VastaaPoista
  8. Ei sos.dem puolue ole tullut tiehensä päähän, katsokaa vaikka Ruotsia, siellä sosialidemokratia elää ja voi hyvin. Miksi ihmeessä Suomessa ei muka tarvittaisi demareita, kun samaan aikaan Ruotsissa on demaripääministeri?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei se nyt hurraamista Löfenin porukan veto ole nuförtiden - Åkessoinin fraktio vetää paremmin ns. duunareita kuin sossut. Kyllä täällä meidän äidinmaassakin olisi hyvä perustaa ihan uusi vasemmistopuolue jonka kannattajiksi ja äänestäjiksi tulisivat järkevät ja tuntevat sosiaaliliberaalit tyypit. Eri asteiset fundamentalistiuskovaiset voisivat puuhastella omissa pienissä piireissään. Kyllä jämpti on niin - perkele.

      Poista
  9. Kyllä mulle tulee teltoista mieleen ihan muut leikit, kuin kultaiset suihkut. Mutta sellaista se elämä on. Kukin lukee tavallaan. Otsikon. Mutta leipäteksti olikin sitten ihan jotain muuta.

    VastaaPoista
  10. Demareita tutkailevassa osasta henkii tuttu "historian loppu". Neljä vuotta sitten kepun historia oli päättynyt kaikkien viisaitten kirjoitusten mukaan puolueen ollessa vasta neljänneksi suurin. Nyt kepu porskuttaa valtansa kukkuloilla.
    Ajatus siitä, että joku puolue on tehnyt tehtävänsä, eikä enää nouse, on muutenkin hupaisa. Demarien suhteen hymyilyttää se, kuinka hyviä asioita se kuulema on ajanut ja saanut aikaankin. Työväenliike ja naisasialiike muistuttavat toisiaan siinä, että niiden aikaansaannokset ovat ehdottoman hyviä, mutta vasta menneisyydessä. Visti

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eiköhän nykytilanteessa ole tulossa tilanne, että -kuten Kreikassa ehkä - kun äänestämällä väärin ei EU:ssa voi ajaa etuaan, tulevat uudet liikkeet/puolueet olemaan väistämättä taas sellaisia, joita sitten sata vuotta jälkeenkin haukutaan vääristä ja väkivaltaisista toimista, jotka sitten piti väärin(siis oikein?) ja väkivaltaisesti lopettaa.

      Poista
  11. Olisiko yksi syy kepun ja demarien menestyksen eroihin se, että kepu on kokolailla täysin uudistunut maalaisliittoajoistaan, mutta demarit paasaavat edelleen sitä samaa "revitään työläisten selkänahasta", "riistäjät ruoskaansa selkäämme soittaa", jne mantraa, vaikka ajan suurimmat haasteet taitavat olla hieman muualla nyt.

    Demarit ajavat yrittäjävastaista jäykkää kateus- ja kaunapolitiikkaa - populismia pahimmillaan. Enää ei ole niitä kotimaan suuriyhtiöiden pahoja patruunoita, jotka Paperiliiton sankarillisten lakkokenraalien pitää nujertaa ja joille pitää näyttää, mistä se kana pissii. Käytännössä kaikki uusi työllistämien syntyy nykyään pieniin ja keskisuuriin firmoihin, firmoihin, joiden omistajat ovat duunarin parhaat ystävät ainakin, jos työpaikka kiinnostaa. Pienyrittäjän voi toki syyllistää- ja verottaa hengiltä, mutta eipä hoida sitten sossukaan sitä duunarin toimeentuloa, kun silläkään ei ole mistä ottaa.

    Olisiko se nyt vain niin, että demarien sinänsä loistava projekti Forssan ohjelmasta alkaen on tullut kerta kaikkiaan valmiiksi. Joskus se ojankaivuu valmistuu - ei sitä samaa ojaa voi aina vain lisää kaivaa. Muuten sieltä ojasta ei enää pääse pois.

    Joten, mikä vahinko siinä kansakunnalle tapahtuu, jos demarit pitävät komeat päätösjuhlat projektilleen ja sanovat sitten lopuille kannattajilleen, että lueskelkaapa muiden puolueiden ohjelmia. Sieltä löytyy kyllä.

    Monet uudistusliikkeet sanovat missiokseen tehdä itsensä tarpeettomaksi.

    => Mission accomplished ? Tätä mieltä ainakin äänestäjät tuntuvat kasvavassa määrin olevan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Matias, poliitikon ainoa ilo on..., sitä riemua näkee vaali vaalilta mutta onneksi kohteet vaihtelevat että joku politiikka silloin tällöin pääsee uudistumaan, jos mahdollista.

      Poista
  12. ”Jos hän pääsee telttaan, hän kusee ovesta ulos. Jos hän ei pääse telttaan, hän kusee ovesta sisään”

    Kun näinä aikoina politiikan tekijöiltä on kuultu jonkin verran uutta kielenkäyttöä ja terminologiaa, niin ilahduttaa huomata, että bloginpitäjä palauttaa mieliin koeteltua maailmaa kiertävää vanhaa poliittista viisautta.

    Kerrotaan Lyndon Johnsonin käyttäneen lausahdusta perusteluna, kun kysyttiin, miksi hän sietää J. Edgar Hooveria hallinnossaan. Liekö LBJ koko sanonnan liikkeellelaskija. mene ja tiedä. Hän oli armoitettu sanankäyttäjä, joka tiesi miten puhutellaan kannattajia ja vastustajia.

    Juha Sipilä poikkesi tässäkin kohtaa hallitusta muodostaessaan tyypillisestä poliitikosta, kun jätti monet vanhat tekijät kuseskelemaan telttansa ulkopuolelle.

    Toisaalta, Sipilän ehkä kannattaisi lukea LBJ:n muutkin tunnetuimmat lausahdukset, jotka ovat ytimekkäämpiä kuin Zyskowiczin välihuudot ja älykkäämpiä kuin Soinin lohkaisut. Näyttää siltä, että Sipilän joutuu huomaamaan yhteiskuntasopimusta vääntäessään todeksi , että: “Did you ever think that making a speech on economics is a lot like pissing down your leg? It seems hot to you, but it never does to anyone else.”

    Mauno Koivistokin, joka tiesi jotakin taloudesta, joutui silloin tällöin selittämään puheitaan tai tekojaan, niin että vastustajat muistaakseni väittivät hänen jälkeenpäin ”ravistavan tarmokkaasti kusta kengästään”

    VastaaPoista