Sivun näyttöjä yhteensä

2. kesäkuuta 2015

Tervetuloa, kuolema



Iltapäivälehti kertoi omaisten lääkäreille suunnittelemista hankaluuksista, kun lähes satavuotias äiti oli menehtynyt lonkkaleikkaukseen.

Yksi monista järkytyksistä erilaisilla osastoilla, jotka ovat tulleet nyt pitkän ajan kuluessa aivan liiankin tutuiksi, on omaisten osaamattomuus. Siellä tulee sellainen tunne, että mitä koulutetumpia omaiset ovat ja mitä varakkaampia, sitä pahemmin heillä on tumput suorina. Useat eivät osaa edes itkeä.

Luulen että taustalla on häpeä ja oman kuoleman pelko. Sairaus, vanhuus ja kuolema ovat näet häpeän aiheita keskivertokansalaiselle. Joka tätä epäilee, menköön lauantaina lähimpään kirkkoon katsomaan, miten kömpelösti ja luimistellen lähisuku istuu etupenkissä.

Vanhusten väitetty huono hoito on suosittu poliittinen teema. Minkä verran sillä on tekemistä todellisuuden kanssa, sitä sopii kysyä. Nykyisin on edelleen vallalla perinteinen ajattelutapa. Oma kokemus ja ehkä yksi tai kaksi marketissa kuultua kertomuksen pätkää muodostavat ”totuuden”, jota ihminen on valmis julistamaan teillä ja aitovierillä.

Vaaraton esimerkki: jos kirjoitan, että korpraalit ovat tyhmiä ja vastenmielisiä ihmisiä, saan heti kannatusta ja vastustusta, vaikka väite ei ole edes väärä.

Arkikeskustelua auttaa ja rasittaa sekin ongelma, ettei tosiasiaväitteitä tunnisteta. ”Aurinko on noussut” on tosiasiaväite. ”Eilen oli huono ilma” ei ole tosiasiaväite.

Vakiintuneita tosiasioita on käytännöllistä pitää väärinä ja harhaanjohtavina. Sitä ne yleensä ovat. ”Makuasioista ei voi kiistellä.” – Juuri makuasioista voi kiistellä ja on syytäkin.

Tieteessä korkeakouluissa opetettu on oikeastaan karkeaa yleistämistä eikä siis pidä paikkaansa, yhtä vähän kuin Popperin ja Kuhnin peruskursseilla opetetut käsitykset tieteen toimintamalleista. Siitä huolimatta on lupa sanoa, että jos tosiasiat osoittavat toista, luovun aikaisemmasta käsityksestäni eli ”käännän takkini”. Esimerkkejä tällaisen tarpeesta löytää helposti esimerkiksi sairauksien jakamisesta elimellisiin ja oman psyyken ruokkimiin. Vielä parempia esimerkkejä löytyy mietittäessä syöpäsairauksien syitä.

Kuoleman edessä on turha tavoitella lompakkoaan. Sellaistakin on kyllä joutunut katselemaan. Lääkäri voi olla lahjottavissa, mutta kuolema ei ole.

Mitä tunteita lääkärin tai sairaalan haastaminen oikeuteen tuossa kuvaillussa tapauksessa helpottaa? Vastauksia on monta. Usein tuntuu, että kaikin puolin päätön käyttäytyminen, jota näkee tavallisesti perunkirjoituksissa ja perinnönjaon yhteydessä, kertoo että päällisin puolin normaalilta vaikuttavat ihmiset, joilla on tukka kammattu tai meikit kohdallaan, joutuvat mielenhäiriön valtaan.

Tämä selitys ei ole erikoisen uskottava. Ainakaan sen tueksi ei voi kerätä perusteita. Edesvastuuttomaan toimintaan johtava mielenhäiriö ei ole noin vain todettavissa. Oikeudellinen mielentilan tutkimus on seurauksesta syyhyn päättelemistä eli siis rationaalisuuden kannalta nurinkurista.

Valtion, kunnan, yhtiön, naapurin – kenen tahansa haastaminen oikeuteen (riita-asiassa) on haastajapuolen epäonnistumisen merkki, ja syy on usein asianomaisen oma sielullinen alamittaisuus.

Joissakin tapauksissa uhkailu on hyvä keino. Se pudottaa saalistajista ammattitaidottomimman siiven kuvasta. Jos tuntisin asianajajia, saattaisin vakavissani ehdottaa sellaista tienaamiskeinoa, että lähetellään päämiehen pyynnöstä vertahyytäviä kirjeitä eri puolille ja jätetään aina asia siihen. Ellei toinen tokene kirjeestä, josta näyttää käyvän ilmi, että käytettävissä on vähintään suorasuuntaustykki, silloin on viisainta antaa periksi, vaikka olisi kuinka oikeassa.

Kirjettä kirjoittaessa pitää muistaa, että kuritushuone on yhdyssana ja roisto kirjoitetaan virkkeen keskellä pienellä alkukirjaimella.


13 kommenttia:

  1. "Joissakin tapauksissa uhkailu on hyvä keino. Se pudottaa saalistajista ammattitaidottomimman siiven kuvasta. Jos tuntisin asianajajia, saattaisin vakavissani ehdottaa sellaista tienaamiskeinoa, että lähetellään päämiehen pyynnöstä vertahyytäviä kirjeitä eri puolille ja jätetään aina asia siihen. Ellei toinen tokene kirjeestä, josta näyttää käyvän ilmi, että käytettävissä on vähintään suorasuuntaustykki, silloin on viisainta antaa periksi, vaikka olisi kuinka oikeassa."

    Todella vittumainen vinkki. Taloyhtiömme pysäköintipaikkoja valvova firma yritti tätä keinoa viimeiseen saakka. Lähetteli vieläpä paksuja monisteita oikeuden päätöksistä.
    Olin ostanut uuden auton ja pysäköinyt sen paikalle, johon oikeuttavan osakkeen omistin. Olin unohtanut laittaa pysäköintilappuni hetkeksi. Kyllä vaati kirjeenvaihtoa. Firman toimistossa ovea ei avattu. Onnekseni firma oli kirjoittanut "sakotuslappuun" väärän paikan numeron. Tein vastavedon, jossa ilmoitin, että teillä on todistustaakka väärästä pysäköinnistäni ja että minulla on oikeusturvavakuutus ja tulen palkkaamaan kaupungin kalleimman asianajotoimiston ajamaan asiaani.
    Lisäksi ilmoitin olevani osakkaana tavallaan pysäköintiämme valvovan firman työnantaja ja että seuraavassa yhtiökokouksessa on harkittava valvojan vaihtoa.

    Vaikka lopettivat vainoamiseni tähän vieläkin harmittaa mitättömään ja itsestään selvään juttuun käyttämäni aika.,

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle kävi samalla tavalla muutama vuosi sitten. Sain sakot omalla paikallani. Selitin, vetosin, anelin, kirosin, uhkailin, luovutin, maksoin. Mutta eipä se yhtiö enää valvo meidän piha-aluettamme.

      Poista
  2. Juha Seppälä on kirjoittanut aiheesta selvästi kokemusten pohjalta. "Suvussamme on kuolema aina torjuttu."

    VastaaPoista
  3. Itse asiassa "Aurinko on noussut"-väite perustuu virheellisiin käsityksiin taivaankappaleiden liikkeistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, vaikka toisaalta olisi otettava huomioon, jos ihan loppuun asti ajatellaan, että kaikki liike on suhteellista (ks. suhteellisuusteoria), joten voihan olla, että (mahdollisen) Jumalaisen Liikuttajan silmissä Maapallo on maailman napa, joka seistä jököttää paikoillaan keskellä Olevaista kuin tatti.

      Poista
  4. Ihmisille tekisi hyvää osallistua vainajan noutamiseen, pukemiseen ja arkkuun panemiseen hautausurakoitsijan mukana. Kyllä siinä kuoleman etäisyys vähenee kummasti. suosittelen

    VastaaPoista
  5. Viina menee päähään on apufakta.

    VastaaPoista
  6. Syynä on oman kuoleman pelko, mutta miksi pelkäämme kuolemaa, se onkin eri juttu. Minusta ihminen, jonka lapset ovat aikuisia, joutaa kuolemaan viimeistään siinä vaiheessa kun ei pysty itsestään huolehtimaan. Kuulun itsekin tuohon joukkoon piakkoin.

    Mielenkiintoinen ja vapauttava kirjoitus aiheesta:

    Why I Hope to Die at 75
    An argument that society and families—and you—will be better off if nature takes its course swiftly and promptly

    Ezekiel J. Emanuel

    http://www.theatlantic.com/features/archive/2014/09/why-i-hope-to-die-at-75/379329/

    Hube

    VastaaPoista
  7. "Joutaa kuolemaan," niin, sitä päivää ei vain voi tilata, ainakaan toistaiseksi. Hoivakodissa dementiaosastolla käydessä kyllä joskus ajattelee, että siinä vaiheessa Paha äkillinen kuolema olisi aika armollinen.

    Kaunis kivi-kuva taas kerran. Kivissä on jotain hyvin suomalaista. Itä-Uudellamaalla on hiekkarannoilla komeita siirtolohkareita. Lapsuuden Savossakin oli iso auringonottokivi rannalla ja toinen tasainen leikkikivi metsässä. Kummasti ne vain ovat pienentyneet niistä ajoista.
    EG.

    VastaaPoista
  8. "omaisten lääkäreille suunnittelemista hankaluuksista, kun lähes satavuotias äiti oli menehtynyt lonkkaleikkaukseen."

    Sanoisin, että syynä on oma syyllisyys, ehkä liian vähäisenä kanssakäymisenä tms. Syyllisyys muuttuu usein syntipuin etsimiseksi (projisointi).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tai suru. Mistä sitä tietää kyseisten henkilöiden mielen juoksua.

      Poista
  9. "Ellei toinen tokene kirjeestä, josta näyttää käyvän ilmi, että käytettävissä on vähintään suorasuuntaustykki, silloin on viisainta antaa periksi, vaikka olisi kuinka oikeassa."

    Hemmetin viisaasti sanottu. Tämä pitäisi kirjoittaa kultakirjaimin jokaisen oikeustalon oven yläpuolelle.

    VastaaPoista
  10. Hirveää, ei kait se aio nyt heittää veiviään, kesken kaiken!

    VastaaPoista