Sivun näyttöjä yhteensä

3. kesäkuuta 2015

Miten voi mantelitumake?



Kaksi yksinkertaista asiaa: olet tyhjää täynnä. Eikä sinua muutenkaan ole olemassa.

Ei pidä uskoa omia silmiään. Puu, pensas ja kivi, paperi ja sakset, ovat muka olemassa. Se on aistien ylläpitämä erehdys. Kun kaivaa esiin tiedot molekyyleistä eli ytimet ja niiden ympärillä hyvin kaukana vipattavat elektronit, niin selvää tyhjää jää todella paljon, melkein kaikki.

Edelle kirjoitettu on kirjaimellisesti totta, mutta silti kirjoittaja vetää lukijaa höplästä sivuuttamalla aaltoliikkeen ja kentät.

Vielä hiljan oli paikallaan ajatella, että oma ruumis on totta. Se tuntee kivun ja voi olla että nautintoakin. Sielua ei ole olemassa. Aivoissa pyörii jotain, mitä voisi nimittää esimerkiksi softaksi, siis tietokoneohjelmisto.

Olen tuntenut ja kukaties tunnen edelleen ihmisiä, etenkin luonnontieteen tutkijoita, jotka ovat edelleen tällä kannalla. Sellaiset sivistyssanat kuin materialismi ja determinismi tulevat mieleen tässä yhteydessä.

Tiede-uskonto on lähes yhtä vahingollista ”oikealla puolella” eli tiedeyhteisöjen ja erilaisten tutkimusten ja kurssikirjojen hyväksymässä muodossa kuin höpö-tieteessä. Tällä kertaa riitaa haastamatta haukunulkomaalaisia – vanhatestamentillinen kirjaimellinen luomisusko on minustakin järkyttävän tyhmä ajatus, joka kaatuu ensimmäisiin ajatuskokeisiin, saati sitten sitoviin todisteisiin jo makroskooppisella tasolla.

Popperin – Kuhnin falsifiointiperiaate on ihan hyvä arjen ajatus, vaikka tuntuukin olevan pohjaltaan niin ja näin. Tieteellinen tosiasia on sellainen ilmiö, joka voidaan todistaa vääräksi. Tämä oivallus ei taida olla tieteellinen, koska sitä ei voi todistaa vääräksi.

Mielikuva ja kielikuva omasta itsestä ei ole miltään osin tieteellinen, vaikka tukeutuu tieteellisiin havaintoihin. Sinussa ei ole monta molekyylia, jotka olisivat olleet ruumiisi osia viisi vuotta sitten. Solukko uudistuu jatkuvasti, myös hermoston solut, toisin kuin vielä äskettäin luultiin. Uudet molekyylini joutuvat ”opettelemaan”, miten ollaan minä. Jokin osa ”minuutta” (mind) säilyy. Kun näen albumissa valokuvan, sanon ääneen, että tuossa olen minä 30 vuotta sitten. Havainto on merkillinen, koska yksikään neuroni ei ollut maisemassa, kun näin valokuvan viimeksi 29 vuotta sitten.

”Muisti on ikuinen”. Kaunis lause, mutta valitettavan sotkuinen. Muisti, jonka turvin sanon asiastani täysin varmana, että tuossa eilen Jykelle näyttämässäni valokuvassa on kotitaloni, on oikeassa. Taloa ei ole enää olemassa. Voisin koota serkkujani ja pari uskottua miestä todistamaan valaehtoisesti valokuvan perusteella, että näin on. Puhutaan lähimuistista ja pitkän ajan muistista.

Pelatessani jatkuvasti vanhojen paperien kanssa käteeni osuu välillä vahakantisia vihkoja, joihin olen kirjoitellut kaikenlaista. Onneksi minulla oli menneisyydessä eli ennen aika-leimaavia tietokoneita tapana aloittaa merkinnät päivämäärällä. Siellä on kuulkaa sensaatiomainen määrä selostuksia asioista, joista minulla ei ole mitään mielikuvaa. Asiat ovat tyypillisesti yhdentekeviä. Oltiin kylässä jonkun luona ja tämä joku sanoi jotain, kiipesi pöydälle ja seisoi matolla päällään. Jään miettimään, onko koko juttu keksitty.

Aamulla muistin, miten oksensin, mutta en saa mieleeni, menikö lattialle vai puutarhaan. Olin Marseillessa, vuosi oli 1962, ja kysymyksessä oli kaikkein tyypillisin ruokamyrkytys. Asialla olivat varmaan kaupungin kuuluisat sinisimpukat, joita ei pitäisi syödä.

Äitini on säästänyt ja lajitellut kaikki saamansa postikortit vuodesta 1936 alkaen. Yksi kortti on minulta tuolta samalta matkalta 1962. Postileimasta ilmenee sama kuin kortin kuvasta. Aix-en-Provence. Olenko ollut siellä? Katson kuvia Googlesta. Kaksikerroksinen akvedukti on tuttu. Sen näin.

Kehityspsykologia kertoo kauheita. Asiasta on kiistelty pitkään. Nyt vähintäänkin vakavasti otettava tulkinta arvioi, että muistikuva konsolidoituu eli vakiintuu omia aikojaan, mutta olemassa on myös uudelleen konsolidoituminen. Kun asia palautuu muistiisi – kun esimerkiksi hölmöyksissäsi menet luettelemaan saksan vahvoja verbejä, muistijälki verestyy eli tuoreutuu – mutta muuttuneena!

Muistaminen muuttaa muistikuvaa. Eli mikään ei ole totta. Eli tällainen tutkimustieto selittää sitäkin, miksi esimerkiksi oikeudenkäyntien todistajankertomukset ovat niin epäluotettavia. Tämä asia tunnetaan yleisesti, ja varmaan kaikilla tuomareilla on siitä kokemuksia. Minulla on, paljonkin. Ainakin asian vähäpätöisyys tukee käsitystäni, että väärin muistaminen on hyvin usein tahatonta. Jos todistaja on kuullut ennen oikeudenkäyntiä, että risteyksessä paloi keltainen valo, hän ”muistaa” sen, vaikka olosuhteista käy ilmi, ettei hän nähnyt sitä, koska oli juuri sitomassa kengännauhojaan.


Kuvasta – muistan tuon lampöun kiinnikkeen ja kipsikoristeet, rosiksen ykkösosasto.

19 kommenttia:

  1. Maalaisliiton tupailta menossa, kuvassa.

    VastaaPoista
  2. Unemme ovat muistinväärennöksen taideteoksia.

    VastaaPoista

  3. Olisiko Malmeista tuo kuva? Ja jos, keistä heistä. Kuva kuvassa joku keisari. Veikkaisin AII vaikka NI käy sekin. En siis pane vetoani AI vaikka hän vierailikin Malmeilla Pietarsaaressa. Voisi kyllä ollakin, sillä tervahuoneena Malmit olivat jo olleet kuvan verran vauraita pitkään. Mutta maailmankartta viittaisi pitempiin purjehtimisiin kuin tervan myyntisatamiin. Ehkä peräti tupakanlehtien hakukeikkoihin Havannaan ? Kello on uusinta teknologiaa konttorissa ja lisäksi design ihan funkkista. Ei puutu kuin Kilta kahvikup.. eikun mukit pöydältä. Sähkövalo! Jatkan silti omavaloisuuttani:

    Viimeisellä sukukomeuksien perijällä ei ollut kuin tyttäriä ja niinpä naapurikaupungin Kokkolan veljekset sukunimeltään Donner kävivät nämä pokaamassa. Siitä alkoivat yliopistourat, jotka lienevät jo kansainvälisiä kun kansatiede jäi taakse ja muinaismuistoyhdistys ja siperianpakkaset, jotka nimen kunniaa ovat miespolvia kohottaneet.

    Talvella luin ja täällähän kirjaa (ja itseäni) jo kiitinkin, nimittäin Släkten Donner monipuolinen suurporvariston työhön ja harrastuksiin ja kanssaihmisvelvollisuuksiin kasvattamisen ja kouluttamisen kuvaus. Kokonaistarmokkaina ja sitten täyteläistä persoonallista, minuneläämääni elävien yhteiskuntaihmisten arjen ja juhlan nostalginen muistokirjoitus. Kiitos kirjasta, se käy savottapojallekin elämänluukusta kun vain uteliaana tirkistelee.

    Juha Sipilä ,kuulitteko, yllytti luovuuteen. Pah, no on kuultu, mutta että uteliaaksi? Ihan uutta. Sehän hipoo niskurointia napinointia. -Niin sen 5% tuottavuusloikan ottaisi vieteröitynäkin, eikä kuten meinataan, puntit jaloissa siten, että laskisi telliveroa sieltä 25 huipehilta 20:ksi . Kyllä siltikin isompi osa tilitettäisiin yhä ulkomaille kuin kotimaahan. Tästä jos syntyisi Yhteiskuntasopimus niin siinä olisivat partit kiinni nahastaan, vala tatuoituna -ja "päätöksentekijät" lävistettyinä samaan nenärenkaaseen. Kuka enää vetäisi ketä nenästä?

    Voisi sitä telliä panna joksin aikaa alas rutkemminkin, niin näkisi josko kulutuskysynnän vahvistuminen nostattaisi tarjontaa Suomesta. Vai onko peli pelattu. Ja siis syytäkin vanhoille hakea eläkesijoituskohteet ulkomailta ja nuorten sinne muuttaa.Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista
  4. On ihan selvää, että kvanttifysikaalisesti tarkasteltuna mitään arkipäiväistä esinettä tai olentoa ei ole olemassa, mutta onko tällä merkitystä?

    Oman ja muiden olemassa olon olettaminen on ihan käypä likiarvoistus. Aivan samalla tavalla esim. sähkövirtaa ei ole oikeastaan olemassa, koska kyse on yksittäisten varauksenkantajien liikkeestä. Silti keskiarvona niiden liikkeestä syntyy sähkövirtana kuvattavissa oleva ilmiö. Samalla tavoin oma olemassaolomme syntyy. Se on mielekäs käsite tutkittaessa sitä, miten koemme asiat, vaikka ei olisikaan perimmäisellä tasolla totta.

    Pitemmälle mentäessä on huomattava, että samalla tavoin syntyy organisatorinen muisti. Helsingin yliopiston nykyväestä kukaan ei ole opiskellut Turun Akatemiassa, mutta organisatorinen jatkuvuus on aitoa. Turun Akatemia ja sen perintö jatkuvat todellakin nykyisessä Helsingin yliopistossa. Jukka itse on vastaavasti kuvannut tuomioistuinlaitoksen perinteitten jatkuvuutta varsin ansiokkaasti. Organisaatiot pysyvät, vaikka väki vaihtuu.

    VastaaPoista
  5. Muistan-, biologian tunnilta noin viidenkymmenen vuoden takaa nuori opettajamme Asko Liukkonen sanoi lauseen jotenkin näin, -loppujen lopuksi muisti on kemiaa. http://www.antikvaari.fi/naytatuote.asp?id=1063058. Tämä kirja oli silloin uusi ja otettu juuri käyttöön.
    Pekka Tammi

    VastaaPoista
  6. "Kun asia palautuu muistiisi – kun esimerkiksi hölmöyksissäsi menet luettelemaan saksan vahvoja verbejä, muistijälki verestyy eli tuoreutuu – mutta muuttuneena...Muistaminen muuttaa muistikuvaa...Eli tällainen tutkimustieto selittää sitäkin, miksi esimerkiksi oikeudenkäyntien todistajankertomukset ovat niin epäluotettavia. Tämä asia tunnetaan yleisesti, ja varmaan kaikilla tuomareilla on siitä kokemuksia."

    Pitää täysin paikkansa! Sen vuoksi joka työpäivä hirvittää kun tietää nyky-prosessin henkilötodistelukeskeisyyden, jota korostaa vielä se, että todistelu toistetaan vielä hovioikeudessa.

    Eikö mitenkään olisi varaa siihen, että rikosprosesseissa poliisi tallentaa videolle kertomuksen ja riitajutuissa alettaisiin painottaa kirjallisia todisteita. Asiakirja kun ei muutu. Kouluissa ihmiset opetettaisiin kirjamaan kaikki tärkeät asiat (=sopimukset) vaikkapa sähköpostilla tai tekstiviestillä.

    VastaaPoista
  7. "rosiksen ykkösosasto."

    Kuka ihme on neljäs mies? Eikö raastuvanoikeuteen kuulunut kolme jäsentä (pormestari ja kaksi oikeusneuvosmiestä).

    VastaaPoista
  8. Kaksi yksinkertaista asiaa: olet tyhjää täynnä. Eikä sinua muutenkaan ole olemassa. Kolmas: minä en ole mitään - etkä kyllä sinäkään ole mitään. Mitä jää jäljelle? You and I—human beings—are those intricate swirls in the cup of coffee. We are the little epiphenomena that occur along the way from a simple low entropy past to a simple high entropy future. We are the complexity along the way. väittää Sean Carroll.

    VastaaPoista
  9. Ad Omnia: - kuva on siis minulle rosiksen ykkönen, tietty istuntosali, sisäänkäynti Aleksilta. Kuva on Signe Branderin ja siinä pitää istuntoa Helsingin maistraatti. Neljäs äijä on melko varmasti kollegireistaattori, jonka asiana oli valvoa "toimituskirjojen" laatimista. Eräänlainen esittelijä siis. Nämä mahakkaat esittelijät toimivat käytännössä, toisin kuin valokuvassa, ylimääräisinä jäseninä. Niin myös hovioikeudessa, jollaista Helsingissä ei siis ennen sotia ollut. Nimike "asessori" tarkoittaa rinnallaistujaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Re: asessori -- mieleen tulee lakitermi accessory after the fact.

      Poista
    2. "Eräänlainen esittelijä siis."

      Eikös sen sijaan ainoastaan sihteeri? Esittelijä kun tekee ratkaisuesityksen.

      Asiasta toiseen: nykytuomioistuimiin saataisiin suunnattomasti kaivattua lisätehoa kun siellä olisi tuollaisia kollegireistaattoreita, jotka tuottaisivat ratkaisuasiakirjat OMALLA VIRKAVASTUULLA ts tuomarit eivät saisi puuttua niihin. Tuomareiden helmasyntejä kun on viilailla pilkkuja noissa asiakirjoissa sen sijaan, että keskittyisivät pääasiaan.

      Poista
  10. bullshit-bingo vm. 1989keskiviikkona, 03 kesäkuuta, 2015

    Biokemian ja lääketieteen vajaus paikataan terävillä ja ohjusballistiikan pohdinnoilla. Aamen.

    Ei täällä vieläkään saa opiskella.

    VastaaPoista
  11. Jossakin Olemattomuudessa ilmestyvä Hesarikin kirjoittaa menneisyyttään muistamattomista joista tiede on tutkimuksia värkännyt otsikolla "Uusi muistamattomuuden laji löytyi"

    Toinen olemattomuudessamme kirjoitettu tiede-aiheinen tarina käsitteli ihmislajin pitkiä ja lyhyitä geenejä ja niiden vaikutusta tunneherkkyyteen: "Tunneherkkyys on geeneistä kiinni"

    Ja samaan aikaan internetin Olemattomuudessa kirjoittaa JK juttunsa ingressiin: "Kaksi yksinkertaista asiaa: olet tyhjää täynnä. Eikä sinua muutenkaan ole olemassa." Josta minä olematon alan ajatella, että jospa nyt sitten viimeisetkin olemattomat alkavat lopulta uskoa, ettei myöskään sitä erästä, monilonkeroista olematonta, jonka Jumalaksi ovat olleet ristivinään, voi olla olemassa.

    Voi olla, että nyt viimeinkin löysin selityksen myös omaan uskonnottomuuteeni ja jumalattomuuteeni: Olen olemattomuudessani jo aikoja sitten käsittänyt, ettei minua ole olemassa niin ei voi olla mitään muutakaan, saatikka että olisi olemassa joku vielä olemattomampi joka kaiken tämän olemattomuuden olisi luoda laksauttanut olemattomista tarpeista.

    Nyt voin viimeinkin tänä iltana painaa olemattoman pääni olemattomalle höyhentyynylleni ja olla todella näkemättä olemattomia painajaisia, sillä eihän esimerkiksi Talvivaara-luontokatastrofia tai Ukrainan ja Syyrian sotaakaan voi olla olemassa, koska ne ovat vain olemattomuuden temppuiluja olemattomuudessaan.

    VastaaPoista
  12. Mitä teit Marseilleissa tai Aixissa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Bordellissa käväisin.

      Poista
    2. Niin sinä mutta missä Kemppinen?

      Poista
  13. Niin, mantelitumake kaipaa kaveriaan, sitä toista siinä, sanotaanko sitten asessoria.
    On tämä kommentoijaporukka kyllä mainiota sakkia. Kun 60- ja 70-lukulaiset pahimmillaan inhosivat isiään, ohiammuttuja, tämä polvi osaa itse hyvin ja tarkkaan ampua ohitse. Kunhan horistaan omaksi ratoksi. Mutta tarvetta on, itse kullakin.

    VastaaPoista
  14. Ihmisellä on KAKSI toiminnoiltaan eriytynyttä mantelitumaketta.

    VastaaPoista
  15. Ruumiinavauksessa biologina olleena ja ruumiita läheltä katselleena ei elämän ja aivotoiminnan mysteeri paljonkaan auennut. Kuollut oli kuollut.

    VastaaPoista