Sivun näyttöjä yhteensä

23. maaliskuuta 2013

Näkökulma maalaisliittoon



On ollut terveellistä miettiä Helsingin Sanomien eli siis Eljas Erkon vaikutusta Suomen politiikkaan ennen sotia. Aika moni on esittänyt käsityksen, jonka mukaan Erkko epäonnistui ulkoministerinä luottaessaan siihen, että Neuvostoliitto bluffaa eikä aio ryhtyä sotaan Suomen kanssa.

En väitä vastaan. Erkko oli huono poliitikko. Mutta vuodet 1917-1944 olivat Suomessa huonojen poliitikkojen kulta-aikaa.

Määrittelen epäsuorasti. Hyvä poliitikko saa joskus aikaan rakenteellisia muutoksia, jotka arvioidaan jälkeenpäin onnistuneiksi. Maalaisliiton Kyösti Kallion vuokratiloja koskenut laki ja siihen liittynyt Lex Pulkkinen, joka suitsi puutavarayhtiöiden ostoja, edistivät sekä yhteiskuntarauhaa että varallisuutta.

Ulkopolitiikka oli ongelma. Sitä meillä Suomessa ei ollut milloinkaan ennen ollut, joten ei ihme. Meillä oli ollut vain idän suhteet. Nyt esimerkiksi Englannin asenne ja asema vaikuttivat selvästi Tarton rauhaan. Oli siinä ihmettelmistä

Meillä oli useita kertoja ulkoministerinä myös ammattimies, joka hänkin epäonnistui kerran toisensa jälkeen, nimittäin Rudolf Holsti, Erkon puoluetoveri. Saksalaisten kuuleman mukaan Holsti oli diplomaattipäivällisillä sanonut Hitleriä hulluksi koiraksi. Ajatus oli oikea mutta paikka väärä, ja lisäksi diplomatia on vaikea ala.

Suhteet sekä Saksaan että Neuvostoliittoon olivat ongelmalliset 30-luvun lopulla ja Ruotsin suhteiden kantona kaskessa oli ollut ensin Ahvenanmaan riita ja sitten yleinen suomalainen kieliriita.

Washingtonissa toinen ammattilainen, Hj. Procopé, sai 1939 itseltään Rooseveltilta tiedon Ribbentroppin ja Molotovin uudesta sopimuksesta, ja ilmoitti siitä kuuliaisesti Suomeen, jossa asia hautautui ainakin kuukaudeksi.

Sellaista sattuu. Mutta jäin pohtimaan erikseen sitä, miten taitamattomissa käsissä Suomen ulkopolitiikka todella oli. Ståhlberg turvautui Holstiin juuri siksi, ettei hänellä omastakaan mielestään ollut lähempiä tietoja ulkopoliittisista kysymyksistä. Hän kuitenkin ymmärsi, ettei kansainvälisiä suhteita ratkaista korkeimman hallinto-oikeuden päätöksillä.

Relander ja Kyösti Kallio ulkopolitiikasta määräävinä presidentteinä lienevät olleet täysin pihalla näistä asioista, ja Kallion toimintaa ehkä rajoitti myös täydellinen kielitaidottomuus. Svinhufvud nousi isänmaan isäksi lannistamalla sisäpoliittisen kriisin (Mäntsälän kapinan), mutta Saksaan hän uskoi ja se usko kesti myös vuoden 1940. Vielä 1943 hän kierteli Saksassa omaan lukuunsa edistämässä sotaa, josta kotimaassa haluttiin tosiasiassa irtautua.

Taitamattomuutensa vieraan painostuksen edessä hän oli osoittanut jo vuosisadan alussa. On se komeaa joutua Siperiaan, mutta mitä se auttaa? Eduskunta hajotettiin kerran toisensa jälkeen Svinhufvudin puhemiesaikana, koska tämä ei malttanut olla haastamatta riitaa venäläisten kanssa. Lopulta 1917 oltiin tilanteessa, jossa kukaan muu kuin Lenin ei tiennyt, kuka Suomea hallitsee. Ja hänkin arvasi väärin.

Sotien välistä Suomea on sanottu Tannerin tasavallaksi. Se kuulostaa hyvältä. Mutta Tanner oli se ministeri, jonka synnit Cajander sai kantaakseen, omien syntiensä lisäksi. Talvisodan ulkoministerin ansioluettelo ei ole kehuttava. ”Sotaa ei tule.”

Kun Suomi joutui siivoaman sisällissotansa eli korjailemaan mainettaan, vakauttamaan valuuttansa, rimpuilemaan yleismaailmallisesta talouspulasta ja pääsi ratsastamaan nopeasti kasvaneen metsäteollisuuden turvin, keskeiset ongelmat olivat kovin kansainvälisiä. Silti korkeissa poliittisissa piireissä asennoituminen oli niin nurkkakuntaisen kansallista, ettei sille vedä ehkä vertoja edes tämän hetken poliittinen oivallus pysyä irti Euroopasta ja musta maailmasta.

Historia on armeliaasti unohtanut maalaisliittolaiset ministerit ja merkkimiehet, kuten Relanderin, Sunilan, Jutilan ja Niukkasen, sekä edistyspuolueen Vennolan, joka ensin ei viitsinyt hoitaa pääministerin tehtäviä eikä sitten edes kansantaloustieteen professuuriaan, kuten Eino Jutikkala on kertonut. Maa vapisi yliopistonprofessorien käsissä. Yksi sellainen oli pääministeri Kivimäki. […jatkuu]

28 kommenttia:



  1. Yhden sortin surkimus "on kuin maansa myynyt". Pitäjän iso perijä hiljensi kylänraitin tietämällä että "maata ei myydä". Juupa juu. Mutta jaettu sitä oltiin sarkoina perheitten tarpeitten mukaan heti kun oli ylösottaneesta kantatilan myyttisestä kyläpäälliköstä aika jättänyt. Isojako sitten teki ensin tynnörinaloista ja kohta tarkoista hehtaareista kauppapaketteja. Ne siirtyivät hallan ja kulkutautien diskonttaamina Yllöille. J.Kivivuori asiasta ilkeili -ja sovitteli. Hän oli oppinut muistinkantamana Pentinkylän häissä ja hautajaisissa. Kirjaan sen pani karjanostajan ja kauppateurastajan poika V.Linna, joka pöydän alla kuunteli hämäläisten cowboyten juttelua näiden tuotua mullikat ja jäätyä yötä taloon. Jannen pojan poika olikin sitten näitä kirjanoppineita, kirjaansitojia -kuva yllä.

    Kuusisen kansanvaltuuskunta jatkoi sisällissotaansa jossa sissietiikka ja kapinalaki salli salakavalan päällekarkauksen ja siviilikilven pommittamisen ilman edeltä käyvää Päiväkäskyn kuuluttamista. Suojeluskunnat iskivät takaisin. Rosenlewin nuorukaisten uljas saaga kertoo näiden kaartien rahoittajien varustautumisesta aitojen ja punaryssien varalle. Venäläisiä tuottajia ei huolittu edes eurokartelleihin (joten H.Vuolijoki käytti saumansa). Hermanni Saastamoisen pojat Kuopion suunnalla sitten tyhmyyksissään panivat kokotarmonsa hiihto/painivarustautumiseen. Paitsi Yrjö joka naisineen viettikin aikaa Hangon regatan ja verkottumisen seuroissa, mm.Mannerheimin itsensä tuttavuuteen henkevöitynyt kaveri. No firman peri-katoon saattajat tulivat vävypuolelta.

    Ulkopolitiikkaa johdettiin omistusoikeuden absolutismista ja inhosta vuoden 1919 Tanner vaalit päällemme pakottanutta Englantia kohtaan, kiristyskeinonaan puutavaravientimme boikotointi. -Muutoin Suomi eli ainoat ihanat vuosikymmenensä 1920 ja 1930 luvuilla. Tullien takana, ruotsit neuvostoliitot ja eeuut aitojen yli muilutettuina. Kansallisena kokoomuksena. Minä kaipaan takaisin. Saisi edes yhden pitäjän jossa passi annettaisiin vain amisheille tai mennoniiteille tai mitä samarayhteisöjä meillä ekaksi verotetaan, ja sitten panetetaan vankilaan. Jotta loppuisi. (Nyttemmin lynkataan jo lähidemokratiassa joten eivät paljastu kansainväliselle rikostuomioistuimelle. Putinista kyllä kannellaan.)

    Just ja tarkalleen näin Valmet korvasi kyntöhevosen -valmistautumattomana kuin talvisodan alla ja nousi tuontihevosena aikanaan. Ihan samoin suurperheiden vesat toimitettiin Göötan linnaan kun perheen eteen tehty työ harkittiin verolle kutakin sisarusta kohti, ja kai ne rahatkin oli toimitettu Kyprokselle kun eivät päivänvaloon ilmaantuneet. Lapset palasivat mutuina ja mulatteina.
    Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista
  2. "vuodet 1917-1944 olivat Suomessa huonojen poliitikkojen kulta-aikaa"

    Nyt on menossa toinen tuleminen:
    Vasemmisto ei aja vasemmistolaista politiikkaa ja oikeisto tekee kaikin keinon lyhytnäköistä ja destruktiivista vallan- ja rahansiirtoa rikkaille.

    VastaaPoista
  3. Jos vuodet 1917 - 1944 olivat huonojen poliitikkojen kulta-aikaa, mielenkiintoista olisi nähdä, kuinka mahtaa historiankirjoitus kohdella näitä nykyisiä? Vaikka johan Axel Oxenstjerna on sen ääneen sanonut, monta sataa vuotta sitten.

    VastaaPoista
  4. Eipä ole meno ja politiikkojen laatu noista ajoista juuri parantunut.

    Mutta, kärjistän hieman - se sallittaneen selvyyden vuoksi:

    Kaikella kunnioituksella pidän näitä "...tämän hetken poliittinen oivallus pysyä irti Euroopasta ja musta maailmasta" -puheita täysin ala-arvoisena populismina.

    Näin siksi, että

    1) EU ei ole Eurooppa - vaikka EU päätettäisiin purkaa ensiyönä, Eurooppa se vain jatkaa olemassaoloaan. EU on vain yksi utopia muiden joukossa. Epädemokraattinen yritys vallan kaappaamiseksi keskusvalloille ja talouden uusjaoksi. Viertes Reich. Saksan etu ei ehkä tälläkään kertaa ole loppupeleissä Suomen etu ?

    2) Vielä vähemmän euro on yhtä kuin Eurooppa. Euro ei toimi, koska se ei voi toimia ilman liittovaltiota, jota taas ei saada pystyyn ilman sotaa. Eipä ole saatu juuri muuallakaan.

    3) Kuka tai mikä taho on ilmoittanut tarpeen lopettaa Eurooppa tai esittänyt vaatimuksen, että Suomen on erottava Euroopasta ? Eivät ainakaan ns. "impiwaaralaiset".

    4) "Impiwaaralaisille" kelpaa varsin hyvin eurooppalainen, pieni, ketterä ja avoin Suomi, joka hakee globaalissa taloudessa tulevaisuuttaan kasvavasta idästä ja Amerikoista eikä hirtä itseään Välimereen uppoamassa oleviin taantuviin maihin eikä yhä absurdimmaksi käyvään EU-byrokratiaan - erilaisista euro-mekanismeista nyt puhumattakaan.

    Joten pois tuo tyhjä Euroopasta eroamis -populismi. Eurooppa on ja pysyy ja Suomi on osa sitä. Viertes Reich on sitten jo vähän eri juttu.

    VastaaPoista
  5. Tuon ajan johtajamme olivat 1800-luvun edistysuskon lapsia, joille Hitlerin ja Stalinin edustama totalitarismi oli tuntematon käsite, vaikkakin myös paluuta ikiaikaiseen valtapolitiikkaan ,jonka ymmärtämistä valistus ja sivistyskehitys oli sumentanut.
    Niimpä ulkoministeri Holsti tavatessaan Ulkoministeri Litvinovin kansainliiton istunnossa 1938 hämmästyi huomatessaan ettei tämä tiennyt mitään Helsingissä käytävistä sittemmin talvisotaan johtaneista neuvotteluista.
    Tannerin mielestä suurvalloilla ei olisi taloudellisesti varaa aloittaa maailmansodan kaltaista mielettömyyttä. Myös sanottiin myöhemmin,etteivät ydinaseet tule muodostamaan mitään ongelmaa koska niiden tuottamiseen ei kellään olisi taloudellista varaa.
    Vaikea jälkikäteenkään nähdä millainen olisi ollut ulkopoliittinen vaihtoehtolinja.

    VastaaPoista
  6. Kaipa Cajanderin suurin synti oli olla välittämättä lähettiläs Steinin ehdotuksista rajajärjestelyistä, vetoamalla lähestyviin eduskuntavaaleihin jolloin ei ole hyvä keskustella suomalaisen maan luovuttamisesta. Rytihän piti Neuvostoliiton ehdotuksia rajajärjestelyistä kunniallisina ja ymmärrettävinä kuultuaan asiasta Cajanderilta..

    ”Puna-armeija ei jää Rajajoelle odottamaan vihollista”, Jartsev sanoi umpikierolle ulkoministeri Rudolf Holstille 14.4.1938.
    Samaan aikaan suomalaiset puuhasivat kaikenlaista saksalaisten kanssa.

    Ota näistä sitten selvää. Itseäni kuitenkin askarruttaa mikä vaikutus Erkon (Helsingin Sanomat) vihamielisellä suhtautumisella Holstiin oli.

    Myimmehän myöhemmin, vuonna 1947, aivan kivuttomasti maata Neuvostoliitolle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pakko kysyä, että mitä suomalaiset puuhasivat saksalaisten kanssa 1938?

      Kyseisenä vuonna saksalaiset toki puuhasivat brittien, ranskalaisten ja italialaisten - kas, koossahan oli nyky-EU:n kantavat voimat! - kanssa tsekkien ja slovakien päänmenoksi sopimuksen Münchenissä. Sillä ostettiin "rauha meidän ajallemme"!

      Seuraavana vuonna saksalaiset puuhasivat venäläisten kanssa sopimuksen puolalaisten, virolaisten, liettualaisten, latvialaisten ja suomalaisten päämenoksi. Samalla ne sytyttivät kylmän viileästi maailmansodan.

      Samaan aikaan suomalaiset puuhasivat kaikenlaista. Yksin.

      Poista
    2. Oikeinko teitä askarruttaa vanha asia ?
      Katsokaa nykyhetkeä ja "toivokaa ", että lapset ja lapsenlapsenne eivät myy rantatonttianne venäläisille. Se on MAATA JA TANNERTA.

      Tämä on "vanhojen jälkiviisaiden " verkkokeskustelupalsta, jota on joskus hauska lukea. Vai mitä ?

      Poista
    3. Tapsa: Ainakin keväällä 1938 saksalaiset ottivat yhteyttä professori Bruno Salmialaan koskien Saksan mahdollisesti Suomele tarjoamia puolueettomuustakuita ja aseistusta. Salmialan piti selvittää Mannerheimin kanta asiaan. Mannerheimin kanta oli ehdottoman kielteinen. Hallitukseen ei vielä pitänyt ottaa yhteyttä.
      Mitä muut suomalaiset sotaherrat puuhasivat ja suunnittelivat tuolloin kenenkin selän takana...

      Maaliskuun 19. päivä 1938 sotaväen päällikkö Hugo Östermanin vierailu Saksaan. Tapasi Hitlerin, Göringin ja von Ribbentropin. Göring puhisee Östermanille toivomansa Suomen jäävän puolueettomaksi silloin kun Saksa marssii Venäjälle.
      Tästähän Japanilaiset levittivät tuolloin uutisen Suomen neuvottelevan Saksan kanssa neuvostoliittoa vastaan.
      Samassa kuussa Saksan talousministeri vierailee Suomessa.
      ...jne...

      Pikkujuttuja, mutta suuntaa antavia. Mitä vielä löytyykään. Suomen käyttäytyminen ennen Talvisotaa oli niin röyhkeää ja pöyhkeilevää, että aivan ansaitusti saimme Talvisodan riesaksemme.


      Ja nyymiölle että kun tuo NATO häippäsee pois Euroopasta, olisi sitten jo aika neuvotella Venäjän kanssa hyvissä ajoin.
      EU:lta apua ei tule. Nehän vastoin sopimuksia veisivät mummojen satasetkin pankkitileiltä.

      Poista
    4. Nykyhetkeä ei voi ymmärtää, ellei tiedä miten ja mistä "tähän ja nyt" on päädytty. Muuten kannanotot ovat populismia eli tyhjää jupinaa ja haahuilua.

      Miksi muuten rantatonttia ei saisi myydä venäläisille? Ei sitä tonttia pysty muualle siirtämään ja äkkiäkös sen sitten tarvittaessa pakkolunastaa takaisin. Sehän on arkipäivää rakennuslautakunnissa, kun sähköjohtoja vedetään ja teitä pykätään.


      Poista
    5. Kommenttini oli siis nyymiölle, joka ei halua muistella vanhoja.

      Jarmomille taas sanon, että eivät suomalaiset tietenkään synnittömiä olleet, vaan yrittivät kaikin tavoin keplotella ja kuikistella isompiensa välissä.

      Kortit olivat niin huonot, että vaikea on nähdä miten ne olisi pitänyt pelata. Jos nimittäin ajattelee, että itsenäisyyden tai edes kansallisen olemassaolon säilyttäminen olisi tärkeää. Venäläisten kannalta katsottuna olimme tietysti kiusallisia ja kieroja pölkkypäitä.

      Poista
    6. Venäläisiltä ei pakkolunasteta mitään takaisin...
      Olemme jo myyneet itsemme EU:lle ynnä muualle.
      Omat tonttini myyn halutessani, mutta en periaatteesta venäläiselle.
      Sen verran minäkin muistelen vanhoja.

      Poista
  7. Matias K. tuolle ylenpänä sanoikin jo kaiken tarpeellisen. Eipä siihen ole mitään lisäämistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitän kannustuksesta ;)

      Ei tunnu niin yksinäiseltä huudella taas kerran, että "kattokaa ny, alastihan se on !"

      Samaan aikaan "edistykselliset"/ "tiedostavat"/ "eurooppamyönteiset", jne. vain kehuvat sitä, miten hienosti "eurooppalaiset arvot" keisaria pukevat ja miten tämä pukumuoti vääjäämättä kohta leviää koko maailmaan.

      - Ja sitten me taas ollaan kunkkuja eikä ne (= USA, Kiina, Brasilia,...) enää puhu meidän pädemme yli...

      Poista
  8. Kuvan vaalijuliste taitaa olla tunnetuin suomalainen vaalijuliste, tekijää ei tiedetä, mutta veikkaisin takapiruksi propagandapäällikkö Kustaa Vilkunaa.

    Muutosvaalien 2011 jälkipuinnissa asemointiin perussuomalaisen äänestäjien arvot perinteisiksi ja turvallisuutta korostaviksi. Heille tuo juliste sopinee erinomaisesti.

    Nykymaalaisliittoa kuvaa kai parhaiten Nuorisosäätiön Antti Kaikkonen. Tuomio luottamusaseman väärinkäytöstä, sekä ainoa keskustalainen kansanedustaja, joka allekirjoitti aloitteen sukupuolineutraalista avioliittolaista.

    Lisätään Kemppisen kirjoitukseen, että myös Sunila sekä K.T.Jutila olivat professoreja, melkein samalta alalta kuin Cajander.

    Ehkä Suomea johdettiin Suomen Pankista? Ryti, Tanner, Kallio, Jutila, Rangnell, Kekkonen, Tuomioja, Koivisto, kaikki vaikuttavat epäilyttävän edistysmielisiltä. Sanalla edistysmielinen, savolainen vastuu.


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse epäilisin Arvo Korsimoa. Lakikirja ja raamattu olivat hänelle tuttuja, sillä ei niiden ohjeita muuten osaisi niin luovasti kierrellä.

      Poista
  9. "Talvisodan ulkoministerin ansioluettelo ei ole kehuttava. ”Sotaa ei tule.”"
    Iiro Viinanen: Markkaa ei devalvoida.
    Jyrki Katainen: Euro on ja pysyy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On noissa lausumissa vissi ero.

      Tanner uskoi vilpittömästi, etteivät järkimiehet sytytä sotaa.
      Viinanen taas valehteli tietoisesti, viran puolesta.

      Kataisesta en tiedä, enkä euron pysymisestä. Ette taida tietää tekään? Itsekin uskon euron pysyvän. Miksi ei pysyisi, syytönhän se on tähän sotkuun.

      Poista
  10. Isolla maalla on isot varasuunnitelmat. Vuosina 1938-39 Stalinilla oli Litvinov sitä varten, että päästäisiin sopimukseen brittien kanssa; ja Molotov sitä varten, että päästäisiin sopimukseen saksalaisten kanssa.

    Olihan maalaisliitollakin sittemmin sekä Virolainen että Karjalainen :)

    vuorela, tampere

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Neuvostoliitto oli joustava politiikassaan - Litvinov, joka oli ollut jo tekemässä Rapallon sopimusta 20-luvulla, oli juutalainen, Molotov ei.

      Mainittakoon myös kuuluisa pienten kansojen ystävä Ivan Maiski, josta sanassa sanotaan niin kauniisti, että Neuvostoliiton Ison Britannian lähettiläänä hän hoiti maassa Suomeen hyökkäyksestä virinneen ankaran vihamielisyyden.

      Merkittävä diplomaatti siis.

      Poista
  11. Kommenttini meni vahingossa tuohon väärään ketjuun, jossa jo aiemmin kommentoin Rytiin ja Tanneriin liittyen.

    http://kemppinen.blogspot.fi/2011/12/lainaa-herralle.html

    ---

    >>Tanner oli se ministeri, jonka synnit Cajander sai kantaakseen<<

    Mitkä synnit?

    Mihin jätit Rytin Suomen Pankin rahakirstun vartijan roolissaan?

    Suotta sinä Kemppinen vain Tanneria moitit. Tanner osasi, ja ennen kaikkea pystyi saamaan, työmiehen niin sotatyöhön kuin rauhantyöhön ja siksi hänet tuomittiin, vastoin kaikkia lakeja, syylliseksi niin sotaan kuin rauhaan.

    Molemmat eli Ryti ja Tanner olivat osasyyllisiä mm. "malli Cajanderiin". Nämä Suomen Pankin rahamiehet piti niin tiukkaa rahapolitiikkaa, ettei "ruostuvia aseita" olisi edes voitu hankkia vaikka olisi haluttukin! Mikä oli maalaisliittolaisen puolustusministeri Juho Niukkasen osuus puhuttaessa Suomen armeijan huonosta jamasta 1939?

    Rahamies Risto Ryti oli eräs merkittävä syypää huonoon varustilanteeseen 1939. Hän vastusti ankarasti rahan haaskaamista aseisiin. Suomen pankin pääjohtaja Risto Ryti lausui valtiovarainvaliokunnassa keväällä 1938 näin:
    "Emmehän voi hankkia patruunia, terästä ja lentokoneita sillä, mitä meidän lapsemme mahdollisesti ansaitsevat."

    "Vielä syyskesällä 1939 Aimo Cajander kertoo yrittäneensä painostaa Rytiä, jotta voitaisiin saada huomattavampaa luottoa puolustustarkoituksiin. - Vaikuttaa siltä, ettei Ryti yrittänytkään hankkia lainaa. Lainan vastustajiin kuului myös Tanner. Molemmat rahamiehet olivat sangen mielissään siitä, että Suomen talous vaikean pula-ajan jälkeen nyt oli erinomaisessa kunnossa, eivätkä he olleet mitenkään halukkaista heikentämään sitä ottamalla lainoja, ei edes siviilivarastojen hankkimiseen."
    Sellaisia isänmaan ystäviä meillä oli ja Cajanderia tai Tanneria pelkästään vain moititaan!

    Cajanderin puhe Viipurin Espilässä 12.8.1939

    Lainaukset otettu Annikki Kalelan kirjasta Isäni A. K.Cajander, Kirjayhtymä 1985. Kirjassa on luku Puhe Viipurin Espilässä, s. 441-443 ja liitteenä kirjan lopussa on koko puhe sivuilla 458-462.

    Cajanderin puhe Viipurin Espilässä 12.8.1939 pidettiin ennen NL:n ja Saksan solmimaa hyökkäämättömyyssopimusta, joka tuli muuttamaan poliittista asennoitumista ja aikana, jolloin kukaan ei voinut tietää sodan syttyvän 1.9.1939

    s. 442: "Vain harvat kuulivat puheen ja vielä harvemmat ovat lukeneet sen."


    Tässä on sen puheen kaikkein eniten polemiikkia herättänyt kohta:

    s. 459: "Jos meidän olisi ollut pakko alusta alkaen kiihdyttää varustelujamme, olisimme epäilemättä nyt köyhä kansa. Emme ole vieläkään mikään varakas kansa, kaukana siitä, mutta meidän vaurautemme on nyt, pulavuosistakin huolimatta, kokonaan toisenlainen kuin oli v. 1918. Nyt on kansallisvarallisuutemme sellainen, että olemme jaksaneet ja jaksamme sotatarpeitakin hankkia vallan toisella tavalla kuin silloin, sekä voimme huomattavaksi osaksi niitä valmistaa omassa maassamme, mihin silloin ei ollut mahdollisuuksia olemassa. Ja lisäksi, mitä silloin olisimme hankkineet esim. lentokoneita, ilmatorjuntavälineitä, tankkeja y.m. olisivat nyt jo suurelta osalta vanhentuneita, ehkäpä romutettaviakin. Sitäpaitsi mahdollisuutemme kestää pitkäaikainenkin sota, on toinen kuin silloin, koska talouselämämme on, kuten äsken osoitin, voimakkaasti kehittynyt ja paremmin mobilisoitavissakin.
    Meillä on syytä eräässä toisessakin suhteessa olla tyytyväisiä siihen, että meille on ollut suotu hengähdysaikaa. V. 1918 me olimme kahtia jakaantunut, rikkinäinen kansa, jonka vastustuskyky vakavaa ulkonaista vaaraa vastaan olisi ollut verrattain rajoitettu. Nyt olemme suurin piirtein eheä kansa, jonka suunnilleen jokainen jäsen tuntee Suomen yhtäläisesti omaksi isänmaakseen ja on yhtäläisesti sitä valmis puolustamaan. tämän seikan merkitystä ei tosin ole yliarvioitava mutta ei myöskään aliarvioitava. Yksimielinenkään kansa ilman aseita ei pitkälle pysty, mutta hampaisiinkaan aseistettu ei ulkoista painoa kestä, jos siltä puuttuu sisäinen yhteenkuuluvaisuuden tunto."

    VastaaPoista
  12. Ryti: "Emmehän voi hankkia patruunia, terästä ja lentokoneita sillä, mitä meidän lapsemme mahdollisesti ansaitsevat."

    Tätä samaa tekee nykyinen pääministeri leikatessaan puolustusmenoja.

    Täytyy siis toivoa, että Venäjän nykyinen presidentti eroaa ulkopolitiikassaan Stalinista ja että ikuisen rauhan aika on vihdoin koittanut.

    VastaaPoista
  13. Jossitellaan jossittelujen päälle sen tuhannennen kerran.

    Olisihan sitä kokeeksi voinut Neuvostoliiton rinnalla Saksaa vastaan kääntää vaatimattomat tykkinsä ja muut sohlakkonsa. Viimetippaanhan saakka Stalin&kumpp. tyrkyttivät maiden vaihtoa (saaria mereltä/maata Repolasta) ja "Kuokkalanmutkan" oikaisua kauemmas Leningradista ja muuta "hyvää" Kremlissä rampanneille valtuuskunnille, että kumppaneiksi Hitlerin joukkoja vastaan olisivat saaneet, mutta kun sovjetisoinnin pelko oli suurempi kuin kokeilunhalu. Olisihan se suuri ja sankarillinen, talvinen sota ehkä voitu uhreineen välttää (vaikka pienellä kieroilulla) ja katsoa kortit talven jälkeen (saksalaisten meininkien selvittyä) uudestaan.

    Vaan mihinkäs sitä näitä jatkuvasti uusiutuvia, talouskapitalismin rakentelemia "kansallisia talkoita" verrattaisiin nyt, jos talvisotaa ei olisi ollutkaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noh, Viro, Latvia ja Liettua tarttuivat tuohon tarjoukseen, jonka piti 1939 käsittää vain tukiakohtia Saksaa vastaan. Muut lukijat miettiköön, kannatiko.

      Poista
    2. Suomelle tehtyä ehdotusta ei voi verrata Viron tekemään sopimukseen. Suomelle tehdyt aluevaatimukset olivat yksilöityjä, toisin kuin Virolle esitetyt tukikohtavaatimukset.

      Artikkel III.
      Eesti Vabariik kindlustab Nõukogude Liidule õiguse omada Eesti saartel Saaremaal ja Hiiumaal ja Paldiski linnas baase mere-sõjalaevastikule ja mõned aerodroomid lennuväele rendi õigustel sobiva hinnaga. Baaside ja aerodroomide täpsed asukohad ja piirid määratakse kindlaks ning eraldatakse vastastikusel kokkuleppel.
      Mereväe baasidele ja aerodroomidele kaitseks N.S.V. Liidul on õigus pidada omal kulul baaside ja aerodroomide jaoks eraldatud piirkondades valjult piiratud arvu Nõukogude maaväe ja õhuväe relvastatud jõude, milliste maksimaalne arv määratakse kindlaks erikokkuleppega.

      Kun poliitikot olivat allekirjoittaneet sopimuksen, alkoi Neuvostokenraalien salamitaktiikka. He tulkitsivat sopimusta tukikohdista oman mielensä mukaisesti eli laajensivat vaatimuksiaan kuten kunnon sakinhivuttaja.





      Poista
    3. Suomen osalla viimeiseen asti oli pelkona mahdollinen Pohjoismainen liittouma, tai ainakin Ruotsin osallistuminen.

      Baltian maiden kanssa Stalinilla ei ollut samaa neuvottelutaktiikkaa kuin Suomen kohdalla. Sen kuin meni ja otti vaikka kokonaan, eikä vain pikkulämpäreitä tukikohdiksi sillä maiden taustalla oli heti konfliktien alkaessa joka tapauksessa entinen ja tuleva vihollinen Saksa.

      Poista
    4. "Suomelle tehtyä ehdotusta ei voi verrata Viron tekemään sopimukseen."

      Ja Stalinhan olisi sopimuksen sanamuotoja noudattanut.

      Poista
  14. Nykyinen pääministerimme on kuitenkin katsonut oikeudekseen jakaa kriisimaiden velkojille sen rahan, mitä paitsi lapsemme, myös heidän lapsensa aina muutaman sukupolven päähän saakka tulevat mahdollisesti ansaitsemaan.

    Ilmanko sitä rahaa ei sitten enää riitäkään puolustukseen, oikeudenhoitoon, eikä muihin epäolennaisiin tarkoituksiin.

    VastaaPoista